Jouluinen tarina

9.12.2025

+1

Aurinko nousee 10.10

Aurinko laskee 14.10

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Joku on juuri herännyt, huomenta, toinen popsii marmeladi leipää kahvikupposen kera, hei sinulle. Kolmas on tullut juuri töistä, huomenta. Oletpa sitten astunut mistä tahansa, blogiini Runouden sävelin. Olet aloittanut päiväsi huikealla tavalla. Runoudella.

En tahdo kätkeä sisimpääni tai pöytälaatikkoon rohkaisun kauniita sanoja. Runoja… En…

Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Esimerkiksi tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle… teemana on aika… tarinassani… Tarina löytyy, kun luet blogiani Runouden sävelin pidemmälle. Unohtamatta sitä, että olette sukellelleet Mauritiuksen turkoosissa vesissä. Pois jättämättä Lapin lumoa, mihin olette tehneet nojatuoli matkailun.

Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä, raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, huikeine tarinan opetuksineen… kera runouden sulo sävelten.

Tarjolla tarinoita blogissani Runouden sävelin… Tarinoita rohkaisemaan, ilahduttamaan mieltä, karkottamaan ikävää ja ennen kaikkea pitämään kuulijaa hereillä.

Ihanaa, kun eksyit blogiini runouden!

Blogini runouden tarjoaa nimensä mukaan runoutta… Että… Arjen pieniä, kivoja asioita.

Olen kirjoittanut tarinoita ja runoutta mm. Afrikasta. Blogissani Runouden sävelin. Viime aikoina.

Tarinoita Kilimanjaron lumipeitteisiltä huipuilta… Serengetin villieläinten hallitsemille tasangoille ja Sansibarin hiekkarannoille.

Tansanian kissaeläimiä akaasiapuiden silueteista hehkuvaa oranssinvaaleanpunaista auringonlaskua vasten.

Luonnon näytelmästä olen runoillut.

Leijonia ja leopardeja kuin norsuja, seeproja ja sarvikuonojakin.

Noin 2000 vuotta vanhoja apinaleipäpuita.

Puhveleita, kirahveja, virtahepoja.

Vähän kuin luontodokumentissa olisit, lukijani. Runouttani lukiessasi.

Lukaises siis blogiani runouden pidemmälle, niin tiedät, mitä blogini runouden tarjoaakaan.

ILLAT PIMENIVÄT JA LUKULAMPUT SYTTYIVÄT. Kirjasuositukseni tarjoaa blogini runouden.

Blogia Runouden sävelin, pitää mm. LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA, runoteoksen kirjoittanut nainen. Runoilijatar, joka rakastaa kaikkea kaunista, kissoja. Ystäviään, läheisiään. Viisaita sanoja. Hyvää kahvia, länkkäri leffoja. Ja punaista huulipunaa. Ollen elokuvateattereiden, kirjastojen ja taidegallerioiden suurkuluttaja.

Blogini runouden on taidekanava. Ei päiväkirja. Kuulumisiani on harvoin, jos koskaan.

Tänään tarjolla uusi runoni KATUVALOJEN LOISTE. Niin uusi runo, ettei sulkakynän mustekaan ole vielä ehtinyt kuivua. Ja runo menee näin, olkaas hyvä.

KATUVALOJEN LOISTE

polkua reunustavat katuvalot

kaupungin mökit, tuvat, talot

täyttyvät

odotuksen huumasta

suupielet cappuccinosta kuumasta

naisen

jäämättä sinne

minne ei enää kuulu

aavistus lilan sävyä

hennon mausteista

marjaisaa

kirsikkaista

että oi, niin makeaa

polkua reunustavat katuvalot

kaupungin mökit, tuvat, talot

naisen askeleet loittonevat

luota talon

valaisee kuu valon

sydämessään

hennon mausteista

marjaisaa

kirsikkaista

että oi, niin makeaa

mutta ei sakeaa

aavistus lilan sävyä

hän on vapaa

vapauden kietoutuessa

huoliin

kuka ties

amorin nuoliin

mutta vain aavistus

lilaa sävyä

kulmissaan

punaa huulissa

askeleet uusissa

tuulissa

hennon mausteista

marjaisaa

kirsikkaista

aamunkoita

On tullut aika etsiä kaappien kätköistä jouluiset reseptit.

Elelemme aikoja – onhan joulu ovella – ettei sapuskaa nakata vain nopeasti mikroon.

Joulupöydän kunkkua, kinkkua, paistetaan yön yli uunissa.

Riisipuuroa hämmennellään tunteroinen, noin.

Ihana hedelmäkakku kruunaa joulupöydän. Leivo itselle tai vie lahjaksi.

Kakun valmistus haukkaa aikaa noin tunti, 15 minuuttia.

HEDELMÄKAKKU

200 g pehmeitä aprikooseja (kuivattuja)

200 g pehmeitä taateleita

125 g pähkinöitä

200 g voita, LAITA VOITA, ÄLÄ MARGARIINIA, TULEE PAREMPAA.

2 dl fariinisokeria

3 kananmunaa

3 1/2 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1 tl kanelia

1/2 tl neilikkaa

1/2 tl inkivääriä

1 dl rusinoita

1 dl appelsiinitäysmehua

Paloittele aprikoosit ja taatelit. Rouhi pähkinät.

Vaahdota pehmeä voi ja fariinisokeri. Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten.

Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe, mausteet, kuivahedelmät ja pähkinät keskenään.

Lisää jauhoseos ja mehu taikinaan. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun kakkuvuokaan.

Paista 175 asteessa noin 50 minuuttia. NOIN aika.

Kumoa kakku hieman jäähtyneenä. Pese kakkuvuoka.

Mittaa mehu ja fariinisokeri kattilaan. Kuumenna seosta, kunnes sokeri liukenee. Ota kattila liedeltä ja lisää joukkoon konjakki.

Pane kakku takaisin vuokaan ja kaada kuuma appelsiinimehuseos haalean kakun päälle. Anna maustua jääkaapissa seuraavaan päivään.

Kumoa kakku tarjoiluvadille. Kakun saat helposti irti kastamalla vuoan ulkopinnan nopeasti kuumaan veteen.

A´vot.

Olen katsellut jouluisia elokuvia. Näin pääsee, kunnon joulu tunnelmaan.

Juoni tuntuu olevan eri leffoissa sama.

– Joku inhoaa joulua, kunnes löytää kadottamansa joulumielen, ilon.

– On kaakaota ja lahjoja

– Kenties joulupukki, tonttuineen

– Ja mistelin oksan alla elokuvan sankari ja sankaritar.

Eri leffat, sama juoni, jouluinen.

Tänään blogissani runouden, tarjolla kaunis runoni LUMOAVAA KAUNEUTTA. Ja runo menee näin, olkaas hyvä.

LUMOAVAA KAUNEUTTA

lumoavaa kauneutta

kipinä

kohtalo

tapahtuipa

mitä hyvänsä

kun mitään ei

tapahdu

siinä tapauksessa

silmän räpäyksessä

kävellessä

lähetessä

sydämessä

edetessä

löytämisessä

käsikädessä

kysymyksessä

hetkessä

ensisilmäyksellä

auringonsäteitä

läheisyyteen

kietoutuneena

Jouluinen tarina… ja se menee näin, olkaas hyvä. Fiktiivinen.

Tarinan aika.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö… Hän on…

Minja… Hän vaihtaa alaa. Uudelleen kouluttautuu.

Hän rakastaa joulua. Joulu on hurmaavaa aikaa.

On asioita, joita voimme muuttaa. Asioita, joita emme voi muuttaa.

Niistä on vain päästettävä irti (asioista mitä emme voi muuttaa), tuumii tarinassani Minja.

Hän on vaalea kutrinen, sini silmäinen daami.

Kävelevä muoti henkari. Kopisevat korot ja punattu suu.

Hän rakastaa joulutorttuja, omenahillolla, näin jouluisin.

Hän rakastaa ystäviään. Hän rakastaa aikaisia aamuja, tunnelmallisia iltoja. Hän rakastaa suloista tuhansien järvien maatamme. Ollen todellinen Suomi fani. Hän rakastaa labradorin noutajia.

Parhaillaan hän kirjoittelee joulukorttejaan.

JOULUTARINA

Rakastan joulua, hihkaisee Minja, 48v.

Ja kietoo kuusen hopeiseen nauhaan. Ripustaen joulupallon kuusen oksille sulostuttamaan.

Joululiinat hän etsii kaappien kätköistä. Pesee ja silittää, asetellen liinat pöydälle.

Samoin jouluverhot. Ne hän ripustaa ikkunaan.

Ja laittaa vielä tähden valoa tuomaan samaiseen ikkunaan.

Joulutorttuja hän leipoo, ihana kotoisa jouluinen tuoksu täyttää tuvan.

Omenahillolla. Tietenkin paiston kestävällä omenahillolla.

Pian on joulu.

Vain pari viikkoa enää jouluun.

Joululahjoja hän paketoi jouluaattoa odottamaan.

Joulu on ihanaa aikaa.

Aika kului

Niin koetti tunnelmallinen, rauhallinen jouluaatto.

Laatikot joulupöytään ja joulupöydän kruunasi joulun kunkku, kinkku.

Aattoilta oli kaunis.

Läheiset paikalla ja joululahjoista paljastui, hajuvettä ja villasukat.

Ja aika kului.

Koetti joulupäivä.

Tapanin päivä.

Ja aika kului.

Uusi vuosi saapui.

Oli aika muistella mennyttä vuotta.

Monen monta asiaa hän tahtoisi muuttaa.

Hän tahtoisi muuttaa työnsä. Hän ei viihdy töissään.

Niin hän uudelleen kouluttautuu.

Hakee kouluun.

Jokin lyhyt koulu, sillä ikää on jo mittarissa jonkin verran, vaikka varsin nuorekas daami hän on.

Minja valitsee etäopinnot.

Hän tahtoisi muuttaa tennis kaverinsa. Hän on itsekäs. Tuloksetta.

Hän tahtoisi uutena vuotena, mennyttä vuotta muistellessaan … muuttaa varsin monia asioita.

Mutta hän ei voi muuttaa maailmaa hyväksi paikaksi, sormia napsauttamalla.

Muutos… Joskus pitkäkin prosessi. Joskus nopea.

Joskus asia on muuttumaton.

Uuden vuoden raketit ammutaan ilmaan.

Ja aika kului.

Niin koetti tammikuu.

Hän haki kouluun.

Ja aika kului.

Oli loppiaisen aika.

Ja hän keräsi joulukoristeet kaappien kätköihin loppiaisena odottamaan ensi joulua.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Asioita mitä et

voi muuttaa

niistä on

päästettävä

irti.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin