Istuta omena puu, totesi viisas kiinalainen, kun häneltä kysyttiin elämän tarkoitusta

15.2.2024
– 6
Aurinko nousee 8:21
Aurinko laskee 16:42

Hei sinne ruudun toiselle puolelle

 

Olet astunut runouden

sädehtivään maailmaan

 

blogiini Runouden sävelin

 

Lämpimästi tervetuloa

 

Blogia runouden, pitää runoilijatar, joka rakastaa kaikkea kaunista, ystäviään, läheisiään,

 kissoja, hyvää kahvia, länkkäri leffoja, punaista huulipunaa ja VIISAITA SANOJA

Janoan viisautta… rakastan viisautta.

Etsin viisautta, kuin neulaa heinäsuovasta.

Viisautta on vähän tarjolla jäätävässä  maailmassa.

Ja jos löydän ripauksenkaan viisautta. Talletan sen oitis tarinoihini ja runouteeni.

Koen tavoittelevani hyvää asiaa, kun tavoitteeni on omistaa viisas sydän.

Viisas kiinalainen on sanonut, kun häneltä kysyttiin elämän tarkoitusta / viisautta, 

että ”istuta omenapuu.”

Olen istuttanut omenapuun.

Popsin mandariineja ja keksin laittaa mandariinin siemenet vesilasiin, siitä multaan

 ja ruukkuun, ja ruukun päälle elmukelmua reikineen.

Pysy mukana blogissani runouden.

Näet kuinka mandariini puu kasvaa.

Tämä jää nähtäväksi. Popsinko oman mandariini puun mandariineja.

Blogissa runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, 

huikeine tarinan opetuksineen kera runouden sulo sointujen.

Joskus kirjoitan sanasen päivän polttavista puheen aiheesta.

Tämän päivän, 15 helmikuuta puheenaiheita ovat.

1. Helsingissä, kello hävisi. 

Stockmannin ikoninen kello on 59 vuotta vanha. Kello asennettiin paikoilleen heinäkuussa 1965, 

ja se on siitä lähtien ollut tuttu tapaamispaikka ihmisille.

Kello on huollossa. Siis.

2. Euroviisut

3. Maailman pahuus ja pahan maailman tapahtumat

4. Luottomiehet elokuvissa. Helmikuussa ensi ilta.

Mistä päivän polttavasta puheenaiheesta kirjoittaisin?

Valitsen Luottomiehet.

Luottomies on myös Yle Areenassa julkaistu suomalainen komedia. Sarja.

Ajattelin käydä elokuvissa katsomassa Luottomiehet.

Olen elokuvateattereiden suurkuluttaja ja elokuva kanavia on liuta.

Olen kirjoittanut mm. runokirjan Lumihiutaleinen orkidea.

Yhdessä tarinassa tapahtuu kaikki, ei ole jatko-osaa, 

näin ollen pääset uutena lukijanakin kärryille teksteistäni.

Samoin on runoudessani.

 

Tunnelmallista lukumatkaa.

 

Olet valinnut lähes täydellisen 

tavan viettää aikaa ja se on lukeminen.

 

Olen tarinan kertoja.

On tarinan aika. Ja fiktiivinen tarina menee tällä kertaa näin… olkaas hyvä…

KIRJOJA NOTKUVA KIRJAHYLLY
on tarina nimeltään

Olipa kerran…

Mies, Jaakko nimeltään, huhtikuussa hänelle kilahtaa mittariin huikeat 63 vee, 

eläkkeellä, työuransa teurastamossa tehnyt, melankolikko.

Hän rakastaa huhtikuuta, kevättä, silloin luonto heräilee eloon, että hän vihaa

 tammi… helmikuun pakkasia.

”Voi hiihdellä ja lasketella”, tuumi Jaakon sisko hänelle.

”Ja vielä hiihdellä, mittari näyttää miinusta ja vielä kolmeakymmentäkahta, -32, 

Jaakko murisee… Jääpuikot vain roikkuvat korvista ja mitään ei voi tehdä, kun on niin kylmä.”

Pitäisiköhän ottaa äkkilähtö Teneriffalle viikoksi, kahdeksi, tuumii Jaakko.

Hän on eläkkeellä, hänellä on aikaa.

Työuransa hän teki teurastamolla, lihansyöjä, rakastaa paksuja pihvejä…

Hänellä on valtavan iso kirjahylly, joka notkuu kirjoja. Hän on joskus 80 luvulla kuulunut 

kirjakerhoon, tämän johdosta. Eroaminen kirjakerhosta, oli tehty niin vaikeaksi, 

että kirjahylly täyttyi.

Nahkasohva on kulunut, 80 luvun tyyliä sekin.

Ei antiikkia, vaan kulunutta, elämää nähnyttä pintaa, kuin tarinan mieskin on.

Hän polttelee sikareitta, aikoo lopettaa, mutta hän polttelee sikareitaan.

Parvekkeella tosin, ei sisällä.

Hän uskoo huomiseen, tulevaisuus on syy jatkaa.

Hän on kompastellut elämänsä taipaleella, mutta myös noussut ylös. Hän on ottanut 

takapakkia, mutta myös harppaavia askeleita. Hän on vienyt tassua toisen tossun eteen 

elämän hiihtoladuilla, elämän mutkaisilla kaduilla, sinnikkäästi, vaikka melankolikko onkin.

Hän syö maksalaatikkoa ja valmisruokia, ei osaa kokata.

Ja omistaa yhden nuhruisen kravatin. Harvoin hän sitä pitää.

Hänen äitinsä oli yksinhuoltaja, edesmennyt hän on jo. Hankala luonne oli. Hänen äitinsä

 vihasi hänen isäänsä, eronnut kun oli. Ehkä hän vihasi syystä Jaakon isää. Monesti viha 

ansaitaan. Harvoin sitä mukava ihminen on vihattu.

Hän on kasvanut vihan keskellä.

Mies on melankoliaan taipuvainen, vaikka hän uskoo huomiseen, tulevaisuus on syy jatkaa.

Hänellä on sisko, iso sisko, joka vierailee silloin tällöin hänen luonaan. Sisko tuulettaa 

samalla matotkin, totta vie hän saisi itsekin mattonsa tuuletettua.

Parrakas mies, käy trendikahvilassa, kahvilla.

Hän ei sovi trendikahvilan sisustukseen, nuhruisen takkinsa kanssa, mutta kahvilan 

tiskin takana hänelle hymyilee sädehtivää hymyään nelikymppinen Pirjo, hymy lie syy 

kahvilassa ramppaamiselle.

Kahvilassa on tarjolla kasvispasteijoita, näitä Jaakko ei osta. Hän juo cappuccinonsa 

meetvurstisämpylän kera. Tai sittenkin poropiiraan, miksi ei kinkkusämpylänkin kera? 

Hän miettii kauan, ja päätyy poropiiraaseen. Jonoa kertyy hänen taakseen, mutta Pirjo 

hymyilee kauniisti ja hän saa arvokasta aikaa hymyn kohteen kanssa.

Pirjo työskentelee osa-aikaisena trendikahvilassa, 

hän lähti nelikymppisenä vielä kouluun. Etäopiskelee.

Hän viihtyy trendikahvilan tiskin takana, tämä ei ole syy opintoihin, vaan mielenkiinto 

opintojen alaa kohtaan. Hän lukee maantiedettä.

Pirjo on kävelevä navigaattori. Hän tietää missä päin Suomea sijaitsee Kaskinen, pienin 

kaupunki. Kaskinen sijaitsee Pohojanmaalla, länsirannikolla…. Tai missä päin Afrikkaa

 sijaitsee Lagos… se sijaitsee Nigeriassa, ja on Nigerian suurin kaupunki…. mutta opinnot

 eivät ole vain karttojen lukemista, vaan laajat opinnot.

Tulevaisuudessa hän työskentelee maantiedon opettajana ja keittelee myös trendikahvilassa kahvia.

Mount Everest ei ole maailman korkein vuori, eikö korkein vuori ole Ecuadorissa oleva 

sammunut tulivuori Chimborazo ? Pirjo miettii. Kun vuoren korkeus mitataan merenpinnasta, 

on Everest edelleen kaikkein korkein… riippuu mistä mittaa. Jos mittaa keskipisteestä… 

Tällaista rataa Pirjon ajatukset kulkevat.

Hän miettii suurimman osan ajastaan geomediaa.

Paikkatieto on geomediaa.

Hän on nelikymppinen, ei erityisemmin hyvin säilynyt, joten Jaakko luulee Pirjoa jo 

viidenkymmenen kieppeillä olevaksi.

Pirjo on eronnut, hänellä on kaksoset, parikymppiset tytöt, jo maailmalle muuttaneet. 

Arvokkain asia hänen elämässään.

Ex:n kanssa he ovat hyviä ystäviä, mutta jos ex alkaa haikailemaan Pirjon perään, tämä 

aiheuttaa riitaa. Mutta ex on hänen paras ystävänsä. Ihmiset voivat erota ystävinä, aivan hyvin.

Tv:stä hän seuraa saippuaoopperaa.

Ja vapaa aikansakin hän käyttää maantieteellisten kirjojen lukemiseen.

Hän lukee paljon, paljon…

Hänen äitinsä, on kuusissakymmenissä oleva rouva. Rouva odottelee eläkepäiviään. 

Hänellä on hyvä äiti. Ja perhe on Pirjolle tärkeä.

Pirjo on elänyt suht onnellisen elämän. Hyvät lähtökohdat elämään on tarjonnut hyvä äiti. 

Lataamot notkuvat ihmisiä, joiden äiti on heidät hylännyt, tai hirret roikkuvat ihmisiä, 

jotka ovat ankeista lähtökohdista lähtöisin.

Elämä on kohdellut häntä suht hyvin.

Pirjo on syntynyt Suomeen, ei nälänhädän keskelle.

Ja hän omistaa perinteisen positiivisen asenteen, hänen lasi on puolitäysi, ei puolillaan…

 tai puoli tyhjä… tai hän ei ajattele, että onpas ruma lasi, kuin kriitikko ajattelee…

Hän näkee asioiden valoisat puolet, hän on enemmän kuin realisti, ripauksen optimismiin kallellaan.

Pakkasestakin hän löytää hyvät puolet… kuinka ihanaa, voi tuulettaa matot, 

täydellinen sää mattojen tuuletukselle.

Ja mikä parasta, hän keittelee todella hyvät kahvit…

Hän on käynyt kurssin… josta päällimmäisenä jäi mieleen ”hymyile, asiakas on aina oikeassa.” 

Ja Pirjohan hymyilee, niin että vain hampaat vilkkuvat. Oikean yläreunan takimmainen

 hammas näyttää olevan ehjä.

Pirjo on todellinen romantikko. Hän rakastaa kaikkea romanttista, ruusuja, kynttilän valoa,

 hempeilyä, tangoa…

Hän on huomannut Jaakon, vakio asiakas kahvilassa, ja muistaa hänet, kyllä.

Mukavan oloinen mies, Pirjon mielestä.

Se saako parrakas mies (Jaakko) ja Pirjo toisensa, sitä ei tämä tarina kerro, sen tämä tarina 

tosin kertoo, että hänellä on valtavan iso kirjahylly, joka notkuu kirjoja. Ja Pirjo rakastaa 

lukemista, kirjojen avaavaa maailmaa.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Tulevaisuus on syy jatkaa.

(Näin tuumi tarinan Jaakkokin)

Suurenmoista, että olet blogissani

– Runoilijatar

Lukemisiin