Joulukorttien aika : )
On joulukuun 12 päivä 2022
Ja lämpömittari kipuaa huikeat
17 astetta pakkasen puolelle,
täällä meillä päin, hrrrr, kali kali
Jäätävä viima
Aurinko nousee 10:16
Aurinko laskee 14:05
Pian päivä alkaa pitenemään.
Talvipäivänseisaus on 21. joulukuuta 2022 …
Ja se on merkki valoisammista ajoista
pohjoisella pallonpuoliskolla.
Tämän jälkeen päivä pitenee.
Olet astunut blogiini Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa.
Blogia pitää runoilijatar… siis minä.
Aikuisbloggaaja.
Pohojois-Pohojanmaalta.
Olen Helsingistä lakeuksille saapunut ja juurtunut
(olen asunut useassa paikassa)…
Tänne heitin ankkurin…
Tasaista on … niin tasaista, että näin talvisin saa suksisauvoilla
työntää suksia liikkeelle alamäessä.
Äärimmäisen kaunista seutua, rauhallista.
Paketoin parhaillaan joululahjoja joulupukin
konttiin aattoa odottamaan ja raapustelin joulukortit.
Muutamat hyvän joulun toivotukset naputtelen modernisti
tekstiviestinä /sähköpostina kera runon…
Tietenkin kera runon.
Runo kruunaa hyvän joulun toivotukset. Ilman muuta.
Rakastan joulua.
Aloitan joulun vieton toukokuussa
ja lopetan maaliskuussa…
Hahahaha… ei sentäs.
Joulu on hurmaavaa aikaa pitkän ja pimeän, masentavan syksyn jälkeen.
Viime aikoina olet voinut seurata blogissani
Runouden sävelin joulu valmisteluitani.
Olen kietonut joulukuusen hopeiseen nauhaan.
Olen etsinyt jouluiset reseptit.
Ripotellut joulukoristeet sulostuttamaan.
Tehnyt jouluisen hyvän teon. Hyvät teot kuuluvat jouluun,
kuin voi puuroon. Kudoin hyväntekeväisyyteen kissa kuvioiset lapaset.
Olen tehnyt jäälyhtyjä. Näistä olen raapustellut blogimerkinnät.
Tässä blogimerkinnässäni on joulukorttien aika.
Blogini runouden sävelin tarjoaa myös runoutta ja tarinoita, fiktiivisiä.
Olen tarinan kertoja.
Pysy mukana blogissani Runouden sävelin,
niin tiedät mitä blogini runouden sävelin
tarjoaa ja tulee tarjoamaan.
Olet valinnut lähes täydellisen tavan
viettää aikaa ja se on lukeminen.
Te lukijat…
olette matkustelleet viidakossa…
Olette astelleet
sata vuotiaalla silta vanhuksella…
Olette piipahtaneet Goalla…
Miksi… Siksi…
Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin…
Olette sukeltaneet tarinoihin…
Esimerkiksi tarinassani tik tak tik tak…
suunnataan Goalle… teemana on aika…
… blogiani eteenpäin lukemalla
voit lukaista tarinan Tik tak tik tak tik tak…
Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä.
On uusin runokirjani.
Keväisten kirsikkapuiden sädehtiessä kauneudessaan.
Kirjassa tarjolla tarinoita, huikeine tarinan opetuksineen, kera runouden sävelten.
Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen
on kaunis runoteos.
Suurenmoista runoutta mm. meren ulapasta aaltoineen.
Runoutta niin meren pinnan yläpuolelta kuin alapuolelta,
runoja värikkäistä koralliriutoista ja meren kuohuista.
Sukeltakaas runoteokseen
Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen.
Lumihiutaleinen orkidea
on kaunis runokirja.
Purjehdi runouden sädehtivään maailmaan,
runokokoelmaan Lumihiutaleinen orkidea.
Maistiainen runokokoelmasta Lumihiutaleinen orkidea:
runo
TAVOITTEENNE
tavoitteenne
päämääränne
pyrkikää hyvään
maiseman lumo
lumous säteilee
aitoa tunnelmaa
kapeat kujat kutsuvat
tutkimus retkille
nauttien merinäköaloista
ainutlaatuinen
unohtumaton
elämys
pyrkikää hyvään
* * * * * * *
Aamukasteinen lumpeenlehden lumo
on puolestaan sädehtivää runoutta sisältävä kirja.
Kirja on loistava joululahja.
Olen tarinan kertoja. On siis fiktiivisen tarinan aika.
Ja tarina menee tällä kertaa näin. Olkaas hyvä.
JOULU PUUROKAUHAN VARRESSA
Olen laborantti ammatiltani. Joulun pyhät ovat vapaata.
Löydyin hylätyn majatalon rappusilta, pahvilaatikosta,
joten en totta vie ole sukuihminen, tiedän sukuni,
ilman tätä tietoa lie mahdoton elää.
Pitbull löysi minut,
tämän jälkeen olen pittbulleja rakastanut.
Emme ole suvun kanssa tekemissä, saati läheisiä.
Sukujoulut ovat täysin pois suljettu vaihtoehto… en osallistu moisiin…
Miehelläni on kreikkalaiset sukujuuret. Joten suku ihminen.
Läheinen ja rakas suku hänellä. Kreikkalaiset ovat tunnettuja sukurakkaudestaan.
Erosin miehestäni hänen sukunsa takia.
Hänellä oli tapana raahata sukunsa kaikkialle mukanaan.
Tämä on siis ensimmäinen joulu sinkkuna.
Yksin.
Ja yksinäiselle joulun pyhät ovat painajaismaiset.
Niin koetti jouluaatto.
Olen koristellut pienen joulukuusen pöydälle.
Mini kuusi kävisi jopa joulukukasta.
Aamiaiseksi nautin marmeladileivän
kera cappuccinon, jouluaatto aamuna.
Masennus hiipii ylleni. Yksinäisyys kietoutui kupeilleni.
Niin päätin selata netistä joulun tapahtumat.
Köyhien joulunvietto. Oli yksi vaihtoehto
En ole köyhä en. On omistusasunto, Mersu ja
laborantin opinnoistakin opintolaina maksettu.
Suuntasin köyhien joulun viettoon.
Sanoin käsipäivää keittiön emännälle.
Ja tarjouduin vapaaehtoiseksi joulupuuron jakoon köyhille.
Jouluni vierähti oikein mukavasti, yksinäisyys oli poissa
ja jouluaaton kruunasi kaunis ”joulupuu on rakennettu” yhteislaulu.
Illalla suuntasin hymyssä suin kotiin.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli: älä jää yksin jouluksi, älä totta vie.
Ja toinen jouluinen tarina heti perään…
Joulun tunnelmaa
on tarina nimeltään.
Rakastan joulua.
Aamuisin herään.
Ja katsellaan piirrettyjä televisiosta.
Samu Sirkan joulutoivotus ja
Lumiukko kuuluvat jouluun.
Vieraat ovat saapuneet 23 päivä joulukuuta.
Tai vieraat ja vieraat… ei ei… vaan rakkaat läheiset.
Talo on täynnä elämää.
Joulukinkku on ollut yön uunissa.
Notkuvan jouluaterian nautimme puolenpäivän aikaan.
Tämän jälkeen piipahdamme kirkossa ja haudoilla.
Illan kruunaa joulupukin saapuminen.
Ja juhla-asu ja meikit pestään joulusaunassa myöhään illalla.
Joulu on hurmaavaa aikaa.
Tämä on joulu perinteemme.
Ennen äidinäitini laittoi joulun.
Nyt puurokauha, siis joulun laitto,
on siirtynyt minulle ja äidinäitini vierailee luonamme jouluna.
Hän on jo vanha.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli: suomalaiset jouluperinteet
ovat upeita, miksi et vaalisi niitä.
Jouluisissa tunnelmissa
Runoilijatar