Iloiset terveiset Lapista :)

7.7.2024
+ 16
Aurinko nousee 2:48
Aurinko laskee 23:57

Sateinen päivä

Hei sinne ruudun
toiselle puolelle

Olet astunut blogiini
Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Iloiset terveiset Lapista.

Pohjoisessa oli ollut myrsky muutama päivä sitten. Matkalla näimme myrskyn kaataneita puita.

Myös poroja ihailimme matkalla Lappiin.

Matka oli pitkä. Pohjoiseen.

Eilen oli runon ja suven päivä. Eino Leinon päivä. Lukaise blogiani pidemmälle, tarjolla tietovisa Leinosta.

Mitäs kirjaa suosittelen tänään luettavaksi. Se selviää vain tämän blogimerkinnän lukemalla.

Matkalla pysähdyimme Päätalon kotikonnuilla, Taivalkoskella.

Jalavan kauppa on Taivalkoskella.

Kalle Päätalo

Kaarlo (Kalle) Alvar Päätalo
11. marraskuuta 1919 Taivalkoski – 20. marraskuuta 2000.

Suomalainen kirjailija.

Päätalo tunnetaan parhaiten omakohtaisiin kokemuksiin perustuvista Koillismaa- ja Iijoki-sarjoista, joista jälkimmäinen on omaelämäkerrallinen teos.

Päätalon on kirjoittanut 39 romaania, kolme näytelmää ja kertomuskokoelmaa.

Hän kirjoitti mm. metsä -ja rakennus töistä.

Kirjoja on päätynyt valkokankaalle. Mm. Viimeinen savotta (1977, Edvin Laine).

Nuorille hänen kirjansa ovat historiaa. Ikä ihmisille eilinen.

Tänään kirjasuositukseni on Päätalo. Jos olet nuori, lue historiaa, jos harmaa hapsi lue eilistä.

Tänään blogissani runouden, tarjolla runoni Aavikkoinen kallio. Ja kaunis runo menee näin, olkaas hyvä.

AAVIKKOINEN KALLIO

lounaistuulen puhaltaessa

hallaan kietoutuen

sulattaen rakkaudella
sydämen jäätyneen

aamunkoitossa unelmoiden

usvaisen maiseman
lumiharsoinen kauneus

häikäisee ihanasti

kaihoisasti

aikaisin aamulla
hellyyden lähde

rauhaisa onnellinen
ilo

…

…

kuin kuutio
aavikkoinen kallio

kuulas armon
meri

jäinen meri

hyytävä viima

lounaistuulen puhaltaessa
hallaan kietoutuen

Kepeästi kirjoitan tämän blogimerkintäni loppuun:

Päivän tyyli

Päivän tyyli (kynnet).

Päivän tyyli on rento mökki tyyli. Crocsit.

Crocsit.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

 

Ja sokerina pohjalla… vanhempaa runouttani… Haltioiden maassa… ja kaunis runoni menee näin… olkaas hyvä…

Haltioiden maassa

kello helisi hänen kaulassaan
kimallellen auringon
säteiden valossa

hänet ympäröi
juovuttava
taian omainen tuoksu

kuun loistossa

tähtisateessa

matkalla vuoren huipulle
hehkuen kalpeaa valoa

kimallellen sumupilveä
taivas
pensaat
tie
näyttivät kultaisilta

kaikki luodutkin
vaikuttivat kultaisilta

haltioiden maassa
löytöretkellä vuorenhuipulle

etsien kadonnutta

 

– Runoilijatar

Lukemisiin