Auringonlaskua voi ihailla tänään klo. 20.49
29.8.2026
+19
Aurinko nousee 05.48
Aurinko laskee 20.49
Auringonlaskua voi ihailla tänään klo. 20.49.
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa

Auringossa kypsyneitä villejä mansikoita
rakkauttainko kartat
tarvitsen sydämeesi
kompassit ja kartat
ohittaen tunturit
vaarat
kiertäen
vaarat
houkuttelevan
eksoottinen
elegantin
eloista
pahvinen
että
paperinen
hapokas
karhean
kevyt
miellyttävän
neutraali
samettinen
mutta ei
sulkeutunut
monivivahteisen
viipyvä
tunnelma
rakkauttainko kartat
tarvitsen sydämeesi
kompassit ja kartat
minne ikinä kuljetkin
elegantin
eloista
viehättävän
hienostunut
sydämen
syvyyksiin
jalostunut
ei
saavuttamaton
rakkaus
kirsikkaa
ja
auringossa
kypsyneitä
villejä mansikoita

”Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha…” – Ef. 5

Olen tarinan kertoja. On siis tarinan aika…
Pitäähän minun esitellä fiktiivisen tarinani henkilö… Hän on
Tyyni. 32.
Laborantti.
Naimisissa. Onnellisesti.
Kahden pojan äiti. Pojat ovat 4 ja kuusi vuotiaita.
Hänellä on labradorin noutaja.
Kesämökillä vapaa aikaansa viettävä daami.
Ja tarina alkaa….
KAHVILASSA
Tyyni istuu kahvilassa, cappuccinon äärellä. Hän on nauttinut keiton ruoaksi. Hän on ruokatunnilla. Kohta hänen askeleet vievät laboratorioon. Töihin.
Mies on myös töissä. Autokorjaamolla.
Ja toinen poika on tarhassa, toinen eskarissa.
Hän katsoo virtuaalista muotinäytöstä älykännykällään, kahvilassa. Kera cappuccinon.
Muodissa ovat haalarit. Parhaillaan.
Hän päättää käydä päivittämässä vaatekaappiaan tähän päivään, töiden jälkeen. Ja shoppailee haalarit.
Tyyni rakastaa italialaista keittiötä. Pizzaa, italian pataa… Pastaa… Spagettia, lihapullia.
Viikonloppuna Tyyni ajatteli kokkailla jotain italialaista perheelleen.
Hän rakastaa miestään, perhettään. Läheisiään. Hänen paras ystävättärensä on hänen pikku siskonsa. Hänellä on rakas mummi. Anoppi ja naapurin Laila on hyvä ystävätär.
Tyyni rakastaa kevättä.
Ja hän rakastaa lukemista. Kirjojen avaamaa maailmaa. Purjeveneitä, miekkailua. Meren aaltoja. Seikkailuja, kirjan lehdillä.
Cappuccino kuppi tyhjenee. Ja Tyynin askeleet vievät laboratorioon.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli:
Tee sitä mitä rakastat.
Tarinassani…
…”Tyyni rakastaa kevättä.
Ja hän rakastaa lukemista. Kirjojen avaamaa maailmaa. Purjeveneitä, miekkailua. Meren aaltoja. Seikkailuja, kirjan lehdillä…”
Hän vietti aikaansa ihmisten kanssa, joita hän rakasti.
…”Hän rakastaa miestään, perhettään. Läheisiään. Hänen paras ystävättärensä on hänen pikku siskonsa. Hänellä on rakas mummi. Anoppi ja naapurin Laila on hyvä ystävätär…”
Ja hän oli kiinnostunut rakastamistaan asioista… Mm. muodista.
Ja piipahti pitkillä lenkeillä labradorin noutajan kanssa. Hän rakasti pitkiä lenkkejä.
Hän rakastaa koiraansa.
Että italialaista keittiötä. Joten menu koostui – mistäs muustakaan – kuin italialaisesta sapuskasta. Pastan aika… Bon appetit
Mitä sanoinkaan juuri????
Ja tarinani opetus oli:
Tee sitä mitä rakastat.
Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa ja se on lukeminen.
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin