Joulutarina

On (ollut) upea ja rauhallinen joulu täällä meillä .

Toivottavasti siellä ruudun toisella puolellakin on mukava joulu.

Joulu on kaunista aikaa.

Sain joululahjaksi mm. korurasian.

Lämpimästi tervetuloa 

blogiini Runouden sävelin

Runoudessani yleensä rakennan runon riimien varaan.

Näin ollen sisältö on suppeampi, ilmaisu laveampi.

Sisältö on yleensä romanttinen rakkaus, mikäpäs muukaan.

Rakkaudestahan runot runoilevat, taide kertoo, kirjat kirjoittavat

ja taidemaalarit maalaavat sekä elokuvat kuvaavat.

Tietenkin, olen raapustellut runon jopa cappuccino kahvikupistakin.

Runouteni skaala on laaja.

Kuu on runoilijattaren ihanne sana. Rimmaa…

Kuu, suu, muu, taipuu, kaikuu, luu…

Viisautta on hyvin vähän pahassa maailmassa tarjolla.

Eräs kiinalainen viisas mies, totesi, kun häneltä kysyttiin viisautta,

että ”istuta omenapuu.”

Olen istuttanut omenapuun.

Viisautta olen kalastellut kovin.

Viisaus on hurmaava luonteenpiirre…

Ja jos löydän ripauksenkaan viisautta, tallennan sen oitis tekstiini.

Runoutta ja tarinoitani lukiessa ei voi tutustua minuun, runoilijattareen,

sillä kirjoitustyyli on puhdas fiktio, mutta eihän se olekaan runouden tarkoitus

(runoilijattareen tutustuminen). Runouden tarkoitus on tuoda rakkaudettomaan

maailmaan lisää rakkautta.

Olen raapustellut yhteen tarinaani vaativan bonsain kastelu ohjeen…

minulla ei ole bonsaita… kirjoitus tyyli on fiktio…

jos tahdot hankkia bonsain, lukaise tarinani… ja saat bonsain kukoistamaan…

Bonsai, kultalangoin, ristipistoin…

Rakastan hyvää kahvia, länkkäri leffoja, viisaita sanoja, kissoja, läheisiäni,

 ystäviäni, kaunista luontoa, tuhansia järviä, joulua ja punaista huulipunaa.

Olen runoilijatar että tarinan kertoja, olet astunut blogiin runouden sävelin,

tämä blogi pursuaa tarinoita että runoutta.

Blogi runouden sävelin tarjoaa tietenkin runoja nimensä mukaan…

Arjen pieniä, kivoja asioita.

Realismia, optimismi ja positiivisuus ei ole minua varten, kuin ei pessimismikään,

mikä syövyttää ihmisen…. olen realisti, näen asiat sellaisina kuin ne ovat.

Välillä teksteissä mennään pintaa syvemmälle ja

hetkittäin, ollaan, oi, niin ihanan pinnallisia.

Uusin runoteokseni on kaunis kirja

Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä.

Tätä edellinen on

Keväisten kirsikkapuiden sädehtien kauneudessaan

Ja tätä edellinen on

Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen

Tätä edellinen runokirja on

Lumihiutaleinen orkidea.

Ja tätä edellinen

Aamukasteinen lumpeenlehden lumo

Olen pitänyt runotaidenäyttelyitä mm.

Kuun säteiden valaisema omenapuun hohde 

Yhdessä tarinassa tapahtuu kaikki, ei ole jatko-osaa, näin ollen pääset

uutena lukijanakin kärryille teksteistä.

On oltava tänään ripauksen parempi kuin eilen, tänään on oltava ripauksen ehjempi,

kuin eilen, tai tänään on oltava ripauksen hyvempi kuin eilen. Mutta ei tarvitse olla

täydellinen. Kirjoitan yhdessä runossani. Eikö näin ole.

Suurenmoista, että olet löytänyt blogiini, lukijani.

– Runoilijatar

Jouluinen tarina… ja se menee näin, olkaas hyvä. Fiktiivinen.

Tarinan aika

Tarinassani on myös hyvän, tunnelmallisen ja upean  joulun resepti… miten se meneekään… jos tahdot hyvän ja iki muistoisen joulun… niin

• ei kiitos alkoholille, jouluna…
• valmistaudu hyvin jouluun
• vietä joulu rakastamiensa ihmisten kanssa, jouluna ei saa olla yksin. Jos olet yksinäinen osallistu yleiseen joulujuhlaan, näitä tarjoaa moni järjestö yms…
• ja neljäs syy on se, että tarinan henkilö juhlii joulua Kristuksen syntymäjuhlana
• ja viides syy on se, että Minja laittaa pöydän koreaksi… leipoo ja kokkaa
• kuudes syy on se, että hän tekee jouluun kuuluvan hyvän teon.

Tällä reseptillä joulu onnistuu varmasti…

Olen tarinan kertoja, on siis tarinan aika.

Ja tarina menee tällä kertaa näin.

JOULUTARINA

Rakastan joulua, hihkaisee Minja, 48v.

Ja kietoo kuusen hopeiseen nauhaan. Ripustaen joulupallon kuusen

oksille sulostuttamaan.

Joululiinat hän etsii kaappien kätköistä. Pesee ja silittää,

asetellen liinat pöydälle.

Samoin jouluverhot. Ne hän ripustaa ikkunaan.

Ja laittaa vielä tähden valoa tuomaan samaiseen ikkunaan.

Joulutorttuja hän leipoo, ihana kotoisa jouluinen tuoksu täyttää tuvan.

Pian on joulu.

Vain pari viikkoa enää jouluun.

Joululahjoja hän paketoi jouluaattoa odottamaan.

Joulu on ihanaa aikaa.

Aika kului

Minjalle sattui erikoinen tapaus jouluruuhkissa, ennen aattoa.

Hän laittaa kaiken valmiiksi ennen joulua… hyvissä ajoin…

Jouluaattona Minja ei astu enää jalallakaan ostoskeskukseen.

Minjan ystävätär Pinja on koko joulun töissä ostoskeskuksessa.

Mukavaa sitten tilipäivänä Pinjalle.

Mutta Minja, ei viihdy… kuin tunnin tungoksessa. Ruuhkassa… Jouluryysiksessä…

Hän teki viime hetken joululahja ostoksia setänsä,

joka on myös hänen kummisetä lapsenlapselle.

Hänen setänsä poppoo on saapunut joulun viettoon

22 päivä joulukuuta Minjan luokse.

Hän oli väsyneenä, valtavassa tungoksessa,

kun joku tuntematon metrin mittainen käppänä alkoi kamalan

”hu hu hu hu huora… hu hu hu huora… le lehmä… lehmä

ja pierun ääniä prrrrrrr… Minjalle jonossa… ruuhkassa, karmivassa ryysiksessä…

Minja pahoitti mielensä moisen käppänän käytöksestä

ja meinasi hakea kaksi metrisen, 170 kiloisen kummisetänsä paikalle,

että käppänä kiusaa ja haukkuu häntä.

Kunnes paikalle lehahti Pinja, työkiireissään

”siskoni on sairaanhoitaja, sisko on kertonut mitä on tiks…  hänellä on tiks…”

Tiesi Pinja kertoa, ja niin Minjan käytös muuttui täysin.

Hän viis veisasi käppänästä.

Koskaan, ei koskaan, Minja lähtisi enää jouluaattona

ostoskeskuksen ruuhkaan jonottamaan.

Pinja sanoi, että aattona vielä kahdeksan aikaan illallakin jono on pitkä.

Ostoskeskuksen kassalla.

Aika kului.

Niin koetti tunnelmallinen, rauhallinen jouluaatto.

Hänen jouluunsa ei ole koskaan kuulunut alkoholi…

(uutena vuotena puolestaan

hän poksauttaa shampanja pullon) .

Tämä on yksi syy, miksi joulut ovat hurmaavia… toinen syy on se, että

hän valmistautuu hyvin jouluun ja kolmas syy on se, että hän viettää sen

rakastamiensa ihmisten kanssa ja neljäs syy on se, että hän juhlii joulua

Kristuksen syntymäjuhlana ja viides syy on se, että hän laittaa pöydän koreaksi

leipoo ja kokkaa… Kuudes syy on se, että hän tekee jouluun kuuluvan hyvän teon.

Hän osallistuu hyväntekeväisyyteen… ei lahjoita rahaa, vaan kutoo kaulaliinan…

rahan lahjoittaminen jättää hänet tyhjäksi… se, että joku saa lämpöisen kaulaliinan,

joululahjan tuoman ilon… se ei jätä hänen sydäntään tyhjäksi…

Laatikot joulupöytään ja joulupöydän kruunasi joulun kunkku, kinkku.

Aattoilta oli kaunis.

Läheiset paikalla ja joululahjoista paljastui, hajuvettä ja villasukat.

Ja aika kului.

Koetti joulupäivä.

Tapanin päivä.

Ja aika kului.

Uusi vuosi saapui.

Oli aika muistella mennyttä vuotta.

Monen monta asiaa hän tahtoisi muuttaa.

Hän tahtoisi, että korona olisi ohi.

Tätä hän tuskin onnistuu muuttamaan.

On elettävä käsidesin ja maskien kanssa.

Hän tahtoisi muuttaa työnsä. Hän ei viihdy töissään.

Niin hän uudelleen kouluttautuu.

Hakee kouluun.

Jokin lyhyt koulu, sillä ikää on jo mittarissa jonkin verran,

vaikka varsin nuorekas daami hän on.

Minja valitsee etäopinnot.

Hän tahtoisi muuttaa tennis kaverinsa.Hän on itsekäs. Tuloksetta.

Hän tahtoisi uutena vuotena, mennyttä vuotta muistellessaan …

muuttaa varsin monia asioita.

Mutta hän ei voi muuttaa maailmaa hyväksi paikaksi,

sormia napsauttamalla.

Muutos, prosessi, jossa jokin muuttuu toisenlaiseksi,

kuin mitä se olikaan.

Joskus pitkäkin prosessi. Joskus nopea.

Joskus asia on muuttumaton.

Uuden vuoden raketit ammutaan ilmaan.

Ja aika kului.

Niin koetti tammikuu.

Hän haki kouluun.

Ja aika kului.

Oli loppiaisen aika.

Ja hän keräsi joulukoristeet kaappien kätköihin

loppiaisena odottamaan ensi joulua.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Asioita mitä et

voi muuttaa

niistä on

päästettävä

irti.

Ja heti perään toinen tarina… 

 
Joulu on aivan hirveä yksinäisille, todella raadollista aikaa. 
 
Kuten sanoin… on lukuisia joulutapahtumia… älä jää yksin… lukijani… Mene vaikka köyhien jouluun jakamaan puuroa… tartu puuro kauhaan… 
Tai mihin tahansa joulutapahtumaan…

En kärsi yksinäisyydestä… Tämä runoilijatar ei ole yksinäinen jouluna…

Mutta yksinäisyys on monen… monen ongelma… Lukuisien.

Olen tarinan kertoja, on siis tarinan aika ja 
tarina menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä.

Alkusanat tarinaani, tarina on nimeltään 

MANTA.

Tekstiä voi raapustella monen monella tyylillä ja olen viilaillut että hionut, 
nikkaroinut ja punonut sekä letitellyt adjektiiveja. Maistanut tulisin maustein sanakeitoksen, 
joten monen monenlaisella tyylillä olen kirjoittanut.

Joskus rakennan runon riimien ympärille, tällöin runossa ei välttämättä ole sisältöä.

Nyt tehdään päin vastoin… kirjoitetaan sisältöä, minulla on painavaa asiaa…

Kirjoitetaan äärimmäisen tärkeästä asiasta, kirjoitustyylin ollessa kuin 
hutaisten pakattu matkalaukku kiireessä, missä kauluspaita ja likaiset sukat mytyssä… 
kirjoitus tyylinä on mm. höperehtäminen.

Opit kuuntelemisen jalon taidon, höperehtämis tekstiä lukiessani. 
Olet yhtä elämän jaloa taitoa (kuuntelemisen taitoa) rikkaampi.

Kirjoitustyyli on fiktio, mutta eiköhän Mantan kaltainen henkilö 
ole ihan tyypillinen suomalaismummo. Ja hänellä on sanottavaa….

Sanottavaa syrjäytymisestä, yksinäisyydestä …

Maamme todellinen ongelma on syrjäytyminen.  Tänään tarinoissani on teemana: suloisen tuhansien järvein maan todellinen 
ongelma (syrjäytyminen ja yksinäisyys) .

tarina
MANTA

Manta on 82 vuotias, yksinäinen vanhus, seuranaan vain kaappikellon tikitys. 
Ja kilisevät sukkapuikot, hänen kutoessaan sukkaa.

Manta istuu tv:n äärellään, seuranaan Kauniit ja rohkeat. 
Hän raateilee television Ridgelle kuulumisiaan.

– Mites ne nyt raeruohon ja pajunkissat on unohtaneet pääsiäisenä laittaa 
(lisätiedot tarinaan: on siis joulu)… Manta höperehtää.

– Tytär asuu Norjassa, muutti ukon perässä, 
olis kait noita ukkoja ollut lähempänäkin…

– Postitti minulle joululahjaksi vedenkeittimen,
 jossa on lukuisia eri nappuloita, kattilassa kait mie veden keitän, 
en saa koko härveliä päälle… 

ja älykännykän, en saa auki puhelinta. 
Kolme tuntia kirjoitteli kuulumisia sähköpostiin, 
no puhelinta en ees päälle saa, 

Manta raatailee yksinään kiikkustuolissaan.

– Eino oli hieno mies, aina kun meni kylään, 
vei kahvipaketin, kerran Eino keksi piirtää ympyrän kahvipakettiin, 
sama kahvipaketti kiersi kylästä toiseen, Manta nauraa.

– Nykyään kaikki tiaknosoijaan ja anaylysoijaan, 
ei tuollaista ollut ennen… vai mitäs tuumit Ridge ?

– Ja sitä hiihettiin, hiihettiin 30 kilometriä kouluun ja takaisin…
– Ja talavella sitä oli sitä pakkasta, sitä oli kuule 40 astetta…

Sen pituinen se.

Tarinan opetus on tällä kertaa: Älä jää jouluna yksin… 

Loppusanat tarinaani:

Nuoret, ovat syrjäytyneitä, mm. netti syrjäyttää. 

Pari… kolmekymppiset ovat syrjäytyneitä, kiire syrjäyttää.

Vanhukset ovat syrjäytyneitä ja yksinäisiä.

Ainoat, jotka eivät kärsi yksinäisyydestä ovat nelikymppiset, 
heillä on yleensä perhe, mutta nelikymppisiin ei enää tutustu, 
vaatii parinkymmenen vuoden ystävyyden tuttavuus.

Tehdään onnellinen loppu tähän…

Yhdistetään kaksi tarinaa. Juuri lukemasi tarinat siis…

Jouluaattona Manta ensin käy kirkossa… 
joten päivällä yksinäisyys on pois… 
Ja illalla hän osallistuu joulujuhlaan… kaupungin tarjoamaan…
hän menee tapahtumiin Kela taxilla…

Joulupäivänä Minja piipahtaa naapurinsa 
Mantan luona kylässä. Vie myöhäisen joululahjan… vihreitä kuulia…
marmorikuulia…

Pian Minjan kummisedän poppoo ihmetteli, että minne Minja hävisi…
kun hän piipahti naapurissaan viemässä marmorikuulat...
”Minja” vastaa Minjaa puhelimeen. Kun hänen kummisetänsä soittelee… ”Olen naapurissa…” 

Niin Mantan luokse lehahtaa kylään niin Kummisetä… 
kuin kummisedän lapsenlapsi kuin kummisedän vaimokin. 
Heidän aikuiset lapset ovat Lapissa laskettelemassa jouluna… 

Kummisetä tulee oikein hyvin toimeen Mantan kanssa…

Näin joulupäivän yksinäisyys on pois…

Tapanin päivään kuuluu rekiajelu.

 Kylä järjestää rekiajelua tapaninpäivänä. 

Tänne suuntaa Manta tapanina.

Ja tadaa… Manta… yksinäinen Manta…
 ei vietäkään yksinäistä joulua…

Oikein ihanaa joulun aikaa kaikille upeille blogini Runouden sävelin lukijoille.