Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2025

23.12.2024

-5

Aurinko nousee 10:23

Aurinko laskee 14:10

Hyvää joulua 

Jouluna pimeyteen syntyy valo. Joulu on toivon juhla.
Ja vihdoin ja viimein se on täällä. Vuoden juhlien juhla… joulu.

Minusta on ihanaa silittää joululiinat. Kietoa joulukuusi hopeiseen nauhaan. Tarttua kauhan varteen ja paketoida lukuisia joululahjapaketteja. Olen ripotellut joulukoristeet sulostuttamaan ympäristöä. 

Saatiin, kuin saatiinkin… valkea joulu.

Joulu on juhlien juhla… laitan sitä tavallista enemmän. Uutta vuotta en juhli sitten lainkaan. Katson jonkun hyvän leffan uutena vuotena ja menen koisimaan. Katson valtavasti leffoja… Olen viime aikoina tullut aika rantuksi elokuvien suhteen… Kepeät komediat ovat hyviä ja laadukkaat leffat… Vaikkapas Tanssii susien kanssa… Kaikki pystinsä ansainut… Pakkasessa värjöttely ulkosalla ei houkuttele uutena vuotena, raketteja ihailemassa.

Pidän joulun tunnelmallisuudesta, rauhallisuudesta, ja kukapas nainen ei lahjoista pitäisi.

Joulu on onneksi usean päivän, niin ehtii tavata läheisiään/rakkaimpiaan… pikkujouluissa… joulu etkoilla… aattona… ja joulupäivänä… Jne… Miksi ei tapaninakin?

Joulun jälkeen koettaa uusi vuosi.
Joten… 

ONNELLISTA UUTTA VUOTTA 2025

Uutena vuotena katsotaan viime vuoteen kiittäen, ensi vuoteen luottaen, kun raketit RAIKAA, tulevaa AIKAA.

Meinasin kirjoittaa, vien. Vaan kirjoitankin viedään… Viedään ensi vuoteen kaikki se säteilevä ja kaunis, minkä vuosi 2024 tarjosi. Ja jätetään viime vuoteen kaikki se, mitä taakkana, ankeuteen kietoutuneena, perässämme raahaamme.

Uuteen vuoteen kuuluu nakit… perunasalaatti… Uuden vuoden raketit…

Ja tietenkin menneen vuoden… vuoden 2024 muistelu, että lupaukset…

Muistellaanpas vuotta 2024.

– Karkausvuosi.
– 8. huhtikuuta: täydellinen auringonpimennys Pohjois-Amerikassa.
(…”Aurinko pimenee ja kuu värjäytyy vereen…” -Joel)
– Euroviisut Ruotsissa, Sveitsi voitti.
– 2. marraskuuta – Lyly-myrsky oli Suomessa.

Uutena vuotena elämän kirjan sivu kääntyy. Edessä on uusi sivu. Sivun numerolla 2025. Kuljemme omaa polkuamme. Olemme matkalla. Maisemien vaihtuessa. Joskus laitamme tassua toisen tossun eteen helposti ja matkan teko on mukavaa, toisinaan vaikeaa. On monia esteitä matkan varrella. Myös levottomuus, huolet voivat lannistaa. Ja välillä kompassi ja jopa suunta on hukassa. Joskus on jopa rotkoja, suonsilmäkkeitä, ansoja, petoja. Matkan varrella.

Elämäsi tiellä on varmasti kauniita maisemia. Häikäiseviä kukkaketoja. Onnen hetkiä. Rakkauden täyteisiä tunnelmia ja kaikkea upeaakin.

Uutena vuotena olemme tien risteyksessä. Katsomme menneeseen, viime vuotta muistellen, tulevaisuuteen. Uuteen vuoteen astuen.

Edessä on uusi elämän kirjan sivu. Sivun numero on

2025. Mitä toiveita ajattelit kirjoittaa sivulle 2025.

Ilotulitus raketit kuuluvat uuteen vuoteen.

Suloisessa tuhansien järvien maassamme on juhlittu uutta vuotta keskitalven aikaan vasta noin 1300-luvulta alkaen ja virallisesti vasta 1500-luvulta alkaen.

On tullut aika kääntää elämän kirjan sivua.

Sivulle numero 2025 ja sivu on aivan puhdas.

Uuteen vuoteen kuuluu lupaukset…

Mitäs lupaatte uuden vuoden lupauksena… upeat blogini runouden lukijat?

Tässä hieman syvällisempää runouttani. Joskus teksteissäni ollaan, oi niin ihanan pinnallisia. Tänään syvällisempi runoni… Sopii tunnelmaan.

Kaunis runoni MUSTAVALKOINEN NOSTALGINEN ELOKUVA menee näin, olkaas hyvä…

MUSTAVALKOINEN NOSTALGINEN ELOKUVA

televisiossa

mustavalkoisen

elokuvan uusinta

suurinta
kuuminta
draamaa

kaihoa

elokuvassa

meren yllä
kuunsilta

näyttelijättären
maalatuilta
huulilta

uusintana

ei sada
lunta
kaikki ei ole
vain unta

lause kaikuu
ilmaan

kulttuurista
minuutista
sankarista
elokuvista

päähenkilöiden
rakastumista

mustavalkoisen
elokuvan uusinta

elämä ei tarjoa
uusintaa

elät vain yhden
ainutlaatuisen elämän

näyttelijättären
askeleet vie luokse
petäjän

lähelle veräjän

mitenkähän

ymmärräthän

vietätte
loppuelämänne

ymmärrättehän
elämä ei tule
uusintana

Pääset uutena blogini runouden lukijanakin kärryille teksteistäni. Ei ole jatko-osaa ei…

Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä raapustelemalla fiktiivisiä tarinoita, kera runouden sulosointujen. Blogissaan Runouden sävelin.

Suurenmoista, että eksyit blogiini, upea lukijani.

OLET VALINNUT LÄHES TÄYDELLISEN TAVAN VIETTÄÄ AIKAA JA SE ON LUKEMINEN.

Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette uineet Mauritiuksen häikäisevän upeassa turkoosissa meressä ja… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Esimerkiksi tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle… teemana on aika… tarinassani…

RUNOUTTANI JA TARINOITANI LUKIESSA EI VOI TUTUSTUA MINUUN, RUNOILIJATTAREEN, SILLÄ KIRJOITUSTYYLINI ON PUHDAS FIKTIO… MUTTA EIHÄN SE OLEKKAAN RUNOJEN TARKOITUS… RUNOILIJAAN TUTUSTUMINEN… RUNOUDEN TARKOITUS ON TUODA RAKKAUDETTOMAAN MAAILMAAN LISÄÄ RAKKAUTTA.

Olen kirjoittanut mm. runoteoksen Lumihiutaleinen orkidea.

Olen tarinan kertoja. On siis tarinan aika.

JOULUINEN TARINA

Ja niin joulu saapui.

Joulupöytä oli koreana. Ja aattoa kanssamme tuli viettämään, niin anoppi kuin appiukko. Mieheni sisar puolisoineen. Tyttäreni. Puolisoni. Ja paras ystävättäreni.

Ystävättäreni on tavannut miehen. Hiljattain. Ja hän tuo miehen näytille joululounaalle. Kaikki odottavat innolla miehen näkemistä.

Millainen. Kuka?

Ja hänet on ihan kutsumalla, kutsuttu näytille.

Ihmiset kuiskuttelevat. Milloin he saapuvat meille.

– Noin kello yksi. Huikkaan vastaukseksi. Isoon ääneen, kuiskutteluun.

Ja niin ovikello soi.

Oven takana oli ystävättäreni, kammattuna, pitkine ripsineen ja hänen vierellään seisoi paljon puhuttu mies.

Toivotin heidät tervetulleeksi. Ja otin joululahjan vastaan. Lahjat avaamme vasta kuuden maissa illalla.

Kahden maissa pöytä notkui koreimmillaan.

Joulun laitto on tänä vuonna jäänyt minun harteilleni. Ja olen laittanut paljon joulua. Tapani mukaan. Kietonut kuusen hopeiseen nauhaan ja kurkotellut latvaan tähden. Ripotellut joulukoristeet sulostuttamaan ja leiponut, että kokkaillut huikean menun. Tehnyt joulu siivouksen. Laittanut jouluverhot ja liinat, että jouluvalot.

– Älkää säikäyttäkö uteluilla miestä pois. Ystävättäreni kuiskaa korvaani.

– Emme, vastaan.

Ja niin nautimme joululounasta.

Kinkku meni kuin kuumille kiville.

Jouluinen ateria oli herkullista ja suussa sulavaa.

– Millä alalla olet, kysäisen ystävättäreni mieheltä?

– Automekaanikko.

– Miten tapasitte?

– Ystävättäresi toi auton korjaamolle ja jäi sille tielle?

– Onko sinulla lemmikkejä?

– On.

– Talossamme on amerikan bulldoggi ja kaksi kissaa. Jos joku sanoo, etteivät ne tule toimeen keskenään, niin se on täyttä puppua. On omistajasta kiinni tulevatko ne keskenään toimeen. Meillä kissat ja koira ovat parhaita kavereita. Mitä lemmikkejä?

– Marsuja.

– Kauanko on viime suhteestasi ja mihin se kaatui?

– Puoli vuotta. Kasvoimme erillemme. Naimisissa olimme viisi, 5, vuotta.

– Onko sinulla lapsia?

– Kaksi aikuista lasta.

– Minkä ikäinen olet?

– Samoja ikiä kuin ystävättäresi, neljänkymmenen parhaalla puolella.

Tässä vaiheessa ystävättäreni koettaa vaihtaa puheenaihetta.

– Herkullista rosollia. Ojentaen sitä kaikille.

–Mitä olet elämässäsi oppinut? Elämäsi motto?

-Kerron vanhan vitsin. Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen kohtasivat norsun. Norjalainen sanoi, onpa hienot hampaat. Ruotsalainen sanoi, sen voisi viedä eläintarhaan ja suomalainen sanoi, mitäs tuo norsu minusta ajattelee, hahahaha… Haaskasin liian monta vuotta miettiessäni mitä muut minusta ajattelevat. On tärkeämpää se, miten koet itsesi… kuin miten muut sinut kokevat.

Mutta, kun yksi on saanut kysymyksensä kysyttyä, kysyy jo toinen seuraavan kysymyksen.

– Missä on sukujuuresi.

– Tampereella. Isäni on jo kuollut, sairauteen. Hän oli Marokosta. Äitini on yksinhuoltajani.

– Omaatko Marokon kulttuurin?

– Olen koko ikäni asunut Tampereella, kerran olen käynyt Tukholmassa. Olen Suomen kansalainen.

– Mikä on marsusi nimi? Oliko erosi hankala? Tuletko taloudellisesti toimeen? Uskontosi? Lempivärisi? Lempivuoden aikasi?

– Paavo. Oli. Kyllä. Kristitty. Sininen. Syksy.

– Ketä äänestit?

-En välitä puhua politiikkaa, äänestän kyllä, tietty, vain siten voi vaikuttaa.

-Lempiruokasi?

-Makaronilaatikko.

-Paras ystäväsi?

-Työkaverini autokorjaamolta, Jake.

-Lempimusiikkisi?

-Iskelmä. Paula Koivuniemi.

Kysymyksiä sinkoili ilmaan ja niitä esitettiin yhteen ääneen, päällekkäin.

-Paras TV ohjelma. Lempi elokuvasi? Suhteesi alkoholiin. Oletko mustasukkainen. Lempi partavesi?

-Komedia. Top Gun uusin oli hyvä. Kohtuudella käytän alkoholia, silloin tällöin juon oluen. Olen mustasukkainen. Rabanne. Miesten tuoksut.

– Miten käytät vapaa aikasi?

– Korjaan työkseni autoja ja vapaa aikani myös.

Nyt riittää. Huudahtaa ystävättäreni. Nyt riittää kysymykset.

Joululounaan syötyämme. Vietämme aikaa shakkia pelaten. Tai älykännykkää selaten. Tv ssä pyörii jouluinen elokuva, sitä taitaa joku katsella.

Kunnes on tullut aika avata lahjat. Appi ukko vetäisee tonttulakin päähänsä, parta hänellä on omasta takaa. Ja punaisen nutun. Koettaa aaton paras hetki. Joululahjojen jakaminen.

Ystävättäreni lähtee ensimmäisenä. He menevät vielä hänen uuden miesystävän sukulaisten luokse illaksi.

Sitten poistuu mieheni sisar. Hän menee jakamaan vähäosaisille joulupuuroa. Hyväntekeväisyys tapahtumaan. Illaksi.

Kaikki poistuvat pikku hiljaa.

Talo tyhjenee.

Minä ja tiskivuori jäädään jäljelle.

Talo tuntuu niin hiljaiselta aatto iltana. Mieheni nukkuu jo.

Lastaan tiskikoneen täyteen.

Huomenna vietämme rääppiäiset.

Oli ihana joulu. Tai eihän joulu lopu siihen, kun lahjat avataan, koettaa vielä joulupäivä ja tapani.

Meillä käy vielä joulupäivänä läheisiä jouluaterialla. Siksi kinkku on valtava tänä vuonna. Sisareni, ja veljeni vaimoineen. Mieheni työkavereita ja pari naapuria.

Sisareni ei tuo joulupöytään uutta miesystäväänsä näytille.

Miksi ?

Herää kysymys… Miksi?

Me käännämme asian näin, että miehessä on jotain vikaa? Koska ei tuo näytille.

Ja esittele puolisoaan. Uutta sellaista.

Totuus taitaa olla meidän tenttaamisessamme.

Joulukuusi häikäisee kauneudellaan olohuoneen. Ja kuusen valot valaisevat, tunnelmaa luoden.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Älä mieti mitä muut sinusta ajattelevat, sillä totuus on se, että kaikki ajattelevat vain itseään.

… Suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen kohtasivat norsun. Norjalainen sanoi, onpa hienot hampaat. Ruotsalainen sanoi, sen voisi viedä eläintarhaan ja suomalainen sanoi, mitäs tuo norsu minusta ajattelee, hahahaha… Haaskasin liian monta vuotta miettiessäni mitä muut minusta ajattelevat. On tärkeämpää se, miten koet itsesi… kuin miten muut sinut kokevat…

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin

Lukaise blogiani pidemmälle… tarjolla jouluisia tarinoita…