Joulukalenterin luukku 16

16.12.2023
– 3
Aurinko nousee 10:23
Aurinko laskee 14:02

Pakkaset lauhtuivat,
mutta saadaan, kuin
saadaankin valkea joulu

JOULUKALENTERIN LUUKKU 16

Joulukalenterin luukusta kuusitoista, löytyy suloinen kissa.

Olet enemmän
kuin tervetullut
blogiin Runouden sävelin

 
Voit seurata jouluvalmistelujani blogissa Runouden sävelin.

 Viime aikoina blogissani on ollut joulukalenteri, kissa teemainen tänä vuonna.

RUNOILIJATAR PITÄÄ MYÖS 

SULKAKYNÄNSÄ TERÄVÄNÄ

 RAAPUSTELEMALLA

 FIKTIIVISIÄ MINITARINOITA, KERA 

RUNOUDEN SULO SOINTUJEN… 

BLOGISSAAN RUNOUDEN SÄVELIN…

Olen tarinan kertoja… on siis fiktiivisen tarinan aika.

Fiktiivinen tarina menee tällä kertaa näin.

Alkusanat tarinaan:

Kuinka joulupukille kasvoi pitkä parta?????

Se kasvoi samalla, kun tarinan henkilöt ratkoivat sanaristikkoa…

 he miettivät sanaristikkoa kauan, kauan, kauan…

P on viimeinen sanaristikon sanan kirjain…

Ja sanaa mietittiin…
ja mietittiin…

Joulupukin parta kasvoi ja kasvoi…

Ja ristikkotehtävän sanaa mietittiin ja mietittiin … kauan…

aika kului… sanaristikon sanaa pohtiessa…

miettiessä…

aika kului ja kului ja joulupukin parta kasvoi… sanaristikon sanaa miettiessä.

Tarina:
SANARISTIKKO

Tarina kertoo seitsenkymmenvuotiaasta avioparista, jolla yhteistä taivalta takanaan 45 vuotta.

Safiirihääpari asustelee Ivalossa.Ivalon halki virtaa jo 1800luvulla kuuluisaksi tullut kultajoki,

 länsilounaasta, Ivalojoki toisin sanoen. Tulva keväinä joki nousee yli äyräidensä, saartaen

 jokivarressa sijaitsevia taloja. Tarinan miniä asustelee Ivalojoen varrella. Tarinan henkilöt eivät.

Ivalosta löytyy lentokenttä, kerran vuonna 1986 tarinan pariskunta lensi Helsinkiin lomalle. Muuten 

he eivät ole matkustelleet. Löytyy Ivalosta kauppa, terveyskeskus ja joitakin muitakin liikkeitä.

 Saariselälle on vain kolmisenkymmentä kilometriä tarinan henkilöiden ovelta. Saariselkä on 

matkailukeskus. Turisteja paljon. Saariselällä käydessään he ovat tavanneet mm. kiinalaisia.

”Pieniä ihmisiä” totesi tarinan mies vaimolleen turistin nähtyään.

Pohjoissaameksi Avvil, koltansaameksi Âˊvvel ja inarinsaameksi Avveel, 

siellä asustelee tarinan eläkeläiset.

Ihmisiä asustelee taajamassa noin 3 036… He ovat 3035 ja 3036.
Ivalon maapinta-ala on 7,40 neliökilometriä, maalaukselliset maisemat.

Joulu on jo ovella. Pieneen tupaan on tuotu joulukuusi, 

pipareita on paistettu ja joululaulut soivat.

Tuvan ikkunassa loistaa jouluinen tähti.

Jouluisia touhuja puuhaillessa eläkepäivät vierähtävät.

Mieheni tekee sanaristikoita, tuumailee tarinan vaimo.
– Nelikirjaiminen sana, viimeinen kirjain p.
PARILLAKIN ESTÄÄ ?
Mikä se voisi olla, mieheni tuumii silmälasit nokallaan. Sanaristikkoaan ratkoen.

Jatkan torttutaikinan tekoa ja….
Jään miettimään sanaa sanaristikkoon.
Mikä sana voisi päättyä p-kirjaimeen?
Nelikirjaiminen sana. Parillakin estää ?

Joulutorttutaikinan valmiiksi saatuani. Rupean kaulitsemaan taikinaa.

Kauan mietittyäni…
Kauan… kauan… kauan… kauan…

– Stop… hihkaisen miehelleni, pitkän hiljaisuuden jälkeen.
Hän säikähtää, hyppää metrin ilmaan nojatuolissaan.
– Mi.. mi… mitä ? Mies kysäisee säikähtäneenä.

Hiiren hiiren hiljaisuuden on katkaissut, minut stop huudahdukseni.

– Se sanaristikon sana on stop… kun sanan stop perään lisätään sana pari, 

saadaan stoppari, joka sekin toimii estävänä.

Ja niin mies ottaa sanaristikon käteensä ja raapustelee stop sanan ristikkoonsa.
Sanaristikko täytyy hitaasti, mutta varmasti.

Leivon tortut. Kun jouluiset tortut ovat paistuneet… huudahdan miehelleni,
– Kahville !
Ja tarinan lopuksi safiirihääpari popsii suussa sulavat torttu kahvit.

Omistan onnen avaimet, ja avaimet ovat arki. Arjen hiukkasista syntyy onnellisuus.

Ja joulupukille kasvoi parta tässä ajassa, kun sanaristikkoa ratkottiin.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli:

Tarinan henkilö omisti onnen avaimet, sinäkin voit omistaa 

onnen avaimet, kuin tarinan henkilö.

Onni on pieniä sirpaleita.
Onnen sekunteja…

Kenties onni ei saavu etsien… onni ei saavu sitä metsästäen… ei lassoten… ei ei…

Onnellisuus hiipii hiljaa jouluiseen tupaan, ja hei vain, huomaat olevasi onnellinen.

Mutta vain hetken.

Ikuinen onnellisuus on mahdoton.

Onnellisuuden syvintä olemusta ovat pohtineet niin kirjailijat,

 filosofit, runoilijat, myös tämä daami… ja tutkijat kuin tavalliset ihmisetkin. 

Mielipiteet siitä, mikä todella tekee ihmisen onnelliseksi, vaihtelevat ja ovat yksilöllisiä.

 Jokaisen tekee täysin eri asia onnelliseksi.

Eräs miljonääri on todennut onnesta (ja tämä tarina on tosi, faktaa siis)

”ajattelin, että valtava rikastuminen tekisi minut kuitenkin edes vähän

 onnellisemmaksi. Niin ei kyllä käynyt.”

On kaunis lintu… se laskeutuu olallesi jos et yritä napata sitä…

 kenties onni on tällainen… Minun kissa tulee luokseni jos en hae sitä…

Mikä tekee sinut onnelliseksi ?

Tee näitä asioita enemmän. Miksi ette, upeat lukijani, tekisi näitä asioita enemmän?

Hyvää joulua ja ONNELLISTA uutta vuotta. Toivotetaan näihin aikoihin.

Onnellista. ONNELLISTA.

Sananen joulun perinteistä ja joulusta.

Joulupöydän kunkku, joulukinkku, kruunaa joulupöydän…

 lanttu- porkkana- ja perunalaatikko sekä rosolli… Että kala… riisipuuro… jne

Suloisessa tuhansien järvien maassamme joulua vietettiin 

ennen Tuomaan päivästä Nuutin päivään…

Nykyisin tontut koristavat kauppojen hyllyä jo lokakuussa…

 Ensimmäiset tip tap tip tap tipe tipe tip tapit hoilataan marraskuussa, pikkujouluissa…

Ja joulukuusi, heivataan pihalle uuden vuoden jälkeen…

Historian havinassa Nuutin päivänä oli vielä joulu täysin.

Ajat ovat muuttuneet…

Monia kauniita asioita liitetään jouluun… kuten juhlarauhan julistaminen, 

hyvä tahto, lahjojen antaminen, köyhiä muistetaan jouluna, kynttilöiden polttaminen,

 havukoristeet, tonttulakit…

Kolmasosa maailman väestöstä viettää joulua Jeesuksen syntymäjuhlana.

 Paljon poppoota siis.

1/3 maapallon ihmisistä… paljonkos se on numeroissa?

Joulun väriskaala on punainen ja miksi ei vihreäkin… joulukuusen sävyinen vihreä, siis… 

Kultakin kuuluu joulun sävyihin.

Ja joulukrääsää on valtavasti jouluna tarjolla kauppojen hyllyillä… 

koristeita on monenlaisia… on kuusenoksia, joulukransseja, omenanoita,

 olkipukkeja, kynttilöitä…

Jäälyhtyjä voi tehdä jouluna jos pakkanen paukkuu… ja lyhteitä askarrella.

Joulusauna, se kuuluu jouluun.

Kekrissä oli historian havinassa karhuntaljan alla kaksi kulkevaa ihmistä,

 joilla oli kauhat sarvina, kirves kuonona ja pitkä varsiluuta häntänä…

Pikkulintujen ruokkiminen jouluna on vanha tapa…

Haudoilla käydään jouluna.

Jouluevankeliumi.

Syödään niin, että napa narskuu jouluaterialla … tämä tapa periytyy muinaissuomalaisilta

 ja liittyy maatalousvuoden kiertoon sekä talvipäivänseisauksen tienoilla vietettyyn 

valon juhlaan. Siinäpäs muutama jouluperinne mainittuna suloisesta tuhansien 

järvien maastamme… Suomalaisia jouluperinteitä.

Mitäs upeat blogini Runouden sävelin lukijat. Olette toivoneet joululahjaksi?

Tämä runoilijatar kynsilakkaa : )

Jouluperinteisiin maassamme kuuluu kirje joulupukille myös…

Ja raapustellut jouluisen runon. Postitatpa sitten perinteisesti joulukortit tai naputtelet 

modernisti tekstiviestit, niin jouluinen runo kruunaa… hyvät joulut… toivotukset…

Blogini runouden sävelin tarjoaa myös jouluisia runoja… 

JOULUKUUSI KUULUU JOULUUN, KUIN VOI PUUROON…

Sananen joulukuusesta.

Joulukuusi alkoi muuten yleistyä Suomessa 1800-luvulla.

Minä olen kietonut jo marraskuussa (valkoisen muovikuusen) hopeiseen nauhaan. 

Kurotellut latvaan tähden… ja ripustanut koristeet kuusen oksille sulostuttamaan 

ja tunnelmaa luomaan.

Joulu… tämä vuosittainen juhla… on vanha.

Kristityt viettävät joulua Jeesuksen syntymän muistoksi. Ja tämän johdosta joulu onkin 

juhlien juhla. Suuri juhla.

Joulupukki, joululahjat ja yhdessäolo ovat keskeinen osa joulua.

Mutta kirjoitan nyt joulukuusesta… Eksyin aiheesta…

Siis joulukuusesta sananen…

Joulukuusen historia vie satoja vuosia taaksepäin. Joulukuussa vuonna 1605 Euroopassa 

porvarisperheiden kodeissa viheriöivät jalokuusten oksat. Joulukuusen ympärille kokoonnuttiin… 

Historian havinassa vihreitä oksia koristivat paperiset ruusut, omenat, sokeripalat ja makeiset.

Kaikilla somisteilla oli oma tarkoituksensa: kukkaset symboloivat Neitsyt Mariaa ja omenat 

Eedenin puutarhan Hyvän ja pahan tiedon puuta. Roikkuipa oksilla Pyhää Henkeä

 tarkoittavia öylättejäkin.

Mikä kelpasi Lutherille, oli silkkaa hunajaa muulle kansalle. Ja hänelle kelpasi joulukuusi 

jo 1500 luvulla.

Historian havinassa kuusen kynttilöitä piti vahtia, jotta ei syttyisi tulipaloa. 

Kynttilät olivat aitoja ja palavia. Joulukuusessa muinoin.

Tänä päivänä kuusta valaisee jouluvalot/lamput.

Joulukuusen matka jatkui samankaltaista reittiä kuin muidenkin ajan suosittujen uutuuksien. 

Ensin siitä innostuivat aatelislinnojen asukkaat, sitten pappiloiden väki

 ja lopulta myös talonpojat.

Joulukuusen historia Pohjoismaissa vie 1800-luvun alkupuolelle. Jouluna 1829 

paronin helsinkiläiskoti täyttyi neulasten huumaavasta tuoksusta. Ja joulukuusia ei ollut yksi, 

vaan peräti kahdeksan.

Joulukuusi oli ennen vanhaan vaurauden symboli ja se laitettiinkin ikkunan eteen,

 että ohikulkijat näkisivät kuusen.

Joulukuusta on pidetty myös turhuutena, ettei vain joulun todellinen sanoma unohdu, 

vihreiden oksien lomaan.

Sittemmin asiat ovat muuttuneet. Jo 1970-luvulla tehdyssä väitöskirjatutkimuksessa

 havaittiin, että lähes jokaisella suomalaisella oli tapana hankkia jouluksi kuusi. 

Katsotpa sitten Amerikkalaista jouluista komediaa… joulukuusi löytyy varmasti. 

Asteletpa sitten toimistoon, kouluun tai hotelliin, aulassa todennäköisesti komeilee joulukuusi. 

Tai kauppaan… kaupan hyllyjen lomassa säteilee joulukuusi kaikessa loistossaan.

Ja joulukuusen koristelu, se vasta on mukavaa puuhaa. 

Luo joulun tunnelmaa .

Itse tehty joulukuusen koriste on loistava joululahja idea.

Ja blogeista ja lehdistä löytyy hurmaavia joulukuusia parhaillaan.

Joulukuusen historia on myös sähkövalojen historiaa.

 Tiesittekös tämän, upeat blogini Runouden sävelin lukijat. 

Tiedetään kertoa, että historian havinassa valmistettiin 80 sähkölamppua,

 jotka ripustettiin kuuseen New Yorkissa. Muinoin.

Ja totta kait sähkölamput löysivät tiensä, myös suloisten järvien maahamme.

 Ensimmäinen sähkölampuilla koristeltu kuusi pystytettiin Tampereen

 keskustorille jo vuonna 1894. 

Ja siitä saakka, tämä hurmaava perinne on säilynyt. Kaupunkeihin pystytetään

 joulukuusi valaisemaan vuoden pimeimpään aikaan.

Vinkki: Jos et omista takkaa… laita televisioon takka tuli loimuamaan. 

Luo jouluista tunnelmaa joulukuusen viereen.

Ajan hammas ei ole haukannut nostalgista 

joulukuusta pois. Päinvastoin.

Tekokuuset saapuivat suloiseen tuhansien järvien maahamme 1950 luvulla.

2000-luvulla niistä on tullut designtavaraa, josta ovat innostuneet jopa  muotisuunnittelijat.

 Kyllä kyllä, lukaisit oikein.

Tämä runoilijatar omistaa valkoisen bling bling joulukuusen.

Ja latvaan kurkotellaan tähti… vihreiden oksien ylle.

Tähti symboloi Betlehemin tähteä.

Jeesuslapsi, itämaan tietäjät ja Betlehemin tähti. Giotto di Bondonen maalauksessa 

Betlehemin tähti on kuvattu komeettana.

 ”tähti… kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, se pysähtyi siihen.” 

Jotkut ovat ehdottaneet, että kyseessä olisi ollut kirkas pyrstötähti eli komeetta. 

On ehdotettu myös novaa ja supernovaa, mutta Raamatun mukaan tähti liikkui taivaalla,

 ja osoitti tietä Itämaan tietäjille. 

Konjunktioita on ehdotettu myös.

Tuon ajan tähtitutkijat eivät ymmärtäneet taivaanmekaniikan toimintaa,

 ja tekivät niistä omia johtopäätöksiään. 

2008, tähtitieteilijä totesi, että Venus- ja Jupiter-planeettojen yhtenäinen valo, 

joka olisi hänen mukaansa voinut olla Betlehem-tähti?

Joulukuusen latvaan voi laittaa myös tonttulakin… tai jouluisen pallon tai

 minkä tahansa sulostuttamaan.

Tähti kuusen latvassa on perinnettä.

Tavallisia joulukuusen koristeita ovat sähkökynttilät, kultaiset ja hopeiset nauhat sekä 

eriväriset pallot. Kuusen latvaan on tapana laittaa tähti. 

Nykyisin oksille voi ripotella karkkeja… jouluisia koristeita… tonttuja.

Siis historian havinassa joulukuusi oli vaurauden merkki. Ikkunan edessä, 

että varmasti ohi kävelevät näkivät kauniin koristellun kuusen.

Paperienkelit ovat monelle tuttuja perinteisiä joulukoristeita, jotka tuovat ripauksen 

vanhanajan tunnelmaa. Tarvitset paperia…

Jos tahdot olla nostalginen… niin…

Taittele kaksi samankokoista paperia haitariksi. Tee taitteet paperin lyhyemmälle sivulle. 

Taita haitarin toinen pääty enkelin siiveksi. Sopiva taitteen kohta on noin 1/3 haitarin pituudesta.

 Taita toinen haitari samalla tavalla. Tarkista, että pitkät sivut ovat samanmittaiset.

Liimaa haitarien pitkät sivut toisiinsa. Solmi naru ripustuslenkiksi.

Liimaa siivet kiinni enkelin vartaloon. Pujota puuhelmi ripustuslenkistä. Puuhelmi on enkelin

 pää ja haitarille taiteltu paperi, enkelin siivet.

Ja sitten vain ripustat enkelin joulukuusen oksalle sulostuttamaan. 

Tässäpäs oli sananen joulukuusesta ja kuusen historiasta.

Mukavaa joulun odotusta kaikille upeille blogini Runouden sävelin lukijoille

– Runoilijatar

Lukemisiin