16.3.2024 – 2 Aurinko nousee 6:33 Aurinko laskee 18:19 Hei sinne ruudun toiselle puolelle Olet astunut runouden sädehtivään maailmaan blogiini Runouden sävelin Lämpimästi tervetuloa Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä raapustelemalla fiktiivisiä tarinoita, huikeine tarinan opetuksineen, kera runouden sulo sointujen. Blogissaan Runouden sävelin. Tänään tarjolla uuni tuore runoni… VADELMAINEN, HENNON MAUSTEINEN KAIPAUS… Niin uusi runo, ettei sulkakynän mustekaan ole vielä ehtinyt kuivua. VADELMAINEN, HENNON MAUSTEINEN KAIPAUS kaihertava kaipaus meluisen höyhenen sokerisen tahmaisessa putoamisvaarassa pimeyden lävitse valoon pudoten silloin kaikuu kaipuu vadelmainen hennon mausteinen kaipaus Olen tarinan kertoja. On fiktiivisen tarinan aika. Ja tarina menee tällä kertaa näin. Istutko lentokentällä odottamassa laivaa ? On tarina nimeltään. Pitäähän minun esitellä tarinan hahmot. Vilhelmiina. Hän on 40+. Aikuiset lapset, jo pesästä lentäneet. Hänellä on angora kissa. Tytti nimeltään. Elämä koostunut pätkätöistä. Kokki. Työtön. Kaupan kassa. Työtön. Leipuri. Työtön. Tällä hetkellä hän työskentelee kahvilassa. Määräaikainen työsuhde päättyy toukokuun viimeisellä viikolla. Vilhelmiinan anoppi on 101 vuotias rouva. Hänen anoppinsa on tuuminut Vilhelmiinalle, että… Elämä on lyhyt. Jopa pitkänä, elämä on lyhyt. Elämä on niin lyhyt, ettei kannata haaskata aikaansa istumalla lentokentällä odottamassa laivaa. Näin hänen anoppinsa tuumii usein. Mauno, 63, automekaanikko on Vilhelmiinan aviomies. Ainoa mies, jota Vilhelmiina on rakastanut. He ovat toisella kierroksella Vilhelmiinan kanssa. Kerran avioeronneet. Siis. Yhteistä taivalta on kestänyt reilut kaksikymmentä vuotta. Maunolla on kolmekymppinen poika edellisestä liitosta ja kaksi tytärtä Vilhelmiinan kanssa. […]
