Huikuri

21.6.2025

+10

Aurinko nousee 3.17

Aurinko laskee 00.33

On juhannus päivän aikainen aamu.

Näin aikaisin on viileää, päivällä

varmaan lämpenee, ainakin hieman.

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Laitanpas jäisiä ja talvisia kuvia keskikesään… hrrrr… kali kali…

Jokos talviturkki on heitetty? Olettekos jo uineet? Tämä runoilijatar rakastaa vettä, kuin merenneidot konsanaan. Järviä, jokia, merta. Avantoja. Ammeita ja porealtaita.

Miten juhannuksenne on sujunut? Täällä ihan mukavasti. Grillaillen. On aikainen juhannus aamu. Joku on juuri herännyt. Huomenta. Toinen nauttii marmeladileipää kera kahvin, hei vain. Kolmas on tullut juuri töistä, huomenta. Olitpa sitten astunut mistä tahansa blogiini runouden, olet aloittanut juhannus päiväsi huikealla tavalla, runoudella.

Olen joskus todennut… että runous on tehty luettavaksi… ei lausuttavaksi…

Tämä on puhdas tekosyy.

Oli syntymäpäivät. Kirjoitin kauniin runon syntymäpäiville. Ojensin sen korttina. En lausunut.

Olen ramppikuumeinen, siksi.

Kun olet ihmisten edessä.

Katso puolimetriä yleisön ylitse. Näin kaikista tuntuu, kuin katsoisit jokaista heistä.

Olen menossa huomenna yleisön eteen, lukemaan tekstiä (en runouttani, siis).

Hiio hei.

Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa ja se on lukeminen.

Olen kirjoittanut mm. runoteoksen Lumihiutaleinen orkidea.

Tänään tarjolla lyhyitä runojani.

Jos tapanasi on lukea ensimmäinen ja viimeinen sivu kirjasta, tämä runo on sinulle sopiva, sillä runossa on vain otsikko ja kaksi, 2, sanaa.

VIIKUNA

suossa

suotta

Jos taas tapanasi on lukea 379 sivuisia opuksia ja vielä pino, lukaise koko blogini runouden läpi.

Toinen lyhyt runoni

RAKKAUS

karu

taru

Olen kirjoittanut pitsisiä riimejä. Hionut ja punonut adjektiivejä. Viilaillut verbejä. Olen kirjoittanut asiatekstiä. Maustanut tulisin maustein sanakeitoksen, siis kirjoittanut monen monella tyylillä.

Yleisin runouden teema on rakkaus. Romanttinen sellainen. Rakkaudestahan… elokuvat kuvaavat, taidemaalarit maalaavat, kirjat kirjoittavat ja runoilijat runoilevat.

Olen kirjoittanut runon kotkana, merenneitona, laivan hyljättynä hylkynä. Kirjoitus tyylin ollessa fiktio.

Olen kirjoittanut runon jopa cappuccino kahvikupista. Runouteni skaala on laaja.

Kol. 3:14

Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.

Sananl. 3:3-4

Älä unohda laupeutta, älä uskollisuutta – kiedo ne kaulaasi, kirjoita sydämesi tauluun, niin saat rakkautta ja kiitosta.

Laupeus on erikoinen sana.

Laupias samarialainen on tunnettu.

Kertomus laupiaasta samarialaisesta oli keskiaikaisessa taiteessa yksi suosituimmista. Aiheesta ovat tehneet maalauksia monet taiteilijat kuten Rembrandt yms…

Oli pahamaineinen tie. Veri tie. Jerusalemin ja Jerikon välinen tie oli erityinen vaarallisuutensa ja vaikea kulkuisuutensa vuoksi. Kenelle kertomus kerrottiin, eivät pitäneet samarialaisia … mikä nyt olisi oikea sana… sanotaan vaikka, ennakkoluulot olivat kovat samarialaisia kohtaan. Kuulijoilla… TEE SIIS YMPÄRISTÖ TEKO JA LUOVU ENNAKKOLUULOISTASI. MIELESTÄNI TÄMÄ KERTOMUS POISTAA MM. RASISMIA. ON MONENLAISTA RASISMIA… EI VAIN KULTTUUREIHIN KOHDISTUVAA. ON IKÄRASISMIA. ON RASISMIA NAISIA KOHTAAN (SOVINISMIA, TOISIN SANOEN) Takaisin kertomukseen… Ja niinhän siinä kävi, että pahamaineisella tiellä lojui pian puoli kuollut mies. Ohi käveli pappi, kyllä luit oikein… Ohi käveli leeviläinen… mitenkäs nyt häntä kuvailisi, hienohko ja cool ihminen. Ja vain samarialainen pysähtyi ja auttoi häntä. Puolikuollutta raatoa. Kysymys kuului? Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi osoitti olevansa sen lähimmäinen? LAUPIAS. Sanomattakin selvää.

Laupias sanan synonyymeja ovat. armeliaisuus, armo, armahtavaisuus, lempeys, rakkaus, myötätunto.

Myötätunto… ei siis lainkaan huonompi asia.

Mikäs on sitten empatian ja sympatian ero.

Sympatia on toisen tunnetilaan mukaan menemistä, empatia toisen tunnetilan ymmärtämistä.

Empatian vastakohta on egoismi (siis henkilö, joka ajattelee pääasiassa omaa etuaan ja hyötyään muiden kustannuksella, tiedätkin tämän, upea lukijani).

On tehty tutkimus. Että lukeminen voi kasvattaa empatia kykyäsi. Lukeminen siis ihan tutkitustikin kannattaa. Sukellat kirjan hahmojen elämään ja ymmärrät heitä, elät heidän tarinaansa. Ja tadaa… olet ripauksen empaattisempi.

Mutta aloin kirjoittamaan, millainen on laupias. No tällainen oli laupias. Samarialainen kertomuksessa, siis.

San 19:22 sanoo, että ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa.

Korotetaan jopa niin häikäisevän upeaksi asiaksi, että laupeuden sanotaan, olevan ihaninta.

Ihaninta.

Ihanaa, että olet blogissani runouden.

Olen tarinan kertoja. On fiktiivisen tarinan aika. Ja tarina on nimeltään

Luullen, että asiat järjestyvät, kun siirtelee vähän huonekaluja ja maalaa pienen taulun.

Tarinan hahmot.

Ystävykset

Mailis, 31, merkonomi, sinkku, masentunut

Olga, 32, sairaanhoitaja, kihloissa, masennuksen voittanut, elämän janoinen, hymyilevä daami.

Ja tarina alkaa.

Masennus, tuo mustanharmaa massa on vetänyt Mailiksen pohjamutiin. Merkittävä painon nousu ja ruokahalun muutokset, että unettomuus … toisaalta jatkuva nukkuminen. Väsymys ja voimattomuus. Liikkeiden ja mielen hidastuminen tai kiihtyneisyys, että arvottomuuden tai alemmuuden tunteet. Kohtuuttomat syyllisyyden tunteet, vaikeudet ajatella, keskittyä tai tehdä päätöksiä, sekä kuolema ei olekaan niin kamala ajatus, on Mailiksella ajatuksenaan.

Arvottomuuden ja alemmuuden tunteisiin kietoutuen. Masennuksen syövereihin syöksyen.

Itku herkkyys.

Olga on sairastanut masennuksen, ja parantunut siitä. Hän on elämän nälkäinen. Ja janoinen. Hän säteilee ja hehkuu, onneaan.

Olga ja Mailis lähtevät rannalle uimaan.

Mailis on varjo entisestään.

Tarvitset apua. Olen parantunut noista fiiliksistä. Olga toteaa ystävättärelleen.

– On hyviä lääkäreitä, huonoja lääkäreitä ja hyvin huonoja lääkäreitä. Jotka pitävät potilas asiamiehet kiireisinä

Varaa saman tien aika hänelle. Ensiksi mainitulle (hyvälle lääkärille, siis). Jonottamaan ehkä joudut. Aikaa hänelle.

On eri tasoisia masennuksia. Lievät, keskitasoiset, vaikeat ja psykoottiset masennustilat.

Mailiksella on vain lievä, mutta hoitamaton.

Siksi hän on niin syvissä mustissa vesissä.

– Lääkkeen pitää olla oikea. Vaihda lääkettä, jos lääke on väärä. Olga neuvoo Mailista. Vaihda, vaikka useasti, että löydät oikean lääkkeen. Samoin on lääkärin kanssa.

Ja niin pikkuhiljaa Mailiksen maalaamat taulut saavat väriä. Musta vaihtuu valkoiseen. Väripaletissa.

Ihmiset luulevat, että asiat järjestyvät, kun siirtelee vähän huonekaluja ja maalaa pienen taulun.

Näin ei ole masennuksen kanssa, masennus on sairaus.

Ja sairaus pitää hoitaa.

Jos jalka on poikki, saat lääkkeet ja kipsin. Kun jalka paranee, kipsi otetaan pois, lääkkeet pois ja voit sitten heittää jo kärrynpyörän.

Samoin on masennus. Syöt lääkkeet oikein, ja ennen kaikkea oikeat lääkkeet, käyt terapian ja paranet.

Ja niin Mailis löytää häikäisevän hymyn kasvoilleen. Terapian loputtua.

Kadonneen hymynsä.

Olga oli kuin laupias samarialainen, hän ei kävellyt Mailiksen ohitse.

Ohi kävelivät ex mies ja työkaverit, että tuttavat, jotka tahtoivat pitää hauskaa. Ei masennuksen syövereihin vajonnutta seuraa. Ohi käveli tenniskaveri, joka haukkui hulluksi.

Masentunut ei ole hullu.

Hullu on tenniskaveri, joka ei ymmärtänyt masentunutta.

Ohi käveli sukulaisia. Piristy, he totesivat. Luullen, että asiat järjestyvät, kun siirtelee vähän huonekaluja ja maalaa pienen taulun.

Ohi käveli myös pappi. Että hampurilaisten paistaja, sekä kirjakauppias.

Mutta ei LAUPIAS Olga. Hän ei kävellyt ohitse.

Masennuksesta paraneminen on prosessi. Ei päivän asia.

Ei katkennut jalkakaan parane tunnissa. Ei

Maililta ammattitaitoinen lääkäri kysyi sairaushistorian, oireet ja tämänhetkisistä haasteet. Hän suoritti psykologisia arviointeja ja testejä… auttaakseen diagnosoimaan Mailiksen tilan tarkasti.

Äärimmäisen tarkasti.

Psykiatrilla on suht hyvä palkka, tonneja. Joten hänen kuuluu olla ammattitaitoinen. Ja hyvä… laatua voi vaatia. Ei hion hieman sanamuotoa, pitää vaatia.

Ottakaa mallia Amerikasta. Huipputaitoista. Psykiatriaa.

– On, lääkäreitä, jotka itse napsivat nappinsa, Olga varoittaa Mailista. Todella kamalia paikkoja. Todella karmivia, kuin kauhujen kartanoita.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Löydä kadonnut hymy huulillesi, se häikäisee kauneudellaan.

Suomen kirjakielen isä, uskonpuhdistaja ja Turun piispa Mikael Agricola syntyi Pernajassa Itä-Uudellamaalla noin vuonna 1510.

Tarkkaa vuotta ei tiedetä ?

Mikael Agricola

Hän oli pappi, rehtori.

Hän kirjoitti mm. Abckiria vuonna 1543. Rukouskirja Bibliasta ilmestyi seuraavana vuonna. Sekä uuden testamentin suomennos (Se Wsi Testamenti).

Kaikki Agricolan luomat sanat eivät ole kestäneet ajan hammasta.

Työn, tuskan ja hien alla oli kadonneet sanat. Näistä kadonneista sanoista raapustelin kauniin runoni Huikuri ja FIKTIIVINEN runo menee näin.

luutarha = hautausmaa

lustitarha = paratiisi

vertaveli = toveri

HUIKURI

oi minun

sydhemeni kiwu

minä myrisen

oksalla

mettinen

huikurin

tähden

lähden

mine mäyren

minä myrisen

syläys

oksalla

mettinen

huikurin

tähden

lähden

Mettinen on kyyhkynen, runossa on kyyhkynen oksalla, rakas on huikuri, siis kevyt kenkäinen ja sydän tuskaa huutaa huikurin tähden. Ja huikurin tähden lähden.

Vanhaa suomen kieltä.

syläys = syleily siis

Huikuri tarkoittaa kahta asiaa, kevyt kenkäistä ja sämpylää, runossani ensiksi mainittua.

Tiedätkös mitä on sikuri , lukijani ?

Mikael Agricola noin. 1510 Pernaja – 9. huhtikuuta 1557

Turun piispa ja uskonpuhdistaja.

Hän loi raamatunsuomennoksellaan Suomen kirjakielen pohjan. Häntä pidetäänkin siksi suomenkielisen kirjallisuuden isänä.

Yhdeksän kirjaa, yhteensä noin 2 400 sivua.

Agricola opiskeli 1530-luvulla yliopistossa. Valmistuttuaan hän toimi Suomessa

Turun katedraalikoulun rehtorina.

Agricolan kuolinpäivänä 9. huhtikuuta vietetään suomen kielen päivää.

Mikael Agricola oli syntyisin Pernajan Torsbysta.

Hänen isänsä nimi oli Olavi (ruotsalaisittain Olof).

Perheessä oli Mikaelin lisäksi kolme tytärtä.

Agricola oli jo poikana ilmeisen tiedonhaluinen ja erityisen lahjakas.

Opinkäynti oli tuohon aikaan vain muutamien etuoikeus.

Hänestä voisi raapustella pitkästikin.

Lyhyesti tänään.

Agricola lähetettiin 1536 opiskelemaan Saksaan Wittenbergin yliopistoon, jossa Martti Luther ja Melanchthon elivät ja vaikuttivat.

Agricola avioitui (Birgittan kanssa) .

Heillä oli poika Kristian Agricola.

Hän käänsi raamatun latinasta kansankielelle.

Lutherin periaatteiden mukaan kaikkien oli kyettävä lukemaan Raamattua omalla kielellään.

Agricolan käännös julkaistiin vuonna 1548 nimellä Se Wsi Testamenti.

Ensimmäinen Agricolan ilmestynyt työ oli kuitenkin aapinen Abckiria 1543.

Rukouskiria Bibliasta, 1544.

Styyri, falskata, insigli, alasastua, ja monet muut sanat eivät ole kestäneet ajan hammasta.

Noin 60 prosenttia hänen luomastaan sanastosta on kuitenkin yhä käytössä.

Mikael Agricolan mukaan on nimetty katuja, kirkkokin.

Patsaita.

Postimerkki ja juhlaraha.

Häntä on muistettu monin tavoin.

Tiedätkös mitä on sikuri , lukijani ?

– Sikopaimen… veikkaa tämä runoilijatar.

– Sokeria?

– Tai sitten jokin ruuvimeisseli yms…

Olisikos jokin näistä sikuri?

Olen tarinan kertoja… On siis fiktiivisen tarinan aika.

KUN YHDEN TARINAN SAA PISTEESEEN, KUTSUU JO UUSI TARINA TARTTUMAAN SULKAKYNÄÄN.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilöt. He ovat.

Milla 23. Opiskelija. Opiskelee floristiksi. Kesätöihin menee kukkien myyjättäreksi. Hän on aina oma itsensä, mutta jokaiselle ihmiselle hän on loppujen lopuksi täysin eri ihminen. Hänellä on uusi harrastus. Maalaus.

Pauliina, 70. Millan mummo. Hänellä on selkä kipeä. Hän käy selkäyhdistyksen teatteri illoissa ja vertaisryhmissä. Hetkittäin selkä on parempana, hetkittäin huonompana.

Mikko, 25. Millan poika ystävä. Rock henkinen, sähkökitaran omistaja. Opiskelija.

KESÄTYÖPAIKKA KUKKIEN MYYJÄTTÄRENÄ on tarina nimeltään

Opiskelijatar Milla soittaa iloisen puhelun mummolleen.

– Sain kesätöitä. Milla hihkaisee.

– Voi, kuinka mukavaa. Mihin pääsit töihin?

– Kesä kukkasia myymään, Milla vastaa.

Hän opiskelee parhaillaan floristiksi. Ja hänen haaveensa on oma kukkakauppa.

Unelmia pitää aina olla. Ja unelmat – totta vie – kantavat.

Se perustaako hän kukkakaupan, sitä ei tämä tarina kerro. Ei sitä, onko kukkakauppa raha sampo vai konkurssi pesä. Sitä ei tämä tarina kerro. Ei edes sitä, onko kukkakaupassa häikäisevän huikeita sidottuja kukkakimppuja. Ei. Ei edes sitä, että juhannukseksi ihmiset ostavat kukkaloiston pihalleen ja mökilleen.

Sen tämä tarina kertoo, että Milla sai kesätöitä. Ja on tästä oikein iloinen.

Millan mummolla on jo sen verran ikää, ettei hän ota itseään liian vakavasti.

Hän on eläkkeellä. Työuransa muoti putiikissa tehnyt nainen.

Hän on nähnyt muotivirtaukset.

Pauliinalla on selkäkipeä. Ei tietenkään 24/7, vaan hetkittäin. Hän käy eläkeläisten päivätansseissa ja on päiviä, kun hän heittää kärrynpyörän. Vastapainoksi on myös päiviä, kun hän on vuodepotilaana ja ryömii kahville. Selkänsä johdosta.

– Kysy tekoälyltä mitä selälle voisi tehdä? Toteaa Milla puhelimessa.

– En osaa juurikaan käyttää nettiä.

– Mikä siinä sinun selässäsi sitten onkaan.

Ja Millan mummo vastaa.

Milla naputtelee tämän (selän tiedot) tekoälyyn ja saa kattavan vastauksen. Itse asiassa vastaus oli parempi kuin kymmenen lääkärin.

Ja niin Millan mummo suuntaa eläkeläisten tansseihin. Selkä on ok, siksi…

Milla saa aina silloin tällöin ns. kunnon tyttö puuskia. Hän mm. siivoaa koko talon, kiillottelee nurkat ja kuuraa lattian. Hän on asiallinen ja kunnollinen. Keittää aamupuuron ja tekee ylitöitä. Tai vaihtoehtoisesti lukee tentteihin napaten kiitettävän numeron. Laittaen kutrinsa letille tai nutturalle. Ja voi, että mummo on silloin ylpeä Millasta. Syy Millan kunnollisuus puuskiin on mummo. Se on mummon kehujen aikaan saamaa.

Milla on rakastunut Mikkoon. Ikäiseensä urokseen. Mikon nais ihanne on rock tyylinen kovis. Täysin Millan vastakohta. Millan lempimusiikkia on jazz. Hän ei pidä lävistyksistä ja mustasta väristä. Hänen lempivärinsä on pastellin sävyt. Ja korviksetkin ovat vain klipseillä tai magneetilla. Mikko on rock henkinen. Pitkä hiuksinen, mustaan nahkatakkiin pukeutuva mies. Niitti vyö.

Mummon ihanne saa enemmän hyvää aikaan Millassa, kuin Mikon ihanne.

Milla koettaa joskus muuttua Mikon naisihanteeksi. Suotta.

– Ole oma itsesi, älä kukaan muu, tuumii Millan mummo Pauliina, Millalle.

– Totta kait olen oma itseni, Milla vastaa. Tämä on itsestään selvyys.

Millan mies ihanne on puolestaan maskuliininen, parta pitää ehdottomasti olla ja suht lempeä. Ei karu kovis rock henkinen. Ei siis Mikko täytä Millan mies ihannetta.

– Mikko voi käyttää kuulokkeita… Milla toteaa.

Rosoiset sähkökitarat eivät ole Millaa varten.

Heillä on rakkaus, mikä pitää Mikon ja Millan yhdessä.

Mutta toistensa mieliksi heistä ei muutu kumpikaan.

– Michelangelo, Viimeinen tuomio, 1541 on huikea maalaus. Yksi lempimaalaukseni. Toteaa Milla mummolleen.

Hän on juuri kotiutunut taidenäyttelystä.

Nykytaidetta kuvasi taidenäyttely ja muutosta.

– Millaista nykytaide oli tänä päivänä taidemuseossa.

– Puhuttelevaa. Teemana on muutos. Ihmisen muutos, maailman muutos.

– Millaisia teokset olivat? Erikoisia. Vai ? Ei siis metsä näytä metsältä… vaan se voi olla vaikka sininen kuutio, jos taiteilija niin tahtoo…. Kysyy mummo.

– Näinkin asian voisi ilmaista, Milla vastaa.

Milla on taidegallerioiden suurkuluttaja. Ja juuri taidegalleriasta tulossa Jokaisella on oikeus kokea taide omalla tavallaan. Ja näin kokee tarinani Milla.

– Kysyppäs siltä tekoälyltä mikä on yleisin teema nykytaiteessa?

– ”Nykytaiteessa yleisin teema vaihtelee, mutta monet taiteilijat käyttävät teemoja kuten ympäristö ja yhteiskunnalliset kysymykset. Henkilökohtaiset kokemukset ja tunteet vaikuttavat myös nykytaiteessa. Jokaisella taiteilijalla on omat henkilökohtaiset teemat…”

– Onpas se nero se tekoäly.

– Niin on . Milla vastaa.

– Mikäs se Millan lempimaalaus on?

– Vehnäpelto ja variksia… Se on Vincent van Goghin öljyvärimaalaus… 1890… rajuimmin maalattu… värein, sommitelmaltaan ja siveltimenvedoin, siis. Milla vastaa.

– Ja Picasson Woman´s head 1908 on ihan hieno.

– Painajaisia maalauksesta näkisi… jos se seinällä olisi, mummo vastaa.

– Milla on vahva luonne, hän ei ole johdateltavissa. Hänen mielestä taideteos ei ole huono, jos se on yksi hänen lempiteoksistaan. Vaikka mummo eri mieltä teoksesta onkin.

Millalla on uusi harrastus. Hän on alkanut maalaamaan.

-Meinaatkos taidenäyttelyn pitää.

-En varmaan.

-Maalaas minulle taulu Mustista, mummo pyytää Millalta.

-Totta kait. Milla vastaa.

Musti on Millan mummon koira… Ja keskustelun aihe vaihtuu, jatkuen…

– Sadun hohtoinen Pieni talo preerialla tulee uudestaan.

– Uusintana, vai? Kysäisee mummo.

– Ei vaan uusina jaksoina.

– Upea juttu, pitääpäs katsoa.

Eri ihmisillä on meihin eri vaikutus. On ihmisiä, jotka saavat meidät säteilemään. On ihmisiä joilta saamme voimaa ja ihmisiä, jotka vievät voimamme. On ihmisiä, jotka muuttavat meidät aivan kamaliksi. Ja ihmisiä, jotka saavat parhaat puolemme esiin.

Ja, vaikka Milla on aina oma itsensä … on hän eri ihmisille eri. Totta kait.

Mummonsa saa hänestä Ingallsin Lauran.

Pieni talo preerialla päähenkilö on Laura Ingalls, uudisraivaajaperheen tytär, joka eli oikeasti 1867–1957 ja kirjoitti suositun muistelmakirjasarjan. TV-sarja perustuu kirjoihin löyhästi, ja sen preeriaelämä on ihanan lämminhenkistä. Tv sarja on sadun hohtoinen ja kaunis, jopa siirappinen. Siis ihana sarja.

Hänen kirja sarjansa ei.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Älä ota itseäsi liian vakavasti. Kuten ei tarinani Pauliinakaan – Millan mummo – ottanut.

Loppu sanat:

Milla maalasi Mustista ison, ison taulun. Vihreän kuution. Mummo laittoi taulun seinälle.

Mikolla oli niin huono vaikutus Millaan, että he erosivat. Rakkaus kuihtui pois.

ON IHMISIÄ JOILTA SAA VOIMAA

JA

IHMISIÄ JOTKA VIEVÄT VOIMASI

On ihmisiä, jotka saavat parhaat puolesi hehkumaan

ja on ihmisiä jotka tuovat huonot puolesi esiin

Tänään blogimerkintäni tarjosi laadukasta runoutta HUIKURI ja tarinan… mikä oli vain pelkistettyä kerronta muotoa…

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin