Kahvilassa

12.5.2025

+4

Aurinko nousee 3.58

Aurinko laskee 22.30

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

 

Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla…

Miksi… Siksi…

Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Tarinassani tik tak tik tak… suunnataan Goalle… Tarina Tik tak tik tak voit lukea, lukemalla blogiani runouden eteenpäin. Teemana on aika tarinassani.

 

Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa… ja se on lukeminen.

 

Tunnelmallisia lukuhetkiä, runouteni sädehtivässä maailmassa.

 

Sanakirjassa runsaasti uutta.

Esimerkiksi… maistelumenu… lisättiin sanakirjaan keväällä 2024.

2024 uusia sanoja olivat esimerkiksi pesimälaji, uudissukunimi ja väestötietojärjestelmä.

…arkikielistyä, fleda, kaverillinen, kikkakolmonen, kosahtaa, mässy, näreissään, pesimälaji, päälleliimattu, pörssisähkö…

Valitsen runooni sanan näreissään.

Tänään tarjolla runoni MANDARIINIA JA SAMETTISTA PERSIKKAA.

Ja kaunis runoni menee näin… olkaas hyvä…

 

MANDARIINIA JA SAMETTISTA PERSIKKAA

 

 

itsevarmuus

 

elämän nälkä

 

mandariinia

ja samettista

persikkaa

 

todellisuuden

unelmaa

 

joutsen

varhain aamulla

viimaisella

merellä

 

joutsen

kaihoisana

jopa

näreissään

 

virtaavassa

purossa

 

kivet kimaltelevat

jääpeitteessä

sädehtien

 

pauhaava

rakkaus

 

rauhaisa

sävel

 

kuunsirppi

kaukaisuudessa

 

itsevarmuus

 

elämän nälkä

 

mandariinia

ja samettista

persikkaa

 

todellisuuden

unelmaa

 

kettu

metsäpolullaan

keväisessä säässä

 

mietiskellen

 

puron virratessa

järveen

 

silloin

rakkaus

koskettaa

 

itsevarmuus

elämän nälkä

 

mandariinia

ja samettista

persikkaa

 

todellisuuden

unelmaa

 

todellisuuden

 

 

Vain hetki sitten jää vangitsi merta. Vähitellen, päivä päivältä, auringon lämpö vapautti meren jään kahleista.

Joutsenpariskunta lipuu pitkin meren pintaa

Sinivuokot puhkesivat kukkaan … sädehtien sinisinä.

Pian ruoho vihertää.

Ja kenties kuulen mustarastaan laulunkin ?

Kevät on hurmaavaa vuoden aikaa.

On (ollut) viileä toukokuu. Tervetuloa lämpimät säät.

 

 

Tervetuloa blogiini runouden, niin uudet kuin vanhat lukijat.

Jos olet uusi lukijani blogissani… Niin kerron sinulle, että…

 

 

Olen pitänyt runotaidenäyttelyt

Kuun säteiden valaisema omena puun hohde

ja

Olen pitänyt, taiteiden yönä, runotaidenäyttelyn:

Silkkikankaisen kudelman tähtikuvioiset runolliset somistukset

että runotaidenäyttelyn

Mausteisen, makea, aprikoosinen sumuverho… kietoutuu runouden kuiskaukseen… kaikuen aavikon yli.

Uusin runoteokseni on kaunis kirja Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä.

 

 

Jos olet vanha lukijani… Tiedätkin tämän. Pysy jatkossakin mukana blogissani runouden.

Seuraavassa blogimerkinnässäni tuntemattomat istahtavat saman kahvipöydän äärelle. Trendikahvilassa. Miksi. Siksi, että kahvila on täysi. Ihmiset eivät tunne toisiaan. Ja tarinan henkilöt ovat…

 

 

Else on nelikymppinen. Ruuhkavuodet. Kiire, siis. Kolme lasta, lapset ovat teinejä. Ja hän istahtaa nopeasti kahvikupposen äärelle, ja nauttii kiireellä kakkupalan. Niin nopeasti, ettei hän edes huomannut, että kakku oli mansikkaa. Hän on tullut siis kiireen keskeltä… Täytyy tarkistaa kalenterista, että mistä…

Kanerva on leski. Kolmen vuoden takaa. Joten pikku hiljaa hän on kasassa. Hän kaipaa juttu seura, tuntemattomiltakin. Hän on todella yksinäinen. Hän on tullut siis miehensä haudalta kahvilaan. Tarinan henkilöt eivät tunne toisiaan. Ei Else Kanervaa…

Netta rakastaa punkia. 18 v on kilahtanut vihreä kutrisen tytön mittariin. Hänen juuret ovat Unkarissa, suomalainen. Hän on tullut punk konsertista kahvilaan…

Ursula on musta, hän on suomalainen. Edes hän itse ei tiedä… miten hän on ainoa musta perheessään (hänet on siis adoptoitu. Yli köyhyyden takia. Yli köyhyyden. Ei siksi, että hän ei olisi ollut tärkeä). Hän on siinä kaksfemma. Hän on tullut tietämättömyydestä… puhumattomuudesta… kysymyksistä… Hän on tullut yliopistosta kahvilaan.

Heimo… Heimo on kristitty. Hän käy ev lut kirkossa, helluntai srk ssa ja vapaakirkossa. Hän karttaa lahkoja. Hän on ollut hyvä käytöksinen, ennen kuin löysi Jumalan ja elämän tarkoituksen, mikä on rakkaus. Uudistuminen on ollut hänen sydämellään sekä se, että harvoin ajattelemme, että mistä olemme tilanteeseen – tässä tarinassa kakun äärelle – saapuneet. Heimo on tullut kahvilaan mansikkakakun äärelle kuolleen koiran luota. Koira oli koko hänen perhe. Hänen koko elämänsä.

Kimmo on ateisti. Hän luulee, että hänen isoäitinsä on apina/evoluutio, siis… vaikka meillä on DNA mikä todistaa tämän mahdottomaksi. Evoluutio on siis tieteellinen mahdottomuus. Kimmo ei ole lukenut. Hän ei ole käynyt kuin peruskoulun ja senkin huonosti. Ammattikoulu jäi kesken. Hän on työtön. Joten hänen kanssaan ei voi keskustella. Koska hän ei tiedä mikä on DNA. Oikein mukava. Yllättävän mukava. Hänellä on kaveripiiri. Tuttu. Ja suht laaja. Hän on tullut kaverinsa luota kahvilaan. Mansikkakakulle.

Oskari on kokki. Hyvä kokki onkin. Eronnut. Katkera ero. Ei ota ketään naista riesaksi, siksi. Hän on tullut kattilan ääreltä keittiöstä, kahvipöytään. Kerrankin ei tarvitse itse leipoa kakkua. Vaan pääsee istahtamaan valmiin äärelle.

Nestori. Vanhus. Hän muistelee 60 lukua. Muistaa sen paremmin, kuin eilisen. Hän ei muista mistä on tullut, sen hän muistaa, kun hän 60-luvulla söi mansikkakakkua. Valkoinen tavallinen suomalainen vanhus.

Jere on tumma. Kaaleita, siis. Ihan mukava suku Jerellä. Paitsi eno, joka on alkoholisti ja siksi hankala, putkat ovat tuttuja hänelle/enolle. Mutta muuten oikein rakas ja läheinen suku. Hän on lukenut ammatin. Hän on automekaanikko. Toisin kuin opiskelematon Kimmo. Kimmo on valkoinen, suomalainen. Tässä näin päin. Tumma on lukenut… Joten hän selittää, mitä on Dna… Ja Dna:sta kiinnostuu Ursula (miksi… siksi, että hän pääsee DNA n avulla juurilleen Tansaniaan). Jere on tullut autoliikkeestä kahvilaan. Hänen elämäntilanteensa on tasainen. Ei iloja, ei suruja. Arkinen päivä, siis.

Milla on kiinnostunut matematiikasta. Hän on matematiikan opettaja. Koko elämä on hänen mielestään laskettavissa. Jopa miinustettavissa, jos ei kerrottavissa tai jaettavissa. Koko elämä on yksi laskutaulukko Millan mielestä. Millan mies on nuori, 23. Ja Milla on rakastunut. Milla on häntä kymmenen vuotta vanhempi, 33, vuotias, daami. Nainen tahtoo perheen ja lapsia heti. Mielellään tenavia saisi olla viisi, 5, kappaletta. Tyttöjä kaikki…. Millan mies ei. Koska hän tahtoo nauttia vapaudesta. Nuoruudesta… Hän ei tahdo edes yhtä poikaa… Mitä miehet yleensä tahtovat… Tämä voi ajaa heidät eroon. Eron syystä he eivät keskustele. Ero repisi heidät aivan pirstaleiksi. He eivät selviäisi ilman toisiaan. ”Yksi säikeinen lanka katkeaa… kaksisäikeinen lanka kestää.” Tai vanha viisaus kuuluu… ”Kaksin aina kaunihimpi.” He ovat ongelman edessä ja tämä ongelma on kuin vuori. Valtava vuori. Milla on tullut siis vuoren juurelta kahvilaan. (Ja miten käy Millan suhteen… ero… Oi ei)… Sydän murtuneena, riekaleina. Milla raahautuu kahvilaan, mansikkakakulle. Hän on tulossa kirjastosta… Matematiikan kirjan ääreltä. Milla on tavallinen suomalainen, valkoinen nainen. Juuret Savossa.

 

 

Ja sitten tarina alkaa….

KAHVILASSA

 

 

Kevät on kauneimmillaan. Ja kahvila täysi. Vain pitkä kymmenen…10… hengen pöytä on tyhjä.

Trendikahvila viettää syntymäpäiviään. Pyöreitä. Kymmenen vuotta.

Ilmaista mansikkakakkua on tarjolla. Trendikahvilan syntymäpäivien kunniaksi.

Kiireinen Else maistelee kakkua, kahvin kera ja suuntaa tukka putkella jo toiseen paikkaan. Hän elää ruuhkavuosiaan. Kiireinen.

Tumma Jere ihmettelee kahvilan pöydässä melankolista tunnelmaa. Kunnes puheensorina täyttää kahvilan.

Kahvilan seinät ovat nähneet paljon. Niin iloja kuin surujakin.

Kanerva on saapunut juuri miehensä haudalta kahvilaan. Ja Heimolta kuollut koira. Pari ihmistä pöydän äärellä ovat juuri eronneet.

Jerellä on puolestaan arkinen päivä. Ei iloja, ei suruja. Hän on tulossa autokorjaamolta.

Keskustelua käydään säästä.

– On niin viileä toukokuu.

Kanerva, leski on yksinäinen. Hän kaipaa juttuseuraa. Viime aikoina hän on piipahtanut kampaajalla. Siellä, jos missä on mukava vaihtaa kuulumiset.

Hiukset hyvin… kaikki hyvin.

Keskustelu kääntyy DNA:n. Kahvilassa, mansikkakakun äärellä.

Kimmo on ateisti. Hänen mielestään ensin oli lisko, sitten apina ja tästä seurasi ihminen. Evoluutio siis.

– Isoäitini ei ole apina, Kanerva naurahtaa lempeästi.

Kimmo ei ole lukenut. Hän ei tiedä mikä on DNA.

– Minulla on Elisan liittymä, ei DNA n kännykkä liittymää, hän vastaa. Ja ei osallistu keskusteluun.

Tumma Jere toteaa.

– Ihmisellä on DNA, evoluutio on totaalinen mahdottomuus.

Hän selittää ihmisille kauniisti mitä on DNA.

 

Välisanat tarinaan ja tarina jatkuu.

…” Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.

Hän oli alussa Jumalan tykönä.

Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on… – Joh.”

 

Ursula kiinnostuu äärettömän paljon keskustelusta. Hän ei tiedä juuriaan.

– DNA:n avulla voit selvittää juuresi, jos tahdot,

 

(Ursula selvittää juurensa – nyt hypätään tarinassa vuosi eteenpäin… Hän on Tansaniasta. Isä kuollut. Nuori äiti elää. Hänet on adoptoitu köyhyyden takia. Ei siksi, että hän ei olisi rakas. Äidillä oli kaksi vaihtoehtoa nälkäkuolema tai adoptio… Hän valitsi viimeisen vaihtoehdon. Ursulalla on suloisessa tuhansien järvien maassa ollut oikein hyvä ja rakastava adoptio perhe… ja nyt aika jana hyppää vuoden takaisin… Takaisin kahvilaan… Ja mansikkakakun äärelle).

 

– Olen kokki. Ihanaa olla valmiin kakun äärellä. Kerrankin ei tarvitse itse kokkailla ja leipoa mitään. Oskari kokki toteaa.

– Kun opiskelin kokiksi ja tein jälkiruoaksi mansikkakakun. Niin arvostelija oli anorektikko, nirso, allergikko. Heitin kakun seinään. Oskari nauraa.

Nestori vanhus nauraa mansikkakakun äärellä, trendikahvilassa. Ja kaikki yhtyvät nauruun.

Punkkari Netta, kiittää mansikkakakusta ja poistuu paikalta, kahvilasta. Hän laittaa kuulokkeet korvilleen. Punkia, tietenkin. Hän on hiljainen. Hän ei juurikaan osallistunut keskusteluun, kuin kuuntelijan roolissa.

 

Ja niin kahvilan pöytä tyhjenee hiljalleen.

Kahvilan seinät ovat nähneet paljon. Niin iloja, kuin surujakin.

 

Sen pituinen se.

 

Ja tarinan opetus oli seuraavanlainen:

 

NEILIKKA

elämä opettaa

ja sinä päätät

mitä opit ja mistä

 

runoni Neilikka sanoin, tänään tarinan opetus.

 

 

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

 

 

– Runoilijatar

Lukemisiin

kulttuuri runot-novellit-ja-kirjoittaminen