25.5.2024 runoilijatarvirpia

Kukkaseppele

25.5.2024
+ 18
Aurinko nousee 3:18
Aurinko laskee 23:11

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut tarinoiden

sädehtivään maailmaan

blogiini Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

kirjaimellisesti lämpimästi

aurinko paistelee

kauniisti ja on lämmin

Istutin hetki sitten kukan taimen… pian kukkaloisto häikäisee kauneudellaan…

Tänään tarjolla vanhempaa runouttani. Ja kaunis runo menee näin, olkaas hyvä.

VIHKISORMUS

kadulle sataa lunta

katulyhtyjen lepattavassa
valossa

silloin korkeassa kerrostalossa

heidän keskustellessa
hiljaisella äänellään

sormuksen lumossa

orvokin sinisessä
katseessaan toivoa

ikkunanvierus pöydässä

kaksi samppanja lasia
ja mansikoita

sormuksen lumossa
kerroksessa 49

korkeassa kerrosTALOSSA

hänen suunnaten
orvokin sinisen katseensa
lumiselle kadulle

joka hohtaa lepattavassa
katulyhdyn VALOSSA

KUKKASEPPELE

kukkaseppele on äärimmäisen helppo tehdä

letitä

tai

puno

pitkiä kukan varsia

sido ympyräksi vahvalla heinällä

ja lisää kukkia valmiiseen kukkaseppeleeseen

puno varret kukkaseppeleen lomaan

ja tadaa

sädehtivä kukkaseppele on valmis

Kukkaseppele kutreillani piirrustuksessa.

Helppoa kuin heinän teko tai paremminkin helppoa kuin (kukista) ja heinistä teko.

FIKTIIVISEN TARINAN AIKA.

Olen tarinan kertoja : )

Tarina kertoo Linneasta, kolmekymppisestä siivoojasta, joka toteaa, että elämä on valintoja, ja elämän valintataloissa saa valita… pitää valita… olemme valintojemme summa… hän vaihtaa siivouskärryt opintoihin, hän valitsee aikuisopinnot… ja tämän jälkeen jatkan blogimerkintääni virheistä tulee oppia minitarinoita kertomalla… teemana on siis valinnat ja virheistä oppiminen… tässä blogimerkinnässäni…

Ja tarina alkaa, se menee tällä kertaa näin ja on nimeltään….

Kirjastossa

Lähtökohtani elämään ei ole kaksiset. Yksinhuoltaja äitini on kuollut, isäni kanssa en ole tekemisissä. Äitini vihasi isääni, yleensä viha ansaitaan, harvoin sympaattinen henkilö on vihattu…

Lähtökohtani elämään ei ole kaksiset.

Juuri TV tarjosi jääkiekkoa. Suomi hävisi ja tippui mitali peleistä. Kyyneleet vierivät poskilleni. Samoissa kyyneleissäni heijastui vanhat traumat. Mitkä puhkeisivat pintaan, pettymyksen tunteesta. Ystävättäreni sanoi, että jääkiekko on vain jääkiekkoa, ei kyyneleiden arvoista, mutta vanhat haavat avautuivat, ja kyynelvirtani oli lähes loputon.

Tänä päivänä, aikuisena, koen olevani oman onneni seppä. Ja hetkittäin olenkin äärimmäisen onnellinen, mutta joskus vanhat arvet avautuvat… valtaavat ajatukseni kuin musta pimeä pilvi, ympyröiden minut… Tarvitsee vain jonkin vastoinkäymisen, ja se laukaisee surun tunteen.

Tänään surun laukaisi jääkiekon tappio ottelu…

Ja koetan ajattelemalla ajatella jotain muuta… mukavampaa… mutta noin yleensä ottaen, olen oman onneni seppä ja sädehtivän onnellisen hymyn omistava lady.

Olen lähdössä lomalle Kreikkaan lomallani. Harrastan ajatuksen siirtoa. Unohdan jääkiekossa häviämisen laukaiseman itkuisuuteni, suruni että tuskani ja suuntaan ajatukseni Kreikkaan.

Kreikka ja loma mikä lyömätön yhdistelmä. Suloisia saaria sekä tunnelmallisia pikkukyliä. Saaret ovat maailman kauneimmiksi kutsutut. Kultaiset hiekkarannat. Välimeren suussa sulava menu. Ja lomalta kaipaan vain rentouttavaa joutilaisuutta uima-altaalla.

Vanhankaupungit kujat ja idylliset putiikit.

Taskuvarkaille kelpaa jopa turistien linttaan poljetut hikiset rantasandaalit, joissa pohjat rikki, velkaantuneessa Kreikassa. Matkalle lähden ystävättäreni ja hänen miehensä kanssa. Mies harrastaa karatea… musta vyö… hän kuljettakoon rahani. Korttia ei kannata käyttää, se voidaan kopioida. Laitan vähäiset rahani talletelokerikkoon. Uima-altaalla lojumiseen ei tarvita rahaa. En perusta rahasta… en ole raha ahne ihminen. En ole materialisti. En käsitä varkaita, siksi. Materialismi on jonkin sortin sairaus, hamstraamisesta puhumattakaan.

Kristallin kirkasta turkoosia vettä. Paikallisia nähtävyyksiä. Upea ranta ja turkoosi meri odottaa.

Kyyneleeni kuivuivat huomaamatta turkoosia vettä ajatellessani.

Työnsin siivouskärryjäni hiiren hiljaisessa kirjastossa.
Oli arkistakin arkisempi työpäivä.

Kirjasto, ja sen hiiren hiljaiset käytävät…

Kävelin kuin huopatossutehtaalla miehen ohitse, joka hievahtamatta tuijotti kirjaa.
Siivosin yhden kirjaston siiven ja jälleen kävelin ääneti miehen ohitse.
Vieläkin,
Vieläkin, hän tuijotti hievahtamatta kirjaansa.
Onko hän elossakaan, kun evääkään ei värähtänyt.
Sitten huomasin, että hän tutkii Einstainin teoriaa.
Väärä hälytys.
Elossa on.

Kirjaston siivottuani, suuntasin, vielä toiseen kohteeseen, toimistoon, johon kuului rappukäytävien nurkkien kiillottelu & kuuraus.

Sitten työpäiväni olikin jo pulkassa.

Olen terveellä tavalla utelias, mielenkiinto elämään tulee säilyttää.

Uteliaisuus edistää oppimista.

On hyvä olla tiedon janoinen.

Uteliaisuus on innostusta kokea jotain uutta.

Asustelen Helsingissä.

Muutin Pihtiputaan laitamilta, en edes ydin keskustasta, tänne. Siis keskeltä ei mitään.

Pihtipudas sijaitsee Keski-Suomessa. Siellä asustelee noin 4 117 henkilöä, Pihtiputaan naapurikuntia ovat Haapajärvi, Keitele, Kinnula, Pielavesi, Pyhäjärvi, Reisjärvi ja Viitasaari. Kinnulaan kotoani oli 89 kilometriä.

Ikkunasta avautui metsämaisemat.

Keski-Suomen pohjoisimmasta kärjessä, puhtaiden vesien ääressä, kauniin luonnon helmassa saattoi virkistyä.

Muistelen kuinka Pihtiputaan huoltoaseman kahvilassa keskusteltiin seuraavanlaisesti:

Hammaslääkäri oli siis ollut auto-onnettomuudessa (murtunut ranne ja auto korjaamolle).

– Oletkos kuullut, hammaslääkäri oli onnettomuudessa, sanoi kampaaja kirurgille.
– Hammaslääkäri on ollut onnettomuudessa, sanoi kirurgi patologille.
– Hammaslääkäri on ollut pahoin loukkaantunut, sanoi patologi lehtimyyjälle.
– Hammaslääkäri on loukkaantunut pahoin ja kait kuollut sanoi lehtimyyjä kukkakauppiaalle.
– Hammaslääkäri on kuollut, sanoi kukkakauppias kirjakauppiaalle.

Kadulla hammaslääkäri käveli kirjakauppiasta vastaan ja kirjakauppias pinkaisi pakoon, kuin pikajuoksija sadan metrin spurtissa konsanaan. Apua, haamu, kiljuen…

Hammaslääkäri ihmetteli tätä.

Kun taas täällä Stadissa päin… kahvilassa, toisin sanoen… kahvilan terassilla… oli ruumis kolme päivää. Kukaan ei reagoinut. Siivooja, kollegani… löysi ruumiin, kolmen, 3, päivän kuluttua… kun kurkotti pöydän alusta siivoamaan. Oli kompastua siihen. Luonnollinen kuolema.

Ihmisiä ei – totta vie – kiinnosta muiden ihmisten asiat, täällä meillä päin.

Siis kolme päivää.

Tähän minulla on ollut sopeutuminen.

Kuin kaksi ääripäätä, Helsingissä viis veisataan, mitä tapahtuu naapurikorttelissa, vaikka joku seisoisi keskellä tietä päällään, kukaan ei reagoi. Auton varashälyttimillä ei tee mitään, ihmiset eivät reagoi…. kun taas pikkukylillä tiedetään paremmin naapurikorttelin asiat, kuin omat asiat. Rikkinäisen puhelimen fiilikset.

(Ihmiset kokoontuvat jonoon rikkinäisessä puhelimessa, ja toisessa päässä oleva kuiskaa haluamansa viestin seuraavalle. Tämä kuiskaa sen eteenpäin, kunnes päästään jonon loppuun. Lopuksi viimeinen kertoo, mitä hän kuuli, ja ensimmäinen paljastaa liikkeelle laskemansa viestin. Viesti on muuttunut matkan varrella huomattavasti) .

Itämeren rannalla sijaitseva Helsinki moderni kaupunki, on äärimmäisen kaunis paikka. missä asustelen.

Elämä on valintoja. Teemme valintoja koko ajan, päivittäin. Yritän valita oikein.

Olemme valintojemme tulos.

Elämän valintatalossa, saa valita.

Meneekö asiat parempaan vai huonompaan suuntaan, se päätetään valinnalla.

Jos valitset yhden vaihtoehdon, hylkäät toisen vaihtoehdon. Tämän johdosta valinta voi olla kipeäkin.

On huonoja ja hyviä valintoja.

Olen valinnut väärin elämässänikin.

Mutta… mutta… olen myös tehnyt paljon onnistuneita valintoja.

Elämä on valintoja, suuria valintoja, pieniä valintoja.

Puolisoni valitsin oikein. On äärimmäisen tuskallista, jos tämän tärkeän valinnan tekee väärin.

Jokaisella valinnalla on seurauksensa.

Valitsen parhaillaan tärkeää asiaa: vapaa-ajan käyttöä, että terveydestä huolehtimista.

Oikeat ja riittävän kunnianhimoiset tavoitteet löytyvät myös valinnoistani.

Onnellisuus on omista valinnoistasi kiinni.

Olemme valintojemme summa.

Teemme suuria valintoja, ja pieniä valintoja.
Aloitan laborantti opinnot ja vaihdan siivouskärryt laboratorioon…
Suht koht suuri valinta, opiskelun aloittaminen.

Muutan opintojeni johdosta, asunnon hankkinen, suuri valinta. Valitsen rauhallisen ympäristön ja pitkän koulumatkan.

Sanon hasta la vista, Stadin ydin keskustalle…

On pieniä valintoja, jotka vaikuttavat elämäämme.

Koko elämä on valintoja.

Olen katkaissut ihmissuhteita, ihminen esitti ystävääni olematta ystäväni. Tämä oli suht suuri valinta. Voimme valita ihmiset, kenen kanssa jaamme elämämme, kenen kanssa vietämme arvokasta aikaamme. Etenkin valitse ihmiset elämässäsi oikein.

Olen tehnyt valinnan, vaalin ystävyys suhteitani. Ystävät ovat kukkasia elämän poluilla ja kukat kuihtuvat, hyvät ihmissuhteet hiipuvat, jos niitä ei vaali…

Tapaamme elämme taipaleella hurmaavia ihmisiä, ihmisiä joilta saamme voimaa, elämän meitä kolhiessa, ihmisiä, joiden kanssa jaamme ilot, hymyn häivän.

Meillä on sitten valmistujaiskahvit, kun laborantti opintoni päättyvät. Valitsen ylleni sinisen kauniin leningin, hyvä valinta.

Sen pituinen se

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Tee hyviä valintoja elämässäsi.

Mitä juuri sanoinkaan…

Tee hyviä valintoja elämässäsi.

Testasin vain kuunteletko lukijani… takaisin tekstiini…

Voit oppia tämän lukemalla tämän tarinan, tai kantapään kautta, elämässä… suosittelen tämän tarinan lukemalla oppimista…

sillä olemme valintojemme tulos…

Joskus olemme kuin tienhaarassa, valitsemmeko selkeän tienviittoja sisältävän oikoreitin, vai mutkittelevan vuoristopolun…

Otetaanpas tarinasta esimerkki… Valitsetko A terveen uteliaisuuden, mikä on äärimmäisen tärkeää elämässä, se tarkoittaa suomeksi sitä, että olet elämän janoinen… vai valitsetko B uteliaisuuden ja juoruilun, kuin Pihtiputaan kahvilassa tarinassani vai kolmas vaihtoehto, valitsetko C tarinan Stadin meiningin… ruumis oli kolme päivää kuolleena, kahvilassa pöydän alla ja kukaan ei huomannut, kun ketään ei kiinnostanut… Valinta on sinun… miten näistä kolmesta vaihtoehdosta valitset. A vai B vai C ???? Napakymppi on vaihtoehto A.

Tietenkin teemme virheitä, mutta meidän tulee oppia virheistämme lakata tekemästä virheitä…

Tarinan aika

Olipa kerran mies, hän potkaisi jalkansa kiveen, tätä toistaen, varvas murtui, ei kivi.
Olipa kerran mies, joka kerran varpaansa kiveen potkaistuaan, oppi väistämään kiVveä.
Meidän tulee oppia virheistämme, lakata tekemästä virheitä.

Oli kerran nainen, hän teki virheitä, virheiden perään.
Olipa kerran nainen, joka oppi virheistään ja hänestä tuli ripauksen viisaampi lady.

Meidän tulee oppia virheistämme, viisastua.

Olipas kerran daami, joka keitti veden pohjaan, koskaan, ei koskaan, hän nauttinut sitruuna teetään.
Olipas kerran daami, joka kerran veden pohjaan keitettyään, oppi keittämään vettä ja hän nautti sitruuna teetään.