Kuu on runoilijattaren ihanne sana, rimmaa
31.1.2026
-20
Aurinko nousee 9.08
Aurinko laskee 15.54
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
KUU
Kuu on runoilijattaren ihanne sana. Rimmaa.
Kuu, suu… Luu, muu… Kaikuu. Kaipuu.
Ei ihanne sanoja ovat mm.
Kumarreksituteskenteleentuvaisehkollaismaisekkuudellisenneskenteluttelemattomammuuksissansakaankopahan.
– Virallisesti suomen kielen pisimpiä sanoja on 30-kirjaiminen pyyhkäisyelektronimikroskooppi.
– Eri yhdyssanoista on koottu myös muun muassa tämä 48-kirjaiminen sana: mustavalkotäplähylkeennahkasaapasrasvatahnarasia (mustavalkotäplähyljettä ei ole olemassakaan. Ja tuskin on saapasrasvatahnarasiaakaan).
– Vaikeimpana sanana pidetään usein defibrillaattoria. Defi eli sydäniskuri on laite.
Mutta, oi kuu…
Kuu sana löytyy useista runoistani.
Vasta vai vihta?
Juustoleipä vai leipäjuusto?
Suloiset murteemme
Äkätä (Lappi): Tajuta, huomata
Nokko (Kuolajärvi): Riittävästi, kylliksi.
Ammotti varsinkin (Lum), saatikka sitten
Hornia (Nivala), vähän lämmin
Mitä tämä tarkoittaa? (Savo), Mittees se tämä meenoo?
PASSOOTTAA (Lapua), oikutella
Fiirat (Rauman giäl): Juhlia
Farelma (Pori) vadelma
Polnitsa (Stadin slangi). Sairaala.
Safka. Ruoka.
Meillä päin … täällä Pohojanmaalla puhutaan näin…
TALRIKKI
röökkynä
ryykkäsi
hantuukin
ja
förkkelin
ja tämän
jälkeen
jappasi
köökissä
röökkynä = neiti
ryykätä = silittää
hantuuki = pyyheliina
förkkeli = esiliina
jappasta = jaaritella
köökki = keittiö
Tiedätkös upea, blogini runouden… lukijani mikä on Talrikki ?
Olen tarinan kertoja.
On siis fiktiivisen tarinan aika.
Tarinan sijainti on Aurajoen suulla… Saaristomeren rannikolla.
Turun… naapureita ovat… Aura, Kaarina, Lieto, Masku,
Mynämäki, Naantali, Nousiainen, Parainen, Pöytyä, Raisio ja Rusko…
Suunnatkaamme Pöytyän maalaismaisemiin.
Ja tarina menee tällä kertaa näin… olkaas hyvä…
Turun murteella: MAATILA
Olipa simmottos sit vaa kerran vai kummottos kaunis maatila.
Sinine tupa, ja hevoslaitumet.
Metsää ja pirtin uunist leijaileva pullan tuaksu.
Ja nii om mone muukki sanonu Maatilan
kyl mar sit vanha isäntä istus kiikkutualissas totesi
– Elämä o kovaa.
Sen pituine hän.
Tarinan opetus oli seuraavanlaine ja nii om mone muukki sanonu:
Elämä simmottos sit vaa o kovaa. nimpal mukavast
* * * * * *
MAATILA
Olipa kerran kaunis maatila.
Sininen tupa, ja hevoslaitumet.
Metsää ja pirtin uunista leijaileva pullan tuoksu.
Maatilan vanha isäntä istui kiikkutuolissaan todeten
– Elämä on kovaa.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Elämä on kovaa.
Oikein mukavaa ja särehtivää viikonloppua kui mun nysse tarttis sano kaikil upeil plokini Runouren sävelin lukijoil.
Plokini runouren o puhras tairekanava. Kuulumisiani o harvoin, jos koskaan plokissani.
Mut mitäs hän Ponr. James Ponr sanoikaan. mut kumminki”Never say never” kui vaa. Simmottos sit vaa” kui mun nysse tarttis sano nimpal mukavast O siis simmottos sit vaa kuulumisten aika.
Mitäs teil lukijani ei sunkka kuuluu ? Mul kiitos hyvää. Nimpal mukavast mukavaa arkea porskuttelen.
Vai kummottos Vietän viikon lopun kui vaa pitkäst aikaa ystävieni kans. Kokkailemme tavallist paremmin ja vietämme hauskaa laatu aikaa ei sunkka (hotellis).
O puujalka vitsitte aika… Hah tiätty hah hah ei mar (Mitä lumiukko teki kasvimaal? Kaivoi nenäänsä. Mahtaks sitä sanokka kehrata..) He o niitä parhaimpia vitsejä…
Mukava tavata ystäviä pitkäst mahtaks sitä sanokka kehrata aikaa.
Ystävät ovat aarteit. Liian vähän tulee pirettyä yhteyttä ystäviin, kyl mar sit tää korjataan tänäpän.
Oikein mukavaa ja sädehtivää viikonloppua kaikille upeille blogini Runouden sävelin lukijoille.
Blogini runouden on puhdas taidekanava. Kuulumisiani on harvoin, jos koskaan blogissani.
Mutta mitäs se Bond. James Bond sanoikaan. ”Never say never.”
On siis kuulumisten aika.
Mitäs teille lukijani kuuluu ? Minulle kiitos hyvää. Mukavaa arkea porskuttelen.
Vietän viikonlopun pitkästä aikaa ystävieni kanssa. Kokkailemme tavallista paremmin ja vietämme hauskaa laatu aikaa (hotellissa).
On puujalka vitsien aika… Hah hah hah (Mitä lumiukko teki kasvimaalla? Kaivoi nenäänsä…) Ne on niitä parhaimpia vitsejä…
Mukava tavata ystäviä pitkästä aikaa.
Ystävät ovat aarteita. Liian vähän tulee pidettyä yhteyttä ystäviin, tämä korjataan tänään.
Mitäs mieltä olette siitä, että suomalaisia sanoja korvataan uusilla sanoilla, upeat blogini runouden lukijat ?
Olen tarinan kertoja. On siis fiktiivisen tarinan aika. Ja se menee tällä kertaa näin.
Pitäähän minun esitellä tarinan fiktiivisen henkilöt.
Eveliina on nuorekas 40 plus nainen. Kuulostaa paremmalta ilmaista ikänsä 40 plus kuin viisikymmentä miinus. Nuorekas daami. Menisi heittämällä kolmekymppisestä.
Hänellä on kilpikonna.
Aikuiset lapset.
Eronnut.
Hän on hyvin pikkutarkka ihminen. Hankalakin luonne. Mutta hänellä on ihmisiä, jotka rakastavat häntä hankalasta luonteesta huolimatta.
Hän on käynyt vain Haaparannassa. Ei ole matkustellut ja maailmaa nähnyt, muuten kuin kirjojen sivuilla. Nojatuoli matkoja lukien tehnyt, siis.
Hän ei perusta politiikasta, hädin tuskin äänestää. Tai riippuu säästä äänestäminen. Jos on hyvä sää ja sattuu äänestyspaikka olemaan matkan varrella, niin sitten kyllä.
Hän rakastaa arkea. Enemmän kuin juhlia. Rutiinit ovat hänelle tuttuja.
Hän rakastaa jauhelihakeittoa. Että hän rakastaakin jauhelihakeittoa.
Hänellä on punaiset kutrit, väripurkin mukaan. Vihreät silmät ja lakatut pitkät kultaiset kynnet.
Hän pitää iskelmästä.
Ansa on rock henkinen lady. Hänellä on takkuiset mustat kutrit, nahkarotsi. Ja moottoripyörä.
Ikää mittarissa viisikymmentä miinus. Moni luulee, että enemmänkin. Hän on elämän keitoksen läpi käynyt nainen. Ja se vanhentaa.
Hän on suht herttainen, mutta tästä huolimatta hänellä on vähän ihmisiä, jotka rakastavat häntä. Vain ex mies rakastaa häntä (vieläkin) ja hänen synnyttäjänsä.
Hänellä on tuttavia paljon, paljon. Mutta rakkautta vähän. Hän janoaa rakkautta. Pidä aina huoli, että sinulla on ihmisiä jotka rakastavat sinua ja joita sinä rakastat.
Hänellä on kaksi veljeä ja kolme siskoa. Ansa ei ole heidän kanssaan tekemisissä. Vain yhden kanssa riidoissa. Muut eivät vain ole läheisiä. Varmaan välimatkankin takia. He eivät siis rakasta Ansaa. Ystäviä ei ole jotka rakastaisivat.
Tuttavia on liuta. Puolestaan.
Ansa virkkaa. Parhaillaan virkkaus on muodissa.
Hän tekee suussa sulavaa pannukakkua.
Ja kuuntelee rockia. Rock henkinen lady.
Ansa ja Eveliina ovat tuttavia. Käyvät samassa jumpassa, siis.
Toinen on hankala. Ja hänellä on paljon ihmisiä, jotka rakastavat häntä.
Toinen on suht herttainen. Ja hänellä on vähän ihmisiä, jotka rakastavat häntä.
Eräs huippu psykiatri on sanonut kirjassaan, että
– Pidä huoli, että sinulla on ihmisiä, jotka rakastavat sinua. Ja joita sinä rakastat.
Tämä on yksi avain onneen. Hän on lukenut vuosia, vuosia psykologiaa. Ei vain yhtä kurssia.
IRTORIPSET on tarina nimeltään
Nainen on tälläytynyt ja laittautunut irtoripsissään.
– Oletko juhliin menossa, kysyy tuttava naiselta.
– En. Vaan kuntosalille.
–Eikö synnyttäjäsi vietä pyöreitä pian? Milloin on syntymäpäivät?
– Siis kenen syntymäpäivät?
– Äitisi, siis.
Nykyisin äiti sana on korvattu synnyttäjä sanalla. Isä on siittäjä.
– Eikö tuo ole ihan hullua? Äiti on äiti. Eikä mikään synnyttäjä. Yksi maailman kauneimmista sanoista.
– Äitini oli yksinhuoltaja. Isäni ei ole elämässäni. Passaa ihan mainiosti, että hän on vain siittäjä.
–Minulla puolestaan on vanha isä. Jos lähetän hänelle isänpäivänä ”Hyvää siittäjän päivää” kortin. Hän loukkaantuu.
– Kerrohan vähän tuosta synnyttäjä sanan käytöstä. Minulla on lehti lukematta.
– Saako siitä sakot, jos sanoo äiti?
– En tiedä
– Jo on hullua. Aina, vaan hullumpi ja hullumpi maailma.
–Minulla on tähän ratkaisu, minä olen mutsi.
– Vai niin.
– Milloin on mutsisi syntymäpäivät?
– Ensi viikon lauantaina.
–Kerro terveisiä, onnittelut minulta.
-Kerron.
– Ihanaa, että on juhlat… mutta elämää ei kannata elää vain juhlahetkiä varten. Todellisen onnen tulee löytyä arjesta.
– Olen viimeistä viikkoa kesälomalla. Ihan mukavaa mennä sorvin äärelle ja töihin. Alkaa pikku hiljaa tympäistä jouten olo.
– Minä olen koko elämäni tehnyt pätkätöitä. Määräaikaisia. Sijaisuuksia. Nyt on pari kuukautta työttömänä. Syyskuussa todennäköisesti aloitan optikkona silmälasiliikkeessä.
– Kävin putiikissanne ostamassa aurinkolasit.
Sen pituinen se
Tarinan opetus oli seuraavanlainen:
– Onnen sirpaleet löytyvät myös arjesta. Älä elä vain juhlahetkiä varten. Tarinassa juhlahetki oli syntymäpäivät.
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin
Ps. Talrikki on lautanen