Jouluisia tarinoita
14.12.2025
-4
Aurinko nousee 10.20
Aurinko laskee 14.04
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
Arvaas mitäs isossa joululahjassa onkaan ???
Tänään blogissani runouden jouluisia fiktiivisiä tarinoita.
Aloittakaamme runolla.
Kaunis runoni EROTTAMATTOMAT.
Ja runo menee näin, olkaas hyvä.
EROTTAMATTOMAT
henkeä salpaava
kauneus
juuri löytämässään
ohuen kylmässä
lumouksessa
kuurainen
lumihiutale
hopeainen
monimuotoinen
maalaus
Olen tarinan kertoja. Tarina menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä.
Kirjoitustyylini on vaatimaton, pelkistetty kerronta muoto tarinoissani. Sopii tunnelmaan, siksi.
Runoissani laadukkaampaa tekstiä.
Olen kirjoittanut monen monella tyylillä. Pitsisiä lumihiutaleisia riimejä. Asia tekstiä. Kirjakieltä siis. Murteita. Olen hionut ja viilaillut adjektiiveja. Ripotellut nonparelleja verbien ylle. Maustanut tulisin maustein sanakeitoksen, siis.
Tarina kertoo Floorasta, 36 vuotiaasta sairaanhoitajasta. Hän on pitkä, kaunotar. Brunette. Siniset silmät, pitkine räpsy ripsineen. Joulun hän viettää töissä.
Ja tarina menee tällä kertaa näin…
CHOW CHOW
Astelin muotiputiikkiin, ostin uuden luomuksen ja kampaaja kippasi suklaan värisen värisävyn kutreilleni. Ripauksen tummemman ruskeaksi sävytin kutrini.
Vietin vapaa päivää.
Kutrit sävytettyäni nakkasin matot ulos, kiillottelin kotini nurkat ja moppi heilui, kun kuurasin lattioita. Ja nyt koti kiiltää. Joulu siivous tehty.
Olen siivous hullu.
Minusta olisi pitänyt tulla siivooja.
Olisin ollut huikea ammatissani.
Olen sairaanhoitaja.
En pidä liasta.
En pöydän alla, enkä sydämessä.
Joulun kunniaksi tiedossa on perheen lisäystä.
Nimittäin Chow chow:n pentu.
Nimeltään Joku.
Hyvä nimi, en keksinyt nimeä, niin mieheni totesi, anna nyt nimeksi joku, mikä vain.
Ja niin oli ristiäisten aika. Joku sai nimensä.
Olen 36 vuotias… mieheni 78 v… Tapasimme kun oli 21 vuotias, ja avioiduimme seuraavana päivänä, tapaamisestamme, liittomme on rakkausliitto, suuri rakkaustarina.
Eikö suuria rakkaustarinoita muka ole. On … luettelenkos… Tuhkimo, Lumikki ja minä…
Oi, uskokaa rakkauteen, uskokaa avioliittoon…
Tapasin mieheni kahvilassa. Hän istui yksin kahvipöydässä lehteä lukemassa. Kysyin, voinko istua kahvipöytään, sillä kahvila oli täysi.
En perusta treffi ilmoituksista. Tapasin mieheni kasvotusten.
Kiinanpystykorva on Kiinasta kotoisin oleva yli 2000 vuotta vanha koirarotu.
Luonteelta Chow chow on rauhallinen ja uskollinen seurakoira.
Varautunutkin, mutta lempeä.
Ehdottomasti yhden perheen koira, sillä se kiintyy syvästi omistajaansa.
Vieraisiin Joku suhtautuu ylpeän välinpitämättömästi.
Chow chow on muuten yksi maailman vanhimmista koiraroduista.
Nykyisin lemmikki, mutta sitä on kasvatettu jossain päin maailmaa lihan ja turkin vuoksi.
Oi voi…
Vitsailenkin, että laitetaankos Joku pannulle ja uuniin. Ei tietenkään.
Huumorin tajuni on erikoinen, ja olen joutunut selittämään monen monesti vitsejäni, ja se vasta jos mikä on hauskaa.
Ripauksen pippuria kaipaisi Joku…. hahahah… :D
Itsenäinen ja omatahtoinen rotu.
Historian havinassa käytettiin mm. vetojuhtana, metsästyksessä ja vahtina.
Vanha tarina kertoo kertoo chow chow’n syöneen Jumalan pudottamia taivaan palasia Hänen puhkoessaan taivaankanteen tähdenreikiä ja saaneen siitä sinisen kielensä.
Kyllä kyllä, Chow chow:n kieli on sininen.
Chow chow ei ole trimmattava rotu. Harjattava sitäkin enemmän.
Olen aivan haltioissani uudesta perheen jäsenestä.
Chow Chow on mieheni minulle antama – mitä upein – joululahja.
Ja koiran pennut, jos mitkä ovat suloisia.
Chow chow:n leijonamainen, ylväs olemus on huikea ja turkin alta löytyy lämmin, ystävällinen sydän.
Voin helposti pahoin, olen melankoliaan taipuvainen ja helposti vituttaa kaikki. Tämän johdosta elämän mottoni onkin…
Hyvin usein he jotka onnistuvat… ovat epäonnistuneet useasti, mutta päättäneet yrittää vielä kerran.
Elämä on kuin korkeus hyppy, hyppäät, rima tippuu… hyppäät… ja epäonnistut… treenaat… ja hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… epäonnistumisia epäonnistumisten perään… kunnes päätät yrittää vielä kerran ja tadaa… rima pysyy… onnistut…
Tänään on parempi päivä, kuin eilinen… sillä … Chow chow… ilon tuoja on astunut taloon.
Joulua olen laittanut vähän. Sillä olen joulusta uuteen vuoteen töissä. Pitkiä työpäiviä.
Joulutähden ripustin ikkunaan ja tontun laitoin pöydälle.
Tämä riittää.
Mieheni viettää jouluaattoa Jokun kanssa. Kun töistä väsyneenä, puolen yön aikoihin kotiudun töistäni kotiin. Avaan joululahjat. Sain timantteja lahjaksi.
Ja nehän ovat – totta vie – naisen parhaita ystäviä.
Rupean saman tien nukkumaan. Jouluaattona, töistä päästyäni.
Samaa rataa menee joulupäivä. Kolmelta yöllä kotiudun töistä ja nukkumaan.
Tapanina pääsen jo töistä kahden maissa, päivällä. Tapanina nautimme joululounaan.
Palkkapäivä on sitten mukava päivä.
Sen pituinen se
Tarinan opetus oli seuraavanlainen:
Hyvin usein he jotka onnistuvat… ovat epäonnistuneet useasti, mutta päättäneet yrittää vielä kerran… Elämä on kuin korkeushyppy… jossa voi onnistua, kun yrittää vielä kerran…
Hyvin usein he jotka onnistuvat… ovat epäonnistuneet useasti, mutta päättäneet yrittää vielä kerran.
Ovat epäonnistuneet useasti, mutta päättäneet yrittää vielä kerran, mutta päättäneet yrittää vielä kerran.
Vielä kerran…
Elämä on kuin korkeus hyppy, hyppäät, rima tippuu… hyppäät… ja epäonnistut… treenaat… ja hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… epäonnistumisia epäonnistumisten perään… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… epäonnistumisia epäonnistumisten perään… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… epäonnistumisia epäonnistumisten perään… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… epäonnistumisia epäonnistumisten perään… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… epäonnistumisia epäonnistumisten perään… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… epäonnistumisia epäonnistumisten perään…. hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… epäonnistumisia epäonnistumisten perään… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… epäonnistumisia epäonnistumisten perään… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… hyppäät, rima tippuu… epäonnistumisia epäonnistumisten perään….
kunnes päätät yrittää vielä kerran ja tadaa… rima pysyy… Onnistut…
minä
jos kuka
uskon toisiin
mahdollisuuksiin
Tämän lauseen tulen kirjoittamaan seuraavaan runooni. Pysy siis blogissani runouden mukana. Voit lukaista uuni tuoreen runon. Niin tuoreen, ettei sulkakynän mustekaan ole ehtinyt kuivua.
Ja tämän jälkeen blogissani runouden on luvassa kaunis runoni…
HÄMÄHÄKIN SEITISTÄ KUDOTTU HAURAS HILJAISUUS
kuinka rakastankaan puolisoani
kuin hämähäkin seitistä
kudottu hauras hiljaisuus
sanomatta, sillä huomauttaminen
olisi ollut aivan turhaa
läpi kuultaen
leijuen vedessä
virtauksissa
matkalla
lumotun portin luo
hymyillen,
hieman hämmentyneenä
aaltojen halkoessa ilmaa
uppoutuneena keskustelemaan
mutta he vaikenivat kun
he näkivät
että
pimeällä kadulla
tällä sadulla
on matkan päämäärä
laivalla purjehtien
kohti lumottua porttia
mutkitteleva joki johtaa
lumotun portin luo
kuin hämähäkin seitistä
kudottu hauras hiljaisuus
sanomatta, sillä huomauttaminen
olisi ollut aivan turhaa
kuinka rakastankaan
puolisoani
Edessämme on hurmaava joulu. Aatto, joulupäivä ja tapanin päivä.
Kun yhden tarinan saa pisteeseen, kutsuu jo toinen tarina tarttumaan sulkakynään. Ei ole jatko sarjaa. Näin ollen pääset uutena blogini Runouden sävelin lukijana kärryille teksteistäni.
Seuraavan tarinan ajankohta on tapaninpäivä.
Alkusanat tarinaan.
Päivä pitenee jo, on kauemmin valoisaa. Tapanina.
Historian havinassa tapaninpäivään kuului tapaninajelu. Hevosella. Rekiretket tehtiin muinoin isolla joukolla ja joulun hiljaisen ja hartaan tunnelman jälkeen ihmiset huristelivat innoissaan kylän raitteja. Tapanina muinoin… miksi ei tänä päivänäkin…
Tapaninpäivä on hevosten ja marttyyrien juhla …
Suomessa tapaninpäivä päättää joulun hiljentymisen ajan.
Enää ei tepastella kuin huopatossu tehtaalla villasukissa, Turun joulurauha julistuksen jälkeen…
Tapanin päivänä voi jo vaikka kailottaa, kuin Kiljusen herrasväki…
Tapanin päivä on vielä joulua täysin…
Joulu ei ole ohi…… jouluaattona joululahjojen avaamisen jälkeen… ei ei ei…
Joulu jatkuu vielä…
On Tapanin päivä… siis. Tarinassani.
Tallennan tämän päivän fiktiiviseen tarinaani jotain arvokasta… nimittäin lankoja lakkiin…
Langat lakissa ovat kuuluneet suloisen tuhansien järvien maan historian havinaan tapanina… Miksi ihmeessä… lukaise tarinani niin tiedät…
Ensimmäisessä tarinassani, Marjatan jouluiset kuulumiset. Heti perään toinen minitarinani. Marjatan jouluvieraiden kuulumiset.
Kuka Tapani… Nevö höörd ??? Olen Tapani ja tapani tulet tuntemaan… totesikos näin Tapani…
Stefanos on taipunut Tapaniksi… hän eleli Jerusalemissa noin 33 – 37… kivitettiin… marttyyri…
Historian havinassa tapanina… siis.
Oli kulkueita, jotka kulkivat talosta taloon. Aikuisten joukkoa johti tapaninpukki eli jouluäijä, jolla oli turkki väärinpäin ja tervaan kastettu vihta häntänä. Hän lauloi…
”Lehmät maitoa antakoot,
lampaat kaksosia kantakoot,
kissan häntä olkoon kippurassa,
koiran häntä koppurassa,
sian saparo solmussa!”
Ajat ovat muuttuneet kovin… ei enää nykyisin ole kulkueita tapanina… on joulun paluuliikenne tapanina…
Olen tarinan kertoja… on siis fiktiivisen tarinan aika…
TAPANIN TANSSIT on tarina nimeltään. Ja tarina menee tällä kertaa näin… olkaas hyvä.
Marjatan jouluvieraat lähtivät kotiinsa, kohti Hämeenlinnaa. Tapaninpäivänä.
Vanha vitsi sanoo, että… ”Parhaat jouluvalot, on joulu vieraiden auton takavalot.”
Mutta Marjatta ei koe näin. Ei, totta vie…. Talo oli juuri elämää täysi, muutaman päivän. Jouluista iloa, tunteita, rauhallisuutta, rakkaimpia. Ja nyt jäljellä on vain tyhjät seinät ja tiskivuori.
Joten Marjatta ei jää tyhjään taloon istumaan, tyhjyyden tunteeseen kietoutuneena.
Masentuisi moisesta kovin.
Joten Marjatta lähtee ystävättärensä kanssa tapaninpäivän tansseihin.
Hän on viettänyt hillityn ja mukavan, rauhallisen sukujoulun.
Marjatan mummi haettiin tapaninpäivänä Kela taxilla takaisin vanhainkotiin.
Jouluvieraat. Siis Marjatan serkun perhe pakkasi Volvonsa ja lähtivät huristelemaan kohti Hämeenlinnaa.
– Missäs se Marjatan mies on… kysymys kysyttiin Marjatalta… iki sinkulta joulupöydässä…
Marjatta loukkaantui suvun uteluista… ja vastasi panostavansa uraansa…
– Tahdon edetä urallani, en sitoutua, saati perhettä perustaa… Marjatta vastasi.
Tosi asiassa työ on hänelle vain pakollinen paha, joka on mukava asia vain tilipäivänä.
On siis tapanin päivä ja Marjatta lähti ystävättärensä kanssa tapaninpäivän tansseihin.
Myös Hans on lähdössä Tapanin päivän tansseihin. Hän ei vielä tunne Marjattaa.
Hans on viettänyt yksinäisen joulun. Tekstiviestejä piippasi vain kaksi hänelle . ”Hyvät joulut” luki molemmissa tekstareissa… Kaikki hänen kaverinsa ovat naimisissa…
He viettävät joulun perheensä kanssa…
Ei Hans tahdo tuppautua siskonsa perheen joulun viettoon…
Mieluummin hän oli joulun töissä… sairaalassa…
On tapaninpäivä… Ja Hansilla vapaapäivä töistä.
Hans ei välitä glögistä… Hän ajaa partansa… Laittaa partavettä…
Ja hän laittaa lankoja hattuunsa… itse asiassa hän saksii koko lankakerän hattuunsa…
Historian havinassa… Kyrönjoen varrella… miksi ei muuallakin suloisessa tuhansien järvien maassa… nuoret miehet vierailivat tapanina tyttöjen luona ja pyysivät ”sylin tapaninlankaa”.
Mieluisille pojille tytöt antoivat pitkän säikeen kehräämäänsä rihmaa/lankaa.
Pojat kiinnittivät langat lakkiinsa ja näin selvisi, kuka oli pidetyin…Mitä enemmän lankaa on lakissa, sitä suositumpi ja coolimpi mies… siis…
Marjatta lähti ystävättärensä kanssa tapaninpäivän tansseihin.
Hans huomasi Marjatan tansseissa… hän ei tuntenut Marjattaa…
Hän haki Marjattaa tanssimaan. Ja Marjatta lähti tanssimaan…
– Miten joulusi on mennyt, kysyi Hans Marjatalta…
– Hyvin… rauhallisesti… vastasi Marjatta… Saatiin mummi jouluksi kotiin vanhainkodista… Se oli parasta joulussa… miten sinun joulusi?
– Sairaalassa…
Marjatta hieman hätkähti ja huolestui Hansin vastauksesta…
– Olen sairaanhoitaja.
– Töissä siis. Vastasi Marjatta…
Marjatta lähti ystävättärensä kanssa tapaninpäivän tansseihin. Ja sille tielle jäi…
Nyt yhteistä avioliittoa Hans ja Marjatta on elänyt 48 vuotta. Lapsia on viisi… Lapsenlapsia seitsemän…
Ja vielä tänä päivänäkin Marjatta ihmettelee … Miksi ihmeessä Hansilla oli lankoja lakissaan tapanina…
Sen pituinen se.
Ja sitten tarinaa kerrotaan Marjatan jouluvieraiden näkökulmasta.
Lisätiedot tarinaan: Marjatan mummon puhe on vaikea selkoista lukea… onhan hän jo yli 90 vuoden. Mutta opit elämän jalon taidon, vaikea selkoista tekstiä lukiessasi. Kuuntelemisen taidon.
Ja tarina alkaa… Fiktiivinen.
Hyvää joulua Hämeenlinnan poppoolta
on tarina nimeltään
Marjatan serkun perhe lähti tapanina, tänään siis… Volvollaan kohti kotia. Hämeenlinnaa.
Joulu on purkissa.
Huono ajokeli tänä tapanina. Paluuliikenteessä !!!! Ja letkassa pitää ajaa, auton perässä, mikä humppaa. Siis auton, missä ei ole vakionopeuden säädintä.
Marjatan serkulla on kolme lasta. 5 vuotias Olivia, 15 vuotias Otto ja 19 vuotias Liisa. Hän on onnellisesti naimisissa miehensä kanssa.
Olivia uskoo joulupukkiin täysillä…
Liisakin, 19v. lähti Marjatan luokse joulun viettoon, vaikka asuu jo omassa kämpässä. Hänellä on poikkis, ei mitään vakavaa… ei ole esitellyt suvulle poikkista.
Uutena vuotena bilettää poikakaverin kanssa.
Myös lapsella ja nuorilla oli mukava joulu Marjatan luona. Iloinen.
Pöytä oli koreana.
Lissu starttaa uutena vuotena dietin. Mässäsi kolme päivää suussa sulavia herkkuja.
Liisa, tuttavallisesti Lissu… kirjoitti just ylioppilaaksi. Hän hakee kouluun… menee siihen kouluun mihin pääsee. Toden näköisesti liiketaloutta lukemaan.
Liisa on jo 19 vuotias, joten äiti ei ole nolo. Enää.
Oton, 15v mielestä äiti on niin nolo, ettei kehtaa kaupassa käydä äidin kanssa.
Viisi vuotiaan mielestä äiti on kaunis rinsessa. Mikä on nolo?
Otto,15v… sai kännykän joululahjaksi. Nuoriso on kännykkä sukupolvea. Joten hän on koko joulupäivän ollut kännykällä.
– Mitä ihmettä sinä teet kännykällä, koko ajan ? Mummo oli kysynyt Otolta, 15v.
-Chattaan Miken kanssa. Mike on Oton bestis.
Kaverit ovat nuorille kaikki kaikessa.
OMG
LOL
🙂
8)
Mummo ei osaa käyttää kännykkää. Hän laittaa silmälasit silmilleen… ihaillessaan Oton joululahjaa. Tuliterä kännykkää.
– Mitäs kieltä tuo tuollainen on? Kysyy mummo.
8)
– Mitä siinä sanotaan?
-Tsillaa granma… vastaa Otto. 15v.
Oton äiti vastaa …
– Nuoret puhuvat nykyisin näin.
Yes
Omg
Nooo
Lol
Aaargh
-Vai niin, vastaa mummo.
– Olen boomeri, vastaa Oton äiti, 42v. Boomeri on siinä nelikymppinen… Vanhus…
– Vai vanhus… mummo nauraa. 42 vuotias on kapaloissa vielä… Vai vielä puumeri… Mummo kysyy ???
– Boo boo boomeri … Ota coolimmin… Otto toteaa…
– No mikäs minä sitten olen, kysyy mummo nauraen… häneltä on kilahtanut 90 vuotta rikki.
Ja mummo jatkaa…
”Se, että meri kuohuu … se että meri pauhaa… niin ja sitten meri sitä… aivan…tyyni meri ei varmasti tee taitavaa purjehtijaa… ei ei … vaan myrsky… elämän myrsky…” mummo selittää Otolle…
…”Sitä ennen hiihdettiin kouluun… hiihdettiin 60 kilometriä… kesät ja talvet… ja ja ja… ylämäkeen hiihdettiin… ja aina vain hiihdettiin”
Otto vastaa…
– Koulussa on liikunta tunnilla pakko hiihtää viis kilsaa… en voi sietää hiihtoa…
Blääh… 🙁
🙁
Sen pituinen se…
Tarinan opetus oli seuraavanlainen… runoni Neilikka sanoin
NEILIKKA
elämä opettaa
ja sinä päätät
mitä opit ja mistä
”Harmaat hapset ovat kunnian kruunu”
ja
”nuoret ovat tulevaisuus ja toivo”
Sokerina pohjalla runoni Turkoosi. Ja kaunis runo menee näin… olkaas hyvä.
TURKOOSI
kun ei ole
enää nuori
on muistot
muistot kullatut kuin
kukkameren
kauneudessa
auringon kultaisissa
säteissä
säteilevät
puistot
mutkitteleva
tie vie puiston luota
kristallisen lähdevesi
lammen luo
kitaran sävelten
kietoutuessa tuuleen
soi
duo
silloin hänen
huuliltaan kaikuu lause
saavu oi, rakkaimman luo
sävelet tuo
sydämein pala
kun mikään ei ole
aivan sama
näillä mailla
silloin vailla
kun
kuluu aika
sirpaloituu taika
näillä
mailla
ei
taida
ukkostaa
salamoida
sillä
parasta
taivasta
maailmasta
hiljaisuudessa
kaikuu
huuto
luo tänään
kauniita muistoja
huomiselle
samassa
hetkessä
rannalla
matkalla
maailmassa
kaiken laidalla
rakastaen
kaukana
mukanaan
koru
turkoosi
soi kitaran
sävelet
oodi
kuluu aika
soi balalaikka
vastarannalta
väliaikaista
sydän vereslihalla
katoavaista
taivaanrannalla
liikekannalla
taitekohdassa
aallonharjalla
tosiasiassa
surusointujansa
vaaleanpunaista
saippuakuplaa
pyhäpuvussansa
pallosalama
saippuakuplassansa
Runoni yhdessä säkeessä totean… ”luo tänään kauniita muistoja huomiselle.” Ja niitä tänä jouluna luomme, niin sinä… upea lukijani, kuin tämä – joulua, oi niin kovin rakastava – runoilijatar.
Viime aikoina olet voinut seurata blogissani runouden, joulu valmisteluitani.
Laitan joulua paljon, okei… Valtavasti.
Tunnelmallista lukumatkaa blogissani runouden.
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin