Loppiainen

6.1.2025
-13
Aurinko nousee 10:11
Aurinko laskee 14:36
Loppiainen

Hei sinne ruudun
toiselle puolelle

Olet astunut blogiini
Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Tänään blogissani runouden tarjolla…kaunis runoni: Ei ole koskaan liian myöhäistä… Ja runo menee näin… olkaas hyvä…

EI KOSKAAN OLE MYÖHÄISTÄ

ei ole koskaan

myöhäistä uneksia

uudesta unelmasta

haaveet kuin

aarteet

rakkauden

purjeet

kaivanneet

loistaneet

periaatteet

rakastaneet

ihmisvaiheet

ei ole koskaan

myöhäistä uneksia

uudesta unelmasta

rakkauden

silkkilankaiset

kudelmat

tähtikuvioiset

somistukset

ei ole koskaan

myöhäistä uneksia

uudesta unelmasta

ei ole koskaan

myöhäistä uneksia

ei ole koskaan

myöhäistä uneksia

uudesta unelmasta

uudesta unelmasta

unelmasta

Tiedätkös mikä on suosituin puheen aihe?
Se selviää, vain tämän blogimerkinnän lukemalla.

Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä raapustelemalla FIKTIIVISIÄ tarinoita, huikeine tarinan opetuksineen… kera runouden sulo sointujen, blogissaan Runouden sävelin.

Joskus blogini tarjoaa suussa sulavia kokkaus ohjeita… löytyypäs blogistani runouden, lihapullien resepti, että thai kookosmaito kanakeiton ohjekin jne.

A vot.

Joulun aikoihin, blogini runouden tarjosi joulu valmisteluitani ja jouluisia tunnelmia.
Tänään on loppiainen. Joulu on purkissa. On tullut aika kerätä joulukoristeet kaappien kätköihin, odottamaan ensi joulua.

Kuulumisiani on harvemmin. Blogini on puhdas taidekanava, ei päiväkirja.

Joskus sananen päivän polttavasta puheenaiheesta.

Mistäs puhutaan tänään?
– Afrikan tähti peli kielletään.
– Suomi nappasi katkeraa hopeaa.
– Loppiaisen jälkeen isoja muutoksia säähän.

Valitsen sanasen säästä.

Tiedätkös mikä on suosituin puheen aihe?

Se on sää.

Sää on äärimmäisen suosittu puheen aihe.

Joten puhutaas säästä.

Ilmaston muutos näkyy säässä… mm. lumettomia jouluja… Lauletaanhan joululauluissakin ”no onkos tullut kesä nyt talven keskelle ? ”

Kaikki tietää lorun

”Etana etana näytä sarves, onko huomenna pouta ? ”

Mutta entäs kissa… voiko säätä ennustaa humoristisesti….

totta kait… ilman muuta…

• Kun kissa aivastaa, luvassa on sadetta

• Suunta johon kissa kääntyy ja putsaa kasvojaan sateen jälkeen, kertoo mistä suunnasta tuulee seuraavaksi

• Kun kissa kuorsaa, luvassa on kurjaa keliä

• Jos kissa pesee itseään korvan takaa, luvassa on sadetta

• Kun kissa makaa selällään suu auki, voidaan odottaa myrskyä

• Kun kissa makaa selkä tulisijaa kohti ja pesee kasvojaan, luvassa on leutoa säätä

Sää on suosituin puheen aihe, tiesitkös tämän, upea lukijani ?

Loppiaisena, tänään siis… on pakkassää.

Lämpömittari kipuaa täällä meillä päin -13 astetta pakkasen puolelle.

Tiistaina lumisadetta.

Sitten lauhtuu, kunnes … Torstaina sää kylmenee jälleen.

Näin toteaa sääennustus TV ssä.

Leipää ja sirkushuveja. Näitä tarvitsemme… Sirkushuveja ovat: ooppera, elokuvat, kirjallisuus, maalaukset, jopa keramiikka, että musiikki, tv sarjat, näytelmät, teatteri, sirkus, ja tietenkin runous jne jne.

Etenkin runous.

Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Tarinassani tik tak tik tak… suunnataan Goalle…

Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa… ja se on lukeminen.

Olen tarinan kertoja… on fiktiivisen tarina aika…

Kylänraitti … on tarina nimeltään…

Eräänä keväisenä päivänä… Matilda kävelee tuttua kylän raittia pitkin. Tie on hänelle niin tuttu, että hän tietää, kuopan, mikä näin keväisin täyttyy vedellä. Ja astuu sen ylitse. Kesäksi kuoppaan kipataan soraa ja täytetään se. Tie on routavaurioinen. Mutta oi, niin rakas, ja tuttu kylän raitti.

Matilda muutti Lontoosta. Läheltä Oxford street iä… Maalle…

Oxford Street on vajaa pari kilometriä. Ja se on Euroopan vilkkain ostoskatu. Sen varrella on yli 300 liikettä. Oxford Street on koristeltu jouluvaloilla jouluisin, jotka joku julkisuuden henkilö sytyttää marraskuun puolivälin tienoilla. Viime jouluna Matilda ei tunnistanut, että kuka valot sytytti. Hän ei lue juorulehtiä, siksi.

Hän lukee kyllä. Ja paljon lukeekin. Kirjoja, historiasta, maantieteestä, luonnosta, jopa kalliomaalauksista. Miksi ei leijonista, että tiibetinspanieleista.

Joulun jälkeen. Tammikuussa Matilda pakkasi tavaransa. Pahvilaatikkoihin. Postitti ne suloiseen tuhansien järvien maahamme, Suomeen. Valokuvat, työtodistukset. Muutama virkattu pöytäliina. Ja arvokas kukkavaasi. Huonekalut hän vei kierrätykseen ja myi. Samoin TV n, että astiat. Vaatteita hän lahjoitti hyväntekeväisyyteen, ne mitkä eivät mahtuneet pahvilaatikoihin postitettavaksi tuhansien järvien maahan.

Hän muutti maalle.

Hän sai maatilan, monta hehtaaria metsää jopa vanhan traktorin, sillä hinnalla, mitä maksoi yksiöstä Lontoosta.

Matilda rakastaa

korkeita kerrostaloja
kaupungin valoja

Mutta hän kaipasi ihmisvilinästä pois.

Ja kaiken lisäksi hänen määrä aikainen työsuhteensa päättyi. Olisi hän voinut hakea töitä ja varmaan napannutkin työpaikan.

Mutta hän kaipasi rauhaa.

Että ero ex kihlatusta… oli myös yksi muuton syy.

Ja helmikuun alusta kämppä oli tyhjä.

Hän lähti viiden ison matkalaukun kanssa Lontoosta Helsinkiin. Lento oli miellyttävä, lyhyt.

Ja Helsingistä hän matkusti junalla Tampereelle. Ja Tampereelta valtavien matkalaukkujen kanssa, Pälkäneelle. Mistä jatkoi tila taxilla matkaa maatilalleen.

Hän avasi maatilan oven.

Nosti viisi valtavaa matkalaukkua tupaansa. Hän ajatteli, että tilaa kotiin sapuskaa. Hän asuu landella, ei täällä voi tilata ruokaa koti ovelle, kuin Lontoossa.

Hän asteli pellon laidalle. Venytteli makeasti. Ja nautti luonnon rauhasta.

Kostianvirta virtaa Pälkäneen läpi. Pälkäneen naapurikuntia ovat Hattula, Hämeenlinna, Kangasala, Padasjoki ja Valkeakoski. Pälkäneen maisemakuvaa hallitsevat useat järvet. Maalauksellisen kauniit. Sädehtivän suloiset saaret.

Ja ei Matilta missään Pälkäneen keskustassa asu.

Pälkäneellekkin on vielä kolmekymmentä kilometriä.

Maaseudun rauhaan vaihtui Lontoon ihmisvilinä.

Harjuja… Mallasveden rannassa sijaitseva Keiniänrannan tervaleppäkorpi on Suomen suurin yhtenäinen tervaleppämetsikkö. Kankare- ja mäkimaata. Näistä on Pälkäne tehty.

Ja niin Matilda asettui pikku hiljaa taloksi. Koetti kevät. Ja juhannus.

Matilda oli sisustanut pienen maatilansa purppuran sävyin. Jopa kahvikupit olivat purppuraa.

Hän oli hankkinut kaksi hevosta, kaksi dobermannia, kissan ja kaneja.

Hän oli istuttanut kukkia.

Elantonsa hän hankki tekemällä etätöitä. Toinen vaihtoehto olisi ollut ajaa sadan kilometrin työmatkaa Tampereelle. Ei kiitos, totesi Matilda.

Hänen naapurissa asuu Elsi. Herttainen mummo. Elsi piipahtaa viikoittain Matildan luona kylässä ja päin vastoin.

Matilda on herkkä, mutta kenties vahvempi, kuin hän tietääkään.

Ja hän ei lupaile mitään.

Lupailematta paras.

Matilda istahtaa pienen maatilansa pihalle, vettä on sadellut, kukkia ei tarvitse kastella.

Aurinko pilkistää pilven raosta.

On aikainen aamu.

Tulee kaunis päivä.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli:

Älä lupaile liikoja, lupauksia mitä et pysty toteuttamaan. Älä myy unelmia, mitkä eivät käy toteen. Siis, mitään lupailematta, paras.

Ja tiedä, olet vahvempi kuin luulet. Näin oli tarinani Matilda. Vahvempi, kuin luuli olevansa.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin