Älä mieti, mitä muut sinusta ajattelevat. Sillä kaikki ajattelevat vain itseään.
23.2.2026
-13
Aurinko nousee 7.49
Aurinko laskee 17.13
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
Olen tarinan kertoja. On siis fiktiivisen tarinan aika.
Pitäähän minun esitellä tarinan fiktiivinen hahmo.
Hän on…
Mimosa, 48.
Sairaanhoitaja. Vuorotyö. Oli.
Nykyisin hän on nuorena sairaseläkkeellä (selän vuoksi).
Hän rakastaa kotimaan matkailua (hän ei matkusta lomillaan kauas, hän ei pidä lentämisestä, matkalaukkujen roudaamisesta, matka väsymyksestä puhumattakaan).
Hän rakastaa käydä niin Kaustisilla kuin Vaasan pienessä taidenäyttelyssä, että Rauman idyllisessä kahvilassa. Nauttien cappuccinon, kera croissantin. Kinkkujuusto croissantin. Täytteellä. Tietenkin.
Kotimaan matkailua. Suloisessa tuhansien järvien maassamme on valtavasti upeaa nähtävää.
Hän on ollut onnellisesti naimisissa, yli parikymmentä vuotta.
Ja hän on jo mummi. Suloisen yksi, 1, vuotiaan pojan mummi. Poika on vilkas ja eloisa.
Hän hiihtää talvisin, ui avannossa ja laskettelee.
Kesäisin hän lenkkeilee luonto poluilla. Hän viihtyy paremmin luontopoluilla, kuin kuntosalin juoksumatolla. Kesäisin hän pulahtaa uimaan, ja vesistöjähän, tuhansien järvien suloinen maamme tarjoaa runsaasti.
Hän harrastaa saven veistoa. Ja käy keskiviikkoisin saven valanta kurssilla.
Mimosa tahtoo olla oman itsensä paras versio.
Ja hänen suurin kilpailija on hänen oma pää, pahin vastustaja.
Mimosalla on selkä sökö. Kerran, kaksi, saksittukin. Hän on omilla jaloillaan, ei pyörätuolissa.
Selän kanssa pärjää, mutta hän maksaa ”huviveroa” jos jotain selkää rasittavaa tekee (käy tansseissa miehensä kanssa, vaikkapas). Ja syksyisin marjojen poimiminen on totaalisesti pois suljettu vaihtoehto selän johdosta.
Hän on mennyt selkäyhdistykseen.
Oikein mukavia pikkujouluja jouluisin. Kevät retkiä keväisin. Mukavia teatteri käyntejä alennetuin lipun hinnoin. Ja vertaistukea. Ja ennen kaikkea upeita ystäviä on tarjonnut selkäyhdistys. Hänelle tulee selkä lehti. Hän kuuntelee selkä teemaisia podcasteja. Ja IG ssä tietenkin on selkä sivulla.
Hän on jopa harkinnut rupeavansa vapaaehtoiseksi. Hänellä on tosin keskiviikkoisin saven valantaa. Tämän johdosta vapaaehtoiseksi ryhtyminen ei ole ollut ajankohtaista. Selkäryhmän tapaamiset ovat nimittäin keskiviikkoisin.
Hän on saanut kivunhallinta vinkkejä, ja suunnattoman upeaa vertaistukea. Mahtava on selkäyhdistys, kerta kaikkiaan. Mimosan mielestä. Hänen selkä on välillä parempana (silloin hän heittää kärrynpyöriä), välillä huonompana ja välillä hyvin huonona (silloin hän ryömii).
Aloitetaas tarina vanhoilla kunnon
Olipa kerran sanoilla… Siis..
Tarinan nimi on
KEVÄT
Olipa kerran Mimosa.
Hetkenä, jona hänen pitäisi pysyä vakavana, hän nauraa.
Lisätiedot tarinaani: Erään yliopiston psykologian professorin ja sosiaalipsykologian tutkijan mukaan tällaista reaktiota kutsutaan dimorfiseksi ilmaisuksi: tunnereaktioksi, joka ei vastaa sitä, mitä henkilö todellisuudessa tuntee.
Surullisena hetkenä syntyvä nauru tai valtavan ilon aikana nousevat kyyneleet ovat osa näitä emotionaalisia selviytymisstrategioita.
Aivot ylikuormittuvat, siis. Ja tällä tavoin lasketaan tunteen voimakkuutta.
Tutkijat toteavat, että hermostunut nauru on yleisintä herkillä tai empaattisilla ihmisillä.
Silloin suunnitelma B toteutuu, mikä on nauru.
Nauru on sisäänrakennettu ominaisuus.
Mimosalle todetaan loukkaus.
Hän nauraa hermostuneesti. Loukkaukselle.
Vaikka hänen – totta vie – pitäisi sanoa.
– Loukkaat tunteitani.
Ja koska hän ei sano…
– Sinä loukkasit minua.
Loukkaus jää anteeksi pyytämättömäksi.
Ja kaivertaa Mimosan sydäntä pitkään. Pitkään.
Mimosa rakastaa kevättä. Ja kevät on täällä.
On huhtikuun, 3. päivä. Vuosi 2028.
Hetki sitten, vangitsi jää vielä merta.
Vähitellen, päivä päivältä, vapautti auringon lämpö meren.
Ja pian meri olikin jo vapaa jään kahleista.
Joutsenpariskunnan lipuessa pitkin meren pintaa.
Sinivuokot puhkeavat kukkaan … sädehtien sinisinä.
Ruoho paikoitellen jo vihertää.
Ja kenties Mimosa kuulee mustarastaan laulunkin ?
Luonto heräilee eloon ja pian koivutkin ovat jo vehreät ja vihreät.
on aika
roudan
sulattavan
poudan
Kevät on hurmaava vuoden aika. Etenkin pitkän ja pimeän talven jälkeen saapuva kevät tuo kauneutta ympäristöön.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli seuraavanlainen:
Älä mieti, mitä muut sinusta ajattelevat. Sillä kaikki ajattelevat vain itseään.
Kerron vitsin (en muista mistä kuulin vitsin).
Olipa kerran suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen.
He kohtasivat norsun.
Norjalainen sanoi
– Hienot hampaat norsulla.
Ruotsalainen sanoi
– Komea iso eläin norsu on
Suomalainen totesi
– Mitähän tuo norsu minusta ajatteleekaan? :D
Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Esimerkiksi tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle… teemana on aika… tarinassani… Tarina löytyy, kun luet blogiani Runouden sävelin pidemmälle. Unohtamatta sitä, että olette sukellelleet Mauritiuksen turkoosissa vesissä. Pois jättämättä Lapin lumoa, mihin olette tehneet nojatuoli matkailun.
Jos tapanasi on lukea 378 sivuisia kirjoja ja vielä koko kirja sarja. Lue koko blogini runouden läpi.
Jos taas luet vain takakannen. Ja ensimmäisen ja viimeisen sivun kirjasta. Tämä runo on juuri sinulle. Jaksat lukea. Vain kaksi, 2, sanaa.
RAKKAUS
karu
taru
Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä, raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, huikeine tarinan opetuksineen… kera runouden sulo sävelten.
Tarjolla tarinoita blogissani Runouden sävelin… Tarinoita rohkaisemaan, ilahduttamaan mieltä, karkottamaan ikävää ja ennen kaikkea pitämään kuulijaa hereillä.
Ihanaa, kun eksyit blogiini runouden!
Blogini runouden tarjoaa nimensä mukaan runoutta… Että… Arjen pieniä, kivoja asioita.
Blogia Runouden sävelin, pitää mm. LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA, runoteoksen kirjoittanut nainen. Runoilijatar, joka rakastaa kaikkea kaunista, kissoja. Ystäviään, läheisiään. Viisaita sanoja. Hyvää kahvia, länkkäri leffoja. Ja punaista huulipunaa. Ollen elokuvateattereiden, kirjastojen, kahviloiden ja taidegallerioiden suurkuluttaja.
Hei hei helmikuu… Tervetuloa maaliskuu.
Maaliskuun 1. päivä on sunnuntaina.
MAALISKUU
Kolmas,3.kuukausi.
Sitä edeltää helmikuu ja seuraa huhtikuu.
31 päivää.
Kevätpäiväntasaus on maaliskuussa. Sen jälkeen päivät ovat pohjoisella pallonpuoliskolla öitä pidempiä.
”…maaliskuu maan avaa, huhtikuu humauttaa…”
”Maaliskuu maata näyttää…” kuuluu vanha viisaus.
Talvi hellittää ja ensimmäiset keväiset päivät ovat maaliskuussa.
Oi, ihanaa.
Tämä runoilijatar rakastaa kevättä. Pitkän, pimeän ja kylmän talven jälkeen, kevät tuntuu hurmaavalta.
Tämän päiväisessä tarinassani oltiin keväisissä tunnelmissa.
Mustarastas aloittaa laulunsa Etelä-Suomessa. Maaliskuussa voi kuulla jo mustarastaan laulun…. Että tiaisten, varpusten ja vihervarpusten laulua. Muutamat varhaiskevään perhoslajit, kuten huhtiyökkönen, sulkamittari, kevätvillaselkä ja koivutyttöperhonen. Lentelevät jo maaliskuussa.
Ja mitäs päiviä maaliskuu tarjoaakaan.
8.3. Kansainvälinen naistenpäivä
19.3. Minna Canthin ja tasa-arvon päivä
20.3. Kansainvälinen ranskan kielen päivä
20.3. Kansainvälinen onnellisuuden päivä
21.3. Maailman runouden päivä
21.3. Kansainvälinen rotusyrjinnän vastainen päivä
22.3. YK:n kansainvälinen vesipäivä
25.3. Kansainvälinen vohvelipäivä
Noin muutamia päiviä mainitakseni.
Kansainvälistä vohvelipäivää vietetään vuosittain 25. maaliskuuta, ja se on erinomainen syy nauttia rapeista suolaisista tai makeista vohveleista.
Ruotsista lähtöisin oleva perinne juhlistaa talven taittumista kevääksi.
Vohvelipäivää on vietetty Ruotsissa yli sata vuotta.
Vohvelit ovat peräisin muinaisesta Kreikasta, ja niiden ruudullinen muoto on saanut inspiraationsa mehiläisvahakennoista.
Vohvelit toimivat sekä makeilla täytteillä (kermavaahto, hillot) että suolaisilla vaihtoehdoilla (kylmäsavulohi, tuorejuusto, yrtit).
Päivä on hyvä päivä, herkutella vohveleilla.
Sunnuntainahan se on jo maaliskuu.
Minna Canthin päivää vietetään 19. maaliskuuta.
Päivä on hänen syntymäpäivänsä. Päivä on samalla tasa-arvon päivä. Lippu liehuu lipputangossa. Suloisessa tuhansien järvien maassamme.
Minna Canth
Syntynyt 19. maaliskuuta 1844.
Kuollut 12. toukokuuta 1897 (53 vuotta)
Hän oli kirjailija, näytelmäkirjailija, journalisti, kauppias.
Vanhemmat Gustaf Vilhelm Johnson ja Lovisa Ulrika
Puoliso Johan
Lapset 7
Hänen tyylilajinsa oli realismi.
Hänen teoksiaan ovat mm.
Työmiehen vaimo (1885)
Kovan onnen lapsia (1888)
Kauppa-Lopo (1889)
Papin perhe (1891)
Muutaman mainitakseni.
Canth edisti naisten asemaa muun muassa tekemällä työtä tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamiseksi.
Minna Canth syntyi Tampereella, nääs nääs, 1844. Canthin isä Gustaf työskenteli Finlaysonin puuvillatehtaalla mestarina.
Canthin nuoruuden ajan yhteiskunnassa tyttöjen koulutusmahdollisuuksia rajoitettiin, toisin kuin poikien.
Hän toivoi itsenäisen naisen uraa. Mahdollisuuden haaveeseen tarjosi kansakoulunopettajaseminaari, sillä opettajattarena nainen saattoi elättää itsensä. Seminaarin myötä naisella oli ensimmäistä kertaa Suomessa mahdollisuus opiskella johonkin muuhun kuin kätilön ammattiin.
Opinnot jäivät kuitenkin kesken… hänen hyväksyessään… luonnontiedon opettajansa Johanin kosinnan.
Canthin elämä oli kenties ? kiireistä, sillä pariskunnalle syntyi kaikkiaan seitsemän lasta.
Vuonna 1879 Canthin elämässä tapahtui merkittävä käänne: hänen miehensä kuoli pitkään sairastettuaan vähän ennen perheen seitsemännen lapsen syntymää. Sitä seurannut aika oli Canthille fyysisesti ja henkisesti raskasta aikaa.
Niinpä Canth muutti lapsineen Kuopioon. Siellä hän ryhtyi hoitamaan jo kuolleen isänsä lankakauppaa, joka oli kehnossa taloudellisessa kunnossa. Canth sai liikkeen jaloilleen.
Canth jatkoi liikkeenpitoa, kirjoittamista ja salongin pitämistä, kunnes kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen 53-vuotiaana, 1897. Hautajaisista muodostui merkittävä tapahtuma. Suuri ja iso tapahtuma.
Hän julkaisi kaikkiaan kymmenen näytelmää, seitsemän pitkää novellia sekä lisäksi kertomuksia, lehtiartikkeleita ja puheita.
Esikoisteoksensa ”Novelleja ja kertomuksia” hän kirjoitti taiteilija nimellä.
Mitäs kirjaa suosittelen tänään luettavaksi blogissani Runouden sävelin. No vaikkapas…
Köyhää kansaa.
Kirja kuvaa köyhää perhettä, jonka isä on joutunut työttömäksi. Päähenkilöksi nousee perheen äiti, joka yrittää saada edes jotakin perheen elannoksi mutta kohtaa niin ihmisten tylyn käytöksen. Eriarvoisuus ja parempiosaisten itsekkyys näkyvät kirjassa.
Canthia on muistettu lukuisilla maamerkeillä, julkaisuilla, mitaleilla, juhlarahalla, postimerkeillä, maalauksilla, näytelmillä, näyttelyillä ja tapahtumilla. Jopa katuja on nimetty hänen mukaansa.
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin