Lumoavaa kauneutta

LUMOAVAA KAUNEUTTA

lumoavaa kauneutta
kipinä

kohtalo

tapahtuipa
mitä hyvänsä

kun mitään ei
tapahdu

siinä tapauksessa

silmän räpäyksessä

kävellessä

lähetessä
sydämessä

edetessä

löytämisessä
käsikädessä,

kysymyksessä

hetkessä

ensisilmäyksellä

auringonsäteitä

läheisyydessä

huuliltaan kaikuen

kuiskauksen

et tule ehjäksi

palaamalla siihen

mikä sirpaloi sydämesi

mikä rikkoi sinut

mikä haavoitti syvästi

et tule ehjäksi palaten

siihen

hetkessä

ensisilmäyksellä

auringonsäteitä

läheisyydessä

lumoavaa kauneutta
kipinä

kohtalo

tapahtuipa
mitä hyvänsä

kun mitään ei
tapahdu

silloin hän

tietää mitä on

olla rakastettu

Olen tarinan kertoja. On siis fiktiivisen tarinan aika. Toisin sanoen, Mirjami on kuvitteellinen henkilö.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö. Hän on

Mirjami, 41.

Hän viettää viimeisiä kesälomapäiviään. On ollut heinäkuun lomalla. Kesälomallaan hän on viettänyt laatuaikaa ihan vain kotosalla. Mm. kukkapenkkejä kitkien. Ja piipahtanut Tallinan risteilyllä.

Elokuussa hän palaa jälleen ”sorvin ääreen”. Hänestä on ihan mukava mennä töihin. Hän työskentelee agrologina. Agrologihan on maatalous- ja luonnonvara-alan asiantuntija, jonka koulutus painottuu kestävään ruoantuotantoon ja maaseutuelinkeinoihin.

Maaseudulta tulee puhtain ruoka. Luomua, luomua, sanat kaikuvat usein Mirjamin huulilta.

Hän asustelee maaseudulla. Eronnut. Hänellä oli Tukholman syndrooma suhde. Suhde kesti seitsemän kuukautta. Yllättävän kauan riutui suhteessa.

Tukholma-syndrooma on psykologinen tila, jossa henkilölle kehittyy myötämielinen suhtautuminen kaappaajiinsa.

Syndrooma on saanut nimensä Tukholmassa 23. elokuuta 1973 tapahtuneen Norrmalmstorgin pankkiryöstöä seuranneen panttivanki- ja piiritystilanteen jälkeen. Kuusi päivää kestäneessä piirityksessä kaksi kaappaajaa piti panttivankeinaan neljää pankkivirkailijaa. Uhrien reaktio hämmästytti maailmaa, sillä tilanteen lauettua he halasivat ja suutelivat kaappaajiaan ja pysyivät heidän puolellaan, vaikka kaappaajat tuomittiin vankilaan.

Toisin sanoen järjetön suhde. Traumatisoiva suhde. Terapian paikka eron jälkeen suhde. Ja totta vie suhde, että ex on ex ja hänen peräänsä ei haikailla.

Tapio, 56.

Eronnut. Hän on tulisesti rakastunut Mirjamiin. Ja hän on totta vie onnellinen, että Mirjamin ex on ex.

Hän ei astuisi ”Ole minulle hän” suhteeseen, missä haikaillaan ex iä. Hän ei voi olla kukaan muu. Hän ei tahdo olla kukaan muu, kuin on.

Mirjami pääsi helposti ex stä eroon. Ei tarvinnut lähestymiskieltoja yms.

Ero ja eri suuntiin, vain.

Mirjami rakastaa maaseutua. Hänellä on pari poniakin. Kissa, kaneja. Ja koira.

Hänellä on punainen tupa ja perunamaa.

Jopa sadunomainen ympäristö. Omenapuineen ja kukkivine syreeneineen.

Tapiolla on kolme aikuista lasta. Ensimmäisen kanssa ei ole tekemisissä. Toinen on automekaanikko ja kolmas rakkain. Iltatähti siis. Ensimmäinen lapsi, tytär. On ensimmäisestä avioliitosta. Kaksi muuta lasta, toisesta suhteesta. Tapio ei kahden lapsensa äidin kanssa mennyt naimisiin. Kerran sanonut tahdon ja ero. Kerran voi tehdä virheen. Toisen kerran, kun tekee virheen, on jo hölmö. Näin Tapio on perustellut avioliitto kammoaan.

Mirjami kysyy Tapiolta…

– Eikö ole väärin, että lapsesi ovat eri arvoisia. Jos ostat litran jäätelön. Se pitää millilleen jakaa kaikille lapsille tasan.

– Ja montakos lasta se Mirjami on kasvattanut? Tapio vastaa.

Mirjamilla ei ole lapsia. Ja keskustelu on keskusteltu.

Ei Mirjami tahtonut loukata, vaan neuvoa. Rakkaudellisesti.

Tapion ex – kahden lapsen äiti siis – on suht tavis. Tavallinen suomalainen nainen. Hän on nykyisen miehensä kanssa niin syntymäpäivillä, kuin joulunakin. Tapion luona. Lasten takia.

Mirjamille tuttu. Ei Mirjami hänen kanssaan (Tapion ex n kanssa siis) ystävysty, mutta tulee toimeen. Se riittää.

Ei Tapio häntä haikaile. Hän on vain ystävystynyt lastensa äidin kanssa. Heillä on kolmenkymmenen vuoden yhteinen historia. Ja sitä ei pois pyyhitä.

Mirjamin keittiön ikkunasta avautuu kaunis maisema.

Monipuolinen, vaihteleva maisema, kuin maalaus.

Peltoa, metsää ja joki.

Havumetsää, lehtimetsää.

Niitty, säteilee kukkaloistossaan.

Omenapuiden ja syreeneiden hehkuessa kauneuttaan.

Mirjami rakastaa kaikkea kaunista. Hänellä on paljon koriste esineitä. Kauniit verhot ja suloisia pöytäliinoja. Kynttilän jalkoineen.

Hän etsii elämässä aina kaikkea kaunista ja hyvää.

Takkatulen loimussa. Tapion kädet ympärillään, Mirjami tietää mitä on olla rakastettu.

Samoin Tapio.

Parasta maaseudulla olossa on turvallisuus, luonnon rauha. Ja karaokea voi laulaa volumet täysillä, nuotin vierestä, klo neljä aamu yöllä.

Mirjami rakastaa karaokea.

Tango on hänen pravuurinsa.

Sen pituinen se.

Ja tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Etsi aina elämässä kaunista ja hyvää. Kuin tarinani Mirjami etsi.

Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, kera huikeiden tarinan opetuksien. Blogissaan Runouden sävelin.

Runouden sulo soinnuin edetään.

Runoilijattaren kirjoittamien fiktiivisten hahmojen avautumista, kera tärkeän ja ei niin tärkeän.

Joskus lomaan upeita kokkaus reseptejä. Joskus sananen muodista.

Lukaise blogia runouden pidemmälle, niin tiedät mitä blogi tarjoaakaan.

Tunnelmallista lukumatkaa.

Kun yhden tarinan saa pisteeseen, kutsuu jo pari uutta tarinaa tarttumaan sulkakynään.

Runoissani on edustettuna koko elämän tunteiden kirjo, kaikki värisävyt, iloisen keltainen, harmaa, synkän musta,

violettia poisjättämättä,
punaista unohtamatta.

Aitoja hetkiä ja tunteita, tarjoavat tarinat.

Jostain runosta pidät, jostain et, jotain et jaksa lukea loppuun ja kenties jokin runo on sädehtivä mielestäsi :)

Olen ripotellut nonparelleja pluskvamperfektien päälle, olen kuorruttanut verbejä, olen viilaillut, punonut sekä letittänyt adjektiiveja. Olen kirjoittanut asiatekstiä, että riimejä… olen maustanut tulisin maustein sanakeitoksen, toisin sanoen monen moista kirjoitustyyliä.

Runouttani lukiessa ei voi tutustua minuun/runoilijattareen, sillä kirjoitustyylini on puhdas fiktio, mutta se ei olekaan runouden tarkoitus (tutustua runoilijattareen), runouden tarkoitus on tuoda rakkaudettomaan maailmaan lisää rakkautta.

Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa ja se on lukeminen.

Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa…

Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… 

Olette sukellelleet Mauritiuksen turkoosissa vesissä…

Olette piipahtaneet Goalla…

Miksi… Siksi…

Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin…

Olette sukeltaneet tarinoihin…

Tarinassani Tik tak suunnataan Goalle. Tarinan voit lukaista blogiani pidemmälle lukemalla.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin