Hyvää naistenpäivää

8.3.2026

+1

Aurinko nousee 7.02

Aurinko laskee 17.55

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Hyvää naistenpäivää (meille kaikille ihaNAISILLE).

Huulipunia, ripsiväriä, puuteria, korkokenkiä. Tyllihameita, rusetteja, kynsilakkaa, hajuvettä. Mekkoja, hameita, pinkkiä, silitysrautoja, tiskiharjoja. Sukkapuikkoja, kukkia, ja irtoripsiä…

Olen tarinan kertoja… on fiktiivisen tarinan aika…

Sijoitan tarinani vuoteen 2019.

Olipa kerran… Maaliskuu…

Olen Alma, 49v, siivooja, Tampereelta, nääs….

Olen lukutoukka.

Unelma ammattini on kirjaston työntekijä.

Lukenut ala, opiskelu ei lopu koskaan, ja en valmistu koskaan.

Aivojen teroittelua. Ja tavoitteenani on päätyä kirjaston tiskin taakse.

Rakastan kirjoja.

Kirjat avaavat täysin uudenlaisen maailman.

Ja unelmathan on tehty toteutettaviksi.

Olen suurien suunnittelija, ikuinen haaveilija, ja jotkut unelmani toteutan myös.

Istun rakkaassa nojatuolissani olohuoneessani, lukemassa, kuinkas muutenkaan, ympärilläni hyllyt notkuvat kirjoja ja kuulun niin moneen kirjakerhoon, kuin se on vain mahdollista. Kuin myös lukupiireihin.

Lukupiirissä keskustelemme tänään eräästä kokki kirjasta.

Mielestäni mausteita oli liian vähän, makuuni, mutta muuten oikein hyvä kirja.

Rakastan tulista sapuskaa.

Kirjat avartavat maailmaa, tarjoavat seikkailuja. Lukuelämyksiä, nojatuolimatkoja, kirjojen kanssa voi myös kiistellä ja kirjojen kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä.

Lukeminen avartaa.

Minulla on aina lukulasit nokallani.

Olen jo yli neljänkymmenen, vaikka menisin heittämällä kaksfemmasta, ilman lukulasejani. Nuorekas daami.

Avioliittoni on onnellinen. Jos avioliitto on onnellinen, uskollinen ja hyvä, se on arvokkain asia maailmassa.

Pitää avioitua vain sen oikean kanssa.

Puolisoni on minulle se oikea.

Älkää kadottako uskoanne avioliittoon, oi älkää. Uskon avioliittoon !

Rakastan tv n avaamaa maailmaa, osaan vaihtaa kanavaa, tv tarjonnan sitä vaatiessa. Pidän laadukkaista elokuvista. Myös kepeästä komediasta.

Tänään 8.3.2019 vietämme naisten päivää.

Päivää on vietetty 1900-luvun alkupuolelta lähtien.

Perinteen mukaan miehet kunnioittavat äitejään, vaimojaan, tyttöystäviään, työtovereitaan ja muita läheisiä naisia kukilla.

Jossain päin maailmaa päivällä on yhtä vankka asema kuin äitienpäivällä.

Vastaava miesten päivä on puolestaan 23. helmikuuta.

Historian havinassa naisten päivänä puhuttiin mm. naisten äänioikeudesta, työoikeudesta, ammattikoulutuksen oikeudesta että syrjinnän lopettamisesta.

Juuri kun pääsemme naisten päivän vietosta vietämme Minna Canthin ja tasa-arvon päivää 19. maaliskuuta.

Tasa-arvon päivä koputtelee siis ovella.

Lempipäiväni, sitten syntymäpäivieni.

Toimiiko tasa-arvo maassamme hyvin. Mielestäni tasa-arvo on ok.

Jos vertaa paikkoihin, missä naisen asema on kynnysmatto, viiden luokkaa… ja paikkoihin missä tasa-arvo on parempi kuin meillä, yhdeksän luokkaa…

Tasa arvo toimii mielestäni maassamme ok, 8 (asteikolla neljästä kymppiin).

(Kynnysmatto, kutomani ja takaisin tarinaan)

Miksi… siksi, että… Naisten ja miesten välistä palkkaeroa ei ole saatu kurottua umpeen.

Tällä hetkellä naisen euro on 83 senttiä… naiset ovat aliedustettuna johdossa… Naisten ulkonäöstä uutisoidaan, miesten ei… jos nainen on 72 vuotias, ja aviomies 28 vuotias, nainen on vamppi, jos mies on 72 vuotias ja vaimo 28 vuotias, mies on menestyksekäs… Miesten urheilu on urheilua, naisten urheilu on naisurheilua… Palomies, rakennusmies, miksei rakentaja ja palomies, nyt voisi olla vaikka pelastaja…

Listaa voisi jatkaa loputtomiin…

Mutta ei maamme ongelma ole sentään kuin jossain päin maailmaa. Kynnysmatto….

Huulipunia, ripsiväriä, puuteria, korkokenkiä, tyllihameita, rusetteja, kynsilakkaa, hajuvettä. Mekkoja, hameita, pinkkiä, silitysrautoja, tiskiharjoja, sukkapuikkoja, kukkia, ja irtoripsiä.

Näistä olen tehty.

Eläköön naisenergia, josta saamme iloita näin maaliskuussa.

Olen suurien suunnittelija, ikuinen haaveilija, ja jotkut unelmani toteutan myös.

Olen lukutoukka.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Eläköön naisenergia mistä saamme iloita näin maaliskuussa.

Mitäs kirjaa suosittelen luettavaksi…

Minna Canth 1844-1897

Kirjailija, lehtinainen, yhteiskunnallinen vaikuttaja, uusien kansainvälisten aatteiden ja kulttuurivirtausten välittäjä, seitsenlapsisen perheen yksinhuoltaja ja liikenainen.

Hän kävi kahta valmistavaa koulua ja ruotsinkielistä tyttökoulua. Syksyllä hän pääsi ensimmäisten naisopiskelijoiden joukkoon aloittamaan opiskelun kansakoulunopettajaksi. Opiskelu keskeytyi, koska hän meni naimisiin ja sai seitsemän lasta.

Hän kirjoitti lehtiin mm. raittiudesta, kasvatuksesta ja kansanvalistuksesta.

Miehensä kuoleman jälkeen, Minna Canth kirjoitti esikoisnäytelmänsä.

Hän otti hoitaakseen myös sekatavarakaupan.

Minna Canthin omat elämänvaiheet johtivat hänet tarkkailemaan elämää ja sen ilmiöitä realistisesti. Hän oli realisti.

Hän julkaisi kymmenen näytelmää, seitsemän pitkää novellia, kertomuksia sekä lehtiartikkeleita ja puheita.

Minna Canth on merkittävä suomenkielinen näytelmäkirjailija Aleksis Kiven jälkeen.

Hän on myös ensimmäinen suomenkielinen sanomalehtinainen.

Minna Canth kuoli vain 53-vuotiaana sydänkohtaukseen. Hautajaiset olivat suuret.

Tänään, kirjasuositukseni on: Kauppa-Lopo.

Minna Canthin kirja. Kenenkäs muunkaan. Nais päähenkilö Kauppa-Lopo on ulkoisesti ja tavoiltaan varsin vastenmielinen henkilö: hänen nenänalustansa ja suupielensä ovat limaisia, kasvot turpeat, hiukset takkuiset.

Hurraa maailman naisille

Olen tarinan kertoja. On siis tarinan aika.

On aika esitellä tarinan hahmo.

Hän on Tinja, 32, suuhygienisti.

Hän on juuri eronnut, iki sinkku.

Hän ei pidä matkustelusta. Kerran hän on käynyt Marokossa. Hotelli oli pettymys, lento liian pitkä, matka liian kallis ja ulkomailla hän kietoutui turvattomuuden tunteeseen. Hän pelkäsi koko ajan, että hän myöhästyy bussista tai lentokoneesta. Hän ei laita palkkaansa matkusteluun, ei totta vie.

Lomansa hän viettää sukunsa kesämökillä. Hänellä on isoisänsä rakentama hirsimökki. Tai pikemminkin huvila, järven rannalla. Suloisessa tuhansien järvien maassamme.

Hän asuu kaksiossa vuokralla, ydin keskustassa.

Hän ei pidä jääkiekosta, ei maksalaatikosta, ei myöhäisestä illasta. Hän on liian uninen valvomaan, jopa kesäistä auringon laskua. On helpompi sanoa, mistä hän ei pidä, kuin mistä hän pitää. Ihmiset, niistä hän ei pidä. Hän tietää mitä on ihminen.

Mistä Tinja sitten pitää, elokuvista. Mutta sittenkin on helpompi sanoa, että mistä elokuvista hän ei pidä. Hän ostaa aina kymmenen paketin elokuvalipun. Saa edullisemmin ja hän on elokuvateattereiden suurkuluttaja.

Hän konmarittaa. Siis säilyttää vain tärkeimmät tavaransa. Ja niitä on kahvinkeitin, sänky, pieni keittiön pöytä, kahden hengen, baarijakkaroilla. Muuta hänellä ei juurikaan ole.

Hän tuntee itsensä. Hän tietää kuka on ja mitä elämältä tahtoo.

Eniten hän pitää arjesta.

Hänestä on mukava herätä aamulla töihin. Päivä vierähtää hammaslääkärin vastaanotolla, illalla hän katsoo jonkun elokuvan. Senkin läppäriltä. Hänellä ei ole tv tä. Hänellä on vain kahvinkeitin, sänky, pieni keittiön pöytä, kahdella baari jakkaralla. Sinisen sävyisiä kaikki. Jopa kahvinkeitin.

Viikonloppuisin hän piipahtaa joskus sukunsa mökillä. Hänellä on siellä pieni mansikka maa. Vadelma pensas ja mini kasvihuone.

Ja tarinan ajankohta on naistenpäivä.

Tinja on hyvin naisellinen nainen. Kopisevat korot ja punattu suu.

Ja on aika astua tarinaan.

Tinja sulkee hammaslääkärin oven. Työpäivä on purkissa. Hän hymyilee, niin, että hänen valkaistut hampaansa hohtavat kilpaa auringon kanssa.

Hän astelee autolleen. Ja ajelee ruokakauppaan. Hän ei pidä kaupan hedelmävalikoimasta. Ei leipävalikoimasta. Ei eineksistä.

Hän ostaa riisiä ja kana suikaleita. Menee kotiinsa ja keittelee riisin, paistaa kanasuikaleet, kippaa ruokakermaa kanasuikaleiden päälle ja maustaa kanan. Hän unohti ostaa tomaatit. Joten mitään vihreää lautasella ei ole.

Pian on maaliskuun 19. päivä. Minna Canthin päivä. Hän ei tiedä kuka on Canth? Erityisemmin häntä ei edes kiinnosta.

Tänään vietetään naistenpäivää.

Hän on saanut kolme ”Hyvää naistenpäivää toivotusta.” Ja kiittänyt toivotuksista kauniisti.

Tinja on ihan tyytyväinen elämäänsä.

Palataas hieman taakse päin tarinassa. Ja Tinja hymyilee, niin, etä hänen valkaistut hampaansa hohtavat kilpaa auringon kanssa. Mikä on hänen hymynsä syy ? Hymynsä salaisuus.

Hän viettää viikonlopun hirsihuvillaan. Yksin. Hän on herkkä.

Tinja ei etsi miestä, hän viihtyy sinkkuna.

Ei erityisen taiteellinen.

Tinjan mielenkiinnon kohde on autot. Ja hän laittaa palkkansa autoon. Tällä hetkellä hän huristelee BMW llä. Vakkari… peruutuskamera. Vetokoukulla hän ei tee mitään, sitä hänellä ei ole, lohkolämmitin ja kamera… Vuosimalli 2012… Mittarilukema 280 000 km… automaatti vaihteisto… Hän maksoi autosta kohtuuhinnan 7 990 €. Muutama vuosi sitten.

Auto menee vaihtoon. Liian paljon kilometrejä mittarissa, liian vanha. Peruutuskamera on hyvä. Se on oltava uudessa autossa ja automaattivaihteisto. Merkki on vielä harkinnassa. Hänellä on siis ihan perus auto. Hän ei välitä vanhoista autoista.

Mutta autoliikkeen nettisivuja Tinja selailee mökillään. Mökiltä lähdettyään hän astelee autoliikkeeseen. Ostaa auton.

Mercedes-Maybach EQS SUV auton. Sähköllä. Keulamaski, tyylikäs takaprofiili 3D LED-takavaloin.

Mitenkähän sähkö auto sopii tammikuun kolmenkymmenen asteen pakkasiin? Hyvin, tuumii Tinja.

Digital Light-ajovalot projektiotoiminnoilla. Ainutlaatuiset 22″ tuuman Maybach-vanteet ja mustat pyöränkoteloiden reunukset viimeistelevät ulkopuolen mitä tyylikkäimmin, auton takaosan kattospoileri ja spiraalin muotoiset 3D-LED-takavalot, valaistut astinlaudat ja logon heijastus. Upotetut ovenkahvat.

A´vot…

Lisäksi Mercedes-Maybach EQS SUV -autoon on saatavana monipuolinen varustus, mukaan lukien multimediavarusteet, avustin järjestelmät sekä mukavuus ja turvallisuusvarusteet.

Tinja ostaa auton kaikilla herkuilla.

Auto on tuliterä. Hän joutuu odottamaan kolme kuukautta uuden auton saapumista. Hän on erittäin tyytyväinen autokauppoihin. Hän laittaa palkkansa autoon. Ei matkusteluun, ei tavaraan, autoon.

Hänen hymynsä salaisuus oli auto. Uusi sellainen.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli: Opi mitä tahdot, tarinastani. Upea lukijani. Jätän kaiken taiteellisen tulkinnan lukijoille.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin