Blogi runouden

9.9.2026

+13

Aurinko nousee 06.21

Aurinko laskee 20.08

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Olen tarinan kertoja.

On siis tarinan aika.

Parhaillaan on valtavasti flunssaa liikkeellä. Tämän innoittamana tämä tarinani.

Pitäähän minun esitellä FIKTIIVISEN tarinan henkilöt.

He ovat Marjatta ja Emil.

Aviopari.

Marjatta työskentelee sisar hento valkoisena. Sairaalan info pisteessä. Hänen pravuurinsa on – mikäs muukaan – kuin liekitetyt pihvit kera uuni perunoiden. Uuniperunat hän valmistaa foliossa, täytteineen. Ja tällä sapuskalla hän hurmasi Emilinkin.

Hän ui, läpi vuoden.

Talvisin avannossa.

Hän ei käy kuntosalilla, ei lenkkeile. Itse asiassa, hänestä on päätöntä juoksennella pitkin kylän raittia ilman päämäärää. Kun hän lähtee jonnekin, hänellä on päämäärä mihin mennä.

Hän on brunette, väripurkin mukaan. Silmät ovat taivaan siniset, mutta nekin vaihtelevat piilolinssien mukaan.

Hän käyttää piilolinssejä paljon.

Etenkin uidessa.

Hän on suunnitellut laser leikkausta.

Mutta leikkaus pelko on estänyt silmien saksimisen.

He asuvat omakotitaloa.

Talo on tyylikkäästi sisustettu.

Lapsia on kolme, 3.

Hän pitää super sankari elokuvista.

Viimeksi hän kävi katsomassa elokuvissa Super girlin.

– Hyvä leffa, totesi Marjatta.

Ja sitten on vuorossa esitellä Emil.

Emil on Marjatan aviomies. Rakkausliitto. Hän rakastaa Marjatan kokkaus taitoja.

Hänellä on maha ja parta.

Hän pitää dokumenteista. Elokuvat ovat liian pitkiä.

Hänellä on keskittymishäiriö.

Ei ADHD, vaan keskittymishäiriö.

Hän ei jaksa keskittyä pitkään elokuvaan, saati lukea kirjaa.

Tuulen viemää on niin pitkä elokuva, että Emil on katsonut elokuvaa, vain viisi ensimmäistä minuuttia.

Hän on tällä hetkellä työtön.

Määräaikaisia töitä koko elämänsä tehnyt.

Lähinnä raksalla.

Nyt, kun olen esitellyt tarinan henkilöt on aika astua itse tarinaan.

Aloitan tarinani vanhoilla kunnon Olipa kerran… sanoilla.

SYYSKUU

Olipa kerran syyskuu.

On syyskuun yhdeksäs 9. päivä.

Ja flunssaa on valtavasti liikkeellä.

Marjatta ja Emil ovat flunssassa.

Kolmen päivän perus flunssa.

Ensimmäisenä flunssa päivänä Emil makaa, kuin raato sohvalla vilttien alla. Kuumaa mehua juoden.

Marjatta pesee matot, kokkaa, siivoaa. Ja aivastelee. Ensimmäisenä flunssa päivänään.

Töihin hän ei voi flunssaisena mennä, potilaita kuumeeseen tarttumaan.

Hän työskentelee sairaalan info pisteessä.

Toisena flunssa päivänä Emil riutuu viltin alla. Hän on, kuin puoli kuollut.

Toisena flunssa päivänä Marjatta pötköttelee pari tuntia. Flunssa on pahimmillaan. Nousee viltin alta ja kokkailee suussa sulavat sapuskat.

Kolmantena flunssan päivänä Emil on edelleen liikkumatta sohvalla, raatona.

– Nyt tiedän millaiset ovat synnytystuskat, Emil naurahtaa. Flunssaisena. Niin ”hirveät kivut” hänellä on mies flunssassaan.

Kolmantena, 3, flunssa päivänä Marjatta kokee flunssasta tointumisen merkkejä. Päivä menee super sankari elokuvia katsellen. Pötkötellen.

Näin eri tavalla miehet ja naiset sairastavat flunssan.

– Sinulla on ”mies flunssa”, Marjatta naurahtaa Emilille.

Koettaa neljäs päivä. Ja terveen kirjat.

Marjatta astelee info pisteeseen töihin.

Ja arki alkaa.

Mukavaa arkea porskuttelevat Marjatta ja Emil.

Sen pituinen se.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin