Aika, aikaansa kutakin
27.12.2024
+ 3
Aurinko nousee 10:23
Aurinko laskee 14:15
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
Täällä meillä on ollut upea, rauhallinen ja tunnelmallinen joulu. Toivottavasti siellä ruudun toisella puolella on ollut myös ihana joulu.
BLOGIA RUNOUDEN PITÄÄ RUNOILIJATAR, JOKA RAKASTAA KAIKKEA KAUNISTA. JOULUA. YSTÄVIÄÄN, LÄHEISIÄÄN, KISSOJA. HYVÄÄ KAHVIA, LÄNKKÄRI LEFFOJA JA PUNAISTA HUULIPUNAA.
Tänään tarjolla blogissani runouden, runo MONIVIVAHTEINEN HILJAISUUS … Ja kaunis runo menee näin… olkaas hyvä…
MONIVIVAHTEINEN HILJAISUUS
kuun valaisema taivas
monivivahteinen hiljaisuus
ikkunan ääressä pieni
pöytä ja kaksi antiikki tuolia
sydämessään huolia
ikkunan äärellä
luoden katseensa ruudun läpi
kohti meren rantaa
kauas katse kantaa
rauhan että tyyneyden
sekä
toivon huomisesta
sydämeen antaa
rakkaus ei ole horjunut
ikkunan ääressä pieni
pöytä ja kaksi antiikki tuolia
Minulla on aina välillä valtava mielenkiinto johonkin aiheeseen/asiaan elämässä.
Varmaan teilläkin, upeat blogini runouden lukijat?
Esimerkiksi olen mm. ollut valtavan kiinnostunut karavaanailusta lomilla ja erä henkisyydestä ja luonnon kauneudesta.
Tällä hetkellä sanon, kauniisti… ei kiitos.
Ihmiset muuttuvat, maailma muuttuu…
KIINNOSTUKSEN KOHTEET JA MIELENKIINNON KOHTEET VAIHTUVAT.
Olen ollut esimerkiksi kiinnostunut kuvio hiekkapuhaltamisesta lasiin. Jopa yhteistaidenäyttelyssä oli kuviohiekkapuhaltamaani lasia.
Tällä hetkellä sanon, ei kiitos.
Jääkäämme odottamaan mielenkiinnolla, mikä on seuraava mielenkiintoni kohde. Elämässäni.
Tämä… elämän mielenkiinnon kohteet, siis… ovat inspiroineet… tämän päiväiseen tarinaani.
Aika, aikaansa kutakin
on tarinani opetus.
Ja tarina nimeltään
Ja tarina alkaa… fiktiivinen sellainen… se menee, tällä kertaa näin.
Eevi on siinä kolmenkympin kieppeillä. Elantonsa hän hankkii hampurilaisia tekemällä, missä on salaatti baari. Salaatti baari on suositumpi kuin pekonihampurilainen. Salaattia asiakkaat puputtavat mielellään, kuin kanit. Ja salaatti on – totta vie – hyvää. Etenkin feta juusto, kanasalaatti.
Eevi on seurustellut Joakimin kanssa pari vuotta. Heillä on rakkaus suhde. Ei – totta vie – avoin suhde. Puhumattakaan Polygamiasta, moni avioisuudesta, mikä on, kaiken lisäksi, laitonta. Taitaa olla muodissa tällä hetkellä?
Hän rakastaa miestään ja mikä parasta, saa vastarakkautta.
Joulua Eevi laittoi vähän. Vain pari tonttua pöydälle. Ei edes jouluateriaa, sillä heidät on Joakimin kanssa kutsuttu jouluiselle aterialle.
Jouluaterialla hän kävi miehensä velipuolen luona. Hän ei tule toimeen miehensä velipuolen vaimon kanssa.
– Saat katkaista välit heihin. Se olen, joko minä tai he, Eevi vaatii.
Joakim valitsee naisensa.
Kaiken lisäksi Joakimin veli, ei ole hänen veljensä, vaan velipuoli. Ja oikein riitaisasta perheestä lähtöisin.
Velipuolen vaimo on hirvitys. Eevin mielestä.
Ikävää, että hän joutui valitsemaan.
Ja ikävää, että Eevi lupautui joulun kunniaksi sinne jouluiselle aterialle.
Joulupäivänä he kävivät joululounaalla hänen äitinsä ja uuden mies ystävän luona. Paikalla oli hänen enonsa vaimoineen.
Siellä joulupöydässä vallitsee täysin toinen tunnelma. Rakkauden täyteinen, lämpö täyttää huoneen.
Ei lapsia. Vain aikuisia, on joulupäivänä paikalla.
– Milloin se haikara vierailee teidän luona? Enon vaimo kysyy Eeviltä, joulupöydässä. Lapsen askeleet tekevät joulun, hän jatkaa.
Joakim ja Eevi eivät ole puhuneet perheen perustamisesta. He viihtyvät kaksistaan vallan mainiosti.
Joakim on logistiikka alalla. Tekee puoli vuotta ahkerasti töitä. Säästää ja sitten he matkustavat palmujen katveeseen pariksi viikoksi. Ja elelevät kuin kuninkaat pari viikkoa.
Hotellissa on tähtiä liuta. Syödään neljän aterian, viiden tähden illallinen. Ja nautitaan elämästä. Luksukseen kietoutuen. Kaukana arjesta.
– Matkustelemme, emme ole perhettä perustamassa, Joakim vastaa uteluihin.
– Elämä menee kausittain. Eevin anopin vaimo sanoo Eeville, joulupöydässä.
Eevi on samaa mieltä. Hänellä on ollut kausia. Elämässään.
Hän on ollut punkkari nuorena, nykyisin hän sanoo irokeesille ”Ei kiitos”. Kauniit pitkät, vaaleat hiukset ovat laineilla. Eevin lempimusiikkia on Sibelius, tänä päivänä. Yllään hänellä on joulun kunniaksi hieman parempaa. Juhlamekko, viininpunainen. Kimalletta silmäkulmissaan.
Joulupöydässä muistellaan ihmisten elämän kausia, mielenkiinnon kohteita, vuosien varrelta.
Eevi rakasti hakaneuloja ja punkia. Punkin juuret ovat 1970 luvulla. Anarkistinen elämän tyyli ja arvomaailma. Rosoinen, musiikki. Näistä on punk tehty.
Todelliset punkin juuret ovat Britanniassa vallinneessa työttömyydessä.
Lähinnä hauskan pitoa. Sitä oli punk.
Hakaneuloja ja kloridilla värjättyjä farkkuja, piikki kampauksia.
Kappaleet eivät – totta vie – vaadi soittotaitoa, punkissa.
Sanoitukset kuvastivat mätää ja epäoikeudenmukaisesta yhteiskuntaa, joka tuottaa vain kurjuutta ja ahdistusta.
”Ei kiitos” Eevi toteaa punkille, tänä päivänä.
Aika aikaansa kutakin.
– Minulla on Cadillac kausi, eno toteaa. Nykyisin hän sanoo, ”ei kiitos Cadillacille”. Hänellä on tuliterä Skoda. Tänä päivänä. Musta väriltään.
Cadillacin piti olla vihreä ja vanha.
Sekin vielä. Vihreä.
-Auton pitää olla musta tai tumman harmaa vähintäänkin, vastaa enon vaimo.
Cadillac, tuo automaailman kruununjalokivi.
Ne ovat kalliita.
Cadillac Motor Car Divisionin nimi tulee autokaupungiksikin kutsutun Detroitin vuonna 1701 perustaneen ranskalaisen Antoine De La Mothe Cadillacin mukaan.
Ensimmäinen Cadillac valmistui jo vuonna 1902, niinkin varhain.
1948 Cadillac kehitti autojensa muotoilua lisäämällä takalokasuojiin peräsiivet, joista tuli Cadillacin tunnistettava piirre.
Ne piti enon mielestä, ehdottomasti olla.
– Bensa syöppö, vastaa Joakim.
– Jos tahdot hyvän auton, katso mitä merkkiä ambulanssit ja taksit ovat ja osta tällainen auto, jatkaa Eevi.
Joakim ymmärtää, että ihmisten mielenkiinnon kohteet vaihtelevat. Hän osallistuu keskusteluun.
Joakimillä on ollut kausi, kun hän treenasi. Penkkiä lähinnä. Hän hurahti täysin lajiin. Hän pumppasi sadalla kilolla.
Kunnes mielenkiinto lajiin hiipui. Täysin.
– Minulla on uusi mielenkiinnon kohde. Eevi toteaa joulupöydässä.
– Mikä, kysytään kuorossa joulupöydässä.
– Tikarit, vastaa Eevi.
Tikarin heitto on urheilu-, taide- ja viihdelaji.
– Lähdetään sirkukseen. Ihailemaan tikarin heittoa.
– Sirkuksissa on ohjelmanumero, jossa asetetaan henkilö puisen alustan eteen. Tikarin heittäjä heittää lähelle henkilöä, kuitenkin naarmuttamatta, tausta levykin pyörii, Eevi sanoo.
– Hei hei… Tikarin heitto on illuusio, sirkuksessa: taustasta nousee veitsiä, ja heittäjä ainoastaan näyttelee heittämistä kätkien tikarin, eno vastaa. Se on silmän kääntötemppu, vastaa Eevin eno hymyillen.
Tikarin heittäjän silmät ovat jopa sidottu. Sirkuksessa.
– Kansainvälisissä kilpailuissa… eri puolilla maailmaa, siis… rotaatio- ja no spin -tekniikat ovat tarkkuusheitossa eri lajeina edustettuina, Eevi jatkaa. Kisat eivät… totta vie ole… illuusiota.
– Ei, eno vastaa.
Tarkkuusheiton lisäksi kilpalajeja ovat pituus- ja pikaheitto sekä siluetti, toteaa Eevi.
– Duel-laji, myös.
Eevi keräilee tikareita. Hänellä on jo neljä, 4, tikaria.
– Pitää käydä hylly ostamassa tikareille. Laitan ne seinälle, Eevi tuumii.
Tikareita tulee kertymään neljä hyllyllistä seinälle.
Uusi keräilyn kohde, mielenkiinnon kohde, Eevillä.
Ja niin he, Eevi ja Joakim… kiittävät lämpimästi jouluateriasta.
Koettaa tapaninpäivä.
Vielä tapaninpäivänä Eevi ja Joakim käyvät kylässä. Heidät on kutsuttu, Joakimin työkaverin luokse. Jouluisille torttu kahveille.
Joakimin työkaverin lapsille Eevi vie joululahjaksi leluhellan, kattiloineen. Että leluauton. Ison. Cadillacin. Vihreän.
Työkaverin lapsien silmät loistavat riemusta, jouluisia paketteja availlessaan.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Aika aikaansa kutakin. Maailma muuttuu, ihmiset muuttuvat, mielenkiinnon kohteet vaihtelevat.
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin