Elokuviin menossa : )
Olen ripotellut nonparelleja pluskvamperfektien päälle, olen kuorruttanut verbejä, olen viilaillut, punonut sekä letittänyt adjektiiveja. Olen kirjoittanut asiatekstiä, että riimejä… olen maustanut tulisin maustein sanakeitoksen, toisin sanoen monen moista kirjoitustyyliä.
Olen raapustellut mm. kauniin runoteoksen Lumihiutaleinen orkidea… Lumihiutaleiset kukat kuvassa.
Olen tarinan kertoja… On FIKTIIVISEN tarinan aika. Ja tarina menee tällä kertaa näin… olkaas hyvä…
Henriikka on kuin Marjut on tarina nimeltään
Tarinan henkilö on 32 vuotias… Henriikka…
Hän on ammatiltaan myyjä… Nykyisin asiakkaat kaupassa käyttävät itsepalvelu kassoja paljon… ja kaupassa asiointi on pikaista… kuin liukuhihnalta hän työskentelee kassana… Sanoo tietenkin päivää, kiitos ja hei hei… Mutta ei rupattele asiakkaiden kanssa.
Ei tuote esittele kaupan tuotteita.
Asiointi kaupassa on pikaista. Joskus joku ikä ihminen tuppaa jäämään kassalle juttelemaan hänelle niin säästä kuin kuulumisista kuin muistoistaan. Keräten jonoa. Pikaisesti Henriikka toteaa ”hyvää päivän jatkoa.” Ja ottaa jonoa lyhemmäksi.
Näin käyttäytyy työelämässä myös Marjut.
Henriikan lempimusiikkia on Danny. Dannyn naiset ovat Armin kopioita.
Henriikalla on työkaveri… Marjut.
Marjut on golfia rakastava daami. Ja mitäs tekee Henriikka. Hän aloittaa golfin. Hän ei edes pidä golfista.
Marjutista on muodostunut hänelle pakkomielle.
Marjut on punakutrinen. Henriikka kippaa punaisen väriaineen kutreilleen. Marjut meikkasi silmänsä vihreiksi ja punasi huulensa oranssilla sävyllä. Näin teki Henriikka.
Marjut raatailee Turun murretta, kuin myös Henriikka.
Marjutin lempi elokuva on Banderaksen: Iho, jossa elän, kuin myös Henriikan. Elokuvassa miehellä on pakkomielle kuolleesta vaimostaan. Hän rakentaa itselleen kuolleen vaimonsa kaksois olennon ja alkaa elämään kaksois olennon kanssa kuin vaimonsa kanssa. Ja pitää tätä vaimonaan. Elokuvassa.
Marjut ei pidä Dannyn musiikista, ei enää Henriikkakaan. Hän vie Dannyn levyt divariin.
Marjut rakastaa teknoa, kuin myös Henriikka.
Marjut rakastaa rullapizzaa, kuin myös Henriikka.
Päivän lehdessä luki, että amerikkalainen julkkis syyttää suomalaista laulajaa alkoholismistaan. Kun koko ajan matki häntä. Kun laulaja otti snapsin hänkin otti snapsin… Kun laulaja otti oluen… hänkin otti oluen… (Tämä muuten luki päivän lehdessä ihan oikeasti)… Tämä oli sarjakuvien lisäksi Marjutin mielestä paras lehtijuttu päivän lehdessä, kuin myös Henriikan mielestä.
Henriikka toistelee leveällä Turun murteella kuin papukaija Marjutin raatailua. Hän matkii kuin apina marjutin eleitä.
Tarinaa voisi jatkaa loputtomiin. Laitetaas tähän piste.
Sen pituinen se
Tarinan opetus oli: Katso maailmaa aina omin silmin, muodosta omat mielipiteet. Astu omat askeleet elämän mutkaisilla hiekkateillä. Tassua toisen tossun eteen vieden. Elämän ala ja ylä mäissä.
Jos olet keskustelu taitoinen… mielipide erot avaavat keskustelut… ne parhaat keskustelut… eivät mielipide erot tuhoa keskustelua.
Mikä aarre onkaan, että olemme yksilöitä, omia persoonia jokainen.
Mikä aarre…
Nostetaan hieman kirjoitus tasoa… Juuri luit tavallista kerronta muotoa…
Koska olet astunut blogiin Runouden sävelin. On runon paikka…
Ja kaunis runoni menee näin…. olkaas hyvä…
MASSIIVISET TAMMIAIDAT
polun päässä
massiiviset tammiaidat
ympäröivät puistoa
polku johtaa luo sydänten,
sielujen, aitojen
polun reunustamat
vaahterat huojuvat tuulessa
polku johtaa luo
massiivisten
aitojen
sielujen,
aitojen
luo aitouden
massiivisten
tammi
aitojen
Nyt tämä runoilijatar sulkee tietokoneen… Sillä lähden elokuviin… Mielensä pahoittaja… etsii Eskorttia… elokuvassa, mitä olen menossa katsomaan.
Joten hei hei…
Suurenmoista, että olet löytänyt blogiini runouden sävelin.
Kirjoitustyyli on fiktio tarinoissani ja runoudessani.
Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä… raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita kera runouden… blogissa Runouden sävelin.