Kalakeitto

26.2.2026

-5

Aurinko nousee 7.38

Aurinko laskee 17.23

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Hengähdä HETKI,

tee tarinoiden

lumottuun

maailmaan RETKI.

Joku on juuri herännyt, huomenta. Toinen popsii marmeladi paahtoleipää kahvikupposen kera, hei sinulle. Kolmas, 3. on tullut juuri töistä, huomenta. Oletpa sitten astunut mistä tahansa, blogiini Runouden sävelin. Olet aloittanut päiväsi huikealla tavalla. Runoudella.

Olen kirjoittanut mm. runoteoksen Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä.

Piipahdin kirjastossa. Lainasin mm. Onnen tiede kirjan.

Tämän päivän tarinassani suunnataan kirjastoon.

Tänään nimipäiviään viettää Nestori.

Joten laitetaas tämä fiktiivisen tarinani henkilön nimeksi.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö. Hän on, siis Nestori.

Ja tarinan ajankohta on 26 helmikuuta 2026. Päivä, jolloin pakkaset lauhtuvat. Tämä päivä toisin sanoen.

Nestorilla on ikää kilahtanut mittariin, 70. Juuri vietti pyöreitään. Ihan pienet juhlat. Viiden hengen kakku kekkerit oli.

Hän on jo eläkkeellä. Keittiökalusteita möi työkseen, vuosi kausia.

Hän on eronnut.

Kaksi poikaa ja kolme, 3, lastenlasta. Toisen pojan kanssa ei ole väleissä, ikäviä riitoja ollut.

Hän ei etsi puolisoa, naista. Ero teki hänestä niin katkeran, tämän johdosta. Hän viihtyy vallan mainiosti yksin. Ei ole ihmissuhde ongelmia, ei. Joskus hän on yksinäinen, mutta sitten hän astelee lähimpään trendikahvilaan kahville, ihmisvilinään. Hänen nukkainen nuttunsa ei istu trendikahvilan sisältöön, mutta tästä hän viis veisaa.

Hänellä on tapana istua kahvilassa, katsellen kahvilan ikkunasta ulos. Joskus hän miettii millaisia elämän tarinoita, millaisia kohtaloita ohitse kävelevillä ihmisillä onkaan. Mitä he kantavat sydämessään. Mihin ovat menossa, mistä tulossa.

Nestori on musta. Suomalainen.

Hänellä on parta ja maha.

Ja tarina alkaa.

KAHVILASTA KIRJASTOON VIE NESTORIN ASKELEET

(on tarina nimeltään).

Nestori astelee kahvilaan.

Hänen pöytäänsä istuu nuori mies.

Kahvilan pöydät ovat täynnä, ja siksi hänen pöytäänsä istahti nuori mies.

Nuori mies on tulossa kirjastosta.

Hän keskittyy lukemaan kirjojaan.

Nestori avaa keskustelun kirjoista.

Ensimmäinen kirja on Nestorille tuntematon. Nuoren miehen esitellessä kirjaston saalista Nestorille.

Joten Nestorilla ei ole mielipidettä kirjasta.

Sen viisauden hän on jo elämässään oppinut, ettei lukematta kirjaa, sitä arvostele.

Toinen kirja on keittokirja. Kasvispainotteinen.

Nestori kalastaa. Kalakeitto on hänen bravuurinsa.

Kirja ei sisällä kalakeiton ohjetta.

Nestori ajattelee, että onpas hän surkeita kirjoja lainannut kirjastosta, sillä kirja ei sisällä kalakeiton ohjetta.

Kolmas kirja on ilmestyskirja, raamatusta.

Lopunajan ennustukset antavat elämälle ja tulevaisuudelle tietyt kehykset, raamit. Taulun raamit eivät silti ole sen olennaisin osa… vaan taulun keskuskuva. Lopunaikojen raamien keskuskuva on Jeesus Kristus.

Ilmestyskirja on Uuden testamentin viimeinen kirja, apokalypsi. Se kertoo lopun ajan tapahtumista, Jeesuksen paluusta maan päälle, maailman tuomitsemisesta, ihmisten jakamisesta Taivaaseen ja Helvettiin, sekä Uudesta Jerusalemista.

Kertoo myös maailmanlopusta.

–Voit olla paatunut ateisti. Ei sinun tarvitse, kuin vilkaista saastunutta merta, tuhottuja sademetsiä, otsonikerrosta, niin tiedät, että maailma saastuu elinkelvottomaksi, toteaa nuori mies Nestorille.

Luku seitsemän, täydellisyyden luku, toistuu kirjassa usein.

Ihan mielenkiintoinen kirja. Nestorin mielestä. Hän tuntee ilmestyskirjan.

»Musta hevonen; ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka.»

(Ilmestyskirja 6:5)

Tästä ilmestyskirjan lauseesta Nestori avaa keskustelun.

Nuorella miehellä on kirja vielä lukematta, joten hänelle pitää avata tekstiä.

On nälänhätää maailmassa. Nestori toteaa.

Afrikassa esimerkiksi.

– Riisiä pitäisi saada Afrikkaan, toteaa nuori mies.

– Näin on vastaa Nestori.

”Uudeksi minä teen kaiken.” Hän sanoi: ”Kirjoita nämä sanat muistiin. Ne ovat luotettavat ja todet.” Vielä hän sanoi minulle: ”Nyt ne ovat käyneet toteen. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Sille, jolla on jano, minä annan lahjaksi vettä elämän veden lähteestä” (Ilm. 21:5-6).

Neljäs, 4. kirjastosta lainattu kirja on autonkorjaus opas.

– Tämän merkin kohdalla on kirjoitettu liuta korjausoppaita, Nestori nauraa.

Nestori on hyvin kiinnostunut kirjoista.

Viides kirja on runokirja ja kuudes, kirja puolestaan kertoo onnen tieteestä.

– No, mitkä ovat hyvän elämän aakkoset kirjan mielestä, kysäisee Nestori.

– Kirja sisältää mm. onnellisuus harjoituksia, nuori mies vastaa.

Kirjailija Hood on palkittu kehityspsykologian professori. Radiosta, TV stä ja podcastista tuttu.

– Minulle ihan tuntematon kirjailija.

No, suositteletko kirjaa.

– Kyllä kirja kannattaa lukaista, olen tosin lukenut parempiakin kirjoja.

Ja niin Nestorin kahvikuppi tyhjee. Hän poistuu kahvilasta toivotellen

– Oikein mukavaa päivänjatkoa, nuorelle miehelle.

Hänen askeleensa vie kirjastoon.

Hän lainaa pinon kirjoja.

Dekkarin, kalakeittoa sisältävän keittokirjan, runoutta, elämänkerran. Ja romanttisen taskupokkarin.

Kirja kertoo siitä, kuinka kreivitär rakastuu hovimieheen valkoisessa kartanossa, minkä pihalla on suihkulähde.

Tämä on kirja mitä Nestori ei tavallisesti lukisi.

Maailmaa avartaakseen, kannattaa lukea kirjallisuutta, mitä ei tavallisesti lue.

Autonkorjaus opasta hän ei tarvitse. Hän ei omista autoa. Kulkee julkisilla.

Hänen pojillaan on tuliterä autot, ei tarvitse korjata.

Keittokirja oli vaikea löytää kirjastosta. Hän asteli kokki osastolle. Hylly tolkulla keittokirjoja, suussa sulavia reseptejä. Vaan ei vanhaa kunnon kalakeittoa.

Lopulta hän löysi kirjan.

Hän lainaa kirjat lainaus automaatissa.

Ja poistuu kirjastosta.

Päivä kääntyy iltaan. Illan hämärtyessä.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli:

Kokki lukee keittokirjan, viulisti nuotteja. Kudonnan opettaja, villasukkien neule ohjeita. Ja matematiikko matematiikkaa ja nuori Aku Ankan. Psykologi psykologiaa.

Suosittelen kokkia lukemaan villasukkien neule ohjeen, maailmaa avartaakseen.

Matematiikko voisi lukaista psykologiaa, nuori nuotteja. Viulisti voisi kokkailla suussa sulavat pöperöt ja kudonnan opettaja laskea, kertoa ja jakaa (matematiikkaa siis).

Tämä avartaa maailmaa, totta vie. Kirja mitä et tavallisesti lukisi.

Lue tietenkin lempikirjasi uudestaan ja uudestaan.

Mutta lue myös muutakin kirjallisuutta.

Loppusanat tarinaan:

Nestori harkitsee keittokirjan kirjoittamista, kala teemaista.

Mutta tämä jää vain ajatus tasolle. Kirjaa hän ei kirjoita koskaan.

Kalakeittoreseptejä on varmasti yhtä monta kuin on kokkiakin.

KALAKEITTO

500 g lohta, tietty ihanne on se, että se on itse kalastettu

200 g porkkanaa

600 g perunoita

1 sipuli

8 dl vettä

1 kalaliemikuutio

8 maustepippuria

2 dl ruokakermaa

1 puntti tuoretta tilliä tai ruohosipulia

3/4 tl suolaa

Kuori ja paloittele porkkanat kuutioiksi ja perunat lohkoiksi.

Mittaa vesi kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi.

Liota veteen kalaliemikuutio ja lisää joukkoon maustepippurit ja porkkanapalat, anna kypsyä 5 min. NOIN aika.

Lisää seuraavaksi kattilaan perunalohkot ja sipuli anna kypsyä noin 10 min tai kunnes kasvikset ovat kypsiä.

Paloittele perunoiden kypsyessä kala kuutioiksi, poista ruodot.

Lisää kalapalat kattilaan yhdessä kerman kanssa ja kuumenna kiehuvaksi.

Kun keitto kiehuu, siirrä kattila pois levyltä ja anna kalojen hautua kypsäksi kannen alla muutaman minuutin ajan.

Mausta keitto suolalla. Lisää keiton pinnalle reilusti tuoretta tilliä.

Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Esimerkiksi tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle… teemana on aika… tarinassani… Tarina löytyy, kun luet blogiani Runouden sävelin pidemmälle. Unohtamatta sitä, että olette sukellelleet Mauritiuksen turkoosissa vesissä. Pois jättämättä Lapin lumoa, mihin olette tehneet nojatuoli matkailun.

Jos tapanasi on lukea 378 sivuisia kirjoja ja vielä koko kirja sarja. Lue koko blogini runouden läpi.

Jos taas luet vain takakannen. Ja ensimmäisen ja viimeisen sivun kirjasta. Tämä runo on juuri sinulle. Jaksat lukea. Vain kaksi, 2, sanaa.

VIIKUNA

suossa

suotta

Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä, raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, huikeine tarinan opetuksineen… kera runouden sulo sävelten.

Tarjolla tarinoita blogissani Runouden sävelin… Tarinoita rohkaisemaan, ilahduttamaan mieltä, karkottamaan ikävää ja ennen kaikkea pitämään kuulijaa hereillä.

Ihanaa, kun eksyit blogiini runouden!

Blogini runouden tarjoaa nimensä mukaan runoutta… Että… Arjen pieniä, kivoja asioita.

Olen kirjoittanut tarinoita ja runoutta mm. Afrikasta. Blogissani Runouden sävelin. Viime aikoina.

Tarinoita Kilimanjaron lumipeitteisiltä huipuilta… Serengetin villieläinten hallitsemille tasangoille ja Sansibarin hiekkarannoille.

Tansanian kissaeläimiä akaasiapuiden silueteista hehkuvaa oranssinvaaleanpunaista auringonlaskua vasten.

Luonnon näytelmästä olen runoillut.

Leijonia ja leopardeja kuin norsuja, seeproja ja sarvikuonojakin.

Noin 2000 vuotta vanhoja apinaleipäpuita.

Puhveleita, kirahveja, virtahepoja.

Vähän kuin luontodokumentissa olisit, lukijani. Runouttani lukiessasi.

Lukaises siis blogiani runouden pidemmälle, niin tiedät, mitä blogini runouden tarjoaakaan.

ILLAT PIMENIVÄT JA LUKULAMPUT SYTTYIVÄT. Kirjasuositukseni tarjoaa blogini runouden.

Blogia Runouden sävelin, pitää mm. LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA, runoteoksen kirjoittanut nainen. Runoilijatar, joka rakastaa kaikkea kaunista, kissoja. Ystäviään, läheisiään. Viisaita sanoja. Hyvää kahvia, länkkäri leffoja. Ja punaista huulipunaa. Ollen elokuvateattereiden, kirjastojen, kahviloiden ja taidegallerioiden suurkuluttaja.

Kun yhden tarinan saa pisteeseen, kutsuu jo toinen tarina tarttumaan sulkakynään.

Ei ole jatkosarjaa. Kun tarina päättyy se päättyy. Kun runo päättyy, se päättyy.

Pääset uutenakin blogini runouden lukijana kärryille teksteistäni.

Ja (fiktiivinen) tarina on nimeltään

ARJEN SANKARITAR

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö. Hän on Floora.

Floora on arjen sankaritar. Hänellä on viisi, 5, lasta. Vanhin on 13 ja nuorin on yksi, 1, vuotias. Kolme poikaa ja kaksi tytärtä.

Hän pitää kodin siistinä. Kiillottelee nurkat. Ja kuuraa lattian.

Laittaa perheelleen suussa sulavat sapuskat.

Ja hoitaa päälle vielä perheen kultaisen noutajankin.

Pesee pyykit.

Hän on koti rouva.

Mies tuo elannon pöytään.

Mies tekee keikka töitä. Joskus työ vaatii matkustamista ja viikon työreissuja.

Rakennus alalla.

Kiireinen kotirouva. Kotityöt eivät lopu koskaan, etenkään pyykki vuori ja silitettävien tekstiilien pino.

Ja sitten astutaan tarinaan

ARJEN SANKARITAR

Tänään Floora on päättänyt leipoa pikkuleipiä perheelleen.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli: Elämän paras saavutus on lapset. Perhe.

Arjen sankaritar Floora on todennut.

Floora vaihtuu hetkessä tiskikoneesta, lumilingoksi. Miten… vaihtaen kädestään tiskiharjan, mihinkäs muuhunkaan kuin… lumilapioon.

Hän silittää kevät verhot ikkunaan tänään. Sillä sää on lauhtunut. Pian on jo maaliskuu.

Ja millaisia pikkuleipiä Floora tekeekään.

Vanhan ajan pikkuleipiä.

300 g voita

2 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

6½ dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Pinnalle

1 kananmuna

1 tl vettä

½ dl mantelijauhetta

½ dl sokeria

Kuumenna voi kattilassa. Anna kiehua hieman keskilämpöä korkeammassa lämpötilassa välillä sekoitellen, kunnes ruskistuu. Kaada voisula kulhoon. Anna jäähtyä 15 min. Sekoita joukkoon sokeri ja vaniljasokeri. Lisää vehnäjauho-leivinjauheseos. Sekoita taikina tasaiseksi. Nosta taikina viileään hetkeksi.

Leivo taikinasta jauhotetulla pöydällä hieman peukaloa paksumpia tankoja. Nosta ne leivinpaperilla päällystetylle pellille. Litistä jauhotetulla lastalla tankoja kevyesti.

Sekoita kananmuna ja vesi tasaiseksi seokseksi. Voitele sillä tangot.

Ripottele pinnalle manteli/pähkinä-sokeriseos. Painele seos kevyesti pintaan kiinni, lastalla.

Paista uunin keskiosassa 175 asteessa n. 12 min, kunnes pikkuleipätangon reunat ovat saaneet hiukan väriä. Paloittele tangot heti uunista ottamisen jälkeen vinottaisiksi viipaleiksi. Pikkuleipien näköisiksi paloiksi.

Pikkuleipien salaisuus piilee ruskistetussa voissa.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin