Eri perspektiivit, eri näkökulmat, eri neuvot
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
Olen tarinan kertoja. On siis fiktiivisten tarinoiden aika.
On aika esitellä tarinan henkilö.
Hän on
Elmi, 20. Ylioppilas. Hän on parhaillaan kesälomalla. Kesäloma reissun hän teki kavereidensa kanssa Tampereelle. Ja piipahti myös festareilla. Elokuun puolessa välistä hän työskentelee laitoshuoltajana (siivoojana). Hän hakee opiskelemaan. Mutta mitä alaa? Sitä edes hän itse ei tiedä. Hän on brunette. Lakatut, kauniit pitkät kynnet. Tennarit. Ja koko tulevaisuus edessä.
NUORET OVAT TULEVAISUUS JA TOIVO
Ja tätä on tarinan Elmi.
Ja tarina alkaa ja se on nimeltään
KYSY MAHDOLLISIMMAN MONELTA NEUVOA.
Elmi on nuori parikymppinen kaunotar. Ylioppilas. Parhaillaan kesälomaa viettävä nainen. Hän hakee opiskelemaan… mutta mitä alaa? Se on suuren suuri kysymys.
Elmi soittaa suht nuorelle isoäidilleen.
– En tiedä mitä alan opiskelemaan. Nyt olen kesälomalla. Syksyn siivoan. Tammikuussa on tarkoitus aloittaa opinnot. Mutta mitä alaa?
Elmin isoäiti on kristitty. Kristittyjä on eniten maailmassa. Valtava määrä.
Elmin nuori isoäiti siteraa sananlaskuja.
– ”… Hankkeet sortuvat siellä, missä neuvonpito puuttuu, mutta toteutuvat siellä, missä on runsaasti neuvonantajia…” – Sanal.
– Kysy siis mahdollisimman monelta neuvoa ongelmaasi. Pitäähän sinun ammatti opiskella. Ylioppilas ei ole ammatti.
– Tämä tarjoaa uusia näkökulmia. Kun kysyy monen mielipidettä.
Leipuri näkee kakun eri tavalla kuin syntymäpäiväsankari. Kuin allerginen… kuin kulinaristi… kuin taiteilija (kakuista voi tehdä jopa taidetta)…
Tai auto-onnettomuus. Eri tavoin näkee läheinen, kuin ambulanssin lekuri… Kuin kuski… Kuin tietyömies… Kuin poliisi.
Sama asia. Huikea kakku
Tai auto-onnettomuus.
Tai vaikkapas parikymppisen nuoren neidon Elmin uusi poikakaveri. Elmin ystävätär näkee hänet pellenä. Neito näkee, että siinähän on Super man. Iso äiti hirviönä. Poikakaverin bestis huipputyyppinä. Hänen vanha koulukaverinsa kusipäänä.
Ja millainen Elmin poikakaveri on.
Mukava, fiksu. Ystävällinen. Hyvä kokki. Hän harrastaa lentopalloa. Ja on opiskellut ammattikoulussa. Ei lukiossa. Elmin ikiä, parikymppinen. Ei hirviö. Ei pelle. Ei Super man. Ei kusipää, mutta ei huipputyyppikään. Tavis. Ei julkkis. Aika hiljainen. Suht tyypillinen suomalainen nuori mies. Jolla on koko tulevaisuus edessä.
Elmin ja poikakaverin suhde ei ole vakavaa. Muutaman kerran ovat treffailleet.
He tapasivat netissä. Labradorin noutajien nettisivulla. Keskustelufoorumissa, mihin piti rekisteröityä nimellä ja kuvallaan.
Poikakaverilla on labradorin noutaja. Elmi aikoi hankkia koiran. Nyt hänen ei tarvitse ostaa labradorin noutajaa. Sillä poikakaverilla on labradorin noutaja, Matleena nimeltään. Kolme vuotias.
Elmi pohtii, iso äitinsä neuvoa.
Kysy monen mielipidettä. Etsi mahdollisimman monta neuvon antajaa.
– En tiedä mihin kouluun haen? Elmi kysyy ystävättäriltään.
Ensimmäinen vastaa.
– Älä ainakaan putkimieheksi. Raskas työ. Likainen työ. Ei ole kovin ergonomiset työasennot.
Toinen vastaa.
– Sinulle sopisi merkonomin ala.
Kolmas vastaa.
– Varaa aika ura ohjaajalle. Varaa saman tien kolme aikaa, kun et tiedä. Mitä alaa opiskelet.
Neljäs vastaa
– Tee töitä syksy siivoojana. Hae syksyn haussa opiskelemaan. Ja tammikuussa aloita koulu. Ja lopeta siivoojan työt uuteen vuoteen.
Viides vastaa
– Opas… Upea työ. Pääsee matkustelemaan. Sinähän rakastat matkustelua.
Ja tätä rataa Elmi kyseli ihmisten neuvoja.Useiden ihmisten neuvoja.
Hyvä, että hän kysyi eri ihmisten mielipidettä. Sillä muuten koko opinnot olisivat sortuneet. Suunnitelmat opinnoista tuhoutuneet. Kuin hänen isoäitinsä hänelle puhelimessa raamattua, tuota maailman luetuinta kirjaa siteerasi.
Kyllä, se on oikein. Sananlaskuissa sanotaan: ”Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu; mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia.” Tämä tarkoittaa, että hankkeet onnistuvat paremmin, kun niissä on useita neuvonantajia ja apua saatavilla.
Ja niin Elvi varaa ajan ura ohjaajalle. Saman tien kolme aikaa.
Hän keskustelee tulevaisuuden urastaan. Ura valmentajan kanssa.
Siivoaa syksyn. Hakee opiskelemaan. Tammikuussa aloittaa laborantti opinnot.
Palkalla elättää itsensä. Hyvät työ ajat. Näitä kahta asiaa Elmi vaati. Ja viihtyisä työ. Elmille, se oikea ala.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli seuraavanlainen:
”Hankkeet sortuvat, missä neuvonpito puuttuu; mutta ne toteutuvat, missä on runsaasti neuvonantajia.”
Hankkeen määritelmä voi vaihdella hieman sen mukaan, missä yhteydessä sitä käytetään.
Tarinassa sitä käytettiin uravalinta yhteydessä.
Siis pelkistettynä.
Jos sinulla on ongelma… oli se sitten mikä vain… Upea blogini runouden sävelin lukija. Kysy mahdollisimman monen mielipidettä asiaan.
Tänään tarjolla kaunis runoni AIDOT MASSIIVISET TAMMI AIDAT. Runo on rakennettu aito ja aita (aitojen) sanojen ympärille. Ja kaunis runo menee näin. Olkaas hyvä.
AIDOT MASSIIVISET TAMMI AIDAT
polun päässä
massiiviset tammiaidat
ympäröivät puistoa
polku johtaa luo sydänten,
sielujen, aitojen
polun reunustamat
vaahterat huojuvat tuulessa
polku johtaa luo
massiivisten
aitojen
sielujen,
aitojen
luo aitouden
massiivisten
tammi aitojen
Kun yhden tarinan saa pisteeseen. Kutsuu jo toinen tarina tarttumaan sulkakynään.
Olen tarinan kertoja… on siis fiktiivisen tarinan aika. Ja tarina menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä.
KAHVILA
Pitäähän minun esitellä tarinan henkilöt.
He ovat Kaarina, 37 ja Emilia, 32.
Työkaverit.
He työskentelevät trendi kahvilassa. Jääkahvi on suosituin tuote. Hyvänä kakkosena menee cappuccino. Tavallista mustaa kahvia menee yllättävän vähän. Kahvia kermalla ja sokerilla, puolestaan menee ihan mukavasti. Nettikahvila.
Kahvilassa on huikea akvaario.
Ei myydä olutta, joten tunnelma on rauhallinen.
Sisustus tyylikäs ja rento. Kahvilassa.
Kahvila sijaitsee isossa ostoskeskuksessa ja on aina lähes täysi. Jonottamaan joutuu, expressoaan kera croisantin. Asiakkaat.
Kaarina: Hän on brunette. Pitkä nainen, irto ripsissään. Hän myy vielä lehtiä sivu töinä kahvilan myyjän työn lisäksi. Hän on hiljaittain tavannut Henrikin. Rakkaus on roihunnut vasta pari kuukautta. He ovat tavanneet viisi kertaa. Kerran elokuvissa. Komediaa kävivät katsomassa.
He tapasivat kahvilassa. Kaarinan hymy kahvilan tiskin takana hurmasi Henrikin.
Henrikillä on dobermanni. Arvokkain asia hänen elämässään.
Kaarina harrastaa valokuvausta. Seuraavalle treffeilleen hän nappaa hienon kameransa mukaan, aikomuksenaan valokuvata Henrikin Dobermann. Ja teettää valokuvasta iso taulu seinälle, Henrikille syntymäpäivälahjaksi. Kuinkas käy valokuvauksen, sitä tämä tarina ei kerro. Vilkas ja eloisa koira, tuskin poseeraa paikallaan, kun Kaarina sanoo. ”Sano muikku.” Räpstäisten valokuvan.
Emilia: Hän on vaalea kutrinen, sini silmäinen nainen. Ei kaunotar. Nenä keskellä naaamaa ja punattu suu.
Hän on seurustellut Joakimin kanssa kauan. Ylioppilas juhlissa tapasivat toisensa. Avioituivat parikymppisinä. Häät olivat pienet. Idylliset ja tunnelmalliset.
Hänen läheisin ihmisin on hänen rakas mumminsa. Hänen paras ystävättärensä.
Hän on teen ystävä. Mikä on erikoista, ottaen huomioon hänen työpaikkansa. Kahvilassa. Hän ei siis nauti kahvia, ei cappuccinoa. Vain teetä. Ja senkin pitää olla vihreää. Ei juo edes hedelmien makuista teetä, sitruuna teestä puhumattakaan.
Ja sitten tarinan Henrik:
– Kaarinan silmin: komea, upea, sankarimainen, mahtava ja kaikin puolin huikea miehekäs pakkaus
– Kaarinan kavereiden silmin: Pelle
– Kaarinan äidin silmin: Hirviö
No millainen Henrik sitten on:
Hän on ylpeä Dobermannin omistaja. Suht tavis. Ripauksen katkeruuteen taipuva, elämän kolhuja on vaikea antaa anteeksi, vaikka siihen hän pyrkiikin. Hän ei välitä kietoutua katkeruuteen. Hän työskentelee logistiikka alalla. Pitkä mies, jolla iso hauis ja maha. Kengän numero on 50. Hän hiihtää talvisin ja kesäisin hän on ripauksen erä henkinen. Telttaan häntä ei saa, mutta mökkeilemään, ilman muuta saa. Ja päivän kalastusretkiä tekee. Myös patikoi.
Pelle. Ei hän ole pelle. Ei edes erityisen huumorin tajuinen. Paras vitsi minkä hän on kuulut, meni seuraavanlaisesti. Jonka hänen kaverinsa hänelle kertoi.
”Vanha pariskunta luki lehteä.
-Se on sitten hänkin kuollut… Vaimo sanoi miehelleen.
-Mihin hän kuoli? Mies kysyi.
– Ei ole pantu.
– Voiko siihenkin kuolla?”
Vitsin hän ymmärsi pari tuntia liian myöhään. Ja nauroi, kun kukaan ei enää nauranut. Henrik on kaukana pellestä. Ei koomikko, ei naurettava. Ei edes huumorin tajuinen.
Tai hirviö. Ei hän ei ole hirviö. Hän ei edes katso TV:stä kauhuelokuvia. Missä hirviöt seikkailevat.
Kaarinan silmin Henrik on: komea, upea, sankari mainen, mahtava ja kaikin puolin huikea miehekäs pakkaus.
No… rakastunut nainen näkee miehensä tällaisena.
Komea. Ei, mutta ei rumakaan. Upea, kenties? Sankarimainen, Kaarinalle ehkä. Mahtava, no joo. Ja kaikin puolin huikea pakkaus. Empä tiedä. Miehekäs. Sitä Henrik on, hyvinkin miehekäs ja maskuliininen.
Ja tarina alkaa…
– Minun kokemukseni eivät ole samat, kuin sinun kokemuksesi, lähes samoista asioista. Toteaa Kaarina Emilialle hymyillen. Kahvilassa, kahvitunnilla. Hän totetaa negatiivisen asian kauniisti sanottuna ja hymyillen, joten negatiivinen asia saa neutraalin sävyn. Ja ei aiheuta riitaa. Päin vastoin, asiat loksahtavat paikoilleen.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Me koemme asiat eritavalla, jopa lähes samat kokemukset.
Tämän FIKTIIVISEN tarinan inspiraationa on ollut hetki (fakta tämän runoilijattaren elämästä), kun tuttavani puhui minulle. ”Äärimmäisen hienosta miehestä, upeasta ja niin mukavasta miehestä… jolla on huikean uran tehnyt vaimo. Hienoja ihmisiä, niin tyylikkäitä ja suurenmoisia jne…”
Mietin kovin… kenestä hän puhuu?
Kunnes sanoi nimen.
Äijän käppänä. Ei mikään iso boss. Ihan mukava, kun sille päälle sattuu. Harmiton. Tavallinen mies. Tavallisesti pukeutuva.
Mutta mutta… ”Hieno, upea, niin mukava ja tyylikäs…”
Mutta mutta… huikea ura… kuulostaa jonkin jätti firman maailman laajuiselta johtajalta…
Näin sitä ihmiset kokee, jopa ihmiset eri tavalla. Ei edes tiedä kenestä puhutaan. Kun kokee asiat niin eri tavalla…
En ota esimerkiksi haukkuja. En…
Tai toinen esimerkki elävästä elämästä.
– Olen kuullut paljon hyvää sinusta. Tuttavalleni sanottiin. Kun hänen miehensä esitteli, vaimonsa kaverilleen.
No nainen on tavis, pari lasta, auto, työ, ihan mukava. Mutta paljon, paljon… LIIAN PALJON hyvää… ei ei…
En ota esimerkiksi pahan puhumista, etenkään jos kyseessä on hurmaava ihminen.
Tai sitten…
Yleensä ihminen tietää millainen ihminen on kyseessä, jos aiheesta pahaa sanotaan, joten sitäkään tuskin tarvitsisi sanoa.
Oli sitten kyseessä pahis.
Joten mitä opimme. Pahan puhuminen on turhaa.
Pahan puhuminen on huomattavasti enemmän naisten ongelma, kuin miesten.
Tai päin vastoin… jokin tapahtuma…
Tarinan Henrikille on sanottu… ”On niin huikean, häikäisevä ilta… mahtavat bileet…”
Henrikin silmin, tilaisuus on siis… pikku kuppila, missä väljähtänyt olut ei houkuttele. Hän ei mene. Bingoon.
On katsottava eri perspektiiveistä, eri silmin, eri suunnista asia. Hahmottaakseen millainen asia todellisuudessa on.
Tarinassani siis…
– Minun kokemukseni eivät ole samat, kuin sinun kokemuksesi, lähes samoista asioista. Toteaa Kaarina Emilialle hymyillen. Kahvilassa, kahvitunnilla.
JOKIRISTEILY
kohoten talon ylle
kaupungin ylle
maan ylle
avaruuteen
silloin asia alkaa tuntua
mitättömältä
tanssien enemmän
vapaa päiviä viettäen enemmän
anteeksi antaen enemmän
vehreitä maisemia
ihaillen jokiristeilyllä
täysikuu kaupungin yllä
pysyvyyden kaipuu
muutokseen vaipuu
miettien miksei
hän rakastanut
vai rakastiko sittenkin
vehreitä maisemia
ihaillen jokiristeilyllä
täysikuu kaupungin yllä
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin