Hei hei marraskuu, lämpimästi tervetuloa joulukuu

 

30.11.2023

-10

Aurinko nousee 9.42

Aurinko laskee 14.30

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa, niin uudet lukijani kuin vanhat. Jos olet blogini Runouden sävelin, uusi lukija… Pikainen esittäytyminen… Olen siis runoilijatar Pohojois-Pohojanmaalta. Helsingistä lakeuksille saapunut ja juurtunut. Tasaista on… näin talvisin, saa suksia työntää suksisauvoilla eteenpäin alamäessä. Kaunista seutua. Meren rantaa.

Olen julkaissut runokirjoja. Mm. Lumihiutaleinen orkidea.

Jos olet blogini vanha lukija… tiedätkin, että olen raapustellut runoteoksen Lumihiutaleinen orkidea.

Jos hion, muovailen, askartelen ja viilaan sekä nikkaroin, että punon sanat, teen loistavaa runoutta. Runouteni skaala on laaja, olen raapustellut runon mm. cappuccino-kahvikupistakin, mutta rakkaus, romanttinen sellainen lie yleisin runouden aihe, rakkaudestahan elokuvat kuvaavat, kirjat kirjoittavat, runot runoilevat ja taide kertoo.

Olen raapustellut runoni niin merenneitona kuin laivan hyljättynä hylkynä kuin kotkanakin. Olen ripotellut nonparelleja pluskvanperfektien päälle, olen kuorruttanut verbejä, olen viilaillut, punonut sekä letittänyt adjektiiveja. Olen kirjoittanut asiatekstiä, että riimejä… olen maustanut tulisin maustein sanakeitoksen, toisin sanoen monen moista kirjoitustyyliä.

Runouttani lukiessa ei voi tutustua minuun/runoilijattareen, sillä kirjoitustyylini on puhdas fiktio, mutta se ei olekaan runouden tarkoitus (tutustua runoilijattareen), runouden tarkoitus on tuoda rakkaudettomaan maailmaan lisää rakkautta.

Sukella runouden sädehtivään maailmaan. Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa ja se on lukeminen. Tunnelmallisia lukuhetkiä !

VANHEMPAA RUNOUTTANI. Ja runo menee näin… Olkaas hyvä…

KUUNSADETTA YRTTITARHOISSA

haikeuden kielissä
mahdollisuuteni näyttää voimani
herkkyyteni

herkkyytesi on voimasi, sanoit

haikeuden kielissä

tyylikkäitä melodioita
katkelmia riidoista
entisajan ihanteita vai
vain romuttuneita unelmia

vaniljaa
ja taian omaisia mausteita

yrttitarhoja
haikeuden kielissä

Olen tarinan kertoja… on siis tarinoiden aika. Fiktiiviset tarinat menevät tällä kertaa näin. Tarinoissa on sama teema: opiskelu.

Amalia, merkonomi

on tarina nimeltään.

”Nyt loppui lattian moppaaminen.” Hihkaisee siivooja, Amalia, 42. ”Haen opiskelemaan.” Hän tietää miksi tahtoo opiskella. Joten ei turvaudu tällä kertaa ammatinvalinta ohjaajaan. Hän tahtoo olla merkonomi.

”Ehdottomasti verkko-opinnot.” Toteaa Amalia ystävättärelleen. ”Olen liian vanha koulun pulpettia kuluttamaan.”

Ja niin Amalia lähetti koulupaikkahakemuksen. Sähköisesti.

”Jos en pääse opiskelemaan ensi yrittämällä, en hae uudestaan opiskelemaan.”

Ja Amalia, nappasi koulupaikan.

Voi sitä iloa. Kun hän sai tietää, että hänet on valittu opiskelemaan… että hän pääsi, kuin pääsikin kouluun. Hän heitti kärrynpyörän ilosta, kirjaimellisesti.

Hän aloitti verkko-opinnot. Opiskelukavereita ei juurikaan tavattu, sillä olihan opinnot verkossa. Joten hän ei osallistunut koulun pikkujouluihin.

Kolmen kuukauden työharjoittelu kuului opintoihin

Ja Amalia valmistui. Merkonomiksi.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: itsensä kehittäminen, kannattaa aina.

Milla ja jälkiruokaa…

on tarinani nimeltään… pysytään teemassa: opiskelu… mini tarinoissani.

Milla, 34, matkustaa junassa. Nokka kiinni tentti kirjassa.

”Mitäs luet?” Kysäisee mummo vieruspenkistä. Junassa. Millalta.

”Arkeologiaa” Milla vastaa.

”Vai niin.” Toteaa mummo.

”Opiskelen artefaktista. Luen tenttiin.”

”Mitä se on, jälkiruokaako?” Vastaa mummo.

Ja jatkaa ”miniä se on hyvä leipomaan…”

Sen pituinen se.

 

Jatkakaamme samalla teemalla tarinoissani. Nimittäin aikuisopiskelu teemalla. 

Miina, pääsykokeet

on tarina nimeltään

Miina istuu koulun pääsykokeissa. Hän on valmistautunut hyvin pääsykokeisiin. Lukenut niin, että höyry vain päästä nousee.

Hän ei edes ymmärrä kysymystä. Pääsykokeissa.

1

x

2

On vastaus vaihtoehdot. Pelaan aina arvoissa x joten valitsen sen.

Oikein meni.

Ja niin hän nappasi koulupaikan.

Voi sitä riemua ja iloa.

Miina on vielä nuori, joten hän opiskelee koulussa, lähiopetuksessa.

Hän valmistui loistavin arvosanoin koulusta. Ja työskentelee tänä päivänä hyvässä työpaikassa, mieluisella alalla.

Sen pituinen se.

Jatkakaamme samalla teemalla

Tarmo,  kolmas kerta toden sanoo.

Aivokirurgiksi opiskeleva Tarmo, 36, haki lääkikseen kolme kertaa.

Kolmas kerta toden sanoo.

Hän nappasi opiskelu paikan kolmannella kerralla.

Unelma alallaan työskentelee. Tarmo.

Ja palkka on hyvä. 8 kuukaudessa on opintolaina maksettu pois.

Vakituinen työpaikka.

Hengen pelastaja. Sankari.

Henkisesti palkitseva ala.

Aivokirurgi.

Sen pituinen se.

Laborantti. Linda

Tahdon olla laborantti. Niin hain opiskelemaan. Totesi Linda naapurilleen. Linda, 24, ei napannut koulupaikkaa. ”Pitäkööt tunkkinne.” Tuumi Linda ja ei toista kertaa hakenutkaan laborantiksi opiskelemaan. Tuskan kyyneleet vierivät Lindan poskille. Hän masentui. Napsii masennus lääkkeitä, kuin popcornia. Opiskeluissa koettu pettymys, laukaisi masennuksen.

Hän saa vakituisen työpaikan toimistolta. Hän ei viihdy töissään. Työ on pakollinen paha, että leivän saa pöytään.

Sen pituinen se.

Pirjo, tohtori

Pirjo totesi ”mitäs jos väittelisi tohtoriksi?” ja niin hän teki.

Hän pukeutui mustaan leninkiin. Väitöstilaisuudessa noudatetaan arvokasta, tilaisuuteen sopivaa pukeutumista.  Miehet voivat käyttää frakkia tai tummaa pukua ja naiset mustaa (tummaa) leninkiä, jakkupukua tai housuasua.

Lyhyesti virsi kaunis.

Sen pituinen se

Olipas kerran…

LYYDIA, 47, KOKKI.

Lyydialla häämöttää viisikymppiset lähitulevaisuudessa, kun hän oli nuori, kaikki oli mustavalkoista, oli dinosauruksia, hiekkalaatikoilla oli soraa, ja lelut, ne olivat puuta ja nekin naulattu lattiaan kiinni.

Ruokana oli peruna tai vaihtoehtoisesti pepua. Pepua kokkailtiin pula-aikana jauhosta, kera voin ja vettä. Pyöriteltiin palloiksi ja paistettiin pannulla. Unohtamatta pettuleipää. Pettuleipää valmistettiin keräämällä levyjä männyn kaarnan alta löytyvistä jälsi- ja nilakerroksista. Kerätyt levyt kuivattiin, kuumennettiin ja jauhettiin, minkä jälkeen ”jauhoista” valmistettiin ruis- tai ohrajauhoihin sekoittamalla pettuleipää.

4,5 dl vettä
1/4 hiivaa
7 dl ruisjauhoja
2 dl pettujauhoa

Oli saippua, mikä kävi puisille pinnoille, keholle, kutreille ja portaiden kuuraukseen.

Nykyisin on purnukka mikä laitetaan värjättyjen kutrien sampoon välissä, aamupäivällä, ennen hoitoainetta, iltapäivällä hiusnaamion välissä ennen iltaa jolloin laitetaan permanentattujen hiusten sampoo. On purnukka ennen purnukan laittoa kutreille… Tämän lisäksi on kahdeskymmeneskahdeksas eri purnukka silmäryppyjen hoitoon. Purnukoita on tuhansia erilaisia, tuhansia.

Puhelimia ei ollut, jos oli asiaa, huudeltiin tuntureiden yli, tai lähetettiin savumerkkejä.

Runon sanoin, siis.

LUOLAMIES

jo luolamies

ken ties

sen ties

Ajat ovat muuttuneet kovin, ajat ovat muuttuneet kovin.

Lyydia valmistui 25 vuotiaana suuhygienistiksi, muita kouluja hän ei ole käynytkään.

Onnellisesti naimisissa eläkkeellä olevan miehensä kanssa, lapsia on neljä, lapsenlapsia kaksi.

Vapaa-aikansa hän viettää mökillä.

Ikää on mittarissa neljä ja seitsemän.

47

Hän ei ole vanha… hän on nuori. Jopa naapurin mummo totesi Lyydialle, että hän on aivan kapaloissa vielä… Naapuri on 83 vuotias, iltatähden naapuri sai Lyydian ikäisenä. Lyydiä ei ole vanha… Lyydiä on nainen parhaassa iässään. Mutta vanha koulunpenkille hän on…

Ja tarina alkaa, se menee tällä kertaa näin…

Olen Lyydia. Hammaslääkäri. Ajattelin vaihtaa alaa. Lähteä koulunpulpettia kuluttamaan vanhana. Missä olen hyvä…Olen hyvä kokki…Ja niin hain kouluun. Kokki kouluun. AIKUISOPISKELIJAKSI. Pääsin. Opiskelu kaverini olivat nuoria, nuorin oli vasta 22 vuotias, nuorempi kuin lapseni…mutta huokaisin helpotuksesta kun näin yhden opiskelukaverini, nimittäin Auroran. Hän oli jo juhlinut viisi ja nolla syntymäpäivänsä.

Lukea , opiskella, teroitella aivojaan ja parantaa taitojaan, tämä kannattaa aina.

Opinnot olivat tylsiä, kun aloitin koulun.

Aloitimme perunan keitosta.

Kuka vain osaa keittää perunat.

Tämän jälkeen opinnot sisälsivät vitamiinit.

Hohhoijakkaa, sanon minä.

Etäopintoja tein kiillotettua purukalustoani purren.

Purukalustoni kiillottelin viimeisessä ammatissani.

Mietin, teinkö virheen.

Olisikos vain pitänyt pitäytyä juhannus pöydän koreaksi laitossa läheisilleni.

Ja niin vieri vuosi, niin vieri toinen vuosi.

Ja aloin pitää opinnoistani.

Kolmas vuosi kun koetti, rakastin jo opintojani, kuin hullu puuroa.

Tosin naapurini työskentelee mielisairaalassa, hän tietää, että kaikki hullut eivät pidä puurosta.

Hänkin miettii alan vaihtoa, kokiksi.

Kysyi minulta, suosittelenko opintoja.

Vastasin, kyllä, oi kyllä.

Puuronkin voi tehdä niin monella eri tavalla.

Aamu on suurenmoista aloittaa mannapuurolla, mansikka kiisselin kera.

Opintojen päätös häämötti.

Kiloja oli kertynyt vyötärolleni plus kaksitoista kiloa.

Aurora puolestaan aikoo puolen vuoden kuluttua fitness kisoihin.

Hän tietää mitä laittaa suuhunsa.

Ja niin koetti loppu työn aika.

Missä kaikki sumo painijat ovat… Oi, kuinka heitä kaipasinkaan lopputyöni äärelle.

Oi voi, rakastan ihmisiä, jotka rakastavat ruokaa.

On epäkohteliasta olla syömättä, tosin on kulttuuri, jossa jätetään hieman lautaselle sapuskaa,

näin kokki tietää, että hän on kylläinen, eikä nälkä jäänyt, mutta kulttuurissamme ei ole näin.

On epäkohteliasta kokkia kohtaan olla syömättä.

Ja valitsin ruoaksi, lihapullat, vanhat kunnon lihapullat. Lopputyöhöni.

Raati koostui seitsemästä ihmisestä.

1. opettaja 2. maistelija, allergikko 3. nirso 4. ainaisella epäonnistuneella laihdutuskuurilla oleva 5. anorektikko, nälkiintynyt, karmiva näky 6. kasvissyöjä 7. kurssin järjestäjä, kalastaja

Sain kuin sainkin näytön läpi.

Olen siis loisto kokki. Hio hei. Heitin kärrynpyörän, kun minulle ojennettiin koulun todistus kouraani. Ja niin tämän ladyn kouraa koristaa päästötodistus.

Valmistuin ammattiin, samana vuonna, kun kilahti mittariin viisi ja nolla.

No työelämää, ennen eläkettä on vielä kymmenen pitkää vuotta.

Ja teen sitä mitä rakastan, ruokaa. En sitä mistä en pidä, poraa purukalustoa. Valmistuttuani hain töihin. Päädyin japanilaiseen ravintolaan kokiksi. Ja ruoka, se on suussa sulavaa.

Japanin perinteisimmät juomat ovat tee ja sake.

Lyydia tietää kertoa… jos tahdot… että vuosia kilahtaa mittariin lisää… popsi … Välimeren ruokavaliota

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Tiedä arvosi. Omista terve itsetunto, jos et omista, hanki terve itsetunto.

Tarinan Lyydialla oli terve itsetunto… hän tiesi arvonsa.

 

Runoni Kielo sanoin:

 

KIELO

TIEDÄ
ARVOSI

Miksi suomalaiset vähättelevät itseään, tämä on äärimmäisen vastenmielistä. Jos sanot, suomalaiselle naiselle, ”sinulla on kaunis leninki.” Saat vastaukseksi ”Tämä nyt on vain tällainen riepu.” Anteeksi, että olen olemassa olemuksen suulla vastattuna.

Tämän vasta kohta lie äärimmäinen itse kehu:

”Pisin aika, jonka pohjalainen on ollut kehumatta itseään, on 3:47,56.

Ennätys on vuodelta 1957… ja hän kehuskelee sillä jatkuvasti….”

Raapustelin terveestä itsetunnosta, siis. Runossani Kielo.

Kerron tähän itsensä vähättelyyn tai ylitse vuotavaiseen itse kehuun… kultaisen keskitien.

Kysyn sinulta lukijani, missä olet hyvä ?

(Voit kommentoida blogimerkintääni, jos tahdot)

Vastauksen pitäisi tulla kuin kaupan hyllyltä.

En kysynyt missä olet huono,

kysyin missä olet hyvä, lukijani ?

Runoni Kielo sanoin

KIELO

TIEDÄ

ARVOSI

Ja sitten sama kysymys blogin pitäjälle, minulle…

Missä olen hyvä ?

Olen mm. hyvä kokki.

Kokki ohjelmia on liuta tv:ssä… valtavasti… suosittelen… vaikkapas Mayan keittiössä ohjelmaa. Ja se kakku ohjelma on hyvä… missä kakuista tehdään taidetta… Burgerimies  on hyvä tv ohjelma…

Tänään on muuten televisiossa vanha kunnon, Hyvät, pahat ja rumat. Suosittelen. Länkkäri. Ja Eastwood.

MIKÄ ON SINUN … UPEA BLOGINI RUNOUDEN SÄVELIN LUKIJA… LEMPIRUOKA…

ENTÄS INHOKKI RUOKA? (jos tahdot kommentoi blogimerkintääni).

Minä rakastan thai kanaa ja riisiä… Ja inhokki… silli… uudet perunat juhannuksena ovat ihania, mutta silli… syön tosin jos sitä tarjotaan… en ole epäkohtelias… mutta mutta…

Suurenmoista, että olet blogissani Runouden sävelin.

-Runoilijatar

Lukemisiin

Hei hei marraskuu, lämpimästi tervetuloa joulukuu