Bonsai, kultalangoin, ristipistoin
20.12.2025
+4
Aurinko nousee 10.27
Aurinko laskee 14.03
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
Joulu on jo niin ovella… että on tullut aika toivotella…
Rauhallista, tunnelmallista, sädehtivää ja oikein
hyvää joulua
Kaikille upeille blogini runouden sävelin lukijoille.
Aloitan blogimerkintäni ristipisto työllä. Kultalangoin. Bonsaista sananen.
Tämän jälkeen totean sukan kantapään ohjeesta sanasen. Villasukat, mitä hurmaavin joululahja vaihtoehto.
Tämän jälkeen tämän päiväisessä blogimerkinnässäni kolme, 3, tarinaa. Fiktiivisiä sellaisia. Olen tarinan kertoja.
– Kävelykeppi
– Toinen tarina on nimeltään Kaarina Kaarinasta
– Parhaat ystävykset Jake, Tim ja Marjatta
Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Esimerkiksi tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle… teemana on aika… tarinassani… Tarina löytyy, kun luet blogiani Runouden sävelin pidemmälle. Unohtamatta sitä, että olette sukellelleet Mauritiuksen turkoosissa vesissä. Pois jättämättä Lapin lumoa, mihin olette tehneet nojatuoli matkailun.
Jos tapanasi on lukea 378 sivuisia kirjoja ja vielä koko kirja sarja. Lue koko blogini runouden läpi.
Jos taas luet vain takakannen. Ja ensimmäisen ja viimeisen sivun kirjasta. Tämä runo on juuri sinulle. Jaksat lukea. Vain kaksi, 2, sanaa.
RAKKAUS
karu
taru
Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä, raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, huikeine tarinan opetuksineen… kera runouden sulo sävelten.
Tarjolla tarinoita blogissani Runouden sävelin… Tarinoita rohkaisemaan, ilahduttamaan mieltä, karkottamaan ikävää ja ennen kaikkea pitämään kuulijaa hereillä.
Ihanaa, kun eksyit blogiini runouden!
Blogini runouden tarjoaa nimensä mukaan runoutta… Että… Arjen pieniä, kivoja asioita.
Viime aikoina olet voinut lukea blogistani runouden, joulu valmisteluitani.
Olen kirjoittanut tarinoita ja runoutta mm. Afrikasta. Blogissani Runouden sävelin. Viime aikoina.
Tarinoita Kilimanjaron lumipeitteisiltä huipuilta… Serengetin villieläinten hallitsemille tasangoille ja Sansibarin hiekkarannoille.
Tansanian kissaeläimiä akaasiapuiden silueteista hehkuvaa oranssinvaaleanpunaista auringonlaskua vasten.
Luonnon näytelmästä olen runoillut.
Leijonia ja leopardeja kuin norsuja, seeproja ja sarvikuonojakin.
Noin 2000 vuotta vanhoja apinaleipäpuita.
Puhveleita, kirahveja, virtahepoja.
Vähän kuin luontodokumentissa olisit, lukijani. Runouttani lukiessasi.
Kun luet blogiani runouden pidemmälle. Tarjolla jouluisia tarinoita.
Uuni tuore runoni RUSETTI. Niin uusi runo, ettei sulkakynän mustekaan ole vielä ehtinyt kuivua.
Jouluisia suussa sulavia reseptejä tarjoaa blogini runouden.
ÄLKÄÄ UNOHTAKO KEITTIÖN TÄRKEINTÄ MAUSTETTA. TÄRKEIN MAUSTE ON RAKKAUS… HÖYSTETTYNÄ KAUNEUDELLA… PAISTETTUNA YMMÄRRYKSEEN. KEITETTYNÄ HYVYYDELLÄ.
Elelemme aikaa… joulun kynnyksellä… Kun pöytä laitetaan koreaksi… notkuen herkkuja.
Viime aikoina olet voinut seurata jouluisia valmisteluitani. Laitan paljon joulua. Okei… valtavasti.
Rakastan joulua. Olen jouluhullu.
Lukaises siis blogiani runouden pidemmälle, niin tiedät, mitä blogini runouden tarjoaakaan.
ILLAT PIMENIVÄT JA LUKULAMPUT SYTTYIVÄT. Kirjasuositukseni tarjoaa blogini runouden.
Blogia Runouden sävelin, pitää mm. LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA, runoteoksen kirjoittanut nainen. Runoilijatar, joka rakastaa kaikkea kaunista, kissoja. Ystäviään, läheisiään. Viisaita sanoja. Hyvää kahvia, länkkäri leffoja. Ja punaista huulipunaa. Ollen elokuvateattereiden, kirjastojen, kahviloiden ja taidegallerioiden suurkuluttaja.
Uusin runoteokseni on
Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä
Rakkaus, romanttinen sellainen, lie yleisin runouteni aihe.
Rakkaudestahan elokuvat kuvaavat, taidemaalarit maalaavat… Kirjat kirjoittavat ja näytelmät näyttelevät. Että runoilijat runoilevat.
Olen kirjoittanut runon niin merenneitona, kuin laivan hyljättynä hylkynä kuin kotkanakin.
Fiktiivisiä runoja siis.
Runouteni skaala on tosin laaja. Olen kirjoittanut runon jopa cappuccino kahvikupistakin.
Jos löydän ripauksenkaan viisautta, talletan sen oitis tekstiini. Viisautta on vähän tarjolla.
Janoan viisautta.
Viisautta on vähän tarjolla pahassa maailmassa.
Tavoitteenani on hankkia viisas sydän. En koe tavoittelevani huonoa asiaa. Viisasta sydäntä tavoitellessani.
Runouttani ja tarinoitani lukiessa, ei voi tutustua minuun. Runoilijattareen. Sillä kirjoitus tyylini on puhdas fiktio. Mutta ei se olekaan runouden tarkoitus. Runoilijattareen tutustuminen. Runouden tarkoitus on tuoda rakkaudettomaan maailmaan lisää rakkautta.
OLEN KIRJOITTANUT MONEN MONELLA TYYLILLÄ.
MAUSTANUT TULISIN MAUSTEIN SANAKEITOKSEN.
OLEN KIRJOITTANUT ASIATEKSTIÄ… KIRJAKIELTÄ…
MURTEITA…
VIILAILLUT JA NIKKAROINUT ADJEKTIIVEJÄ… HIONUT JA PUNONUT ETTÄ LETITELLYT VERBEJÄ…
JOSKUS RUNOUS ON KAUNISTA PITSISTÄ TEKSTIÄ NS. LIIRUM LAARUMEJA. SILLOIN ON TÄRKEÄÄ MITEN SANOTAAN, EI MITÄ SANOTAAN.
TÄNÄÄN KIRJOTUS TYYLINI ON ERILAINEN… ON ÄÄRIMMÄISEN TÄRKEÄÄ MITÄ SANOTAAN… JA TEKSTI ON PELKISTETTYÄ KERRONTAMUOTOA, EI RUNOUDEN SÄVELIÄ, SULO SOINTUA…
EN HIO TEKSTIÄ… KUIN RUNOUDESSANI, SILLÄ KYSEESSÄ ON TARINA.
JA TÄRKEÄ AIHE ON: KÄVELYKEPPI… YMMÄRRÄT TÄMÄN … JOS POLVESI ON LEIKATTU ESIMERKIKSI… JOS LÄHEISESI JALKA ON LEIKATTU… SILLOIN YMMÄRRÄT…
Tämän päivän tarina kertoo Istosta. Hänellä on jalkaleikkaus edessä.
Tarinan henkilöt
Isto: jalkaleikkaus edessä
Samppa, Iston paras ystävä: selkä leikattu, tuplakerroin, kenties tulevaisuudessa triplana.
Marko: terve, pitää piirtää rasti seinään siksi. Iston ja Sampan kaveri.
Ja tarina alkaa
KÄVELYKEPPI on tarina nimeltään
– En istu rullatuolissa, ennemmin ryömin. Isto toteaa Sampalle, ystävälleen. Viitaten jalkaleikkaukseensa.
On joulu ja Isto viettää joulua Sampan luona.
– En ota rollaattoria, ennemmin ryömin.
– En ota ankeita kainalosauvoja, en. Jatkaa Isto suu vaahdoten keskusteluaan.
– Kapteenikoukkuhan oli ihan cool, puu jalkoineen, Samppa vastaa.
Sampalta on leikattu selkä, kahdesti.
Hänellä on kultainen, kävelykeppi… leijonan pää kävelykepin nupissa.
Tällaisen Isto tahtoo. Ja ostaa.
Ja myös Marko. Jolla ei edes jalkaa ja selkää ole leikattu. Ostaa kävelykepin, niin upea se on.
Kultainen kävelykeppi on todella hieno. Saisi tulla muotiin.
Jalka paranee. Kävelykeppi jää.
Joulu sujuu oikein mukavasti.
Kaikilla kävelykepit kädessään.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Vietä aikaa ihmisten kanssa, jotka saavat sinut hymyilemään.
Loppusanat tarinaan.
Kerroin juuri Istosta ja Sampasta… mutta Marko mainittiin vain sivu osassa.
Mitäs kuuluu Markolle.
Marko on juuri alkanut seurustelemaan.
Hän on tulisesti rakastunut Helviin.
He tapasivat Helvin kanssa taidegalleriassa, virtuaalisessa sellaisessa. Helvi oli laittanut itsestään kymmenen vuotta vanhan kuvan nettiin, jossa hän hymyilee häikäisevällä hammasrivistöllään.
Kun hän tapasi Markon kanssa kasvotusten. Kutrit hän kampasi kauniisti, punasi suunsa, mutta kuva oli kymmenen vuotta vanha. Ja sen Marko huomasi heti. Helvi on vanhempi kuin hän luulikaan.
Helvi on 45 vuotias, Marko 32.
He tapasivat lounaalla, kiinalaisessa ravintolassa ensi kerran. Marko söi haarukalla, Helvi puikoilla.
Alku oli vaivaantunut lounaalla. Mutta he olivat keskustelleet puhelimessa jo vuoden. Keskustelut vaihtuivat chatista puheluiksi. Ja oli jo treffien aika.
Nyt, kun on kulunut puoli vuotta treffeistä kiinalaisessa ravintolassa… he ovat astuneet astetta syvemmälle suhteessaan ja päättäneet vakiintua.
Ei, ei … alttarille he eivät vielä astele. Vaan astetta vakavammalle pohjalle. Vakiintua. He eivät tapaile muita. Ja salaa Marko on katsellut jo kihlasormuksiakin. He ovat rakastuneita. Marko ja Helvi.
Helvin läheisin sukulainen on hänen enonsa. Helvin äidin veli. Hänen äitinsä on kuollut ja muun suvun kanssa Helvi ei ole läheinen.
Ja he ovat nyt menossa enon luokse kylään Markon kanssa. Jouluna.
– Enon on pakko pitää minusta. Marko tuumii. Aivan pakko.
Eno on tuntenut Helvin lapsesta asti. Helvi konttasi hänen lattioita pitkin lapsena. Ensimmäisen irronneen hampaan hän antoi enolleen. Ja hammaskeiju toi markan. Millä Helvi osti tikkarin.
Nuorena Helvi fanitti rock bändiä ja eno äänitti Helville c kasetille Metallicaa.
Helvi esitteli ensimmäisen poikaystävänsä parikymppisenä enolleen. Ja 25 vuotiaana eno kuivasi Helvin kyyneleet, kun heille tuli ero silloisen poikakaverin kanssa.
Helvi ei ole seurustellut sen koommin. Kaksikymmentä vuotta sinkkuna viihtynyt.
Hän on keskittynyt opiskelemaan. Ja valmistui vasta viime vuona. Parikymmentä vuotta lukenut, sivistynyt brunette hän on.
Töissä Helvi on opintojen lisäksi ollut terveyskeskuksen, info pisteessä. Ei rikas, ei köyhä, keskiluokkainen. Arkeologiaa hän luki vuosia. Teki jopa lopputyön aiheesta. Ja sairaanhoitajan tutkinnon opiskeli myös, minkä infossa työskentely vaatii.
Marko on puolestaan käynyt ammattikoulun. Automekaanikoksi opiskeli. Hän rappaa vanhoja autoja kaiken vapaa aikansa. Työkseen hän työskentelee autokorjaamolla.
Kihloissa Marko on ollut kahdesti, naisia on ollut aika paljon, mutta hän ei ole ollut ennen Helviä rakastunut. Tai toiseen ex kihlattuun oli. Mutta ero oli katkera. Niin katkera, että hän unohti, sen kuinka rakastunut hän ex:n olikaan.
Marko on tulisesti rakastunut Helviin.
Helvillä on auton romu. Volvo. Sekin pitää Markon kiireisenä. Volvo pitää purkaa aivan osiin.
Mutta mutta.
Nyt he siis olivat matkalla Helvin enon luokse. KUINKA SAAN HÄNET PITÄMÄÄN ITSESTÄNI. HÄNEN ON AIVAN PAKKO PITÄÄ MINUSTA. Marko miettii.
– Jos et tule toimeen enoni kanssa, eroan. Hän on perheeni, koko sukuni.
Ja tämä lisäsi vain paineita Markolle.
– Ei sinun tarvitse hänen paras ystävä olla. Riittää, kun tulet toimeen.
Helvi jatkaa
– Käyttäydynkö kuin työhaastattelussa. Kravatti kaulaan, olen edukseni vai miten?
– Olet vain oma itsesi.
– No, kerro millainen hän on. Eno, äitisi veli siis.
Eno on eläkkeellä ollut jo kauan. Hän oli työelämänsä kaupan lihatiskillä töissä. Hän on leski. Kaksi lasta, poikia enolla on. Aikuisia jo. Toinen poika on naimisissa, ja eno on siis ukki. Toinen poika opiskelee. Hän harrastaa shakkia. Aika tavis, suomalainen. Hän ei etsi uutta vaimoa. On niin raskas pala leskenä olo. Ei tuore leski. On ollut leski jo kymmenen vuotta. Häneltä on polvi leikattu vasta. Grillaa… ja paljon…
Ja niin Marko ja Helvi lähtivät enon luokse kylään. Jouluna… Enon naapuri oli kylässä enon luona.
– En tiennyt, että on vieraita täällä. Helvi huikkaa ovelta.
– Aina on tilaa, kun käyttää rexonaa, eno huikkaa.
Joulukinkkua uunista pois ottaessaan.
Marko kättelee enoa ja on aivan paniikissa. Hän on pukeutunut kravattiin.
– Saatiin kuin saatiinkin valkea joulu, lunta satelee, Marko avaa keskustelun kuin työhaastattelussa. Ei puutu kuin CV n lukisi perään.
Enon naapuri ja eno juttelevat tv sarjasta. Jota Marko ei tietenkään ole katsonut yhtä ainoa jaksoa. Kukahan on Ismo Laitela? Hän miettii.
– Joulukinkkua popsitaan.
Lähtiessään Marko antaa enolle kävelykepin. Kultaisen, jossa on leijonan pää kävelykepin nuppina.
– Polvesi on leikattu hiljattain… Marko sanoo.
Eno ilahtuu suunnattomasti joululahjasta kävelykepistä. Onhan polvi leikattu. Kävelykeppi pelasti vierailun.
– No miten meni vierailu, Marko kysyy Helviltä. Kun he huristelevat autolla pois.
Ihan hyvin, ette olleet tukka nuottasilla, Helvi vastaa
– Emme siis eroa.
– Emme.
Volvon romu käy huonosti. Marko ajaa auton korjaamolle. Ja siellä vierähtää loppu ilta.
Seuraavana päivänä Helvi seuraa virtuaalista muotinäytöstä…
On huikea muotinäytös. Malleilla kävelykepit.
He pyörittelevät kävelykeppejä… kuin cheerleaderit konsanaan.
Muotinäytös on menestys.
Bonsai, kultalangoin, ristipistoin…
Sananen ristipistotyöstäni:
Bonsai on suomennettuna ruukkupuu.
Bonsain juuret ovat Kiinassa noin 200–220 eaa.
Bonsain voi leikata vaikkapas linnun tai miksipäs ei vaikka lohikäärmeen muotoon. Historian havinassa oli ajatus, että mitä käppyräisempi ja omituisempi kasvi oli, sitä arvostetumpi se oli.
Bonsain kasvattaminen ja muotoileminen on taidetta. Vaatii taitoa osata sitoa oksat oikein ilman, että kasvi kuolee.
Bonsain muotoilussa ja taiteessa voidaan noudattaa erästä neuvoa joka kuuluu siten, että, puun oksiston tulee näyttää siltä, että lintujen olisi helppoa lentää sen lävitse.
Epäsymmetrisyys, rytmikkyys, tyhjän tilan esille tuominen ja hallittu kokonaisuus, kuuluvat bonsain kasvatukseen.
Bonsai vaatii kärsivällisyyttä. Kärsivällisyys on hyve.
Bonsai voidaan kasvattaa siemenestä tai pistokkaasta… taikka siirtää luonnosta.
Bonsain kastelu on tasapainottelua yli- ja alikastelun välillä.
Bonsain harrastajalle voi antaa sakset käteen ensimmäisenä päivänä, mutta mites on kastelukannun, sen voi antaa kouraan vasta vuosien, vuosien kuluttua.
Kenties näin ???? Vettä bonsaille kolme, 3, kertaa: kerran astialle, kerran mullalle ja kerran kasville. Pese puu, se helpottaa puun hengittämistä. Bonsain ollessa kukassa, kukkia ei kastella. Parasta vettä on sadevesi. Kenties näin ??????????????
Ruukku vaihdetaan isompaan.
Modernissa maailmassa tahdotaan mennä helpoimman kautta. Nopein reitti.
Vaatii kärsivällisyyttä bonsai.
Ja kärsivällisyys on hyve.
Mitä tahansa ihminen tahtookaan, hän tahtoo sen nopeasti. Ihminen on hitauden vihollinen. Mutta, monen moni, arvokas asia elämässä vaatii aikaa.
Kärsivällisyyttä ei voi opettaa, mutta sen voi oppia.
Tätä kuvastaa bonsai, kultalangoin, ristipistoin.
Vielä ehtii kutoa lämpöiset villasukat joulupukin konttiin, jouluaattoa odottamaan.
Villasukissa vain mielikuvitus on rajana, millaiset sukat kutoo.
Ja mitenkäs se kantalappu neulottiinkaan…
No näin…
Kantalappu, tavallinen.
Aloita kantalappu neulomalla I puikon s:t joustinneuleena IV puikolle. Jätä muut s:t odottamaan.
Käännä työ ja aloita vahvennettu neule: 1. krs: (työn nurja puoli) nosta 1. s neulomatta (lanka jää työn nurjalle puolelle) ja neulo muut s:t nurin. Käännä työ.
2. krs: (työn oikea puoli) *nosta 1 s neulomatta, lanka jää nurjalle puolelle, neulo 1 s oikein*, toista *-* kerros loppuun. Käännä työ.
Toista kerroksia 1-2 yhteensä 12 kertaa (= 24 krs).
Kantalapun kutominen on kuin pyörällä ajo tai kitaran soitto.
Taito ruostuu.
Mutta, kun tarttuu sukkapuikkoihin, ja muistelee hieman… Niin sitten kutominen onkin helppoa, kuin heinän teko.
Tai miten olisi ranskalainenkantapää.
Ranskalaiseen kantapäähän neulotaan kantalappu perinteisen kantapään tapaan, mutta kantapohjan kavennukset tehdään levenevästi niin, että jalalle jää enemmän tilaa.
Kantapään neulomisessa on kaksi vaihetta. Ensin neulotaan kantalappu ja sitten kantapohja.
Entäs vahvistettukantapää.
Tiimalasikantapäästä tulee perusohjeella neulottuna aika matala.
Jälkijättöinenkantapää
Tomaattikantapää tehdään samaan tyyliin lyhennetyillä kerroksilla, mutta pidennetyt kerrokset jätetään kokonaan välistä. Tomaattikantapää siis muodostuu kolmesta lyhennetyin kerroksin muotoillusta kiilasta.
Kiilakantapää
Sukkapuikot vain viuhuamaan.
Ja mitäs kantapäätä tämä runoilijatar suosittelee.
Kaikkia muita, paitse en tiimalasikantapäätä.
Anna minulle lankasotku.
Taion siitä jotain sädehtivää.
Olen todellinen lankakerien prinsessa.
Katson parhaillaan F1 leffaa.
Se formula leffa, siis.
Muuten olen ollut jouluelokuvien äärellä…
Lukemisen on tieteellisesti todistettu pidentävän ikää ja hymyilyn… Koetappas lukea hymyssä suin (thaimaalaiset ovat hymyileviä) , tämän päivän tarinani…
Ja kuulet kilinän, kun ikää kilahtaa mittariin lisää…. :)
Olen tarinan kertoja… on siis fiktiivisen joulutarinan aika.
Kaarina, Kaarinasta…
on tarina nimeltään…
Ja tarina alkaa näin, olkaas hyvä…
Olen Kaarina, 41, kirjaston työntekijä.
Viime joulun olin Thaimaassa, huojuvien palmujen juurella. Auringon paisteessa. Ei mitään joulun tuntua.
Olen kaksonen.
Kaksoisveljeni rakastui thaimaalaiseen naiseen, avioitui.
Ja tämän myötä myös Thai kulttuuri on tullut minulle tutuksi.
Joulu ei ole Thaimaassa virallinen juhlapyhä.
Uutta vuotta siellä vietetään.
Tämän joulun tahdon, ehdottomasti viettää suloisessa tuhansien järvien maassamme.
Kaarinassa, kotosalla.
Kaarinassa asustelee 35 691 ihmistä ja sen pinta-ala on 179,59 km², josta 1,05 km² on vesistöjä.
Tiedätkös missä on Lieto, et…tai Parainen tai Paimio? Sauvo? Et…
No Turun tiedät… sen suunnalla on Kaarina.
Veljeni vaimoineen ja kahden lapsensa kanssa… viettää meillä joulun.
Olen laittanut suht paljon joulua. Tavallista enemmän…Kun tulee vieraita kaukaa.
Kuurannut lattiat, kiillotellut nurkat, leiponut torttuja ja tehnyt piparkakkutalosta huikean taideteoksen. Kinkun paistan ja laatikot …rosolleineen, ilman muuta. Veljeni pukeutuu joulupukiksi ja jakaa lahjat.
Sukkia olen neulonut pukin konttiin. Ranskalaisella kantapäällä.
Theravada-buddhalaisuus on Thaimaassa tuttua.
Mutta veljeni vaimo lähtee joulukirkkoon.
Kristillisiä jouluesityksiä ei pidä perua, seimineen.
Ei missään nimessä. Niihin ei tarvitse osallistua, jos ei tahdo.
(Tämän päivän polttava puheenaihe on … että kristillisiä jouluesityksiä on peruttu… eikö olekin ihmeellistä, jouluna… Tonttuparaatilla korvataan seimi.
Mitäs juuri totesinkaan…
Kristillisiä jouluesityksiä ei pidä perua, seimineen.
Ei missään nimessä. Niihin ei tarvitse osallistua, jos ei tahdo).
Thaimaan kulttuuri on saanut paljon vaikutteita Intiasta, Kiinasta ja muista Kaakkois-Aasian maista.
Olen perehtynyt Thaimaalaisuuteen, ovathan kummilapseni puoliksi Thaimaalaisia.
Thaimaan kansallisurheilulaji on taistelulajeihin kuuluva muay thai eli thainyrkkeily.
Thai keittiö on upea.
Thaimaassa ruokaillaan edelleen mieluiten lattialle levitetyillä matoilla yhteisistä astioista, joista ammennetaan jokaista ruokalajia omalle lautaselle.
Yleinen tervehdys , joka kuuluu kin khao ry jang – ’joko olet syönyt (riisiä)?’.
Meillä päin sanotaan terve, vaikka olisi raihnainen ja sairas, ketä tervehditään.
Minä olen raihnainen… Reuma ja lonkat leikattu, koronan olen sairastanut kolme, 3, kertaa, ja masennus, mistä olen parantunut.
Että…. terveppä terve…
Thairiisi, jota höystetään tulisilla curreilla, kasviksilla ja kalalla tai äyriäisillä, kuuluu thaimaalaiseen keittiöön…
Ruokailuvälineinä käytetään lusikkaa ja haarukkaa, joista ensimmäistä käytetään pääasiallisesti. Puikoilla lähinnä vain nuudeleita popsitaan.
Thaimaassa kättelyn sijasta liitetään kädet yhteen ja nostetaan käsivarret ylös lähelle kasvoja.
Samalla voidaan taivuttaa ylävartaloa tai päätä kumarrusta muistuttavalla tavalla.
Esimerkiksi vanhuksille kumarretaan syvempään.
Thaimaassa ei kosketa päähän… erikoista, pitääpäs kysäistä veljeltäni, miksi ei.
Vaatteet ovat peittävät.
Thaimaalainen arkkitehtuuri poikkeaa kovin Kaarinan arkkitehtuurista.
Kaarinassa on muuten Kuninkaantie, missä luonto ja historia kulkevat käsi kädessä.
Tien varrelta löytyy hienoja luonto- ja kulttuurikohteita sekä eri ikäisiä muinaisjäännöksiä: kartanoita ja kylätontteja, esihistoriaa, virkistysalueita, luontopolkuja ja luonnonsuojelualueita.
Laitan tassua toisen tossun eteen usein Kuninkaantiellä.
Mahtavat lenkkimaisemat.
(Toinen päivän polttava puheenaihe on silmien venyttely ja tämän johdosta anteeksi pyytely. En venyttele silmiäni, joten minulla ei ole anteeksi pyydeltävää. Rasismi on väärin. Joidenkin kulttuurien vääryydet ovat väärin. Kulttuurit rikastuttavat. Rasismi on – totta vie – väärin. Ja tämä on itsestään selvyys).
Veljeni perhe aikoo muuttaa pysyvästi Kaarinaan.
Veljen vaimo avaa thai noutoruokaravintolan tänne.
Rakastan thai sapuskaa…
Piipahtavat aina parin vuoden välein … kuukauden Thaimaassa.
Thaimaalaiset riisuvat kengät… Joten tyhjensin kenkätelineeni jouluksi.
Kenkiä minulle onkin kertynyt valtavasti. On tennareita, korkkareita, saappaita…
Thaimaa tunnetaan hymyjen maana…
Siispä nauran… nauru pidentää ikää… ikää kilahtaa mittariin.
Malttia ei saa menettää… Jos ravintolassa Thaimaassa tarjoilija kippaa keiton syliisi vahingossa, mitä teet? Hymyilet… Maltin menettäminen on kasvojen menettämistä…
Tätä piirrettä rakastan. En jaksa temperamenttia. Huutoa.
Kävin aikuisena autokoulun. Ja autokoulun opettaja oli todella temperamenttinen, huutamalla opetti. Vaihdoin autokoulua ja nappasin kortin.
Minulla on viisi huonetta ja keittiö renkailla (asuntoauto)… vaatii rekkakortin moinen.
Asun kaunista pientä omakotitaloa. Jonka olen sisustanut jouluiseksi.
Koristeita olen ripotellut sulostuttamaan. Ja joulutähden laittanut ikkunaan valaisemaan.
Vastakkaisten sukupuolten tunteita ei näytetä julkisesti. Thaimaassa.
Veljeni ei esimerkiksi kävele käsikädessä vaimonsa kanssa.
Olen perehtynyt kulttuuriin, ja kiinnostunut Thai kulttuurista, etenkin ruoasta.
Kulttuurit rikastuttavat mielestäni maailmaa.
Ja niin koetti joulukuun 20 päivä. Veljeni perhe lensi Suomeen.
Menin lentokentälle vastaan ja lentokentältä huristelimme Kaarinaan asuntoautollani.
Myin henkilöauton. Omistan nykyisin enää asuntoauton.
Saavuimme kotiini.
Perhe oli todella väsynyt pitkästä lennosta. En huomioinut tätä lainkaan.
He laittoivat aikaisin nukkumaan.
Minä olin suunnitellut mm. shakin pelaamista illan ohjelmaksi.
Jouluaatto aamuna kaikki koisivat pitkään.
Laitoin näyttävän aamiaisenkin.
Kävimme vanhempiemme ja serkkumme sekä vanhan opiskelukaverini haudoille viemässä kynttilän jouluaattona.
Ja sieltä suuntasimme kotiin.
Laiton pöydän todella koreaksi. Joulupöydän kunkku, kinkku, kruunasi joulupöydän.
Ennen jouluateriaa lukaisin jouluevankeliumin.
Joka joulu sama ongelma.
Missäs kohti raamatussa jouluevankeliumi onkaan?
Suussa sulavan jouluaterian jälkeen oli aikaa pelata shakkia.
Ja shakki ja matti. Voitin.
Olen todellinen shakki hai.
Ennen kuin joulupukki saapui.
Veljeni vetäisi parran ylleen, ja lapset olivat haljeta riemusta, kun punanuttuinen joulupukki saapui.
Minä sain joululahjaksi tuliterä kännykän. Ja suklaata.
Sen pituinen se
Tarinan opetus oli seuraavanlainen: 123456789 10 laskeminen on loistava tapa hillitä temperamenttia… Voimme oppia toisiltamme niin paljon, ja voimme oppia lukemalla tarinoita, niin paljon…
Tämän tarinan opetus oli… hanki malttia… Itsehillintä, harkinta, rauhallisuus… näitä vain hankkimaan, etenkin jouluruuhkaan…
Suurenmoista, että olet blogissani runouden sävelin…
Kirjoitustyylini on puhdas fiktio… tarinoissani.
Runouteni on laadukkaampaa tekstiä kuin tarinat… Tässä pelkistettyä kerronta muotoa tarjolla.
Pystyitkös lukemaan koko tarinani hymyillen (hymyjen maasta tarinani kertoi tänään, jouluinen sellainen).
Jouluevankeliumi
ja se löytyy
Luukas 2:1–20
1Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. 2Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. 3Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. 4Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, 5verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. 6Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. 7Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.
8Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. 9Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. 10Mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: 11teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. 12Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa.”
13Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
14″Kunnia Jumalalle korkeuksissa,
ja maassa rauha
ihmisten kesken,
joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!”
15Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: ”Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti”. 16Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. 17Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. 18Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. 19Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. 20Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu.
Muita jouluun liittyviä kohtia ovat…
Ja hän on synnyttävä pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus, sillä hän on vapahtava kansansa heidän synneistänsä.
Matteus 1:21
Sillä lapsi on meille syntynyt,
poika on meille annettu,
jonka hartioilla on herraus,
ja hänen nimensä on:
Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala,
Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.
Jesaja 9:5
Tämä kaikki on tapahtunut, että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan, ja tälle on annettava nimi Immanuel”, mikä käännettynä on: Jumala meidän kanssamme.
Matteus 1:22-23
Sen tähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.
Jesaja 7:14
Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: ”Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä.”
Matteus 1:20
Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Beetlehemissä kuningas Herodeksen aikana, niin katso, tietäjiä tuli itäisiltä mailta Jerusalemiin, ja he sanoivat: ”Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas? Sillä me näimme hänen tähtensä itäisillä mailla ja olemme tulleet häntä kumartamaan.”
Matteus 2:1-2
Mutta sinä, Beetlehem Efrata,
joka olet vähäinen
olemaan Juudan sukujen joukossa,
sinusta minulle tulee se,
joka on oleva hallitsija Israelissa,
jonka alkuperä on muinaisuudesta,
iankaikkisista ajoista.
Miika 5:1
Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteen menoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä.
Matteus 1:18
KUN YHDEN TARINAN SAA PISTEESEEN, KUTSUU JO TOINEN TARINA TARTTUMAAN SULKAKYNÄÄN. EI OLE JATKOSARJAA. NÄIN OLLEN PÄÄSET UUTENA BLOGINI RUNOUDEN SÄVELIN LUKIJANAKIN KÄRRYILLE TEKSTEISTÄNI.
KIRJOITUSTYYLI: FIKTIO.
On siis tarinan aika… jouluisen sellaisen.
Aloitan tarinani huikeilla Olipa kerran… sanoilla.
Pitäähän minun esitellä tarinan henkilöt. Parhaat ystävykset Jake, Tim ja Marjatta.
Jake: Jake on isosta suvusta. Viisi veljeä, kolme siskoa. Rakas perhe. Jouluksi hän menee kotiin, vanhempiensa luokse. Hän on kihloissa, ja tuleva vaimo raskaana. Laskettu aika on maaliskuussa. Esikoinen, hän on nuori.
Kaikilla tarinan henkilöillä on kilahtanut mittariin kaksi ja viisi. 25.
Marjatta: Marjatalla on veli. Veljen vaimo on Sveitsistä. Joten Sveitsi upeine maisemineen on tuttu maa hänelle. Hän rakastaa sukuaan. Läheinen ja rakas suku. Hänen vanhempansa ovat eläkkeellä. Äitinsä oli matematiikan opettaja. Hän on kehopositiivinen kaunotar. Pitkät kutrit, laineilla. Hänestä tulee maantiedon opettaja. Hän on nuori. Sinkku. Eronnut hiljattain. Hän nauttii vapaudestaan. Hänellä on suloinen angora kani. Paula, nimeltään. Ja joulua hän laittaa paljon, kuin todellinen jouluhullu. Konsanaan…Tuleehan vieraita Sveitsistä asti. Myös hänen vanhempansa saapuvat joulun viettoon Marjatan luokse. Hänellä on hyvät lähtökohdat elämään. Suht koht tavis daami. Formula fani.
Tim. Hänet on adoptoitu. Hän tietää lähtökohtansa elämään. Alkoholisoituneet vanhemmat. Ja siksi hän kasvoi poikakodissa. Lähtökohdat ovat ankeat. Hän ei usko Jumalaan, ja tämän johdosta ei lähde joulukirkkoon. Elämänsä vastoin käymisistä huolimatta, hän on oikein mukava. Taitaa olla ystävyksistä avarakatseisin, suvaitsevaisin ja ystävällisin.
Ja sitten on tietenkin tarinan minä. Kenen suulla tarina kerrotaan.
Olen Laura, 25. Ylioppilas. LIDLn kassa. Viittä vaille merkonomi. Valmistun, jos valmistun koulusta. Miksi menisin kouluun, koska olen jo töissä.
Ja tarina alkaa.
Se menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä.
Parhaat ystävykset Jake, Tim ja Marjatta.
Olipa kerran
Jake, Tim ja Marjatta.
Ystävät ovat aarteita. Siis todelliset ystävät.
Ei ihmiset, jotka esittävät ystävääsi, olematta sitä.
Kaveruudesta, ja puolitutuista puhumattakaan.
Äitini on kuollut. Isäni kanssa en ole tekemisissä. Isäni nykyinen vaimo on ilkeä. Hänelle kalpenee, jopa Tuhkimon äitipuoli. Sisarpuoleni kanssa en ole sen koommin ollut tekemisissä, kun hän yritti iskeä silloista miestäni.
Nooo… mies on silloinen.
Sukuni on repaleinen.
Ja mielestäni ei kannata olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka vievät hymyn häivän huulistasi.
Päin vastoin, olla ihmisten kanssa tekemisissä, jotka tuovat hymyn huulillesi. Parhaat ystäväni tuovat hymyn, suku vie sen pois.
Äitini sisko on kamala haukkumaan ihmisiä. Etenkin minua. Ei houkuttele mennä haukuttavaksi sinne jouluna.
En – totta vie – ole suku ihminen.
Sukukokouksille ”ei kiitos” toteava daami olen.
Ja joulu kuuluu viettää suvun kanssa.
Näin yleensä.
Mutta ei minulla.
Mitä teen jouluna. En tahdo olla yksin jouluna?
Minä vaalin laadukkaita ystävyys suhteita.
Minulla on kolme ystävää. LAATU KORVAA MÄÄRÄN. Ei ihminen tarvitse laumaa ihmisiä.
Jake, Tim ja Marjatta.
He ovat aitoja ystäviä. Niin iloissa, kuin suruissa.
Jake menee iso äidilleen jouluksi, sinne tulee koko hänen suku.
Marjatta puolestaan laittaa joulua huikeasti tänä vuonna. Hänen veljensä vaimo Sveitsistä asti tulee heidän luokseen, siksi.
Joten kodin nurkat on kuurattu. Ja jouluisia leipomuksia leivottu. Tuleehan vieraita kaukaa.
Tim on yksin.
Minä olen yksin.
En tahdo olla yksin jouluna.
Niinpä Tim kutsuu minut luokseen jouluksi.
Hän on adoptoitu, ei sukuihminen siis.
23 päivä menen kahden, 2, kauniisti käärityn joululahjan kera Timin luokse.
Olemme olleet ystäviä kauan. Kauan…
Parhaita sellaisia.
Ja niinhän siinä kävi, että olimme mistelin alla.
Onko ystävyys huono pohja suhteelle? Kenties…
Yleensä rakastutaan tulisesti. Leijaillaan rakkauden huumassa.
Ystävyys on ystävyyttä. Arvokasta. Ystäviä ei ajatella seurustelu kumppaneina.
Kiintymystä. Ja tuttua… tätä oli välillämme Timin kanssa.
Mutta, siinä me olimme Timin kanssa. Mistelin alla.
Tim oli ostanut valmiita kinkkuviipaleita, laatikoita ja rosollin. Hän ei paistanut kinkkua itse.
Minä leivoin hedelmäisen kuivakakun viemisiksi Timille.
Joulu oli hurmaava.
Tunnelmallinen, rauhallinen ja lämmin.
Ja siinä me olimme.
Mistelin alla.
Hän on adoptoitu, ei sukuihminen siis.
Ei sukujouluja, ei sukujuhlia.
Ja mikä ihaninta ei anoppia riesana minulle.
En sopeudu sukuihin… oman repaleisen sukuni johdosta.
Itse asiassa olemme aivan hajalla lähtökohtiemme takia. Ja tämän takia parisuhteen rakentaminen lie vaikeaa.
Olen käynyt jopa terapiassa ilkeän äitipuoleni takia. Terapia käynti oli turha. Hän ei muuttunut mukavaksi. Ilkeä oli edelleen. En ole tekemisissä heidän kanssaan. Sai uuden haukkuma nimen minulle: hullu. Siis.
Olemme riekaleinen pari. Ja riekaleista kudomme yhteisen elämme, joka on häikäisevän kaunis kudelma.
Jouluaattona valvoimme pikkutunneille.
Ja joulupäivänä tahdoin kirkkoon.
Tim ei lähtenyt kirkkoon.
Tämä ei erota meitä. Kunnioitamme toistemme vakaumuksia.
Näin alkoi yhteinen taipaleemme. Ystävyydestä.
Sen pituinen se.
Ja tarinan opetus oli seuraavanlainen:
Ystävät ovat aarteita. Elämän kultakimpaleita.
Loppusanat tarinaan:
Pienet maistraatti juhannus häät. Pidimme.
Paikalla vain todistajina parhaat ystävämme
Jake ja Marjatta.
Adoptoin Liun. Kiinasta. Viisi vuotta häidemme jälkeen. Hän on kaikkemme, ilomme. Sain vielä biologisen tyttären, jonka kastoin ystävättäreni Marjatan mukaan. Aarteemme.
En adoptoinut Liuta sen takia, ettemme saa lapsia. Joten adoptio prosessi ei ollut kivulias. Henkisesti. Vaan siksi, etten raskinut jättää häntä riutumaan lastenkotiin.
Ja joulun vietämme neljästään. Perheemme kesken.
Tänä päivänä.
Joulupukki kruunaa joulun.
Kuusi on kiedottu hopeiseen nauhaan.
Ja kaikki kaunis täyttää tuvan, jouluisine hurmaavine tuoksuineen.
Ja joulun sanoma: Seimi on joulun tärkein. Minulle.
Ei joulun menoliikenne ruuhkaa tänä jouluna. Joulun vietimme kotosalla.
Ja niin elimme elämämme onnellisena loppuun asti. Miksi. Koska emme ole mustasukkaisia luonteita. Tämä on liittomme salaisuus. Mustasukkaisuus on sairaus.
Ja miten kävi Marjatan. Hän on formula fani. Hän meni pubi visaan ja kuinkas sattuikaan. Kysymys oli formuloista. Marjatta voitti Tallinnan risteilyn. Hän eli elämänsä sinkkuna. Vapaudesta nauttien. Onnellisena elämänsä loppuun asti. Maantiedon opettajana.
Ja Jake… Hän eli elämänsä onnellisena loppuun asti. Maalle muuttaen.
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin