Helmikuun jäähelmet puiden oksilla

27.1.2026

-9

Aurinko nousee 9.21

Aurinko laskee 15.40

Tulee kylmä helmikuu

Pakkaset palaavat, hrrrrr, kalikali

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Tänään blogissani runouden tarjolla kaunis runoni SINISET HETKET. Ja runo menee näin, olkaas hyvä.

SINISET HETKET

mutkittelevia

kapeita katuja

hohtavia hankia

latuja

ainutlaatuinen luonto

ikimuistoiset elämykset

siniset hetket

taivaan tulista lumoutuen

ruskaan rakastuen

keskiyön auringon

säteisiin kietoutuen

kahdeksan vuoden

aikaa kokien

pakkastalvi

hankikantokevät

jäidenlähtökevät

keskiyön aurinko

sadonkorjuu

ruska

ensilumi

joulukaamos

siniset hetket

taivaan tulista lumoutuen

mutkittelevia

kapeita katuja

hohtavia hankia

latuja

Tammikuu alkaa pikku hiljaa olemaan purkissa. Ja helmikuu on jo aivan nurkan takana.

On tammikuun, 27. päivä. Tänään. Tiistai.

Sananen pian koettavasta helmikuusta.

Helmikuu.

28 päivää, karkausvuonna 29 päivää.

Pakkasten ja nietosten aikaa.

Helmikuun keskilämpötilat eri puolella Suomea vaihtelevat.

Muistattekos 2008… Oli lämmin helmikuu?

2011 värjöteltiin, helmikuussa… siis helistiin.

Helmikuu helistää. Kuuluu vanha sanonta.

Lyhyin kuukausi. Helmikuu.

Lukaisin lehden (sääennustuksen). Helmikuun alku 2026 on jäätävä ja – totta vie – helistää.

Helmikuun sanotaan saaneen nimensä puun oksien jäähelmistä, jotka ovat säteilevän kauniita.

Pysy blogissani runouden mukana. Tulen kirjoittamaan kauniin runon jää helmistä.

Helmikuussa on laskiainen.

Laskiaiseen kuuluu suussa sulava laskiaispulla.

Mantelimassalla vai hillolla, lukijani ?

Historian havinassa naiset lopettivat pellavien ja villojen muokkaamisen ja kehräämisen langoiksi.

Mäenlasku kuuluu laskiaiseen.

Nykysin, modernissa ajassamme… laskiaista ei yhdistetä pellavankasvuun, vaan siinä hyvästellään pimein talvi ja aletaan odottaa kevättä.

”pitkiä pellavia… räätikkäitä kun nurkanpäitä… ja nauriita kuin lautasia”.

Lorua huudettiin pulkkamäessä… en muista koko lorua… jotain tuonne päin…

Mitä kauemmas kelkka luisti, sitä pidempiä pellavia saatiin.

Helmikuussa on myös ystävänpäivä.

14 päivä.

On siis tullut aika raapustella ystävänpäivä kortit postiin.

Ja kortin kruunaa ilman muuta runo.

Ystävänpäivän juuret ovat antiikin Roomassa.

Pyhän Valentinuksen muistopäivää vietetään 14. helmikuuta.

Mystisestä Valentinus-marttyyrista on useampia legendoja…

Romanttinen…

Marttyyri.

Ja myös luonto hehkuu ja säteilee ystävänpäivänä, nimittäin… Linnut valitsevat puolison itselleen ystävänpäivänä.

Rusettiluistelu kuuluu ystävänpäivään.

Ensimmäiset painetut kortit tulivat myyntiin Englannissa 1800-luvun alussa.

Valentinin päivä saapui tuhansien järvien maahan Suomeen 1980-luvulla.

Amerikassa Valenttinen päivä on verrattavissa hääpäivään, täysin avioparien juhla.

Suloisessa tuhansien järvien maassa ystävien juhla.

Ja voisi sanoa myös, että ystävänpäivää vietetään myös epäitsekkään lähimmäisen huomioimisen johdosta.

Valentinen päivän runoni menee näin, olkaas hyvä.

HERTTA ÄSSÄ

ystävänpäivä terveiseni tässä

olen elämäsi hertta ässä

Helmikuussa on myös kynttilän päivä. Kynttilän päivä. Nevö höörd ?

Kristillinen juhla.

Helmikuun 3. on Alvar Aallon päivä.

Aalto 3. helmikuuta 1898 – 1976.

Tunnettu muotoilija ja arkkitehti. Hänet tunnetaan mm. geometrisista ja kauniista muodoista.

5 helmikuuta on puolestaan Runebergin päivä.

Runeberg, Johan Ludvig

1804 – 1877

Siitä erikoinen runoilija, että häntä arvostettiin hänen elinaikanaan.

Yleensähän kirjailijat ovat kuin Kivi, mutta ei hän… kirjailijoita arvostetaan vasta heidän kuoltuaan.

Kun multaa on nakattu arkulle, vasta ymmärretään, kuinka lahjakas persoona olikaan.

Runebergin lapsuudenkoti oli köyhä, mutta taustalla oli kuitenkin merkittävä sukupiiri.

Runeberg lähetettiin kahdeksanvuotiaana setänsä luokse Ouluun kouluun.

Kansallisrunoilija.

Lyyrinen ja eeppinen runoilija.

Hän vietti syntymäpäiviään helmikuun 5 pv.

Isä näki Johanin ensi kerran tämän ollessa kolmivuotias. Johan oli esikoinen, ja hänellä oli kolme sisarta ja veljet .

Runeberg sairasti lapsuudessaan risataudin, joten hän oppi kävelemään vasta kolmi- tai nelivuotiaana.

Hän on kirjoittanut mm. Hirvenhiihtäjät ja Vänrikki Stoolin tarinat.

Hän oli lukenut.

Hänellä oli kahdeksan, 8, lasta.

Runebergin torttu lie tuttu myös.

Tunnettu sanonta lie ”puhhuu kuin Ruuneperi.”

Runebergin kuuluisin teos on Vänrikki Stoolin tarinat (1848 ja 1860) , jonka avausruno on Maamme laulu. Maamme laulusta lauletaan yleensä ainoastaan ensimmäinen ja viimeinen säkeistö, mutta itse runo on 11-säkeistöinen.

Pietarsaaresta on Runeberg.

Hänen ammattejaan olivat mm.

Kotiopettajana,

Roomalaisen kirjallisuuden dosentti Helsingin yliopistossa.

Opettajana Helsingfors lyceumissa latinan kielen lehtorina Porvoon lukiossa

Kreikan kielen lehtorina

rehtori

Toimittajana Helsingfors Morgonbladissa

Borgå Tidningin perustaja ja päätoimittaja

Vihittiin papiksi 1838.

Harrastus oli puolestaan metsästys.

Kansallisrunoilija J. L. Runebergin laajaan tuotantoon sisältyy mm. runoja ja runoelmia, novelleja, näytelmiä ja virsirunoutta.

Runeberg uudisti runouden Suomessa ja saavutti kansallisrunoilijan aseman julkaistuaan runosikermän Fänrik Ståls sägner I 1848 ja II osa 1860

Runeberg halvaantui vuonna 1863 saatuaan metsästysretkellä aivoverenvuodon.

Hän vietti loppuelämänsä pääasiassa vuodepotilaana.

Sädehtivää Runebergin päivän odotusta kaikille

Jokos olette Runebergin tortut popsineet ? Kauppojen hyllyjä koristaa jo nyt tortut (tai vaihtoehtoisesti leiponut).

Helmikuun viimeinen päivä on puolestaan Kalevalan päivä.

Tammikuu alkaa olla pikku hiljaa purkissa, ja helmikuu aivan nurkan takana.

Mitäs suunnitelmia teillä … upeat blogini Runouden sävelin lukijat… on helmikuulle.

En erityisemmin pidä helmikuusta… vaikka rakastankin vuoden aikoja.

Kevät on ihanaa aikaa, kun luonto heräilee eloon pitkän talven jälkeen. Heinäkuu on upea, helle ja kukkaloisto, syksyn ruskan väriloisto on kaunis ja joulu on ihanaa aikaa… mutta lokakuu ja helmikuu… Oi ei… Noooo… pian on kevät…

Kevättä kohden matkaamme huimaa vauhtia.

Helmikuun päiviä on siis…

5.2. Runebergin päivä

6.2. Saamelaisten kansallispäivä

12.2. Viittomakielen päivä

14.2. Ystävänpäivä

21.2. Kansainvälinen äidinkielen päivä

28.2. Kalevalan päivä, suomalaisen kulttuurin päivä

Helmikuussa on myös laskiaistiistaina vietettävä pannukakkupäivä.

Helmikuussa voi hiihdellä, lasketella, luistella.

Pääset uutena blogini runouden… lukijana kärryille teksteistäni. Yhdessä tarinassa tapahtuu kaikki, ei ole jatkosarjaa, siis.

Samoin on runoudessa. Ei jatku seuraavassa runossani…

Tänään blogissani runouden… tarjolla kaunis runoni HENGITYKSEN HUURUTESSA PIENINÄ PILVINÄ… Ja runo menee näin, olkaas hyvä.

HENGITYKSEN HUURUTESSA PIENINÄ PILVINÄ

kuka sinulle

niin sanoi

odottaen

sanoisiko

hän vielä

jotain muuta

mutta ei

sanonut

Olen tarinan kertoja. Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö. Hän on

Elviira, 38.

Hän on kokenut kovia ja tämä on laittanut hänen elämänsä ylös alaisin. Pikku hiljaa haavat ovat arpeutuneet. Ja kadonnut hymyn häivä nousee Elviiran kasvoille.

Hän on haavoittuvainen ja häpeilemättömästi oma itsensä.

On tullut Elviiran aika loistaa. Ja hänen elämänsä on valoisa, parhaillaan.

Kirjoittaa, maalaa, piirtää, säveltää, valokuvaa, virkkaa, kokkaa. Näitä Elviira tekee. Luovuus on valloillaan.

Hän on 160 cm pitkä, brunette.

Kehopositiivinen lady.

Räpsy ripset ja punattu suu.

Botoksia poskipäissään ja rakenne kynnet.

Rasva imu vatsaan tehty. Mistä jäi arpi. Hän ei arpia surrut. Hän haki arpitatuointeja. Nyt hänen vatsaansa koristaa krokotiilin hampaan jäljet (arpi tatuoinnein). Kuin kroko olisi häntä haukannut.

Kampaajalla tiuhaan kutrinsa… milloin kähertävä… milloin saksiva… daami.

Hänellä on angora kissa. Birgitta nimeltään. Hänen paras ystävänsä.

Irmeli. Hänellä on harrikka. Nahkahousut, blondi. Ei meikkaa. Hän on tradenomi. Sinkku. 179cm pitkä, hoikka runkoinen. Buutsit jalassa kesäisinkin oleva nainen. Hän kyseenalaistaa asioita. Hän rakastaa totuutta. Hän ei pidä valheista. Hänen kysyykin usein itseltään… Uskonko kaikkeen, mitä ajattelen? (Älä usko kaikkea mitä kuulet, älä edes kaikkea mitä ajattelet).

Ja tarina alkaa

ISO KUKKAKIMPPU

on tarina nimeltään

Elviira saa huonoja uutisia.

Irmeli on joutunut moottoripyörä onnettomuuteen.

(Tarinan ajankohta on heinäkuu).

Elviira lähtee saman tien sairaalaan.

Hän ei saa tavata ystävätärtään. Vain lähiomaiset saa.

Irmeli on sinkku. Kukahan hänen lähiomainen edes on?

Hänen äitinsä on kuollut.

Isäänsä ei ole koskaan tavannutkaan.

Ja Irmelin sisar on liian ilkeä pakkaus, että häneen yhteyttä pitäisi.

Elviira ei saa tavata sairaalassa Irmeliä.

Hänellä on valtava kukka puska mukanaan. Irmelille.

Hän ei saa viedä kukkia sairaalan huoneen pöydälle (allergioiden takia ei kukkia, siis).

Henriikka poistuu sairaalasta.

Sairaalan ankeat käytävät kaukuvat tuskan huutoja. Oksentelevia ihmisiä. Raatoja. Lääkärit kiusaavat potilaita pistelemällä neuloja. Ihmisiin, kiusallaan.

Ankeat pesuaineen tuoksuiset sairaalan käytävät huutavat tuskaa.

Henriikka lähtee kahville sairaalasta lähimpään kahvilaan. Käy pesemässä kätensä ennen kahvilaan menoa. Itse asiassa hän tahtoisi desifioida koko olemuksensa, sillä sairaala saa tuntemaan, itsensä pöpöiseksi.

Hän ojentaa valtavan kukka kimpun kahvilan työntekijälle.

– Mistä hyvästä. Kysyy kahvilan työtekijä ihmeissään.

– Hyvästä palvelusta kahvilassa.

Kahvilan työntekijä asettaa kukka kimpun sivu pöydälle.

Kahvilan pöytään kukka olisi liian iso.

Elviira nauttii cappuccinoaan ja katselee kesäistä maisemaa kahvilan ikkunassa.

Hän avaa älykännykkänsä ja selailee päivän lehteä.

Ankeita uutisia, ankea maailma. Jäätävä maailma.

Tätä tarjoaa päivän netti lehti.

Hän soittaa tyttärelleen kahvilasta.

Tytär pitää kotonaan siivous päivää. Moppi vain heiluu.

Hän päättää piipahtaa tyttärensä luona kahvilan jälkeen.

Hän ostaa vielä lähtiessään kahvilasta kaksi leivosta kotipakettiin.

Ja menee ihailemaan puhtautta hohtavaa tyttären kämppää.

Tyttären poikakaveri on töissä.

Tytär keittelee kahvit.

Hän on juuri kahvilasta tulossa. Mutta ei sano ”ei kiitos” kahville.

He popsivat leivokset kera kahvin ja vaihtavat kuulumiset.

– Eikö ole ihan pimeä käytäntö, että vain lähiomaiset saa käydä sairaalassa Irmeliä katsomassa.

– Ketkä hänen lähiomaiset on. Isä jota ei ole koskaan tavannutkaan. Yksinhuolta äiti. Hän on ollut haudassa jo kymmenen vuotta. Vai se ilkeä pakkaus (sisar), kenen kanssa ei ole tekemisissä.

– Aviomiestä Irmelillä ei ole. Sinkku siis.

Kului viikko.

Kului toinen.

Kului kuukausi.

Kului kaksi.

– Miksi et käynyt minua sairaalassa moikkaamassa, olet paras ystävättäreni. Irmeli tekstaa Elviiralle.

Elviira on sanaton.

– Elviira ostaa pari elokuva kanavaa Irmelille. Komedioita katsellessa aika kuluu sairaalassa.

Sen pituinen se

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Joskus vanhan pitää päättyä, että uusi voi alkaa. Joskus uusi ja vanha on kauniisti miksattuna. Ja joskus, kuten tarinani Elviiralla. Hän on tyytyväinen elämäänsä, mikään ei ole päättymässä tai alkamassa.

Ja loppusanat tarinaan:

Irmeli paranee täysin. Jalka on tosin rautaa (ihon alla).

Oi voi… metallin paljastimia. Hän syksyn tullen lentää palmujen katveeseen lomalle. Ja tietää jo mennessään että piip piip piip piip piip… Joskus jopa muutkin portit (kuin metallin paljastimet) piippaa rautaista jalkaa… Että hän arkailee portteja… Kerran kaupan varas hälyttimet piippasi (jalkaa tietenkin). Hän ei ole varas. Kuulutettiin, että ”tapahtui aiheeton hälyytys…” mutta entäs ne mummelit kaupan jonossa, jotka jo lähtivät pois, luoden Irmeliin pitkiä katseita. Tai sitten… Iso, raavas, karski, partainen ukko metallin paljastimen luona lentokentällä, vain espanjan sanat huulillaan (Irmeli raatailee vain ranskaa, ruotsia, englantia ja suomea, ei espanjaa)… Oi ei…

RUNORIKASTA HELMIKUUN ODOTUSTA KAIKILLE UPEILLE BLOGINI RUNOUDEN SÄVELIN LUKIJOILLE

– Runoilijatar

puun oksien jäähelmiä ihaillen

Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä runokirjani kannessa… valokuvassani… puut sädehtivät lumihunnussaan…. kauneudessaan.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

Lukemisiin