Marraskuun 1. päivä

1.11.2026

+6

Aurinko nousee 08.06

Aurinko laskee 15.56

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Huomenta…

Joku on juuri herännyt, hei sinulle.

Toinen popsii marmeladi leipää aamiaiskahvin kera, huomenta huomenta.

Kolmas, 3. on tullut juuri töistä, hei vain.

Olitpa sitten astunut mistä tahansa blogiini Runouden sävelin. Olet aloittanut päiväsi huikealla tavalla. Runoudella.

Runouttani ja tarinoita lukiessa ei voi tutustua minuun; runoilijattareen. Sillä kirjoitustyylini on puhdas fiktio.

Millainen nainen löytyy fiktiivisten tarinoiden ja runojen takaa?

Tällainen: joulu hullu.

Tämän päivän fiktiivisessä tarinassa löytyy Martta. Hän laittaa joulua tavallista daamia enemmän.

Kuin myös tämä runoilijatar.

Voit sitten lähempänä joulua… seurata blogissani runouden joulu valmisteluitani. Kuinka kiedon joulukuusen hopeiseen nauhaan. Myös suussa sulavia reseptejä tarjoaa blogini runouden, että leivonta ohjeita.

Miten olisi jouluinen kakku? Maustettu erilaisilla mausteilla, kuten kanelilla, neilikalla ja inkiväärillä. Sisältää myös kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä.

A´vot.

Joulukuun kunniaksi avaan, vanhan kunnon joulukalenterin blogiini Runouden sävelin.

Te lukijat olette sukellelleet Mauritiuksen turkoosissa meressä. Olette piipahtaneet Goalla. Astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella. Miksi. Siksi. Että olette lukeneet blogiani runouden. Olette sukeltaneet tarinoihini. Tarinassani Tik tak tik tak suunnataan Goalle. Teemana on aika tarinassani. Tarinan voit lukaista blogiani runouden eteenpäin lukemalla.

OLET VALINNUT LÄHES TÄYDELLISEN TAVAN VIETTÄÄ AIKAA. JA SE ON LUKEMINEN.

Runouden sulo siivin edetään blogissani.

Olen Pohojois-Pohojanmaalta… Helsingistä lakeuksille saapunut ja juurtunut.

Kenties olen enemmän Pohjois-Pohjanmaalainen, kuin Pohojaalaaset ite, äärimmäisen kaunista seutua. Tasaista. Talvisin saa suksia työntää sauvoilla liikkeelle alamäessä, niin tasaista 🙂 Tänne heitin ankkurin, liimaannuin ja juurruin.

Runo Pohjois-Pohojanmaasta. Ja kaunis runo menee näin, olkaas hyvä.

VEDEN ÄÄRELLÄ, MEREN ÄÄRELLÄ

meri, joet, vedet, tuulet

hymyilevät huulet

veden äärellä

meren äärellä

meri

joet

vedet

tuulet

hymyilevät huulet

veden äärellä

meren äärellä

merituulen puhaltaessa kasvoihisi

tuulen kietoutuessa

humina puiden latvustoon

pohjoisen valo

kupliva kaupunkilaisuus

maaseudun ympäröimänä

totaalinen hiljaisuus

puhdas luonto

veden äärellä

meren äärellä

saaristoa

laivoja

sädehtivän kaunis luonto

aarnimetsät

rauhaa ja hiljaisuutta

retkeilyreitit maisemineen

kevät kesä

syksy talvi

yöstä päivään

merta

mannerta

maaseudun rauhasta

kaupungin sykkeeseen

historian havinasta

moderniin nykyaikaan

vihreät metsät

kirkkaat vedet

vehreät puut

saaristo

meri

joet

vedet

tuulet

hymyilevät

huulet

veden äärellä

meren äärellä

Pidän Pohojalaisesta luonteesta. Ja kauniista merestä. Luonnosta. Ja rauhallisuudesta.

Ja millainen on Pohojalainen luonne. Tällainen…

Pohojaaalaaset ovat tarmokkaita, urhoollisia, tulisia.

He ovat taitavia käsitöissä.

Pohojalaisia pidetään usein suorasukaisina ja rehellisinä.

Hän tietää, miten asiat ovat. Muilla on mielipiteitä, pohjalaisella tietoa.

Pohojalaasella on terve itsetunto.

Pohjalainen on rehti ja suorapuheinen.

Jos tuttava hankkii uuden auton. Pohojalaanen ostaa hienomman.

Moon täs. Pohojalaanen kääntää heikkoudet voitoksi Ote runostani ”herkkyytesi on voimasi.”

Periksi ei anneta. Kun pohjalainen puhuu, hän puhuu asiaa. Hyvää yritetähän, mutta priimaa pakkaa tulemahan.

Mikäs ny o, ku ei aharista.

Hän kokeilee juuri sitä, mitä muut eivät – eikä mieti, mitä muut hänestä ajattelevat. Hän tanssii, vaikka kansantansseja, mitä muut eivät.

Komiat pärjää aina!

Tällainen on pohojalaanen. Luonne.

Luonnostaan ylpeä kaupunki, mamsellipuku, tarinoita, meri, viehättävä silta… Näistä on Pohjois-Pohojanmaa tehty.

Viihdy runouden ja tarinoiden parissa. Blogissani runouden.

Toteutin haaveeni pitkään runoja pöytälaatikkoon raapusteltuani, ja laiton runot kansien väliin.

Rakastan tuhansien järvien maan järviä, metsiä, kaunista luontoa, mutta myös kaupungin tapahtumakalentereita. Kaupungin vilskettä ja vilinää.

Nautin arjesta, piipahdan kirjastossa, rakastan lukemista. Että thai sapuskaa…

Olen mukavuuden haluinen.

Pidän myös vanhasta, hyväksi havaitusta.

Rakastan myös uusia tuulia. Ja olen avoin, uusille tuulille.

Etsityin ja kaivatuin runo lie onnittelu runo… vaikkapas syntymäpäivä korttiin. Myös tämän runon tarjoaa uuni tuore runokirjani… Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä.

Ennen joulua blogissani runouden tarjolla jouluisia runojani. Raapusteles, vaikkapas joulukorttiin runo. Runo kruunaa joulukortin.

Minulta käy näppärästi niin kutominen kuin pullan letityskin. Anna minulle lankasotku, taion siitä jotain häikäisevää. Olen todellinen lankakerien prinsessa. Teen tekstiilitaidetta, ja vaatimattomampiakin käsitöitä. Tekemääni tekstiilitaidetta on ollut yhteistaidenäyttelyssä.

Kirjoittaminen on mukavaa ja sanottavaa riittää.

Kun yhden tarinan saa pisteeseen, kutsuu jo pari uutta tarinaa tarttumaan sulkakynään.

Runoissani on edustettuna koko elämän tunteiden kirjo, kaikki värisävyt, iloisen keltainen, harmaa, synkän musta,

violettia poisjättämättä,

punaista unohtamatta.

Aitoja hetkiä ja tunteita, tarjoavat tarinat.

Jostain runosta pidät, jostain et, jotain et jaksa lukea loppuun ja kenties jokin runo on sädehtivä mielestäsi :)

Tarjolla inspiroivaa arjen kauneutta kera lomien, että matkojen.

Muutama tarinani tarjoaa lukijalle nojatuolimatkailua.

Rakastan tuttua ja turvallista, harmoniaa.

Maailma muuttuu, me muutumme, kuuluu yhden fiktiivisen tarinani opetus. Näinhän se on. Onko mitään muuta pysyvää, kuin muutos?

Jos hion, muovailen, askartelen ja viilaan sekä nikkaroin, että punon sanat, teen loistavaa runoutta.

Runouteni skaala on laaja, olen raapustellut runon mm. cappuccino-kahvikupistakin, mutta rakkaus, romanttinen sellainen lie yleisin runouden aihe, rakkaudestahan elokuvat kuvaavat, kirjat kirjoittavat, runot runoilevat ja taide kertoo.

Olen raapustellut FIKTIIVISEN runoni … niin merenneitona, kuin laivan hyljättynä hylkynä… kuin kotkanakin.

Olen ripotellut nonparelleja pluskvamperfektien päälle, olen kuorruttanut verbejä, olen viilaillut, punonut sekä letittänyt adjektiiveja. Olen kirjoittanut asiatekstiä, että riimejä… olen maustanut tulisin maustein sanakeitoksen, toisin sanoen monen moista kirjoitustyyliä.

Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa…

Ja se on lukeminen.

Tunnelmallisia lukuhetkiä toivotan runouteni parissa.

Sukeltakaas siis runojeni maailmaan :)

Unelma ammattini on olla taidegallerian pitäjä, kirjaston työntekijä tai diakonissa.

Jää nähtäväksi opiskelenko diakonissaksi.

Pienenä olin varma, että minusta tulee kirjaston työntekijä. Minusta tulikin kirjaston suurkuluttaja.

Mittariin kilahti viisi ja nolla kesällä.

Viiteen ja nollaan kuuluu viidenkympin villitys. Moni ostaa veneen tai hyppää benjii hypyn. Näille totean kauniisti, ei kiitos.

Pidän iästäni. En ole enää nuori, mutten vanhakaan.

Nuoruudesta parasta on se, että se on takana päin.

Runojen kirjoittamisen lisäksi mm. maalaan.

Harrastan tanssia. Nuorena olen napannut pronssia tanssista…

En tiedä taittuisikos enää askeleet? (Tai tiedän… ei…)

Bailantinoa olen hiljattain tanssinut tanssitunneilla.

Minulla on uusi harrastus. Lasihimmelien teko.

Harrastan lukemista, olen elokuvateattereiden, kirjastojen ja taidegallerioiden, että kahviloiden suurkuluttaja.

Olen hyvä kokki. Kokkaan ja leivon. Joskus blogissani runouden kokkaus ohjeita ja reseptejä. Suussa sulavia, sellaisia.

Kokkaus ohjeet ovat sieltä… täältä. Leivonta ohjeita paperilappuselle kirjoiteltuna. Vuosien varrelta. Kerättynä. Ei harmainta aavistusta mistä. Ja olen muokannut myös reseptejä mieleni mukaiseksi.

Harrastan myös biljardia. En ole biljardi hai (vielä).

Omistan pubi tikkataulun. En ole haka (vielä).

Rakastan kaikkea kaunista… hyvää kahvia. Viisaita sanoja. Länkkäri leffoja. Ystäviäni, läheisiäni. Kissoja… ja punaista huulipunaa.

Uin läpi vuoden. Rakastan uimista, niin kuin merenneidot konsanaan. Meressä, joessa, avannossa, lähdevesilammessa, joessa.

Ammeet, paljut, porealtaat… a´vot.

Tarjolla fiktiivisiä tarinoita, huikeine tarinan opetuksineen, olen tarinan kertoja.

tekstiilitaidetta unohtamatta,

kuulumisiani pois jättämättä :)

Kuulumisiani on blogissani runouden harvemmin. Blogini runouden on puhdas taidekanava. Ei päiväkirja.

Joskus blogissani sananen päivän polttavasta puheenaiheesta. Joskus, oi niin rakastamastani muodista.

Olen kirjoittanut blogimerkinnän meikillä vai ilman? Tämä runoilijatar on – totta vie – meikillä. Ja olen antanut meikkivinkkejä, kevät, kesä, syksy, talvi ihmisille.

Hiukset hyvin… kaikki hyvin.

Ja pitkät kynnet.

Olen suvaitsevainen ja avarakatseinen. Sivistys on suvaitsevaisuutta.

Ja syvällinen ja sielukas olen myös. Rakastan kirkon alttaritauluja. Taidetta parhaimmillaan. Ja raamattu… on maailman luetuin kirja. Suurenmoinen, teos. Lähetystyö on sydäntäni lähellä.

Nuotion loimu ja rätinä vaatii aina tarinan, tarjolla tarinoita nuotion loimuun.

Tarinoissa kerrotaan milloin mistäkin; joskus kohotellaan kulmia, hullaannutaan onnen sirpaleista, kauniista kukista, kevät auringosta, keski- kesän kauneudesta… syysruskasta… tai sanoin kuvailemattoman kauniista puista lumiharsossaan…

Pohditaan olemassaolon syvimpiä merkityksiä ja hetkittäin ollaan… oi niin… ihanan pinnallisia.

Tarinoita tavallisen arjen parissa. Hetkittäin myös juhlaa ja lomia.

Runoilijattaren kirjoittamien fiktiivisten hahmojen avautumista kera muun tärkeän ja ei niin tärkeän.

Esirippu nousee, astu tarinoiden maailmaan…

Rakastan mökkeilyä.

Ja olen (ollut) innokas caravaanari. Nyt olen myynyt asuntovaununi. Ja vietän lomani muuten, kuin caravaanaillen… Mutta sydämein kätkee kauniita ja upeita caravan muistoja.

Olen näytellyt myös näytelmässä. Yleisöä oli valtavasti. Roolihahmoni oli sokea.

Pidän myös (laadukkaista) elokuvista. Elokuva kanavia on liuta. Ja olen leffateattereiden suurkuluttaja. Tanssii susien kanssa on hyvä elokuva mielestäni. Kaikki pystinsä ansainnut leffa.

Olen myös suurien suunnittelija, ikuinen haaveilija. Ja jotkut unelmani toteutan myös.

Olen todellinen kotikissa. Viihdyn vallan mainiosti kotosalla. Minulla on kaunis ja viihtyisä koti.

Taidan viihtyä parhaiten kotosalla.

Arkeni koostuu kodin nurkkien kiillottamisesta ja mm. höyryävän lihapadan kokkaillusta.

Vapaa-aikanani mökkeilen mielelläni, matkustelen.

Matkustelu, se totta vie avartaa.

Olen käynyt mm. Turkissa, Riikassa, Lontoossa, Tukholmassa, Virossa ja Espanjassa useasti.

Olen Suomi hullu. Rakastan tuhansien järvien maatamme. Maalauksellisia maisemia. En voisi kuvitellakaan asuvani ulkomailla. En…

Meillä on häikäisevän hieno maa. Luonnon kauneus. Suloisessa tuhansien järvien maassamme. Ihan postikortti maisemat.

Rakastan tumman harmaata värisävyä.

Rakastan nukkumista. Olen todellinen prinsessa Ruusunen… Uni on tärkeää. Ilman unta ei voi edes elää. Nukutko tarpeeksi (noin 9 tuntia per yö)?

Minulla on omenapuu, minkä olen istuttanut. Ja vaalinut. Ja minkä sadosta olen omenapiirakkaa leiponut. Lukaises blogiani runouden pidemmälle. Blogini tarjoaa omenapiirakan leivonta ohjeen.

Kevät on hurmaava vuoden aika tämän runoilijattaren mielestä. Ja kesä. Parhaillaan oleva marraskuun 1. päivä, ei lukeudu lempivuoden aikaani. Mutta onneksi lokakuu on jo selätetty.

Muistakaas ripustautua heijastimiin, kuin tämä runoilijatar koruihin tai joulukuusi jouluna, joulupalloihin.

Olen realisti (en optimisti, en pessimisti).

Olen siivous hullu. En pidä liasta. Rakastan kiiltävää, puhdasta pintaa. Minusta olisi tullut loistava siivooja. Olisin sädehtinyt ammatissani.

Elämäni on seikkailun, arjen ja juhlan, suloinen sekoitus. Mixaus.

Tällainen nainen löytyy siis fiktiivisen runouden takaa.

Olen tarinan kertoja. On siis fiktiivisen tarinan aika.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö Hän on Martta.

Martta, 47, rakastaa joulua. Itse asiassa hän on jouluhullu. Hän laittaa tavallista daamia enemmän joulua. Joulukuusi pitää ilman muuta olla, lahjat ja joulupöytä koreana. Hänen luokseen tulee jouluksi hänen veljensä, vaimon ja kahden lapsen kera. Että hänen siskonsa, miehensä kanssa. Joulukoristeet tulevat sulostuttamaan kotia. Aivan vielä hän ei ole ripotellut koristeita. Sitten lähempänä joulua.

Hän pitää myös juhannuksesta. Kesä on kauneimmillaan. Ja luonto vehreän, vihreä.

Hän rakastaa suloista tuhansien järvien maatamme. Hän ei välitä matkustella. Hän ei käytä palkkaansa matkusteluun, hän käyttää sen kosmetologille, kampaajalle ja autoon.

Hänen punaiset kutrinsa ovat tyylikkäästi saksittu ja kulmat värjätyt.

Hän on opiskellut ja lukenut. Filosofian professori. Hän oli Wolt kuskina, vei sapuskaa koti ovelle ja työtön. Kunnes nappasi alan töitä.

Hän on hiljattain eronnut. Klassinen syy, kasvoi erilleen miehestään.

Hänellä on pupu. Suloinen, nimeltään Oliver. Oliverin hoito tuo hänen elämäänsä, hänen kaipaamaansa merkitystä ja tarkoitusta.

Hän seuraa TV stä burgeri miehiä, kokki ohjelmia.

Ja hyödyntää arjessa TV tarjonnan tarjoamia reseptejä ja leivonta ohjeita.

Ja tarina alkaa. Se menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä.

Merkitys ja tarkoitus

On marraskuun ensimmäinen, 1. päivä. Ensi lumi antaa vielä odottaa itseään. Aivan vielä luonto ei ole pukeutunut häikäisevään valkoiseen lumiharsoonsa. Jo iltapäivällä hämärtää. Ja kaikki on harmaata. Sumun kietoutuessa tiiviisti kaupungin ylle.

Martta istuu keittiössä ikkunan äärellä. Sadepisarat osuvat ikkunaan. Hänellä on yllään villapaita ja kädessään kuuma cappuccino kahvikuppi. Hämärtyvä ilta ja pimeys ei tunnu uhkaavalta. Se on vain taustaa, jonka valaisee pienikin valo. Kynttilän liekki.

Martta sytyttelee kynttilöitä pimenevässä illassa.

Hän on ripustanut myös tunnelmavalot tunnelmaa luomaan.

Martta on filosofian professori. Parhaillaan vapaapäiväänsä viettävä daami.

Hänellä on selkä kipeä.

Ollut jo vuosia. Hetkittäin parempana, hetkittäin huonompana. Kun selkä voi hyvin, hän heittää, jopa kärrynpyörää. Riippuu oikeastaan siitä, miten selkää rasittaa.

Hän lähtee selkäyhdistyksen vertaistuki ryhmään. Ryhmä kokoontuu tänään kahvilassa. Jouluna on pikkujoulut ryhmässä.

Martalla ei ole akuutti selkäkipu. Hänellä on pitkittynyt selkäkipu.

Hän on löytänyt selkäyhdistyksen vertaisryhmästä myös ystäviä. Oikein mukavia.

He jakavat vinkkejä.

Suhtaudu kipuun lempeästi.

Käytä lämpöä. Lämpöhoito on hyvä.

Rentouta alaselkää esimerkiksi asettumalla selinmakuulle polvet koukussa tai vetämällä polvia kevyesti rintaa kohti.

Ja liike on lääke.

– Joskus 80 luvulla oli lepoa ja makuutusta selkäsairaille. Tämä on tänä päivänä hoitovirhe, Martta toteaa kahvilassa.

Tunti vierähti nopeasti. Ja Martta poistuu kahvilasta. Halaten lähtiessä selkäyhdistyksen vertaistuki porukkaa.

Martan mielestä elämässä pitää olla merkitys ja tarkoitus.

Ilman tätä, ihminen on kuin ankkuroimaton vene myrskyn selässä, tuuli ajolla.

Merkityshän on tietenkin sitä, mitä jokin edustaa ja mihin se liittyy. Käsikynkkää mennään arvojen kanssa

Esimerkiksi jollakin muistolla on Martalle huikea merkitys.

Tarkoitus puolestaan, voisi vastata kysymykseen Mihin tällä pyritään tai mikä on tämän tehtävä.

Vedenkeittimen tehtävä on keittää vettä, vaikkapas.

Ja hänen mielestään, elämässä pitää – totta vie – olla merkitys ja tarkoitus.

Tulee aikaisin pimeä. Jo ennen kello neljää. Tänään. Marraskuun ensimmäisenä, 1. päivänä.

Ensi lumi antaa vielä odottaa itseään. Aivan vielä luonto ei ole pukeutunut häikäisevään valkoiseen lumiharsoonsa. Ja kaikki on harmaata. Sumun kietoutuessa tiiviisti kaupungin ylle.

Sadepisarat osuvat ikkunaan.

Hämärtyvä ilta ja pimeys ei tunnu uhkaavalta. Se on vain taustaa, jonka valaisee pienikin valo. Kynttilän liekki.

Tunnelmavalot valaisevat Martan iltaa.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli: Tarvitaan merkitys ja tarkoitus.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin