Lumihuurteinen taikametsän tunnelma (runo)

29.7.2025

+31

Aurinko nousee 4.06

Aurinko laskee 22.42

Helteet jatkuvat, torstaina on vieläkin kuumempaa.

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Sädehtivää tiistaita kaikille upeille blogini Runouden sävelin lukijoille.

Tarjolla tarinoita blogissani Runouden sävelin… Tarinoita rohkaisemaan, ilahduttamaan mieltä, karkottamaan ikävää ja ennen kaikkea pitämään kuulijaa hereillä.

Blogini runouden tarjoaa nimensä mukaan runoutta… Että…Arjen pieniä, kivoja asioita.

Realismia, optimismi ja positiivisuus ei ole minua varten, kuin ei pessimismikään, mikä syövyttää ihmisen…. Olen realisti, näen asiat sellaisina kuin ne ovat.

Välillä teksteissä mennään pintaa syvemmälle ja hetkittäin, ollaan, oi, niin ihanan pinnallisia.

Eräs viisas henkilö, joka on opiskellut vuosia psykologiaa, totesi kirjassaan:

”Jos ihminen eläisi tässä hetkessä, hän kuormittuisi vähemmän, stressaisi vähemmän. Menneisyyden haavat ja tulevaisuuden pelko verottaa. Jos ihminen eläisi tässä hetkessä, hänen stressitasonsa laskee kuin lehmän häntä. Ja stressitason ollessa matalalla ihminen voi hyvin.”

Hän on lukenut vuosia, vuosia psykologiaa. Ei vain yhtä kurssia.

Ja tiedätkös mikä vähentää mm. stressiä… lukeminen…

Lukeminen ihan tieteellisestikin on todettu terveelliseksi…

Lukekaa siis ihmiset… oi lukekaa…

Vilkaise aina välillä peruutuspeiliin, mutta katse on pidettävä edessäpäin.

Tartu tähän hetkeen, tähän hetkeen kietoutuen, VAALEANPUNAISTA HATTARAA runoni sanoin

VAALEANPUNAISTA HATTARAA

ei eilen

ei huomenna

vaan juuri nyt

Elämäni motto on … juuri nyt… tähän hetkeen kietoutuen…

Monen moni raahaa menneisyyden painolastia selkä 90 asteen kulmassa, huojuen kuin kaislankorsi tuulessa… Ja tulevaisuus??? No, huominenhan on jo vuorelta vierivä lumipallo.

Tartutaan tähän hetkeen.

Tahdotko sukeltaa kilpikonnien kanssa tai matkustaa Kreikkaan. Tee se nyt.

Tahdotko kirjoittaa gradun, tee se nyt. Tahdotko nukkua nokoset, tee se nyt…

Tahdotko kokkailla spagettia, miksi et kokkaa saman tien, nyt…

Miksi vasta ensi viikolla, tai ensi vuonna tai kymmenen vuoden kuluttua ?

Olen kirjoittanut pitsisiä riimejä. Hionut ja punonut adjektiivejä. Viilaillut verbejä. Olen kirjoittanut asiatekstiä. Maustanut tulisin maustein sanakeitoksen, siis kirjoittanut monen monella tyylillä.

Blogissa Runouden sävelin… Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, kera huikeiden tarinan opetuksien.

Runouden sulo soinnuin edetään. Blogissani.

Joskus blogini runouden tarjoaa suussa sulavia kokkaus ohjeita ja reseptejä.

Joskus tekstiilejä. Niin vaatimattomampiakin käsitöitä, kuin myös tekstiilitaidetta.

Anna minulle lankasotku, taion siitä jotain sädehtivää. Minulta käy näppärästi, niin pullan letitys, kuin kutominenkin. Olen todellinen lankakerien prinsessa.

Joskus sananen päivän polttavasta puheenaiheesta.

Lehdet ovat kirjoittaneet, kuinka muutamia julkkiksia ovat olleet meikittä. Kauniita ovat ilman meikkiäkin.

Meikillä vai ilman?

Meikillä. Tämä runoilijatar on – totta vie – meikillä.

Mutta en sentään herää aamuisin täysin tip top kuin elokuvakankailla ja tv sarjoissa… ihmiset heräävät. Kutrit käherrettyinä, kullan sävyinen korostus kulmissaan. Heti herättyään.

Oletkos kevät, kesä, syksy vai talvi ihminen? Siten selviää mitkä meikkisävyt sopivat sinulle.

Esimerkiksi talvella on vahvat ja selvät piirteet. Hiukset ovat vaikkapas blondit tai mustat. Huulipuna on silloin punaista … Hänelle sopii esimerkiksi musta, sähkönsininen, kirkas punainen, sitruksisen keltainen, tummanvihreä ja tummanvioletti.

Minulla on ollut kutrit kaiken väripurkin sävyn mukaan. Hiukset hyvin… kaikki hyvin. Kaikki muut sävyt ovat käyneet minulle, paitsi platina blondi. Tämä sävy ei passannut.

Hiusmuodissa kesällä 2025. Kuohkeat hiukset ja sivu jakaus. Tai otsatukka.

Kesän muodissa puolestaan nähdään kuoseissa pilkkuja. Ja pitsi unelmia. Aivan ihania pitsimekkoja. Ja ruutuja.

Blogini runouden on puhdas taidekanava. Kuulumisiani on harvemmin, jos koskaan. Mutta mitäs se Bond, James Bond sanoikaan. Never say never. On siis kuulumisten aika.

Mitäs teille kuuluu, upeat blogini runouden lukijat?

Minulle kiitos hyvää.

Olen tälle kesälle mm. mökkeillyt. Ja piipahtanut Lapissa jääkarhua ihailemassa (eläinpuistossa). Olen käynyt myös Suomen Rivieralla, Kalajoella. Ja on ollut (ystävien, että läheisten) syntymäpäiviä. Joten kakkua on popsittu. Olen ollut tuulettimen vieressä näin helteellä. Ja käynyt rannalla ruskettumassa. Tirissyt rannalla, kuin medium pihvi grillissä. Ja pulahtanut välillä virkistävään veteen uimaan. Olen suosinut kotimaan matkailua. Rakastan suloista tuhansien järvien maatamme. Itse asiassa olen aivan hulluna Suomeen. Kuinka kaunista onkaan parhaillaan, luonnon hehkuessa vehreän, vihreänä. Kukkaloiston häikäistessä kauneudellaan. Tällaista tälle runoilijattarelle kuuluu.

Tänään tarjolla mm. kaunis runoni Lumihuurteisen taikametsän tunnelma.

Ja kaunis runo menee näin. Olkaas hyvä.

LUMIHUURTEISEN TAIKAMETSÄN TUNNELMA

pitää olla, joku, jota pitää
kädestä, kun kädet vapisevat

terävien jääpuikkojen
koristaessa ikkunan pieliä

lumihiutaleiden sädehtiessä
kauneudessaan

pitää olla joku jota pitää
kädestä, kun kädet vapisevat

taikametsän tunnelma

kuurasta kimaltelevat ruukut

jäisen tuulen osuessa
luihin ja ytimiin

terävien jääpuikkojen
koristaessa ikkunan pieliä

lumihiutaleiden sädehtiessä
kauneudessaan

pitää olla joku jota pitää
kädestä, kun kädet vapisevat

Tämä runoilijatar rakastaa uimista, kuin merenneidot konsanaan. Niin merta, jokia. Järviä, avantoja. Lähdevesilampia… Kuin uima-altaita.

Porealtaita unohtamatta.

Ammeita pois jättämättä.

En ole akvafobinen, kuin tämän päivän tarinani henkilö, Aava.

Olen kirjoittanut mm. kauniin runoteoksen nimeltään Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen.

Suurenmoista runoutta mm. meren ulapasta aaltoineen.

Runoutta niin meren pinnan yläpuolelta kuin alapuolelta, runoja värikäistä koralliriutoista ja meren kuohuista.

Jos huristelet vesijetillä, laita pelastusliivit.

Jos ajattelit, opetella uimaan. Lue teemalla kirja. Uimaan oppii vain vedessä. Mutta lue myös kirja.

Käy uimakoulu, jos et osaa uida. Ne ovat mukaviakin.

Olemme tuhansien järvien maa. Vettä on paljon.

On myös trendikkäitä uimarenkaita ja kellukkeita.

Jos et osaa uida, älä mene veteen. Älä totta vie mene.

Uimataidon opettelulle ei ole ikää. 90 vuotiaanakin voi opetalla uimaan.

Uimarannoille pitäisi saada enemmän uimavalvojia ja hengenpelastajia.

Näiden alkusanojen kautta on aika astua itse tarinaan. Olen tarinan kertoja. On siis fiktiivisen tarinan aika.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö. Hän on

Aava, 31. Hänellä on akvafobia (vesikammo siis).

Hän ei pidä Titanic elokuvasta.

Ja näin helteellä, kun rannat täyttyvät ihmisistä. Hän ei suuntaa rannalle.

Ihmiset läträävät matalassa vedessä. Hymyssä suin. Tehden hiekkalinnoja. Rannalla.

Ihmiset uivat, sub lautailevat ja pitävät hauskaa rannalla. Hehkuvat onnea. Heittelevät frisbeetä vedessä. Iloisen naurun täyttäessä helteisen päivän.

Aava kokee, että hän jää paljosta paitsi.

Iivari tahtoisi oikein romanttisesti soutelemaan Aavan kanssa. Auringon laskussa. Auringon säteiden maalatessa veden pinnan punaisellaan.

– Ei kiitos soutelulle. Aava on vastannut.

Hän selaa lehtiä. Todella surullista luettavaa. Niin ja niin monta hukkunutta.

Kyynel vierähtää Aavan silmäkulmasta. Hänen selaillessa lehteä.

Hän on herkkä ja hauras nainen. Hän eläytyy lehtijuttuihin, vaikka ei tunne lehtijutun ihmisiä. Hän suree.

Hän päättää voittaa akvafobian. Astelee uimakouluun. Oppii uimaan. Ja mikä parasta. Uimakoulussa oli oikein mukavaa ja hauskaa.

Ja parhaillaan Aava nauttii meren pärskeistä rannalla. Uiden, vedessä missä jalat yltävät pohjaan.

Illalla hän menee vielä miehensä kanssa soutelemaan, pukeutuen pelastusliiveihin.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Kerro tänään, että hän on mielessäsi. Ja hän on sinulle tärkeä.

Iisakki kertoi Aavalle tämän.

– Olet tärkeä, heidän soudellessaan. Auringon laskussa.

Poista myös elämästä asiat, mitkä vievät hymyn huuliltasi. Löydä kadonnut hymy punatuille huulillesi. Tämä valaisee huoneen kauneudellaan. Aava poisti akvafobian (mikä vei hymyn ja ilon).

Ja hymyn häivä loisti kauneudellaan. Hymyn, mikä oli hukassa.

Häpi end

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin