Aika

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Lukaisin lehden.

Mansikoita saadaan ensi viikolla.

Ja tulee lämmin elokuu. Ihanaa.

On (ollut) niin kylmä ja kolea kesä.

Tänään teemana on eilinen ja huominen runoudessani… Aika…

Elämäni motto kuuluu Vaaleanpunaista hattaraa runon sanoin…

VAALEANPUNAISTA HATTARAA

ei eilen

ei huomenna

vaan juuri nyt

Kietoudutaan tähän hetkeen.

Ensimmäisessä runossa runon fiktiiviset henkilöt haikailevat menneisyyteen. Toisessa runossa todetaan, onneksi tuskallinen eilinen on mennyttä ja se ei – totta vie – palaa… ja kolmannessa runossa kirjoitan… Ei huomista tarvitse vielä jaksaakaan. Huomisen aika ei ole tänään.

Olen kirjoittanut tarinan. Olen tarinan kertoja. Tarinan henkilöllä on ankea ja kipeä menneisyys. Hän sairastuu alzheimeriin (kirjoitinkohan sanan oikein, enköhän…). Ja onneton menneisyys on pois pyyhitty. Fiktiivisessä tarinassani… Muistin menetys oli hänelle avain onneen.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen…

Joskus sairaus ei tuhoa meitä… meidät voi tuhota asenne sairauteen. Muuta asennettasi, muutat koko elämäsi…

VÄRIKKÄITÄ AKVAARIO KALOJA

värikkäitä

akvaario kaloja

korkeita taloja

he eivät saa takaisin

vanhoja hyviä aikoja

niitä ihmisiä ei enää ole

maailma on muuttanut

heidät

kaiken laidalla

elämän matkalla

eilisen paikalla

rannalla

pala taivasta

vastassaan

nykyhetki

aika

soi

balalaika

värikkäitä

akvaario kaloja

korkeita taloja

vastassaan

nykyhetki

aika

soi

balalaika

Ja koska tänään on fiktiivisissä runoissani teemana eilinen. Seuraavassa runossani eilinen on onneton… Juuri lukemassasi runossa eilinen oli onnellinen.

AINA, SINÄ AIKANA, AIKANSA

päivänkakkara

mennyt aika

aina sinä aikana

aikansa

ajassa

ajasta

hajalla

liian paljon muistoja

liian paljon tuskaa

kaikissa väripaletin

punaisissa värisävyissä

sädehtivää syys ruskaa

menneestä muistaa

vaikka se murtaa

kaiken ollen mustaa

silloin lohduttaa

aina sinä aikana

aikansa

aikansa

Ja kolmannessa runossani teemana on edelleen aika. Tällä kertaa huominen.

LYHTY LUMINEN

aamuvarhainen,

rauhainen,

kahvi aamiainen

lyhty luminen

rakkauden

punaisin

sävyin

puhuminen

aamuvarhainen,

rauhainen,

kahvi aamiainen

yllään

pitkähihainen

kädessään

matkalukeminen

aamuvarhainen,

rauhainen,

kahvi aamiainen

hiljainen

pitkäaikainen

avioliitto

rakkauden

niitto

aamuvarhainen,

rauhainen,

kahvi aamiainen

ei tänään

tarvitse

huomista

jaksaakaan

aamuvarhainen,

rauhainen,

kahvi aamiainen

ainakaan

huomista

ennen aikaan

ollenkaan

lähimainkaan

milloinkaan

huomista

nyt lainkaan

jaksaakaan

aamuvarhainen,

rauhainen,

kahvi aamiainen

lumilyhty

lyhty luminen

Tänään on

7.7.2025 (ei eilinen… ei huominen)

lämpömittari kipuaa 12

astetta plussan puolelle

Aurinko nousee 2.50

Aurinko laskee 23.55

Auringon laskua voi ihailla tänään ennen puolta yötä.

Kaipaatko elämääsi rauhallisuutta vai jännitystä? Suloinen tuhansien järvien maamme viettää parhaillaan kesälomaa.

Jännitystä kaipaaville suosittelen Lontoota kesälomareissu kohteeksi. Ja rauhallisuutta rakastaville, oi … niin ihanaa Lappia.

Olen tarinan kertoja. On siis tarinan aika. Ja fiktiivinen tarina menee tällä kertaa näin…

Olipa kerran Miina.

Aloitan tarinani huikeilla… Olipa kerran sanoilla… Näinhän tarinat alkavat…

Hän on nelikymppinen nainen. Hän ei vietä kesälomaa (pätkätöiden takia, lomapäiviä ei kerry).

Hän kokee, että kaipaa positiivista jännitystä, joka saisi hänet tuntemaan, että hän elää. Ettei hän olisi vain pystyyn kuollut, oravanpyörää päivästä toiseen elävä nahistunut raato. Hän janoaa jotain, joka saa sykkeen nousemaan, aistit terävöitymään. Ja tuntemaan, että hän elää. Että, hän on elossa… joka solullaan. Han janoaa elämää. Hän rakastaa elämää.

– Mitä se olisi, kysäisee Miina työkaveriltaan kahvitunnilla? Asia, joka saa tuntemaan, että on elossa?

– Ala harrastamaan argentiinalaista, tulista tangoa. Askeleet ovat loppujen lopuksi helpot.

– Ei kiitos, en ole tanssija. Harrastan golfia, Miina vastaa työkaverilleen.

– Piipahda Lontoossa. Joku on joskus sanonut, että ”ihminen, joka on kyllästynyt Lontooseen, on kyllästynyt elämään.”

Miina jää pohtimaan tätä vaihtoehtoa. Lontoota?

– Leiriydy Lappiin. Tiedä, vaikka karhu piipahtaisi leirissä. Tällä tavalla astut seikkailuun.

Miina jää pohtimaan tätä vaihtoehtoa. Häntä ei houkuttele leiri, patikointi, ei telttailu. Ei lumoavat Lapin maisemat… Ei erämökit.

– Tutustu uusiin ihmisiin. Täysin uusiin ihmisiin. Ystävysty ihmisen kanssa, joka on täysin erimaailmasta kuin sinä.

– Eikö bingo tuo jännitystä elämään?

– Ei… Miinan vastaus on lyhyt ja ytimekäs.

– Varasta jonkun porche… Työkaveri vitsailee Miinalle.

– Tahdon jännitystä, mikä ei vie vankilaan… En välitä lojua sellissä.

Onpas vaikea kysymys. Miinan työkaveri pohtii. Syvällä sisimmässään Miinan duunikaveri miettii Miinan todellista syytä, miksi hän kaipaa jännitystä elämäänsä. Miksi hän on tylsistynyt…

Miina työkaveri on juuri ollut kummipojan kanssa tivolissa viikonlopun. Pyörinyt hirveissä vuoristoradoissa, pää alaspäin, kieppiä tehden. Kun hän valtavan eloisan ja mukavan viikonlopun jälkeen vei onnellisen, erityis vilkkaan ja iloisen kummipojan kotiinsa. Hän piipahti vielä illalla akvaario maailmassa. Hän sukelteli haiden altaassa (häkissä) ja sieltä suuntasi festareille, ystävätär vietti syntymäpäiviään festareilla… Hänkin kokee olevansa pystyyn kuollut. Työpaikkansa kahvikopissa. Eri syystä tosin, kuin Miina. Päin vastaisesta syystä.

– Lue seikkailukirja. Piipahda kirjastossa.

Ja tämä on Miinan mielestä paras vaihtoehto.

Nojatuoli, suklaarasia ja hyvä kirja, a´vot.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen…

Lue (hyvä) kirja.

Nojatuoli, suklaarasia ja hyvä kirja, a´vot.

TE LUKIJAT OLETTE SUKELLEET MAURITIUKSEN TURKOOSISSA VESISSÄ. OLETTE PIIPAHTANEET NIIN GOALLA KUIN VIIDAKOSSAKIN. OLETTE ASTELLEET SATA VUOTIAALLA SILTA VANHUKSELLA… MIKSI… SIKSI… ETTÄ OLETTE LUKENEET BLOGIANI RUNOUDEN… OLETTE SUKELTANEET TARINOIHINI.

OLET VALINNUT LÄHES TÄYDELLISEN TAVAN VIETTÄÄ AIKAA. JA SE ON LUKEMINEN.

Kenties on mukavampaa matkustaa… siellä lempinojatuolissa tai riippukeinussa, viidakon uumeniin tarinaani lukien … Kuin lentää pari päivää toiselle puolelle maapalloa.

Ote tarinastani… Tekstin voit lukaista… Blogiani pidemmälle lukemalla…

…VIIDAKKO

Rakas päiväkirja

Sanoin miehelleni
– Lähdetään viidakkoon.

”Ei ole rahaa” mies vastasi, ”Viidakossa ei ole rahaa.” Vastasin. Ja niin suuntasimme kohti sademetsiä ja alkuperäiskansoja. Ja tarvitsimme rahaa.

Papua-Uusi-Guinea ei totta vie kuulu tyypillisimpiin turistikohteisiin. Paikka on seikkailijoiden… turvaton, vaarallinen kohde…Saarivaltio Tyynen valtameren lounaisosassa, Australian ja Indonesian välissä, arvoituksellisin, tutkimattomin paikka maailmassa.

Maa koostuu saaresta plus noin 600 pienemmästä saaresta. Lähes kolme neljäsosaa alueesta on tiheän sademetsän peitossa. Sen halki kulkee vuoristoketju, jonka korkeimmat huiput kohoavat jopa 4 600 metrin korkeuteen.

Lensimme kaksi päivää. Lukaisin lentokoneessa viisi, 5 … kirjaa. Kaksi runokirjaa, kokkikirjan, romanttisen taskupokkarin ja viisisataa sivuisen kirjan avaruudesta. Pluto on mielenkiintoinen kuin myös Saturnus. Saturnus on kuudes planeetta Auringosta ulospäin laskettuna. Toiseksi suurin ? Litistynyt, viisisataa sivuisessa opuksessa kerrottiin.

Ja niin kaksi päivää lennettyämme, vihdoin ja viimein… Saavuimme perille.…

LUE BLOGIANI RUNOUDEN PIDEMMÄLLE…TARJOLLA NOJATUOLI MATKAILUA UPEILLE BLOGINI RUNOUDEN LUKIJOILLE.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin