Lapin portilla… meren äärellä…Ainutlaatuinen arktinen luonto.

12.4.2026

+15

Aurinko nousee 5.52

Aurinko laskee 20.44

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Iloiset terveiset Kemistä.

Tämä runoilijatar piipahti Kemissä.

Kemissä ei ole lunta, vaan lumi on sulanut jo Lapissakin.

Äärimmäisen kaunis keväinen, aurinkoinen päivä tänään.

Lämpömittari kipuaa 15 astetta plussan puolelle (auringossa).

Sieltä se hurmaava kesä pikku hiljaa saapuu. Rakastan kesää. Lempivuoden aikani.

Kemi… Lapin portilla… meren äärellä!

Ainutlaatuinen arktinen luonto.

Kemi tunnetaan talvisin lumilinnastaan.

Satumaista lunta ja jäätä talvisin.

Kesäisin Kemin merelliset maisemat kutsuvat rentoutumaan ja seikkailemaan saaristossa.

Maalaus Kemissä… Balilaisen taiteilijan tekemä taideteos Keskuspuistokadulla sijaitsevan talon seinässä. Hieno… Oletkos nähnyt?

Simojoki on vielä jäässä. Kuva kotimatkalta, tältä päivältä.

Tämän päivän tarinassani… FIKTIIVISESSÄ sellaisessa… Helgan isosisko muuttaa Simoon… Ja mm. kalastelee Simojoesta.

Olen tarinan kertoja… on siis fiktiivisen tarinan aika.

Pitäähän minun esitellä fiktiivisen tarinani henkilö:

Hän on…

Helga, 38. Naimisissa, onnellisesti. Kahden pojan äiti. Hänellä on kilpikonnia. Kaunis omakoti talo, missä kiva piha. Mieluiten hän rappaa pihaansa. Upottaa sormet multaan. Ja pianhan kukkaloisto onkin kauneimmillaan. Kesä on jo nurkan takana.

Hän rakastaa miestään, vapaa päiviä. Rapsakoita croisantteja, kera cappuccinon.

Hän rakastaa sunnuntai aamuja, saa nukkua pitkään.

Hän rakastaa, rauhallisia kävelylenkkejä. Hän rakastaa kevät aurinkoa. Ja hän rakastaa Opeliaan. Oma auto on tärkeä. Pääsee menemään minne vain. Heillä on kaksi autoa perheessä. Pian kolme, 3. Kun poika on autokoulussa. Bensa on kallista, liian kallista.

Elantonsa hän hankkii matematiikan opettajana. Mies on puolestaan historian opettaja.

Hyvin sujunut poikien koulu on Helgalle tärkeää. Ja koulu sujuu ihan mukavasti pojilla.

Hän lentää kotkien kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että koulussa, arjessa ja juhlassa hän kerää menestyjiä ympärilleen. Näin hän onnistuu asioissa ja pärjää. Ei hän katso alaspäin spurguja. Heistäkin löytyy kovia kohtaloita, mistä Helga kokee jopa empatiaa. Hänen ystäväpiirinsä ei vain koostu heistä. Hänen lähipiirinsä koostuu menestyjistä.

Hän on brunette, lyhyet kutrit. Ripsiväriä, pigmentoidut kulmat, ja kaunis punattu suu.

Helgan isosisko: Tarjoilijatar Kemistä. Syntymäpäiviään viettävä lady. Mittariin kilahtaa viisi ja nolla.

Ja kun olen esitellyt tarinani henkilöt, on aika astua tarinaan.

Ja tarina alkaa…

Se menee tällä kertaa näin.

ISOSISKON SYNTYMÄPÄIVÄT

– Isosiskoni täyttää pyöreitä. Meidät on kutsuttu viikonlopuksi juhliin. Kemiin, Helga toteaa miehelle. Aamiaisella.

Mies lukee päivän lehteä. Hän on keskittynyt lehteensä.

Helgan pitää toistaa lause, että mies kuuntelee. Mitä hän juuri sanoi.

– Isosiskoni täyttää pyöreitä. Meidät on kutsuttu viikonlopuksi juhliin. Kemiin.

– Milloin syntymäpäivät ovat?

– Ensi viikon lauantaina.

– Varaan meille Scandic sta neljän hengen perhehuoneen. Lähdetään.

– Mitä ostan lahjaksi?

– Jotain Marimekkoa ja Pentikiä, tietty.

Ja niin koetti viikonloppu. Juhlavaatteet kassiin pakattuna Helgan perhe suuntaa Opelilla Kemiin.

Hyvä moottoritie vie perille.

He majoittuivat hotelliin.

Ja aamulla lähtivät syntymäpäiville.

Juhlat olivat oikein mukavat.

Kakku oli leipomosta, huikea.

Vieraita oli noin viitisenkymmentä. Joista Helga tunsi vain isosiskonsa. Ja kaksi vierasta. Lähinnä Helgan isosiskon harrastuskavereita. Hän pelaa pesäpalloa. Koko joukkue oli kutsuttu. Ja työkavereita. Isosisar on sairaanhoitaja ammatiltaan. Ja naapurit.

Karaoke nurkkaus oli järjestetty syntymäpäiville.

Ja Helgan mies lauloi upealla äänellään karaokea.

Valokuviin ikuistettiin mukavia syntymäpäiviä.

Kun perhe lähti ilta kymmeneltä hotellille.

Oli turvaton tunne illan hämärtyessä, heidän huristellessa Kemin läpi hotellille.

Kemissä leijaili yleinen turvattomuus. Pimenevässä illassa.

– Pitäisi enemmän poliiseja vartioimassa katuja. Joka kulmaan poliisi auto parkkiin. Toteaa Helgan mies.

-Kemiä on kuvailtu mediassa ja poliisin tilastoissa yhdeksi Suomen turvattomimmista tai rikollisimmista kaupungeista suhteessa asukaslukuun, vastaa Helga.

Helgan mies on 198cm pitkä, lihasta, karate tausta. Joten mies toi turvallisuuden tunnetta pimenevään iltaan.

-Ajat ovat muuttuneet kovin. En tiennyt, että Kemi on näin levoton tänä päivänä.

-Pojat, ette saa olla yhtään ulkona illalla. Mars hotellille. Heti.

– Pojat pelasivat kännykällä hotellihuoneessa pelejään.

Ja jo aamulla Helgan perhe huristelee Opelilla kotiinsa.

– Onko Kemi jo pilalla, levottomuutensa tähden, kysäisee Helga mieheltään kotimatkalla Opelissa?

– Ei. Kemi… Lapin portilla… meren äärellä… Ainutlaatuinen arktinen luonto. Häikäisee kauneudellaan, vastaa Helgan mies.

-Emme valvo öisin, emme liiku öisin. Milloin on levotonta. Nukumme öisin, vastaa Helga.

Kotiin päästyään Helga teettää älykännykän kuvista, vanhan kunnon valokuvakirjan muistoksi. Teettää samalla kaksi, 2 , kappaletta. Toisen isosiskolleen, toisen heille itselleen.

Syntymäpäivät olivat oikein hauskat. Ikimuistoiset.

Sen pituinen se.

Helga elää elämää, millaista hän tahtoo elää. Hän ei elä toisten unelmia. Ei edes täytä muiden odotuksia, vaan omat odotukset. Hänen isosisar on sairaanhoitaja (työttömyys tilanteen johdosta ei työskentele koulutusta vastaavassa työssä, vaan tarjoilijattarena). Hän ei täyttänyt vanhempiensa odotuksia ja opiskellut lääkäriksi. Hän on opettaja. Hän ei siedä laittaa edes laastaria, verestä puhumattakaan. Hän vihaa sairaaloita. Ankeita tuskan huudoista kaikuvia pesuaineen tuoksuisia käytäviä, oksentelevia ihmisiä, raatoja. Ei hän elä muiden odotuksia. Ei…

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Elä elämää, millaista elämää SINÄ tahdot elää. (Tarinani Helga eli elämää, mitä hän tahtoo elää).

Loppusanat tarinaani:

Helgan isosisko muuttaa Simoon. Tuohon rauhalliseen lohipitäjään.

Simo muodostuu vahvoista merenrannan ja jokivarren kylistä.

Simon kunta sijaitsee Perämeren rannikolla ja se on Lapin eteläisin kunta.

Rauhallinen ja idyllinen paikka. Äärimmäisen kaunis paikka.

Pesäpallon pelaus jää. Kemi jää. Ja mukavat naapurit jäävät.

Mutta hän, Helgan isosisko, viihtyy suunnattoman hyvin Simossa.

Kokee ympäristön rauhalliseksi ja turvalliseksi. Mikä on hänelle tärkeää…

Isosisko on tarjoilija ammatiltaan. Liian turvattomia olivat työmatkat hänelle. Se on muuton syy. Puhdas syy.

Jos joku kysyy, miksi hän muutti. Hän vastaa,

– Löysin edullisen, viihtyisän ja idyllisen pienen mummon mökin. Simosta.

Hän ei puhu levottomasta kaupungista mitään.

Hän työskentelee kaupassa, kassana Simossa. Nykyisin.

Hän kalastaa, retkeilee, patikoi, meloo… veneilee, bongailee lintuja. Simossa.

Ja Helgan isosiskolla on idyllinen lenkkimaasto. Simonkylän luontopolku lähtee Nikkilänsuvannosta ja kulkee osittain Simojoen rantaviivaa pitkin. Luontopolku on 5,6 km pitkä ja polun varrella esitellään erilaisia kasveja ja eläimiä. Luontopolun varrella on nuotiopaikka ja vanha kyläsepän paja. Usein Helgan isosisko keittelee nokkapannukahvit nuotiolla.

Simojoen alue on vanhimpia asuttuja alueita Lapissa.

Simojoki on ollut tunnettu lohijoki keskiajoista lähtien.

Isosisko on lapseton, sinkku. Hänen on helppo muuttaa.

Helga sisko on hänen paras ystävättärensä.

Heidän vanhempansa ovat jo eläkkeellä. Isä työskenteli kelloseppänä ja äiti oli siivooja.

Etenkin äiti toivoi tyttäristään lääkäreitä.

Hyvä ammatti.

Helgan isosisko luki sairaanhoitajaksi. Mutta työskenteli tarjoilijana. Suur työttömyys tilastojen takia, hän ei työskennellyt koulutustaan vastaavassa ammatissa. Lääkäriksi asti hän ei lukenut.

Äiti oli pettynyt, kun Helga vain laski, miinusti ja kertasi. Ja jakoi kaiken. Helgasta tuli matematiikan opettaja. Ei lääkäriä.

Vanhemmat oli ne kaksi muuta, jotka olivat syntymäpäivillä, kenet Helga tunsi. Muut olivat tuiki tuntemattomia.

– Olin siivooja, tahdon lapsilleni kunnon ammatin.

– Matematiikan opettaja on kunnon ammatti. Ja unelmani.

– Jos sinulla on viisi omenaa korissa ja viisi otetaan pois. Mitä jää ? Helga kysyy.

– Tyhjä kori, vastaa äiti, nauraen.

– Nolla.

Lopulta Helgan äiti ymmärsi, että hänen tyttären kuuluu elää omat unelmansa, ei hänen.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin