Juhannus terveiset

22.6.2024
+ 16
Aurinko nousee 2:17
Aurinko laskee 0:23

On ilimoja pijelly

Viileä juhannus sää

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut tarinoiden

sädehtivään maailmaan

blogiini Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Juhannus terveiset

Grilli on ollut kuuma. Täällä. Raikasta salaattia ja suussa sulavia pihvejä… A vot…

Olettekos tehneet juhannus kransseja? Upeat blogini Runouden sävelin lukijat?

Blogia Runouden sävelin pitää… Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä, runoteoksen kirjoittanut nainen.

Joka rakastaa kaikkea kaunista, viisaita sanoja, ystäviään, läheisiään, kissoja, länkkäri leffoja, hyvää kahvia ja punaista huulipunaa.

Ollen kirjastojen, elokuvateattereiden ja taidegallerioiden suurkuluttaja.

Te lukijat, olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella, olette piipahtaneet viidakossa, että Goalla. Miksi, siksi, että olette sukeltaneet tarinoihini. Tarinassani tik tak tik tak suunnataan Goalle. Teemana on aika tarinassani. Tik tak.

Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa ja se on lukeminen.

Tarjolla tarinoita blogissani Runouden sävelin… Tarinoita rohkaisemaan, ilahduttamaan mieltä, karkottamaan ikävää, ja ennen kaikkea pitämään kuulijaa hereillä.

Kun pöytälaatikot täyttyivät runoistani… laitoin runot kansien väliin. EN TAHDO KÄTKEÄ SISIMPÄÄNI ROHKAISUN KAUNIITA SANOJA.

Tänään blogissani Runouden sävelin… on tarjolla kaunis runoni… KAKSIKYMMENTÄKAKSI, 22, VUOTTA MYÖHEMMIN… ja runo menee näin… olkaas hyvä…

KAKSIKYMMENTÄKAKSI, 22, VUOTTA MYÖHEMMIN

kiireettömyys

kulta -ja hopeakoristeiset
lankavyyhdet

vaikeus
vai vain
menneiden
haikeus

saavutukset

kahvimylly

koristeinen
antiikkinen hylly

tunnelmallinen
kynttilän
valo

sydämessäni
tulisen rakkauden
palo

ylläni
puhdas
ylväys
jalo

pitkän pirtin
pöydän äärellä

rakkaimmat
pöydän ollessa
koreimmillaan

perinneruokia

suussa sulavia
höyryäviä
uunivuokia

ruutu akkunalla
kaunis kukka

krysanteemi

sädehtien

ikkunassa

hymyilevä
pari
mustavalkeassa
hääkuvassa

lämpöisessä
tuvassa

kulta -ja hopeakoristeiset
lankavyyhdet

kiireettömyys

Olen tarinan kertoja… on siis FIKTIIVISEN tarinan aika…

Pelkistettyä kerronta muotoa… ei pitsistä… hiottua runoutta tekstini tänään… Runoudessani viilaan, nikkaroin, punon ja letittelen adjektiivejä, tänään tarinassani en. Pelkistettyä kerronta muotoa. Tarjoaa tarinani. Tarinassa ovat ylimmät ystävykset. Iines ja Joanna.

Tarina on nimeltään HARAKKA

Iines ja Jonna. Ovat tarinani henkilöt…

He ovat tunteneet toisensa hiekkalaatikolta asti. Astelleet koulumatkat yhdessä. Popsineet ylioppilas kakkua samoihin aikoihin. Lukion jälkeen Joanna lähti lukemaan liiketaloutta ja Iines puolestaan suuntasi ravintola alalle.

Ikää mittarissa neitokaisilla on 26 vuotta.

Jonna astelee alttarille juhannuksena Oliverin kanssa. Kultasormus pujotetaan heidän vasempaan nimettömäänsä. Pienet, idylliset, kauniit häät puutarhassa. Vain lähimmät ovat paikalla. Noin 35 vierasta. Oliverin siskolla on seitsemän lasta. Heidät, kun kutsuu häähumuun, niin yhdeksän henkinen perhe täyttää jo kutsuvieraista melkein 1/3.

Kaaso Iines, on onneksi sinkku. Vain yksi vieras. Hiio hei…

Hääsuunnitelmat täyttävät kevät päivät.

Vaikka häät koetetaan pitää, idyllisenä ja pieninä, niin aina jotenkin hääjuhlat paisuvat. Hää auto on koristeltu … vuokrattu limusiini. Alun perin ei pitänyt olla hääautoa lainkaan… vain häät puutarhassa…

Puutarha tarjoaa luonnostaan huikean kauniin ympäristön. Kukkaloiston. Sädehtivän kauniin kukkaloiston…

Ennen häitä Oliverista leviää juoru hänen tulevan vaimonsa korviin.

Oliver on kuulemma voittanut kultaa tenniksessä. Suomen mestaruuden.

Juorut eivät aina ole negatiivisia. Joskus ne ovat positiivisia.

Oliver on pelannut pingistä joskus viisi vuotta sitten. Maila pysyy kyllä kädessä, mutta kultaa ja vielä tenniksessä. Ei ei…

– En ole voittanut kultaa, vastaa Oliver tulevalle vaimolleen, hänen kysyessä asiasta.

Vaimo pitää Oliveria valehtelijana.

Ja tämä romuttaa luottamusta. Pian häitä viettävän parin luottamusta… Ja vielä vain viisi päivää ennen häitä.

Tehdääs tarinalle onnellinen loppu.

Jonna huomaa, ettei Oliver valehdellut, vaan hänestä valehdeltiin…

Hurmaavan kauniit… romanttiset häät vietetään puutarhan loisteessa, juhannuksena. Iines keskustelee Jonnan kanssa. Ja he tulevat tulokseen, että Oliverista on valehdeltu, Oliver ei ole valehtelija.

Ja suhteen pohja… on luja kuin kivi… ja tämä kivi on luottamus.

On ihmisiä joista saamme voimaa… on ihmisiä jotka vievät voimamme…

On ihmisiä… jotka saavat parhaat puolemme esiin… saavat meidät säteilemään…

Ja tällainen on Oliver… Jonnalle… Hän tuo hymyn vaimonsa punatuille huulille… saa naisen säteilemään… onnesta…

Jonna keskustelee Iineksen kanssa valheista.

Jonna alkaa olemaan jo aivan sinut asian kanssa. Keskustelun johdosta.

Hänestä kärpäsestä tehtiin härkänen… Tuntui kuin koko avioliitolta vetäistäisiin matto jalkojen alta… Ja minkä takia… tenniksen….

Pian Jonnaa ja Iinestä jo naurattaa koko asia.

Sen pituinen se…

Loppusanat tarinaan:

Vieraat häissä

1. Oliver, sulhanen
2. Joanna, morsian
3. Iines, Joannan paras ystävä
4 Oliverin siskon yhdeksän henkinen perhe
5. 6. 7. 8. 9. 10. 11. 12. 13.
14. Joannan kummi
15. Joannan kummin mies… Joannan kummin aviomies taluttaa Joannan alttarille Oliverin luokse.
16. Joannan kummin lapset 17.18. 19
17. Oliverin vanhemmat 18.
19. Oliverin paras ystävä, bestman
20. Oliverin kavereita 21.22.23.24.25.26.27.
28.29.30
31. Oliverin kaveri puolisoineen ja lapsineen
32.33.34.35

Ihmisiä häissä oli 35 kappaletta.

Joannan sukua ei ollut juuri lainkaan häissä. Hän ei ole sukuihminen. Tietää, kyllä sukunsa, mutta ei ole tekemisissä. Hänen yksinhuoltaja äitinsä on kuollut. Edesmenneen äitinsä veli on niin kova puhumaan pahaa ja haukkumaan ihmisiä. Ettei Joanna välitä sinne haukuttavaksi mennä. Ja sitten Joannan eno ihmettelee vielä, kun hänen kanssaan ei olla tekemisissä. Isänsä suku on ilkeä ja etäinen. Joanna vaihtaa ilomielin sukunimensä Oliverin sukunimeen. Hän ei välitä olla tuntemattomien ja etäisten ihmisten kanssa tekemisissä.

Joanna saa Oliverin kanssa kaksi lasta. Poikia. Ja eräänä päivänä hän astelee kauppaan. Hyväntekeväisyys järjestön vapaaehtoinen on lippaan kanssa. Anna kolikko raukalle, pyytäen lippaan kanssa. No… Joanna ei voi kävellä raukan ohitse. Vaan täyttää saman tien kummilapsi lomakkeen hyväntekeväisyys järjestöön. Ja niinhän siinä käy… ettei Joanna voi jättää kummilasta… orpoa… pahvilaatikkoon asumaan… Orpo muuttaa Joannan luokse. Joannasta tulee hyvä äiti orpo tytölle. Ja Joanna ei välitä suvustaan… Orpo tyttö ei välitä suvustaan…

– Meillä on kaksi lasta jo.

-Vaikea rakastaa lasta jos lapsi ei ole oma

–Pitkä ja liian kallis prosessi, toteaa Oliver, adoptiosta.

Mutta orvolla on kaksi vaihtoehtoa. Pahvilaatikossa elämä kadun kulmassa tai Joannan luona asuminen. 

Ja niin orpo muutti Joannan luokse. Joanna tarjosi hyvän elämän orvolle.

Vuodet vierivät.

Oliverin sisar tulee kahville Joannan ja Oliverin luokse. Joanna on leiponut häikäisevän vadelma kakun. Sillä orpo tyttö nappasi mitalin. Urheilusta. Kuinka ylpeä äiti, hän onkaan. Kerrankin hän pääsee kehuskelemaan Oliverin suvulle, että katsokaapas kuinka hienosti ja upeasti meillä on…

Lisätiedot tarinaan: Oliverin sisko on korkeasti koulutettu. Hänen mies pomo isossa firmassa, kravatti kaulassaan ja menestyneet lapset.

Oliver on puolestaan automekaanikko, Joanna, kaupan kassa, ja pojat. Ammattikoulussa, keskiluokkaisia siis. Ei hienostoa.

Mutta tänään… vuosia vuosia myöhemmin, kun Oliverin ohimot ovat jo harmaat, ja lapset aikuisia… He hienostelevat ja syystä… kultamitali pujotetaan orvon kaulaan. 

Ja hetken, hän on sankari.

SUUNNISTUKSEN SANKARI… KULTAMITALLI SÄDEHTII KILPAA AURINGON SÄTEIDEN KANSSA ORVON KAULASSA.

Suunnistuksen MM mitalli.

Ja ennen kaikkea orpo ei kaipaa sukuaan, Joanna ei kaipaa sukuaan. Tämä yhdisti äidin ja tyttären.

Tarinan opetus on seuraavanlainen…

Valhe voi olla positiivinen, kuin tarinassani.  Tennis pysti Oliverilla, siis… Tai negatiivinen. Yleensä valheet ovat negatiivisia… En kirjoita nyt negatiivisia valheita. Tiedät kyllä negatiiviset valheet… ainakin tarinani Joannan eno, äidin veli tietää, niin kova hän on pahaa puhumaan kaikista ja kaikesta.

Oletkos kyseenalaistanut kuulemaasi? Yleisesti elämässä… lukijani?

Kyseenalaista asioita…

Minkähän esimerkin ottaisin… hmm…. mietin hetken… jonkin yleisen, olkoos esimerkkini vaikka harakasta… Harakat rakastavat kaikkea kiiltävää, bling blingiä, vai onko näin? Ihmiset ovat sitä mieltä, että yleisesti, harakat pitävät kaikesta kiiltävästä. Aiheesta on tehty 1817 jopa ooppera. Mutta onko näin? Harakoiden on väitetty tuntevan vetoa kaikkeen kiiltävään ja harakan pesistä on väitetty löytyvän niin avaimia, kolikoita, kuin huikaisevan häikäiseviä korujakin. Yksikään tieteellinen tutkimus ei ole osoittanut, että harakat olisivat kiinnostuneempia kiiltävistä esineistä kuin muut linnut tai eläimet yleensä. Englantilainen biologi ja lintutieteilijä, joka on 2010 kirjoittanut – itse asiassa – kokonaisen kirjan harakoiden käyttäytymisestä, on vakuuttunut siitä, että harakka ei kätke luonnossa mitään muuta kuin syötäväksi kelpaavaa.

Kenties sinulle on opetettu jo koulun penkillä, että harakka rakastaa kaikkea kiiltävää. Tai kenties olet lukenut, että harakka haikailee bling blingiä… kenties joku on kertonut sinulle harakan kaipuusta kaikkeen kiiltävään. Tai olet katsonut tv stä harakoiden kuljettavan kiiltäviä kaulakoruja… Niin tai näin… näin ei ole…

Esimerkki harakasta on hyvä. Yleinen…

Älä usko kaikkea mitä kuulet, älä edes kaikkea mitä ajattelet.

Harakat viis veisaavat kimaltavista kolikoista. Tämä esimerkki oli mielestäni hyvä… yleinen, elämästä.

Teatteri maailmassa mietitään usein miten asia ilmaistaan… Mutta tätä voi miettiä myös muutenkin…

Runolle saa miltei eri sisällön… karjuuko runon vihaisena… vai huokaisee haikeana… vai puhuu jännittäen yleisöä vai kaivaten lausuu runon … Runoa lukiessa tämä jää kokonaan pois…

Lausunta, lausuntataide tai runonlausunta …

Runonlaulanta ovat vanhin runouden esitys- ja vastaanottomuoto, joka juontuu ajalta ennen kirjoitettua tekstiä. Kansanrunous ja kansantarinat ovat yhä monissa kulttuureissa ennen kaikkea suullisen esittämisen kautta.

Lausuntataiteen nykyaikaiseksi muodoksi on noussut Yhdysvalloissa 1980-luvulla syntynyt poetry slam, lavarunous, joka tuli suloisien järvien maahamme 2000.

Olettekos käyneet runon lausunta illoissa, upeat lukijat?

Runokaraoke on suosittu runonlausuntatilaisuus, jonne voi tulla lausumaan runoja tai muita itselle tärkeitä tekstejä; vaikkapas laulujen sanoituksia… vuoronsa saa yleensä jokainen joka tahtoo… mutta voit mennä myös vain kuuntelemaan toisten esityksiä.

Suosittelen…

Mukavia tapahtumia…

ON KESKIKESÄ, JUHANNUS, JOKA MINTTUMAARINAKIN TUNNETAAN… KUKKALOISTO HÄIKÄISEE… KAUNEUDELLAAN.

Suurenmoista… että olet blogissani…upea lukijani…

– Runoilijatar

Lukemisiin…