Elämän valintoja tarina

22.6.2025

+14

Aurinko nousee 2.07

Aurinko laskee 0.33

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Sädehtivää ja runorikasta sunnuntaita.

Juhannus on purkissa.

Ja päivä lyhenee.

MITÄ KIRJAA SUOSITTELEN LUETTAVAKSI… SE SELVIÄÄ, VAIN TÄMÄN BLOGIMERKINNÄN LUKEMALLA.

Tänään blogissani runouden, tarjolla kaunis runoni MUUTOS VAI PYSYVYYS ja runo menee näin. Olkaas hyvä.

MUUTOS VAI PYSYVYYS

taivaalla loistaa tähtivyö

on keskiyö

tähdenlennon luo

kiertäen suo

tähtipölyä

tähdenlento

silloin suloinen

olento

taruolento että

satuolento

hahmo

hento

pimento

sudenkorento

lähtöasento

vai

paluulento

tähtisumua

taivas

tummuva

tummuvan

taivaan alla

jäätävä halla

jääpuikkoja

kauniita

lumihiutaleita

pohtien

elämää ja sen

suuntaa

kaipaatko

muutosta

vai et

silloin suloinen

olento

taruolento että

satuolento

ovat tyytyväisiä

elämäänsä

juuri näin

kun hänen

luokseen

jäin

kaiken kääntyen

parhain päin

vierekkäin

tarueläin

kääntyen

takaisinpäin

vai sittenkin

edespäin

äskettäin

vähittäin

välähdyksittäin

muuttuen

pohtien

elämää ja sen

suuntaa

kaipaatko

muutosta

vai et

taivaalla loistaa tähtivyö

on keskiyö

Mitäs kirjaa suosittelen luettavaksi? No vaikkapas… Sherlock Holmesia.

Olen muuten piipahtanut Lontoossa 221B Baker Street llä. Jokin aika sitten.

Ikonisen Lontoon etsivän koti.

Esineiden aarreaitta.

Sherlock Holmes -museo sijaitsee osoitteessa 221B Baker Street, Lontoo, se on yksi maailman kuuluisimmista osoitteista.

Ikimuistoinen, aito kokemus viktoriaanisesta Lontoosta.

Upea nelikerroksinen talo vuodelta 1815.

Sherlock Holmes on 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun sijoittuva kuvitteellinen salapoliisihahmo, jonka loi skotlantilainen kirjailija ja lääkäri.

Vuosina 1887–1927 yhteensä neljä Holmes-romaania ja 56 novellia.

Useimmissa Holmes-tarinoissa kertojana on salapoliisin ystävä tohtori Watson.

Kahdessa tarinassa kertojana on Sherlock Holmes itse, ja kahdesti tarinan kertoo tuntematon kertoja kolmannessa persoonassa.

Suosittelen Sherlock Holmesia luettavaksi.

Tänään tarjolla runoni Valon säde. Ja runo menee näin… Olkaas hyvä.

VALON SÄDE

moderniin lähestymistapaan

ainutlaatuinen

valon säde

erottaudutaan muista

kuin

vihreistä puista

keskikesällä

sopivan runsas

monipuolinen

vehreys

mikä

täyttää

maisemat

helmi

puhtaus

kaipaukseen

kietoutuneena

kalliolla

peura

meren

siintäessä

taustalla

silloin

moderniin lähestymistapaan

ainutlaatuinen

valon säde

peipon laulu

sinivuokko

keskikesällä

sopivan runsas

monipuolinen

vehreys

mikä

täyttää

maisemat

helmi

puhtaus

kaipaukseen

kietoutuneena

FIKTIIVISEN TARINAN AIKA.

Olen tarinan kertoja :)

Tarina kertoo Linneasta, kolmekymppisestä siivoojasta, joka toteaa, että elämä on valintoja, ja elämän valintataloissa saa valita… pitää valita… olemme valintojemme summa… Hän vaihtaa siivouskärryt opintoihin. Hyvä valinta.

Ja tarina alkaa, se menee tällä kertaa näin ja on nimeltään….

Kirjastossa

Lähtökohtani elämään ei ole kaksiset. Yksinhuoltaja äitini on kuollut, isäni kanssa en ole tekemisissä. Äitini vihasi isääni, yleensä viha ansaitaan, harvoin sympaattinen henkilö on vihattu… Isäni nykyinen vaimo on niin ilkeä, että tekee mahdottomaksi sen, että olisin isäni kanssa tekemisissä.

Lähtökohtani elämään ei ole kaksiset. Äitini sairastui ja riutui pois. Karmivaa oli seurata vierestä, hänen kuihtumisensa.

Juuri TV tarjosi jääkiekkoa. Suomi hävisi ja tippui mitali peleistä. Kyyneleet vierivät poskilleni. Samoissa kyyneleissäni heijastui vanhat traumat. Mitkä puhkeisivat pintaan, pettymyksen tunteesta. Ystävättäreni sanoi, että jääkiekko on vain jääkiekkoa, ei kyyneleiden arvoista, mutta vanhat haavat avautuivat, ja kyynelvirtani oli lähes loputon.

Tänä päivänä, aikuisena, koen olevani oman onneni seppä. Ja hetkittäin olenkin äärimmäisen onnellinen, mutta joskus vanhat arvet avautuvat… Valtaavat ajatukseni kuin musta pimeä pilvi, ympyröiden minut… Tarvitsee vain jonkin vastoinkäymisen, ja se laukaisee surun tunteen.

Tänään surun laukaisi jääkiekon tappio ottelu…

Ja koetan ajattelemalla ajatella jotain muuta… mukavampaa… mutta noin yleensä ottaen, olen oman onneni seppä ja sädehtivän onnellisen hymyn omistava lady.

Harrastan mielikuva harjoittelua. Ajatusten siirtoa. Unelmointia. Tai hukun ajatuksiini.

Olen lähdössä lomalle Kreikkaan lomallani. Unohdan jääkiekossa häviämisen laukaiseman itkuisuuteni, suruni ,että tuskani ja suuntaan ajatukseni Kreikkaan.

Kreikka ja loma mikä lyömätön yhdistelmä. Suloisia saaria sekä tunnelmallisia pikkukyliä. Saaret ovat maailman kauneimmiksi kutsutut. Kultaiset hiekkarannat. Välimeren suussa sulava menu. Ja lomalta kaipaan vain rentouttavaa joutilaisuutta uima-altaalla.

Vanhankaupungit kujat ja idylliset putiikit.

Taskuvarkaille kelpaa jopa turistien linttaan poljetut hikiset rantasandaalit, joissa pohjat rikki, velkaantuneessa Kreikassa. Pitää pitää huoli omaisuudestaan, lomalla.

Matkalle lähden ystävättäreni ja hänen miehensä kanssa.

Pankkikorttia ei kannata käyttää, se voidaan kopioida. Laitan vähäiset rahani talletelokerikkoon. Uima-altaalla lojumiseen ei tarvita rahaa. En perusta rahasta… en ole raha ahne ihminen. En ole materialisti. En käsitä varkaita, siksi. Materialismi on jonkin sortin sairaus, hamstraamisesta puhumattakaan.

Kristallin kirkasta turkoosia vettä. Paikallisia nähtävyyksiä. Upea ranta ja turkoosi meri odottaa.

Kyyneleeni kuivuivat huomaamatta turkoosia vettä ajatellessani.

Työnsin siivouskärryjäni hiiren hiljaisessa kirjastossa.

Oli arkistakin arkisempi työpäivä.

Kirjasto, ja sen hiiren hiljaiset käytävät…

Kävelin kuin huopatossutehtaalla miehen ohitse, joka hievahtamatta tuijotti kirjaa.

Siivosin yhden kirjaston siiven ja jälleen kävelin ääneti miehen ohitse.

Vieläkin… Vieläkin, hän tuijotti hievahtamatta kirjaansa.

Onko hän elossakaan, kun evääkään ei värähtänyt.

Sitten huomasin, että hän tutkii Einstainin teoriaa.

Väärä hälytys.

Elossa on.

Kirjaston siivottuani, suuntasin, vielä toiseen kohteeseen, toimistoon, johon kuului rappukäytävien nurkkien kiillottelu & kuuraus.

Sitten työpäiväni olikin jo pulkassa.

Olen terveellä tavalla utelias, mielenkiinto elämään tulee säilyttää.

Uteliaisuus edistää oppimista.

On hyvä olla tiedon janoinen.

Uteliaisuus on innostusta kokea jotain uutta.

Asustelen Helsingissä.

Muutin Pihtiputaan laitamilta, en edes ydin keskustasta, tänne. Siis keskeltä ei mitään.

Pihtipudas sijaitsee Keski-Suomessa. Siellä asustelee noin 4 117 henkilöä, Pihtiputaan naapurikuntia ovat Haapajärvi, Keitele, Kinnula, Pielavesi, Pyhäjärvi, Reisjärvi ja Viitasaari. Kinnulaan kotoani oli 89 kilometriä.

Ikkunasta avautui metsämaisemat.

Keski-Suomen pohjoisimmasta kärjessä, puhtaiden vesien ääressä, kauniin luonnon helmassa saattoi virkistyä.

Muistelen kuinka Pihtiputaan huoltoaseman kahvilassa keskusteltiin seuraavanlaisesti:

Hammaslääkäri oli siis ollut auto-onnettomuudessa (murtunut ranne ja auto korjaamolle).

– Oletkos kuullut, hammaslääkäri oli onnettomuudessa, sanoi kampaaja kirurgille.

– Hammaslääkäri on ollut onnettomuudessa, sanoi kirurgi patologille.

– Hammaslääkäri on ollut pahoin loukkaantunut, sanoi patologi lehtimyyjälle.

– Hammaslääkäri on loukkaantunut pahoin ja kait kuollut sanoi lehtimyyjä kukkakauppiaalle.

– Hammaslääkäri on kuollut, sanoi kukkakauppias kirjakauppiaalle.

Kadulla hammaslääkäri käveli kirjakauppiasta vastaan ja kirjakauppias pinkaisi pakoon, kuin pikajuoksija sadan metrin spurtissa konsanaan. Apua, haamu, kiljuen…

Hammaslääkäri ihmetteli tätä.

Kun taas täällä Stadissa päin… kahvilassa, toisin sanoen… kahvilan terassilla… oli ruumis kolme päivää. Kukaan ei reagoinut. Siivooja, kollegani… löysi ruumiin, kolmen, 3, päivän kuluttua… kun kurkotti pöydän alusta siivoamaan. Oli kompastua siihen. Luonnollinen kuolema.

Ihmisiä ei – totta vie – kiinnosta muiden ihmisten asiat, täällä meillä päin.

Siis kolme päivää.

Tähän minulla on ollut sopeutuminen.

Kuin kaksi ääripäätä, Helsingissä viis veisataan, mitä tapahtuu naapurikorttelissa, vaikka joku seisoisi keskellä tietä päällään, kukaan ei reagoi. Auton varashälyttimillä ei tee mitään, ihmiset eivät reagoi…. kun taas pikkukylillä tiedetään paremmin naapurikorttelin asiat, kuin omat asiat. Rikkinäisen puhelimen fiilikset.

(Ihmiset kokoontuvat jonoon rikkinäisessä puhelimessa, ja toisessa päässä oleva kuiskaa haluamansa viestin seuraavalle. Tämä kuiskaa sen eteenpäin, kunnes päästään jonon loppuun. Lopuksi viimeinen kertoo, mitä hän kuuli, ja ensimmäinen paljastaa liikkeelle laskemansa viestin. Viesti on muuttunut matkan varrella huomattavasti) .

Itämeren rannalla sijaitseva Helsinki moderni kaupunki, on äärimmäisen kaunis paikka. missä asustelen.

Elämä on valintoja. Teemme valintoja koko ajan, päivittäin. Yritän valita oikein.

Olemme valintojemme tulos.

Elämän valintatalossa, saa valita.

Meneekö asiat parempaan vai huonompaan suuntaan, se päätetään valinnalla.

Jos valitset yhden vaihtoehdon, hylkäät toisen vaihtoehdon. Tämän johdosta valinta voi olla kipeäkin.

On huonoja ja hyviä valintoja.

Olen valinnut väärin elämässänikin.

Esimerkiksi ex puolisoni oli väärä valinta.

Mutta… mutta… olen myös tehnyt paljon onnistuneita valintoja.

Elämä on valintoja, suuria valintoja, pieniä valintoja.

Nykyisen puolisoni valitsin oikein. On äärimmäisen tuskallista, jos tämän tärkeän valinnan tekee väärin.

Jokaisella valinnalla on seurauksensa.

Valitsen parhaillaan tärkeää asiaa: vapaa-ajan käyttöä, että terveydestä huolehtimista.

Oikeat ja riittävän kunnianhimoiset tavoitteet löytyvät myös valinnoistani.

Onnellisuus on omista valinnoistasi kiinni.

Olemme valintojemme summa.

Teemme suuria valintoja, ja pieniä valintoja.

Aloitan laborantti opinnot ja vaihdan siivouskärryt laboratorioon…

Suht koht suuri valinta, opiskelun aloittaminen.

Muutan opintojeni johdosta, asunnon hankkiminen, suuri valinta. Valitsen rauhallisen ympäristön ja pitkän koulumatkan.

Sanon hasta la vista, Stadin ydin keskustalle…

On pieniä valintoja, jotka vaikuttavat elämäämme.

Koko elämä on valintoja.

Olen katkaissut ihmissuhteita, ihminen esitti ystävääni olematta ystäväni. Tämä oli suht suuri valinta. Voimme valita ihmiset, kenen kanssa jaamme elämämme, kenen kanssa vietämme arvokasta aikaamme. Etenkin valitse ihmiset elämässäsi oikein.

Olen tehnyt valinnan, vaalin ystävyys suhteitani. Ystävät ovat kukkasia elämän poluilla ja kukat kuihtuvat, hyvät ihmissuhteet hiipuvat, jos niitä ei vaali…

Tapaamme elämme taipaleella hurmaavia ihmisiä, ihmisiä joilta saamme voimaa, elämän meitä kolhiessa, ihmisiä, joiden kanssa jaamme ilot, hymyn häivän.

Meillä on sitten valmistujaiskahvit, kun laborantti opintoni päättyvät. Valitsen ylleni sinisen kauniin leningin, hyvä valinta.

Sen pituinen se

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Tee hyviä valintoja elämässäsi.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin