Aarre

13.1.2025
– 5
Aurinko nousee 9:56
Aurinko laskee 14:57
Sää lauhtuu

Hei sinne ruudun
toiselle puolelle

Olet astunut blogiini
Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Ystävänpäivä on useissa maissa 14. helmikuuta vietettävä juhla.

Kansainvälisestä tavasta poiketen suloisen tuhansien järvien maamme ystävänpäivä on… ystävien, ei rakastavaisten hääpäivään verrattava juhlapäivä.

Ystävänpäivänä ystäviä muistetaan ystävänpäiväkorteilla tai muilla tervehdyksillä.

Tai päivää vietetään myös vain epäitsekkään lähimmäisen huomioimisen kunniaksi.

Mutta tänään blogimerkinnässäni ei mene punaisena lankana – epäitsekäs muiden huomioiminen – vaan YSTÄVYYS.

YSTÄVÄT OVAT AARTEITA.

BLOGIA RUNOUDEN SÄVELIN… PITÄÄ MM. SÄDEHTIVIÄ LUMIHIUTALEITA, KIMALTELEVIA JÄITÄ RUNOTEOKSEN KIRJOITTANUT NAINEN… JOKA RAKASTAA VIISAITA SANOJA, HYVÄÄ KAHVIA, LÄNKKÄRI LEFFOJA. KISSOJA. YSTÄVIÄÄN, LÄHEISIÄÄN. JA PUNAISTA HUULIPUNAA.

Helmikuussa on ystävänpäivä. Pian, siis…

Ystävät ovat aarteita.

Kuvassa aarrearkku. Lumilinnasta muutaman vuoden takaa.

Tänään teemana tarinoissani ystävyys.

Minulla on ihania ystäviä. Aarteita.

Meillä on ihmisiä keitä rakastamme. Ihmisiä keitä emme rakasta. Ja suurin osa ihmisistä on tuntemattomia.

Olen kirjoittanut fiktiivisen tarinan Tik tak… Teemana on aika tarinassani. Tarinassani tuntemattomat kohtaavat. Kelloseppän liikkeeseen astelee asiakkaaksi hippi. He eivät tunne toisiaan. Ja tällaisia kohtaamisia meillä on päivittäin.

Mutta tänään en kirjoita tuntemattomista… tänään teemana on ystävyys.

KIRJOITAN KAKSI, 2, FIKTIIVISTÄ TARINAA. PARHAISTA YSTÄVYKSISTÄ, JOTKA EIVÄT OLE TAVANNEET VUOSIIN JA KOHTAAVAT… NÄISSÄ TARINOISSA ON KASVETTU ERILLEEN…

JA SOKERINA POHJALLA, VIIMEISESSÄ TARINASSANI… YLISTETÄÄN YSTÄVYYTTÄ, MIKÄ ON KESTÄNYT… 

TEIN BLOGIMERKINTÄÄNI ONNELLISEN LOPUN… VIIMEISESSÄ TARINASSANI YLISTETÄÄN AARTEITA.

Ensimmäisessä tarinassani ovat

Ystävykset Frans ja Augusti.

He eivät ole tavanneet vuosiin.

TARINAN AJANKOHTA ON HELMIKUU JA 14. PÄIVÄ… VUOSI ON 2023 TARINASSANI.

Hampurilaisravintolan myyjä pitää Augustista. Sillä mm. hänen takiaan hänen hampurilaisliikkeensä menestyy.

He olivat bestiksiä. Parhaita ystäviä. Aikoinaan.

Kunnes Augusti muutti Tampereelle opintojen perässä. Ja yhteyden pito jäi.

Hän etsi ystäväänsä. Googlasi. Vain kaimoja tarjosi facebook. Kunnes hän löysi Hampurilaisravintolan IG:n ja sieltä Augustin kera hampurilaisen.

Ja laittoi viestin Augustille ja meni kylään hänen luokseen vuosien vuosien jälkeen.

JA MITES MENI VIERAILU… SE MENI NÄIN…

Augustin kodin lattialla lojuu pino sanomalehtiä. Kera roskien ja lian.

Hän saa vieraan Fransin.

Keittää kahvin. Tarjoaa maitoa kahvikuppiin maitopurkista, mistä pilkottaa salaatin jämät. Hän on hakenut hampurilaisen toissa päivänä kioskilta. Ja hörpännyt maitopurkista suoraan. Ei lasiin kaataen.

Hänellä on krapula. Hikoilee, tärisee, haisee ja löyhkää.

Ja kämppä kuin kaatopaikka. Hampurilaisen jämä on ollut pari päivää pöydällä. Hän tarjoaa jämästään, vieraalleen.

Hän ei ole peseytynyt viikkoon.

– Ei kiitos, vieras vastaa. Hampurilaisen jämälle.

Hän kättelee vielä vierasta, vieraan lähtiessä, majoneesisilla käsillään.

– Miksi laitoit viestin iG:ssä? Mitäs asiaa? Augusti kysyy.
– Kaipasin vain ystävääni. Olet muuttunut kovin. Ei minulla asiaa ole, tai kuulumiset korkeintaan.

Sen koomin Frans ei enää Augustin luona vieraillut.

Sen pituinen se.

Lisätiedot tarinaan

Vieras oli hänen nuoruuden paras ystävänsä.
Ja miehille kaverit ovat kaikki kaikessa nuorena.
Vuodet ovat vierineet.
He eivät ole nähneet vuosiin

Frans on Naimisisissa. Kahden aikuisen lapsen isä. Vaimolla on fairya. Siis astian pesuainetta. Mäntysuopaa ja sitruuna tuoksuista pesuainetta. Siivousta varten. Pesuhuoneesta löytyy rivi purnukoita. Sampoota, hoitoainetta. Saippuaa. Puhdistusvaahtoa. Purnukoita mitä laitetaan värjättyihin hiuksiin. Kuiviin hiuksiin, ja purnukoita käherrettyihin kutreihin. Ja purnukoita mitä laitetaan näiden purnukoiden lomassa. Frans peseytyy vain saippualla. Hän on töissä, lääkärinä. Ja asustelee kerrostalossa, omistaen Mersun.

Ja heti perään toinen tarina… teemalla ystävät…

Fiktiivinen tarina … TARINAN AJANKOHTA ON HELMIKUU JA 14. PÄIVÄ.

PUNK

Valkoisessa tiilitalossa asuu Rouva Lindström (Lili) perheineen. Hänen miehellään on kravatti kaulassa, juuri työmatkoille lähdössä. Hymyilevä hyvinvoiva lapsi letteineen päiväkodissa. Talon pihalla on kaunis luminen puutarha ja kodin nurkat kiiltävät puhtautta, marmorista pintaa.

He saavat vieraan.

Dadan.

Hänellä (Dadalla) on vihreä irokeesi (vieläkin), nahkarotsi ja nenärengas kuin sonnilla.

Lilyllä on hempeän pastellisävyinen juhlahtava mekko yllään. Kutrit kiharrettu laineille. He olivat parhaita ystäviä. Aikoinaan. Aitoja ystäviä, parhaita ystäviä.

On vierähtänyt kaksikymmentä vuotta. Aika on kulunut.

He olivat nuorena punkkareita.

Punk… 70-luvulta… Nuoriso- tai vastakulttuuri… Anarkistisesti sävyttynyt arvomaailma ja elämäntapa.

Punkkiin kuuluu viimeistelemättömyys.

Lili on äärimmäisen viimeistelty.

Hän tarjoaa Dadalle kahvit myrna kupeista, kaataa ripauksen kermaa joukkoon ja tarjoaa pikkuleipiä.

Vaivaannuttavat kahvit juodaan.

Dada on lastenkodista, joten hänen perheensä olivat hänen ystävänsä.

Dadalla on kuitenkin jotain arvokasta, hänellä oli musiikki (punk).

Lilillä on jotain arvokasta (hänellä on perhe).

70 luvulla vallitsi suurtyöttömyys (Britanniassa) ja tästähän mm. punk kertoo.

Punk on myös provosoivaa.

– Kuunnellaanko Sex pistolsia.

– Olen vienyt divariin levyni, Lili vastaa.

– Hei Lili… Dada aloittaa lauseen.

– Rouva Lindström, Lili korjaa….

Ja keskustelu vaihtuu vaivaannuttavaan keskusteluun säästä.

Punkiin liittyy soittotaidottomuus, kapinallisuus. Mätää, epäoikeudenmukaisuutta, ahdistuneisuutta ja kurjuutta. Sitä on punk. Irokeesi, piikkitukat, hakaneulat, kloriittifarkut, lävistykset, nämä liittyvät punkkiin.

Punk-kulttuuri oli Suomessa hyvin lyhytaikainen ilmiö, hiipui 1980-luvun puoliväliin mennessä.

Myrna kuppi tyhjenee kahvista. Dada poistuu paikalta.

Ystävykset olivat kasvaneet toisistaan eroon.

Valkoisessa tiilitalossa asuu Rouva Lindström (Lili) perheineen. Hänen miehellään on kravatti kaulassa, juuri työmatkoille lähdössä. Hymyilevä hyvinvoiva lapsi letteineen päiväkodissa. He saivat vieraan, joka ei toista kertaa kyläillyt.

Sen pituinen se.

Runo ystävänpäivä korttiin 

Tämä runo sopii miehen suulla lausuttavaksi, ystävänpäivänä runo miehille… siis…

nostetaas malja
hei hei, otetaas toinenkin kalja.

Olipas kerran Iina ja Kukka-Maria.

He eivät olleet ystäviä.

Heistä tulee ystäviä.

Sen pituinen se

Ja sokerina pohjalla aidon ystävyyden ylistys, tarinassani… Fiktiivisessä sellaisessa.

AITO YSTÄVÄ on tarina nimeltään.

Emilia ja Jatta ovat olleet ystäviä kauan.

Ystävyys alkoi jo hiekkalaatikolla, kun Jatta vei Emilian keltaisen lapion.

Ystävyys jatkui yhteisinä koulumatkoina.

Ystävyys jatkui nuoruutena, kun lempimiesnäyttelijän julisteet teipattiin seinään.

Ystävyys jatkui ja jatkui ja jatkui…

Ollen kaaso häissä…

Ollen lapsen kummi…

Ollen ystävä niin hädässä kuin ilossa.

Läpi vuosien, läpi tuulien ja tuiskujen ystävä on kulkenut elämässäni.

Jakaen ilon. Ilo ei ole mitään ilman, että sen voi jakaa.

Muistoja, nykyhetkeä. Yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Naurua, mutta myös kyyneleitä.

Ystävyyttä.

AARRE  aarrearkussa.

Sen pituinen se.

Lopuksi vielä fiktiivinen hahmo Raakel, kuvailee ystävyys suhteitaan. On helmikuun puoliväli. 

 

–Minulla oli ystävä. Henriikka. Jälkeenpäin ajateltuna hän ei koskaan ollut ystäväni. Lähinnä ns. koulukiusaajani. En tiedä miksi vietin aikaa Henriikan kanssa. En totta vie. Ns. Ystävyys päättyi riitaan. Hän rääkyi tapansa mukaan jotain ja sen koommin en ole ollut tekemisissä. Riita oli tekosyy katkaista välit. Kamala puhumaan paskaa, tasapainoton tapaus. Ei olisi pitänyt jakaa arvokasta aikaani hänen kanssaan, ei.

–Minulla oli ystävä. Lotta. Todellinen ystävä. Mukava ja kaikin puolin upea pakkaus. Kunnes tiemme veivät eri suuntiin. Minä muutin. Ja erkanimme. En tiedä yhtään mitä hänelle kuuluu nykyään. Olisi niin mukava kuulla hänestä jotain.

–Minulla on ystävä. Ronja. Vielä tänä päivänäkin läheinen ja rakas. Vaikka asuu kaukana. Ranskassa asti. Muutti suloisesta tuhansien järvien maastamme sinne töiden perässä. Olemme samanikäisiä Ronjan kanssa. Tätä ystävyyttä vaalin. Totta vie, vaalin. Välimatka ei voi erottaa ystäviä, sillä ystävät ovat sydämessä.

-Pariskunta iltoja, näitähän aikuisena ystävyys suhteet ovat. Illan viettoja. Kuulumisten vaihtoa, menneiden muistelua. Ei aikuisena ole ystäviä, aikuisena on pariskunta iltoja.

–Minulla on läheinen ystävä. Mies. Viljami. Hän on minulle rakas. Emme seurustele. Mies ja nainen voivat olla vain ystäviä.

–Minulla on paras ystävätär, Ilmi. Naapurini. Minua vuosia vuosia, vanhempi mummo. Ystävyys ei katso ikää. Hänen kanssaan kikatamme ja shoppailemme. Käymme kauneushoitoloissa ja Tallinnan risteilyllä. Hänen kanssaan jaan elämäni asioita, kuulumisia. Iloja ja suruja. Hän on lähellä. Mikä parasta.

–Minulla on ystävä. Grace. Ulkomailta. Hädin tuskin tunnen. Hän kutsuu minua ylimmäksi ystäväksi. Olen hänen ystävänsä, totta kait. Mutta, kulttuuriero. Suloisessa tuhansien järvien maassa ystäviä ei erota mikään. Ei routa. Ei paahtava pouta. Aitoja ystäviä siis. Lähinnä puolituttu suloisen tuhansien järvien maamme ystävä mittarin mukaan. Olen hänen kanssaan. Hän on oikein mukava.

VIELÄ EI OLE YSTÄVÄNPÄIVÄ… JOTEN EN TOIVOTTELE HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ… EN EDES YSTÄVÄNPÄIVÄN ODOTTELUA…

TÄNÄÄN TEEMANA VAIN ON YSTÄVYYS JA SE ETTÄ… YSTÄVÄT – TOTTA VIE – OVAT AARTEITA ELÄMÄSSÄ. Sijoitin tarinani helmikuun puoleenväliin. Ystävänpäivään.

 

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin