Kukkien istutusta

22.4.2026

+8

Aurinko nousee 5.15

Aurinko laskee 21.17

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Istutin kukkia ruukkuun. On vielä yöpakkasia. Joten ruukun nostan yöksi sisälle, etteivät kukat palellu. Päiväksi ruukku pihalle…

Kesällä kukkaloisto, sitten häikäisee kauneudellaan.

Olen tarinan kertoja. On siis fiktiivisen tarinan aika.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilöt.

Hän on

Lotta. Kolmenkympin parhaalla puolella. Helsingistä. Punavuoresta. Ylimmän kerroksen, kerrostalo kaksiosta.

Hän on ammatiltaan sairaanhoitaja. Vuorotyö. Hän työskentelee päivystyksen vastaanotossa.

Hänellä on oranssi leninki yllään vapaa-ajallaan. Hänen koko vaatekaappinsa on oranssin sävyinen. Samoin huulipuna ja pitkät lakatut kynnet.

Hän on hyvin tavallinen, valkoinen, suomalainen nainen.

Hän on muuttanut Savosta, pienestä kylästä Helsinkiin töiden perässä, kolme vuotta sitten.

Hän pitää Frendeistä. Tuosta TV sarjasta.

Hän viihtyy vapaa ajallaan karaoke baarissa. Hänellä on ihan kaunis ääni. Kerran hän osallistui karaoke kilpailuihin. Sijoitus oli viides, 5.

Dalvin, 36. Hän asustelee Dominikaanisessa tasavallassa. Kerran eronnut. Katkera ero.

Hän soittaa kitaraa vapaa ajallaan.

Ja viihtyy rannalla hyvin. Itse asiassa hän rakastaa valkoista hiekkarantaa.

Temperamenttisen luonteen, äidiltään perinyt mies.

Dalvinin äiti ja Lotan tuleva anoppi. Hän on temperamenttinen luonne. Erikoisen huumorintajun omistava. Yksinhuoltaja ollut. Köyhä. Mikä on yllätys Lotalle.

Ja tarina alkaa ja on nimeltään

SUKLAA SILMÄ

Katutaidetta ja värikkäitä rakennuksia.

Näitä tarjoaa Dominikaaninen tasavalta.

Mihin Lotta suuntaa kesälomallaan.

Hänellä on kesäloma jo toukokuussa.

Ja on toukokuun ensimmäinen päivä.

Hän on seurustellut netissä miehen kanssa jo kaksi, 2, kaksi vuotta.

Dalvin ja Lotta tapasivat netissä mäyräkoirien sivustolla. Mihin piti kirjautua omalla nimellään, omana itsenään.

Hän tutustui perusteellisesti Dalviniin.

Hän ei – totta vie – lähtenyt tuikituntemattoman mukaan. Ei.

Rakkaus mäyräkoiriin toi heidät yhteen.

On tullut aika tavata Dalvin.

Suoria lentoja ei ole Dominikaaniseen tasavaltaan. Ja lento on pitkä. Noin 20 tuntia.

Lotta on todella väsynyt pitkästä lennosta.

Dalvin on lentokentällä Lottaa vastassa, ruusukimpun kera.

He siirtyivät lentokentältä Dalvinin rämällä autolla hänen kotiinsa. Lotta miettii, että tippuuko autosta moottori tielle.

Dalvinin äiti ja veli asuu samassa pienessä maalaistalossa.

Paratiisirannat ja huojuvat palmut ympäröivät heidät.

Ilmasto oli trooppinen.

Mukaansa tempaava tanssimusiikki kuuluu kaikkialla – rannoilla, baareissa, kaupoissa. Itse asiassa kaikkialla. Karibialaiset rytmit soivat.

Merengueta ja bachataa.

Dominikaaninen tasavalta on osa espanjankielistä Karibiaa.

Lotan anoppi ei puhu englantia. Ja Lotta ei puhu espanjaa. Kännykän kääntö ohjelmalla sanotaan tärkeimmät asiat.

Kortteleissa on ruokakojuja, sikarikauppoja.

Sisämaassa puolestaan on sademetsien peittämiä vuoria, vesiputouksia ja sokeriruokoviljelmiä.

Mutta Dalvin asui noin parikymmentä kilometriä kaupungin sykkeestä, lähes maaseudulla, köyhissä oloissa. Missä ei ole vesiputouksia.

Historiallisia rakennuksia.

Kietoutuen karibialaisiin rytmeihin.

Päivät vierähtävät nopeasti. Lotta ja Dalvin rakastuvat tulisesti.

Lottaa häiritsee se, että Dalvin asuu hänen anoppinsa kanssa.

– Vain hullu riitaantuu anoppinsa kanssa. Toteaa Lotan ystävätär Siiri… Lotan soittaessa hänelle video puhelussa kuulumisiaan. Anopin kanssa ihmissuhde on tärkeä. Jopa taistelemisen arvoinen, vaikkapas terapian arvoinen. Suhde mieheesi on tuhoon tuomittu, jos vihaat anoppiasi. Etenkin Dominikaanisessa tasavallassa, miehille, äidit ovat tärkeitä, Siiri toteaa videopuhelussa.

Lotta nautti upeista rannoista, värikkäästä kulttuurista, kauniista luonnosta ja runsaasta auringosta Dalvinin kanssa.

He piipahtivat myös markkinoilla ja sikaritehtaassa.

Dominikaanisessa tasavallassa on peso. Pinta-alaltaan ja asukasluvultaan Karibianmeren toiseksi suurin valtio.

Kasvillisuus vaihtelee rehevästä sademetsästä aavikoihin.

Dominikaanisessa tasavallassa on 16 kansallispuistoa ja 67 muuta luonnonsuojelualuetta. Maalaukselliset maisemat.

Maataloutta on paljon. Olisikohan eniten?

Raakasokeri, kahvi, kaakao ja kulta. Tulevat sieltä. Dominikaanisesta tasavallasta.

Yllättävän köyhää.

Lotta yllättyi Dalvinin köyhyydestä. Lotta on keskiluokaa. Sairaanhoitajan palkkalla elää. Asuntolainaa maksaen.

Kesäloma vierähti hurauksessa palmujen katveessa. Ja koetti toukokuun viimeinen päivä.

Lotta suuntaa suloiseen tuhansien järvien maahamme. Kyyneleet silmissään.

Ikävä on raastavaa. Sydäntä raastavaa.

Arki alkaa.

Netti rakkaus Dalvinin kanssa kestää.

Kunnes… koettaa elokuu.

Dominikaaninen tasavalta on hurrikaanialuetta. Hurrikaaneja tavataan siellä kesäkuusta marraskuuhun. Trooppinen myrsky tai hirmumyrsky osuu alueelle keskimäärin joka toinen vuosi.

Niinkin tiuhaan.

Trooppinen myrsky iskee. Dalvinin koti tuhoutuu.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli.

On ihmissuhteita, joihin kannattaa panostaa, hioa, hoitaa ja vaalia. Jos ihmissuhde on vaikea, voi tallustella, vaikkapas terapiaan, rakentaen ihmissuhteesta hyvän. Ja yksi tällainen ihmissuhde on ihmissuhde anopin kanssa. Miehen äidin siis.

On pitkä lista klassisia anoppi vitsejä.

– Mitä eroa on anopilla ja sipulilla?

– Anopin pilkkominen ei itketä… (kuuluu vanha vitsi).

On lukuisia vitsejä anopista. Mutta kuitenkin…

– Vain hullu riitaantuu anoppinsa kanssa. Toteaa Lotan ystävätär Siiri… Lotan soittaessa hänelle video puhelussa kuulumisiaan. Anopin kanssa ihmissuhde on tärkeä. Jopa taistelemisen arvoinen, vaikkapas terapian arvoinen. Kaiken arvoinen…. Suhde mieheesi on tuhoon tuomittu, jos vihaat anoppiasi. Etenkin Dominikaanisessa tasavallassa, miehille, äidit ovat tärkeitä, Siiri toteaa videopuhelussa.

Ja näin se on. Sanoi vitsit mitä vain…

Tunnetuin ja koskettavin raamatullinen kertomus hyvästä anoppi-miniä-suhteesta löytyy Ruutin kirjasta.

Noomi on israelilainen nainen, joka muuttaa Moabiiin.

Ruut on Noomin moabilainen miniä.

Kun Noomi päättää palata Juudaan, hän kehottaa miniöitään jäämään kotiin. Ruut kuitenkin kieltäytyy jättämästä anoppiaan, ja lausuu yhden Raamatun kuuluisimmista uskollisuuden valoista:

”Minne sinä menet, sinne minäkin menen… sinun kansasi on minun kansani ja sinun Jumalasi minun Jumalani” (Ruut 1:16).

Ruut huolehtii anopistaan tämän palattua köyhänä kotiin, ja heidän suhteensa kuvaa poikkeuksellista rakkautta, kunnioitusta ja huolenpitoa yli kulttuurirajojen.

Toinen esimerkki Uudesta testamentista

Pietarin anoppi (Mark. 1:29–31, Luuk. 4:38–39): Jeesus parantaa anopin kuumeesta. Parantumisen jälkeen anoppi nousee heti palvelemaan vieraita, mikä osoittaa vieraanvaraisuutta ja aktiivista luonnetta.

Anoppi ihmissuhde on yllättävän vahva ihmissuhde elämässä. Ja yksi harvoja ihmissuteita johon, totta vie kannattaa panostaa.

Loppusanat:

Dalvin muuttaa Helsinkiin. Lotan luokse. Sen jälkeen, kun hänen kotinsa tuhoutui trooppisessa myrskyssä.

He eivät kumpikaan viihdy Helsingissä. Dalvin on maaseudulta. Siksi… Hän ei viihdy asvaltti viidakossa. Betonisten kerrostalojen keskellä.

Joten he pakkaavat kimpsunsa ja kampsunsa, muuttaen Savoon. Ostavat pienen mökin, missä karaoke soi.

Lotta saa Kuopion sairaalasta töitä. Ajaa pitkää työmatkaa, 90 kilometriä pelkkä meno suunta.

He asuvat Savon sydämessä maalla. Ja viihtyvät loistavasti.

Dalvin löytää töitä siivoojana.

Ja miten käy Dalvinin äidin. He eivät jätä anoppia… Heidän pienen pienen omakotitalon, missä on vain keittiö ja makuuhuone maaseudulla, pihalle rakennetaan pieni, yhden huoneen… piharakennus Lotan anopille.

Anoppi on jo eläke iässä, hän ei työskentele.

Anoppi hoitaa pientä kasvimaataan.

Ja Dalvin ja Lotta saavat viisi, 5, lasta… Joista vain yksi on sairas (Downin oireyhtymä). Lotan anopista on suunnattomasti apua, lasten hoidossa.

Pikkuhiljaa maatilaa laajennetaan. Lapsille omat huoneet.

Korostaen tarinassani Lotan rohkeutta ja luottamusta Jumalaan vaikeuksienkin keskellä. Ilon keskellä. Onnenkin keskellä.

Ja puutarha säteilee kauneudessaan.

Vuodet vierivät.

Viisi lasta kasvaa aikuiseksi. Ja yksi lapsi matkustaa Dominikaaniseen tasavaltaan.

Historiallisia rakennuksia.

Kietoutuen karibialaisiin rytmeihin.

Kasvillisuus vaihtelee rehevästä sademetsästä aavikoihin.

Paratiisirannat ja huojuvat palmut ympäröivät.

Ilmasto oli trooppinen.

Mukaansa tempaava tanssimusiikki kuuluu kaikkialla – rannoilla, baareissa, kaupoissa. Itse asiassa kaikkialla. Karibialaiset rytmit soivat.

Merengueta ja bachataa.

Näistä on dominikaaninen tasavalta tehty.

Ps. Mitä opit tarinan luettuasi… Vain hullu riitaantuu anoppinsa kanssa.

Nyt tarinani saapui pisteeseen.

THE END

Kun yhden tarinan saa pisteeseen… kutsuu jo toinen tarina tarttumaan sulkakynään…

Pääset uutenakin blogini runouden lukijana kärryille teksteistäni. Ei ole jatkosarjaa. Vaan kun tarina päättyy, se päättyy. Samoin on runoissani.

OLEN KIRJOITTANUT MONEN MONELLA TYYLILLÄ. VIILAILLUT JA NIKKAROINUT ADJEKTIIVEJÄ… HIONUT JA PUNONUT ETTÄ LETITELLYT VERBEJÄ… JOSKUS RUNOUS ON KAUNISTA PITSISTÄ TEKSTIÄ NS. LIIRUM LAARUMEJA. SILLOIN ON TÄRKEÄÄ MITEN SANOTAAN, EI MITÄ SANOTAAN. TÄNÄÄN KIRJOTUS TYYLINI ON ERILAINEN… ON ÄÄRIMMÄISEN TÄRKEÄÄ MITÄ SANOTAAN… JA TEKSTI ON PELKISTETTYÄ KERRONTAMUOTOA, EI RUNOUDEN SÄVELIÄ, SULO SOINTUA…

EN HIO TEKSTIÄ… KUIN RUNOUDESSANI, SILLÄ KYSEESSÄ ON TARINA.

JA TÄRKEÄ AIHE ON: KÄVELYKEPPI… YMMÄRRÄT  TÄMÄN … JOS POLVESI ON LEIKATTU ESIMERKIKSI… JOS LÄHEISESI JALKA ON LEIKATTU… SILLOIN YMMÄRRÄT… TAI SELKÄ ON KIPEÄ…

Tämän päivän tarina kertoo Istosta. Hänellä on jalkaleikkaus edessä. Sekä Sampasta, selkä saksittu… Ja Markosta… hän on terve kuin pukki… 

Tarinan henkilöt

Isto: jalkaleikkaus edessä

Samppa, Iston paras ystävä: selkä leikattu, tuplakerroin, kenties tulevaisuudessa triplana.

Marko: terve, pitää piirtää rasti seinään siksi. Iston ja Sampan kaveri.

Ja tarina alkaa

KÄVELYKEPPI on tarina nimeltään

– En istu rullatuolissa, ennemmin ryömin. Isto toteaa Sampalle, ystävälleen. Viitaten jalkaleikkaukseensa.

Sampalla alkoi juhannukselta kesäloma ja hän on Iston luona kylässä pari päivää.

– En ota rollaattoria, ennemmin ryömin.

– En ota ankeita kainalosauvoja, en. Jatkaa Isto suu vaahdoten keskusteluaan.

– Kapteenikoukkuhan oli ihan cool, puu jalkoineen, Samppa vastaa.

Sampalta on leikattu selkä, kahdesti.

Hänellä on kultainen, kävelykeppi… leijonan pää kävelykepin nupissa.

Tällaisen Isto tahtoo. Ja ostaa.

Ja myös Marko. Jolla ei edes jalkaa ja selkää ole leikattu. Ostaa kävelykepin, niin upea se on

Kultainen kävelykeppi on todella hieno. Saisi tulla muotiin.

Jalka paranee. Kävelykeppi jää.

Sampalla ja hänen vaimollaan on eri aikaan kesäloma. Vaimolla elokuun ja Sampalla juhannukselta, nelisen viikkoa.

Sampan vaimo on oikein vieraanvarainen. Laittaa pöydän koreaksi, kun vieraita käy. Lautasliinoineen, pöytä koristeineen.

Sinkku Isto ei ole edes kahvipakettia ostanut vieraalleen.

Joten he suuntaavat kebabille. Isto ei kokkaa.

– On mukava nähdä kavereita, liian vähän tulee pidettyä yhteyttä. Samppa toteaa Istolle. Kävelykepit molempien kädessä.

On kaunis, helteinen kesäpäivä.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Vietä aikaa ihmisten kanssa, jotka saavat sinut hymyilemään.

Loppusanat tarinaan.

Kerroin juuri Istosta ja Sampasta… mutta Marko mainittiin vain sivu osassa.

Mitäs kuuluu Markolle.

Marko on juuri alkanut seurustelemaan.

Hän on tulisesti rakastunut Helviin.

He tapasivat Helvin kanssa taidegalleriassa, virtuaalisessa sellaisessa. Helvi oli laittanut itsestään kymmenen vuotta vanhan kuvan nettiin, jossa hän hymyilee häikäisevällä hammasrivistöllään.

Kun hän tapasi Markon kanssa kasvotusten. Kutrit hän kampasi kauniisti, punasi suunsa, mutta kuva oli kymmenen vuotta vanha. Ja sen Marko huomasi heti. Helvi on vanhempi kuin hän luulikaan.

Helvi on 45 vuotias, Marko 32.

He tapasivat lounaalla, kiinalaisessa ravintolassa ensi kerran. Marko söi haarukalla, Helvi puikoilla.

Alku oli vaivaantunut lounaalla. Mutta he olivat keskustelleet puhelimessa jo vuoden. Keskustelut vaihtuivat chatista  puheluiksi. Ja oli jo treffien aika.

Nyt, kun on kulunut puoli vuotta treffeistä kiinalaisessa ravintolassa… he ovat astuneet astetta syvemmälle suhteessaan ja päättäneet vakiintua.

Ei, ei … alttarille he eivät vielä astele. Vaan astetta vakavammalle pohjalle. Vakiintua. He eivät tapaile muita. Ja salaa Marko on katsellut jo kihlasormuksiakin. He ovat rakastuneita. Marko ja Helvi.

Helvin läheisin sukulainen on hänen enonsa. Helvin äidin veli.  Hänen äitinsä on kuollut ja muun suvun kanssa Helvi ei ole läheinen.

Ja he ovat nyt menossa enon luokse kylään Markon kanssa.

– Enon on pakko pitää minusta. Marko tuumii. Aivan pakko.

Eno on tuntenut Helvin lapsesta asti. Helvi konttasi hänen lattioita pitkin lapsena. Ensimmäisen irronneen hampaan hän antoi enolleen. Ja hammaskeiju toi markan. Millä Helvi osti tikkarin.

Nuorena Helvi fanitti rock bändiä ja eno äänitti Helville c kasetille Metallicaa.

Helvi esitteli ensimmäisen poikaystävänsä parikymppisenä enolleen. Ja 25 vuotiaana eno kuivasi Helvin kyyneleet, kun heille tuli ero silloisen poikakaverin kanssa.

Helvi ei ole seurustellut sen koommin. Kaksikymmentä vuotta sinkkuna viihtynyt.

Hän on keskittynyt opiskelemaan. Ja valmistui vasta viime vuona. Parikymmentä vuotta lukenut, sivistynyt brunette hän on.

Töissä Helvi on opintojen lisäksi ollut terveyskeskuksen, info pisteessä. Ei rikas, ei köyhä, keskiluokkainen. Arkeologiaa hän luki vuosia. Teki jopa lopputyön aiheesta. Ja sairaanhoitajan tutkinnon opiskeli myös, minkä infossa työskentely vaatii.

Marko on puolestaan käynyt ammattikoulun. Automekaanikoksi opiskeli. Hän rappaa vanhoja autoja kaiken vapaa aikansa. Työkseen hän työskentelee autokorjaamolla.

Kihloissa Marko on ollut kahdesti, naisia on ollut aika paljon, mutta hän ei ole ollut ennen Helviä rakastunut. Tai toiseen ex kihlattuun oli. Mutta ero oli katkera. Niin katkera, että hän unohti, sen kuinka rakastunut hän ex:n olikaan.

Marko on tulisesti rakastunut Helviin.

Helvillä on auton romu. Volvo. Sekin pitää Markon kiireisenä. Volvo pitää purkaa aivan osiin.

Mutta mutta.

Nyt he siis olivat matkalla Helvin enon luokse. KUINKA SAAN HÄNET PITÄMÄÄN ITSESTÄNI. HÄNEN ON AIVAN PAKKO PITÄÄ MINUSTA. Marko miettii.

– Jos et tule toimeen enoni kanssa, eroan. Hän on perheeni, koko sukuni.

Ja tämä lisäsi vain paineita Markolle.

– Ei sinun tarvitse hänen paras ystävä olla. Riittää, kun tulet toimeen.
Helvi jatkaa

– Käyttäydynkö kuin työhaastattelussa. Kravatti kaulaan, olen edukseni vai miten?
– Olet vain oma itsesi.
– No, kerro millainen hän on. Eno, äitisi veli siis.

Eno on eläkkeellä ollut jo kauan. Hän oli työelämänsä kaupan lihatiskillä töissä. Hän on leski. Kaksi  lasta, poikia enolla on. Aikuisia jo. Toinen poika on naimisissa, ja eno on siis ukki. Toinen poika opiskelee. Hän harrastaa shakkia. Aika tavis, suomalainen. Hän ei etsi uutta vaimoa. On niin raskas pala leskenä olo. Ei tuore leski. On ollut leski jo kymmenen vuotta. Häneltä on polvi leikattu vasta. Grillaa… ja paljon…

Ja niin Marko ja Helvi lähtivät enon luokse kylään. Enon naapuri oli kylässä enon luona.

– En tiennyt, että on vieraita täällä. Helvi huikkaa ovelta.
– Aina on tilaa, kun käyttää rexonaa, eno huikkaa.

Grillipihdit käsissään.
Grilli on kuuma.

Marko kättelee enoa ja on aivan paniikissa. Hän on pukeutunut kravattiin.

– Kaunis sää, Marko avaa keskustelun kuin työhaastattelussa. Ei puutu kuin CV n lukisi perään.

Enon naapuri ja eno juttelevat tv sarjasta. Jota Marko ei tietenkään ole katsonut yhtä ainoa jaksoa. Kukahan on Ismo Laitela? Hän miettii.

– Grillipihvit popsitaan. Suussa sulavia.

Lähtiessään Marko antaa enolle kävelykepin. Kultaisen, jossa on leijonan pää kävelykepin nuppina.

– Polvesi on leikattu hiljattain… Marko sanoo.

Eno ilahtuu suunnattomasti kävelykepistä. Onhan polvi leikattu. Kävelykeppi pelasti vierailun.

– No miten meni vierailu, Marko kysyy Helviltä. Kun he huristelevat autolla pois.

Ihan hyvin, ette olleet tukka nuottasilla, Helvi vastaa
– Emme siis eroa.
– Emme.

Volvon romu käy huonosti. Marko ajaa auton korjaamolle. Ja siellä vierähtää loppu ilta.

Sen pituinen se.

Loppusanat tarinaan: Helvi harrastaa muuten tanssia… hän tilasi netistä häikäisevän upean kävelykepin ja pyörittelee kävelykeppiä ilmassa tsa tsa tsaan tahdissa… ja nappasi tällä… kävelykeppi tanssiaskelilla kulta mitalin. Se ripustettiin hänen kaulaansa. Kulta mitali kaulassaan hän teki virtuaali muotinäytös vierailun… Muotiluomus esiteltiin kävelykeppi kädessä… Kävelykepillä malli tiputti kutreiltaan lierihatun ja nosti sen ylös. 

Ja kaikki elivät elämänsä onnellisena loppuun asti.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin

Runouden sulo siivin edetään blogissani runouden.

Tunnelmallista lukumatkaa