Kirjasuositukseni tänään on…
27.2.2024
– 1
Aurinko nousee 7:39
Aurinko laskee 17:22
Pian on karkaus päivä.
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Lämpimästi tervetuloa
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Tänään kirjasuositukseni on…
Se selviää vain tämän blogimerkinnän lukemalla.
Eräs tuttavani ihailee pop tähteä, josta en perusta.
En sano, nyt tämän pop tähden nimeä, etten loukkaa kenenkään tunteita.
Vaihdan radio kanavaa, jos hän soi radiossa.
Mielipiteistä ja makuasioista ei voi kiistellä. Tämän olen oppinut.
On kuin hölmöläinen, joka kantaa säkillä valoa pimeään tupaan,
jos alkaa kiistelemään makuasioista.
Sen verran olen viisautta jo hankkinut sydämeeni,
etten kinastele makuasioista.
En omista vielä viisasta sydäntä. Mutta se on tavoitteeni.
Koen tavoittelevani hyvää asiaa, kun tavoitteenani on hankkia viisas sydän.
Joka tapauksessa.
Kirja suositukseni on tänään. Osta kirja jota et tavallisesti lukisi.
Ja vielä parempi on se,
että luet kirjan. Tämä avartaa maailmaa
– totta vie –
Ostin tuttavalleni lahjaksi kyseisen pop tähdestä kertovan kirjan.
Mieluinen lahja.
Lainasin saman kirjan minulle kirjastosta. Olen sivulla numero kolme, 3,menossa : )
Kirjasuositukseni tänään: lue kirja jota et tavallisesti lukisi.
Muusikko lukee nuotit. Kokki keittokirjan. Nuori Aku Ankan.
Suosittelen muusikkoa kokkailemaan höyryävää lihapataa ja lukemaan keittokirjan.
Nuori voisi opetella nuotit ja kokki lukaista Aku Ankan.
En sanonut, että älä lue vain lempikirjaasi, uudestaan ja uudestaan,
lue ihmeessä… uudestaan ja uudestaan…
vaan sanoin, että lue jotain mitä et tavallisesti lukisi.
KARKAUSPÄIVÄ
Olen tarinan kertoja. On siis fiktiivisen tarinan aika.
Ja tarina alkaa, se menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä.
Olipas kerran Hillevi, 33v. Hän on henkilökohtainen avustaja. Shoppailee kauppaostokset
vanhalle Einolle, 83v. Ja auttaa syömisessä. Ruoka soseutetaan, syötetään lusikalla ja
maito tarjoillaan nokkamukista. Ruokalappuineen.
Hillevi on naimisissa. Hänen mies Tarmo, 53 on jo kahden aikuisen pojan isä. Linnut ovat
lentäneet pesästä. Tarmon pojat ovat automekaanikkoja, molemmat.
Hillevillä ei ole lapsia.
Hillevi harrastaa tanhua. Hän rakastaa tanhua, että hän rakastaakin tanhua.
Eräänä tavallistakin, tavallisempana, arkipäivänä. Työpäivänä. Eino muistelee vanhaa
naapuriaan. Oikein mukavaa sellaista. Ja tahtoo kutsua vanhan naapurinsa kylään. Nykyisin
naapuri on jo vanhainkodissa. Mutta varmasti vierailun saa järjestymään henkilökohtaisen
avustajan läsnä ollessa.
Hillevi käy ostamassa pakaste pullaa. Pakastepullat kun nakkaa lämpimään uuniin, sulina.
Niin ovat kuin itse leivotut pullat ja kahvipaketin hän ostaa myös.
Hillevi askartelee oikein hienon kutsukortin. Liimailee siihen perhostarroja, kukkia ja kirjoittaa
”Lämpimästi tervetuloa kahville.” Päivämäärän ja kellon ajan hän jättää vanhan naapurin
päätettäväksi.
Hän laittaa kutsukortin postiin.
Vanhainkodissa vanhalle naapurille viedään, violetti kutsukortti, vaaleanpunaisine sifonkeineen.
Ja kortissa lukee. Terveisin Eino.
Ja heti Eino sai vieraan. Vanha naapuri ajatteli, että nyt Eino on seonnut.
Ja siltä istumalta sopi kyläilyn.
Ja kun vanha naapuri saapui Einon luokse, he saivat makeat naurut kutsukortista.
– Ne vaaleanpunaiset perhoset olivat kukkineen askarrellussa kortissa liikaa. Naapuri nauroi.
– Se oli henkilökohtaisen avustajan askartelema kortti, ei minun. Raavas Eino tuumii.
Kyläily oli oikein mukava ja miellyttävä.
Sen pituinen se.
Pian on karkauspäivä.
Karkauspäivän perinteisiin kuuluvat kömmähdykset.
Ja niistä kirjoittelen tänään.
Karkauspäivää vietetään taas neljän vuoden tauon jälkeen helmikuun 29. päivä. Karkauspäivä
on perinteisesti kosinnan päivä, jolloin naisilla on ”lupa” kosia miehiä!
Jos vastaus on ei, nainen saa hamekankaan.
Jos kyllä, hääkellot soi.
Karkauspäivä on nurinkurisuuksien päivä,
jolloin kaikki on päälaellaan.
Tähtitieteellisesti vuosi kestää 365 päivää ja kuusi tuntia eli Maa kiertää Auringon ympäri tuossa
ajassa. Kalenterivuosi kestää kuitenkin vain 365 päivää. Jotta vuodenajat ja kalenteripäivät eivät
joutuisi tämän aikaeron takia epärytmiin, tilanne tasoitetaan neljän vuoden välein ylimääräisellä
kalenteripäivällä.
Karkauspäivää on sanottu historian havinassa, myös vanhojen piikojen päiväksi.
Ja toinen tarina. Kömmähdys. Sopii karkauspäivän tunnelmaan.
Tarina on nimeltään: Pirittan lähettämä viesti Melinalle uudella kännykällään…
”Hei… olen hänen paras ystävä… oadvj… isudagsau… aosidfub… hän osaa
noutaa tohvelit jo… oisd… audg…
ja muutama tietokoneen oikolukema sana… ja nekin on oikoluettu väärin…”
Ja viestin vastaanottaja ajatteli, että nyt on kyllä viestin lähettäjä mennyt sekaisin.
Uusi älypuhelin, digitaidot nolla… ja oikolukua ei saa pois päältä… siis…
Kuva on tarkoituksella ylös alaisin… onhan pian karkauspäivä
jolloin kaikki on päälaellaan…
Nurin kurin…
Minulla on loistava idea karkauspäivän kunniaksi.
Kirkossa rukoillaan. Diskossa tanssitaan. Puiston penkillä luetaan lehtiä… Junassa istutaan
hiljaa ja katsellaan maisemia… jne…
Siispä nurin kurin…
Junassa rukoillaan… ja kirkossa istutaan hiljaa katsellen ikkunasta maisemia…
puistossa tanssiaskelin… junassa lehtiä lukien…
Pian on siis karkauspäivä.
Miksi ei näin…
Olen kirjoittanut mm. runoteoksen Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen.
Huikean häikäisevää runoutta niin meren pinnan ylä puolelta, kuin alapuolelta.
Kirjoitustyylini on fiktio.
Yhdessä runossani on mm. merenneito, ei kait minun tarvitse sanoa fiktio,
jos kirjoitan merenneidoista?
Sädehtivää karkauspäivää kaikille.
Suurenmoista, että löysit blogiini Runouden sävelin.
– Runoilijatar
Lukemisiin