Millaisen tarinan tahtoisit kuulla?
19.7.2025
+28
Aurinko nousee 3.31
Aurinko laskee 23.17
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Esimerkiksi tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle… teemana on aika… tarinassani… Tarina löytyy, kun luet blogiani Runouden sävelin pidemmälle. Unohtamatta sitä, että olette sukelleet Mauritiuksen turkoosissa vesissä. Pois jättämättä Lapin luomoa, mihin olette tehneet nojatuoli matkailun.
Seuraavassa blogimerkinnässäni nuori kaunotar tennareissaan, miettii mitä alaa hän lähtisi opiskelemaan.
Tätä edellisessä blogimerkinnässäni tarjolla nojatuoli matkailua, suuntana Tallinna.
Lukaise blogiani pidemmälle, niin tiedät, mitä blogini runouden tarjoakaan.
Jos tapanasi on lukea 378 sivuisia kirjoja ja vielä koko kirja sarja. Lue koko blogini runouden läpi.
Jos taas luet vain takakannen. Ja ensimmäisen ja viimeisen sivun kirjasta. Tämä runo on juuri sinulle. Jaksat lukea. Vain kaksi, 2, sanaa.
RAKKAUS
karu
taru
Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä kirjoittelemalla fiktiivisiä tarinoita, kera huikeiden tarinan opetuksien blogissaan runouden. Runouden sulo soinnuin edetään blogissani Runouden sävelin.
RUNOUTTA JA TARINOITA LUKIESSA, EI VOI TUTUSTUA MINUUN, RUNOILIJATTAREEN. SILLÄ KIRJOITUS TYYLINI ON FIKTIO. KERRON HIEMAN MILLAINEN RUNOILIJATAR LÖYTYY FIKTIVIISTEN TARINOIDEN TAKAA.
Olen siis runoilijatar, Virpi.
Suurenmoista, että löysit blogiini.
Olen Pohojois-Pohojanmaalta, Helsingistä Lakeuksille saapunut. Ja juurtunut. Kenties olen enemmän PohjoisPohjanmaalainen, kuin Pohojaalaaset ite, äärimmäisen kaunista seutua. Tasaista. Talvella saa suksia työntää sauvoilla liikkeelle alamäessä, niin tasaista :)
Runo Pohjois-Pohojanmaasta. Ja kaunis runo menee näin, olkaas hyvä.
VEDEN ÄÄRELLÄ, MEREN ÄÄRELLÄ
Meri, joet, vedet, tuulet,
hymyilevät huulet
veden äärellä
meren äärellä
meri
joet
vedet
tuulet
hymyilevät huulet
veden äärellä
meren äärellä
merituulen puhaltaessa kasvoihisi
tuulen kietoutuessa
humina puiden latvustoon
pohjoisen valo
kupliva kaupunkilaisuus
maaseudun ympäröimänä
totaalinen hiljaisuus
puhdas luonto
veden äärellä
meren äärellä
saaristoa
laivoja
sädehtivän kaunis luonto
aarnimetsät
rauhaa ja hiljaisuutta
retkeilyreitit maisemineen
kevät kesä
syksy talvi
yöstä päivään
merta
mannerta
maaseudun rauhasta
kaupungin sykkeeseen
historian havinasta
moderniin nykyaikaan
vihreät metsät
kirkkaat vedet
vehreät puut
saaristo
meri
joet
vedet
tuulet
hymyilevät
huulet
veden äärellä
meren äärellä
Viihdy runouden ja tarinoiden parissa. Blogissani runouden.
Toteutin haaveeni pitkään runoja pöytälaatikkoon raapusteltuani, ja laiton runot kansien väliin.
Olen suurien suunnittelija, ikuinen haaveilija ja jotkut unelmat toteutan myös. Harrastan mielikuvaharjoittelua ja ajatuksen siirtoa (Ajatuksen siirto on seuraavanlaista: Jos päässäsi kaikuu esimerkiksi trauma tai negatiiviset ajatukset. Siirrät ajatukset mukaviin. Rupeat oikein ajattelemalla ajattelemaan, vaikkapas mansikoita. Mansikat ovat parhaimmillaan parhaillaan. Tämä runoilijatarkin on tänään popsinut mansikoita. Leipoisinkos mansikka kakunkin… Tällaista on ajatuksen siirto).. Unelmoiminen on ilmaista ja unelmat kantavat. Suosittelen unelmointia lämpimästi.
Suloisessa tuhansien järvien maassa on valtavasti nähtävää. Tänä kesänä olen suosinut kotimaan matkailua. Rakastan suloista tuhansien järvien maatamme. Itse asiassa olen hulluna kotimaahamme. En muuttaisi ulkomaille, en. Maailman paras paikka. Olen piipahtanut mm. Lapissa jääkarhua (eläinpuistossa) ihailemassa. Jääkarhun kuvan löydät blogistani, blogiani runouden pidemmälle lukemalla. Ja olen käynyt Suomen Rivieralla, Kalajoella jne.
Olen kotikissa. Ja sisustus ihminen.
Viihdyn kotosalla tutussa turvallisessa nojatuolissani kutoen… lukien… laadukkaita elokuvia katsellen…
Rakastan tuhansien järvien maan järviä, metsiä, kaunista luontoa, mutta myös kaupungin tapahtumakalentereita. Kaupungin vilskettä ja vilinää.
Nautin arjesta, piipahdan kirjastossa, rakastan lukemista.
Olen mukavuuden haluinen.
Pidän myös vanhasta, hyväksi havaitusta. Olen, kuitenkin avoin myös uusille tuulille.
Mittariin on kilahtanut 40 plus vuotta… Minulla. Pidän iästäni. En ole vanha, en nuori.
Etsityin ja kaivatuin runo lie onnittelu runo… vaikkapas syntymäpäivä korttiin.
Myös tämän runon tarjoaa runokirjani.
Minulta käy näppärästi, niin kutominen, kuin pullan letityskin. Anna minulle lankasotku, taion siitä jotain sädehtivää. Olen todellinen lankakerien prinsessa.
Kirjoittaminen on mukavaa ja sanottavaa riittää. Kun yhden tarinan saa pisteeseen, kutsuu jo pari uutta tarinaa tarttumaan sulkakynään.
Runoissani on edustettuna koko elämän tunteiden kirjo, kaikki värisävyt, iloisen keltainen, harmaa, synkän musta,
violettia poisjättämättä,
punaista unohtamatta.
Aitoja hetkiä ja tunteita, tarjoavat tarinat.
Jostain runosta pidät, jostain et, jotain et jaksa lukea loppuun ja kenties jokin runo on sädehtivä mielestäsi :) Jotain runoa, jopa rakastat.
Tarjolla inspiroivaa arjen kauneutta kera lomien, että matkojen. Muutama tarinani tarjoaa lukijalle nojatuolimatkailua.
Rakastan tuttua ja turvallista, harmoniaa.
Olen kirjoittanut blogimerkinnän, että mielenkiinto on elämässä tärkeää. Sitä ei saa kadottaa. Jos sen kadottaa, se kannattaa löytää takaisin. Jopa lukeminen on lähes mahdotonta ilman mielenkiintoa.
Minulla on kausia, että olen valtavan kiinnostunut jostain aiheesta. Esimerkiksi rakastin caravaanailua jokin aika sitten. Keksin hetken mielijohteesta, että ostan asuntovaunun. Ja erähenkisyys vei minut mukanaan. Sydämeni kätkee kauniita karavan muistoja. Nyt olen myynyt asuntovaunun. Mielenkiinto hiipui, caravaanailuun.
Maailmassa on lukuisia mielenkiintoisia asioita. Mielenkiinnon kohteitani ovat mm. Käsityöt. Leipominen, kokkaus. Elokuvat. Kirjoittaminen. Uiminen, läpi vuoden. Kristillinen lähetystyö. Kissat. Lukeminen. Listaa voisi jatkaa vielä pitkään.
Jos hion, muovailen, askartelen ja viilaan sekä nikkaroin, että punon sanat, teen loistavaa runoutta.
Runouteni skaala on laaja, olen raapustellut runon mm. cappuccino kahvikupistakin, mutta rakkaus, romanttinen sellainen lie yleisin runouden aihe, rakkaudestahan elokuvat kuvaavat, kirjat kirjoittavat, runot runoilevat ja taide kertoo.
Olen raapustellut FIKTIIVISEN runoni niin merenneitona kuin laivan hyljättynä hylkynä kuin kotkanakin.
Olen ripotellut nonparelleja pluskvamperfektien päälle, olen kuorruttanut verbejä, olen viilaillut, punonut sekä letittänyt adjektiiveja. Olen kirjoittanut asiatekstiä, että riimejä… Olen maustanut tulisin maustein sanakeitoksen, toisin sanoen monen moista kirjoitustyyliä.
Runouttani lukiessa ei voi tutustua minuun/runoilijattareen, sillä kirjoitustyylini on puhdas fiktio, mutta se ei olekaan runouden tarkoitus (tutustua runoilijattareen), runouden tarkoitus on tuoda rakkaudettomaan maailmaan lisää rakkautta.
Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa ja se on lukeminen.
Tunnelmallisia lukuhetkiä toivotan runouteni parissa.
Sukeltakaas siis runojeni maailmaan :)
Mitäs muuta kertoisinkaan itsestäni? Millainen nainen löytyy fiktiivisten tarinoiden takaa.
Taiteellinen, kiltti. Aikuis bloggaaja.
Kerron mistä en pidä… Korkeista paikoista. Ja … Olen ”allerginen sairaaloille.” Ankeita tuskan huudoissa kaikuvia pesuaineen tuoksuisia käytäviä. Lekurit kiusaavat ihmisiä piikein. Oksentelevia ihmisiä, raatoja.
Olen ”allerginen” myös hammaslääkäreille. Jos joku toteaa sinulle… että…
-Ennen kaikki oli paremmin.
Voit vastata hänelle…
-Ai hammaslääkäritkin… Eihän heillä ollut kuin hongat ja pihdit.
Tällä hetkellä en tarvitse hammaslääkäriä. Kiillotettu purukalusto kuvassa.
Olen valtavan syvällinen ja sielukas. Usein kirjoitan suurista kysymyksistä. Kuten elämän tarkoituksesta. Rakkauden voimasta. Jopa Jumalasta. Rukouksista.
Mutta hetkittäin, olen … Oi… niin ihanan pinnallinen. Rakastan muotia. Muodista riittää tekstiä loputtomiin.
Olen kirjoittanut fiktiivisen tarinan: Muotisuunnitelija.
Uusin runoteokseni on …
Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä
Tätä edellinen kirjani on nimeltään
KEVÄISTEN KIRSIKKAPUIDEN SÄDEHTIESSÄ KAUNEUDESSAAN
Kirjassa tarjolla tarinoita, huikeine tarinan opetuksineen, kera runouden sävelten.
Tätä edellinen runokirja on nimeltään
ONNELLINEN, LASINEN MERI, KRISTALLISEN NÄKÖINEN
Se on kaunis runoteos.
Suurenmoista runoutta mm. meren ulapasta aaltoineen.
Runoutta niin meren pinnan yläpuolelta kuin alapuolelta, runoja värikkäistä koralliriutoista ja meren kuohuista.
Sukeltakaas runoteokseen Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen.
Tätä edellinen runoteokseni on
LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA
Purjehdi runouden sädehtivään maailmaan, runokokoelmaan Lumihiutaleinen orkidea.
Maistiainen runokokoelmasta Lumihiutaleinen orkidea:
TAVOITTEENNE
tavoitteenne
päämääränne
pyrkikää hyvään
maiseman lumo
lumous säteilee
aitoa tunnelmaa
kapeat kujat kutsuvat
tutkimus retkille
nauttien merinäköaloista
ainutlaatuinen
unohtumaton
elämys
pyrkikää hyvään
Tätä edellinen runokirja on nimeltään
AAMUKASTEINEN LUMPEENLEHDEN LUMO
Kirja on puolestaan sädehtivää runoutta sisältävä kaunis kirja.
Olen raapustellut myös lyhyen tekstin caravaanailusta kertovaan kirjaan, ja Pohjanmaasta kertovaan kirjaan että matkailukirjaan. Ja runoni on myös Rakkausrunot ry:n, 20-vuotisen taipaleen juhlakirja; Kuohuva koski kirjassa.
ILOISIA UUTISIA: Voitin pienen kirjoituskilpailun (teemana matkailu).
Työhistoriaa minulta löytyy mm. kaupasta, kahvilasta, urheiluhallista ja kudonnan ohjaajana jne jne…
Minulla on kissoja… Oi, rakastan kissoja. Suloisia, kuin mitkä.
Ei tarvitse kertoa, mikä on ihmisen paras ystävä… se on sanomattakin selvää… kissa…
Horoskoopiltani olen lohikäärme. Kiinalaisen horoskooppimerkin mukaan lohikäärme on voittaja, loistokas… Noo… en usko horoskooppeihin, ikävä kyllä.
En välitä julkisuudesta. Suloisessa tuhansien järvien maassa pääsee äärimmäisen helposti julkkikseksi.
Osallistumalla tosi tv ohjelmiin tai vaikka juomalla coca colaa mahdollisimman nopeasti tv ssä. Onnistui sitten ennätys tai ei. Ja laulukilpailuita on liuta. En välitä julkisuudesta. En korista lehtien palstoja ilman syytä. Ja tästä huolimatta sinä, upea lukijani tiedät, että uusin runoteokseni on SÄDEHTIVIÄ LUMIHIUTALEITA, KIMALTELEVIA JÄITÄ.
Olen todennut, että
– Runous on tehty luettavaksi, ei lausuttavaksi.
Tämä on, vain tekosyy.
Olen ujo ja ramppikuumeinen. En välitä käydä pyörtymässä yleisön edessä runoa lausuessani.
Blogini Runouden sävelin tarjoaa mm. kirjasuositukseni.
Blogissani runouden löytyy mm. suussa sulavia kokkausohjeita, vaikkapas lihapullien ohje jne…
tekstiilitaidetta unohtamatta,
kuulumisiani poisjättämättä :)
Kuulumisiani on tosin harvemmin. Blogini on puhdas taidekanava, ei päiväkirja.
Voin raapustella blogimerkinnän muodista tai ajankohtaisesta aiheestakin. Rakastan muotia.
Joskus sananen päivän polttavasta puheenaiheesta.
Pysy mukana blogissani, niin tiedät mitä, blogini tulee tarjoamaan.
Nuotion loimu ja rätinä vaatii aina tarinan, blogini tarjoaa tarinoita nuotion loimuun.
Tarinoissa kerrotaan milloin mistäkin; joskus kohotellaan kulmia, hullaannutaan onnen sirpaleista, kauniista kukista, kevät auringosta, keski- kesän kauneudesta… Syysruskasta… tai sanoin kuvailemattoman kauniista puista lumiharsossaan…
Pohditaan olemassaolon syvimpiä merkityksiä ja hetkittäin ollaan… oi niin… ihanan pinnallisia.
Tarinoita tavallisen arjen parissa. Hetkittäin myös juhlaa ja lomia.
Runoilijattaren kirjoittamien fiktiivisten hahmojen avautumista kera muun tärkeän ja ei niin tärkeän.
Esirippu nousee, astu tarinoiden maailmaan…
Elämäni motto on VAALEANPUNAISTA HATTARAA runon SANOIN
VAALEANPUNAISTA HATTARAA
ei eilen
ei huomenna
vaan juuri nyt
Olen kirjoittanut tarinan VIIDAKKO. Viidakon heimolla on sanonta ”maissipellolta on tultava juosten!” Tämä tarkoittaa, että kaikki on tuoretta. Uutiset, mitä tuoreemmat, sen parempi. Kuulumiset. Mitä sinulle kuuluu tänään? Ei mitä sinulle kuului parikymmentä vuotta sitten. Uusin blogimerkintä luetaan. Ja lehti, se on päivän lehti. Ei viime viikon lehti. Salaatti. Tuorettapas hyvinkin. Kenties, viidakon heimo on oikeassa. ”Maissipellolta on tultava juosten!” Esimerkiksi muoti on ihanaa… Muoti on aina tämän hetken muotia. Suurenmoista.
KIETOUTUEN TÄHÄN HETKEEN. EILINEN MENI JO … HUOMISEN AIKA EI OLE VIELÄ.
Eräs huippu psykiatri – hän on vuosia vuosia – lukenut psykokologiaa. Toteaa kirjassaan. ”Jos ihminen eläisi tässä hetkessä, hänen stressi tasonsa laskisi.” Hän ei ole lukenut vain yhtä kurssia.
Mitäs ajattelitte upeat blogini runouden lukijat tehdä tänään. Kauniina helle päivänä?
Sen lisäksi, että tämä runoilijatar on tuulettimen vieressä, tänään.
Ajattelin illalla liimaantua TV n äärelle.
Kävin jokin aika sitten Lontoossa…
(Matkamuisteloni ei ole aivan tuore, vaan jonkin ajan takaa… )
Oli mukava tepastella 221B Baker Street:llä.
Sherlock Holmes, asui kyseisessä osoitteessa. 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun sijoittuva kuvitteellinen salapoliisihahmo, logiikastaan tunnettu.
Suosittelen. Lukemaan hänestä kertovia kirjoja.
Kuvissani Holmes museo.
Elokuvat ovat myös loistavia.
Piipahdin myös vahakabinetissa.
Madame Tussaudsin vahakabinetissa on lukuisia tunnetuista henkilöistä tehtyjä vahanukkeja.
Nykyään Madame Tussaudsin vahakabinetteja on lisäksi Amsterdamissa, Hongkongissa, Las Vegasissa, Berliinissä, New Yorkissa, Shanghaissa ja Washingtonissa. Ja eikös se löydy myös Hollywoodista?
Muuan kuuluisa kohde on prinsessa Ruusunen, joka nukkuu vuoteellaan; nuken sisällä on kone, joka saa rintakehän kohoilemaan niin, että prinsessa näyttää todella nukkuvan.
1960-luvun lopussa kabinettiin pääsivät myös viihdemaailman kuuluisuudet.
Pääsylippuja jonotettiin… vahakabinettiin…
Lontoossa on poppoota noin 9 miljoonaa … enemmän kuin koko suloisessa tuhansien järvien maassamme…
Joten jonottaminen kuuluu Lontoossa asiaan…
Kiersin paljon museoita ja nähtävyyksiä…
Olin myös ruuhka aikaan Oxford Streetillä… Joten vilinää riitti…
Lontoon tunnetuin ostoskatu on Oxford Street. Sen varrelta löytyy suurten ketjujen liikkeitä, mutta myös paljon pienempiä kauppoja ja putiikkeja.
Vajaan kahden kilometrin mittainen ostoskatu Oxford Street on Lontoon paras paikka löytää ikimuistoiset tuliaiset ja viimeisimmän muodin uutuudet.
Taxin sai lennosta.
Hotelli oli viihtyisä. Matka onnistunut ja mukava.
Lontoo on todellinen kaupunkikohteiden klassikko, joka hemmottelee matkailijaa maailmankuuluilla nähtävyyksillä.
Mitä Lontoossa kannattaa käydä ihailemassa, mielestäni…
Big Ben
Lontoon tunnetuimpiin nähtävyyksiin kuuluu ehdottomasti 96-metrinen Big Ben -kellotorni. Upea nähtävyys näkyy pitkälle Lontoon kaupunkikuvassa.
Trafalgar Square
Lontoon sydämessä sijaitseva Trafalgar Square -aukio.
London Eye
Lontoon tunnetuin maailmanpyörä on Thames-joen pohjoisrannalla sijaitseva London Eye. Se kohoaa 135 metrin korkeuteen, joten hyttien lasi-ikkunoista avautuu varsin vaikuttava näkymä ympäri kaupunkia.
En pidä korkeista paikoista… joten tälle sanoin, ei kiitos Lontoossa.
Tower Bridge
Thames-joen ylittävä näyttävä 120 vuotias Tower Bridge on Lontoon silloista kaikkein komein.
Sherlock Holmesin museossa kannattaa ehdottomasti käydä. Minäkin kävin museossa, ilman muuta. Ajassa astutaan taaksepäin … museossa… Sherlock Holmesin kuuluisimpien tapausten, esineiden ja kirjojen hahmojen maailmaan.
Lontoo on matkailijoiden suosiossa, eikä syyttä. Tämä Britannian pääkaupunki on nimittäin täynnä tekemistä ja loman kaupungissa saa vierähtämään nopeasti. Kaupungin erilaiset museot, ravintolat, teatterit saavat viihtymään!
On vanha sanonta ”ihminen joka on kyllästynyt Lontooseen, on kyllästynyt elämään.” Kuka ikinä näin onkaan todennut, hän on oikeassa.
Mutta mitäs tämä runoilijatar tekee tänään?
Tv:n äärelle.
Sherlock Holmes on 1800-luvun loppuun ja 1900-luvun alkuun sijoittuva kuvitteellinen salapoliisihahmo, jonka loi skotlantilainen kirjailija ja lääkäri Arthur Conan Doyle. Holmes on tunnettu havainnointitaidoistaan ja kyvystään käyttää logiikkaa tapausten ratkaisemiseen, ja hänestä on tullut salapoliisikirjallisuuden arkkityyppi.
Useimmissa Holmes-tarinoissa kertojana on salapoliisin ystävä tohtori Watson. Kahdessa tarinassa kertojana on Sherlock Holmes itse, ja kahdesti tarinan kertoo tuntematon kertoja kolmannessa persoonassa.
Valittiin syksyllä 2013 kaikkien aikojen parhaaksi rikoskirjasarjaksi.
Sherlock Holmes… elokuva… vuodelta 2009. Tarina sijoittuu vuoteen 1890, Lontooseen.
Tähän jatko-osa on vuodelta 2011.
Sherlock Holmes: A Game of Shadows
Mitäs tv tarjoaakaan tänään ?
Sherlock TV1 klo 19.45 lauantaina 19.7.
Tänään, siis.
A vot.
Näissä tunnelmissa
näissä tunteissa
– Runoilijatar
Tällainen runoilijatar löytyy siis fiktiivisen runouden takaa. Runoilijatar, joka rakastaa kaikkea kaunista. Viisaita sanoja. Länkkäri leffoja. Ystäviään, läheisiään. Hyvää kahvia ja punaista huulipunaa. Ollen elokuvateattereiden, kirjastojen ja taidegallerioiden suurkuluttaja.
Laitetaanpas jäinen valokuva… jäätävistä pakkasista talvelta, helteeseen (tein jäälyhtyjä, siis talvella).
Seuraavassa FIKTIIVISESSÄ tarinassani kirjoitan suloisen tuhansien järvien maamme todellista ongelmasta. SYRJÄYTYMISESTÄ.
Olen tarinan kertoja… on siis tarinan aika…
Tämän päivän tarinassani minulla on painavaa sanottavaa.
Ei ole vain pitsinen… lumihuurteinen… Kaunis riimein koristeltu runo… joka on vain sanahelinää, jossa ei loppujen lopuksi edes sanota mitään (liirum laarum)… Mutta… joka on silti, oi, niin ihana runo….
Tänään kirjoitan tärkeästä asiasta.
Kirjoitan maamme todellisesta ongelmasta. Mikä on yksinäisyys ja syrjäytyminen.
Minä en kärsi yksinäisyydestä. En.
Tämän runoilijattaren ongelma ei ole syrjäytyminen. Ei.
Minulla on ystäviä, minulla on läheisiä. Ja uudet mukavat ystävät ovat tervetulleita elämääni.
Mutta yksinäisyys on tarinani Mantan ongelma. Manta on fiktiivinen hahmo, mutta niin tyypillinen suomalainen mummo, että hänen kaltaisiaan varmasti suloisessa tuhansien järvien maassamme on lukuisia.
Tekstiä voi raapustella monen monella tyylillä ja olen viilaillut että hionut, nikkaroinut ja punonut… sekä letitellyt adjektiiveja. Maistanut tulisin maustein sanakeitoksen, joten monen monenlaisella tyylillä olen kirjoittanut.
Joskus rakennan runon riimien ympärille, tällöin runossa ei välttämättä ole sisältöä.
Nyt tehdään päin vastoin… kirjoitetaan sisältöä, minulla on painavaa asiaa…
Kirjoitetaan äärimmäisen tärkeästä asiasta, kirjoitustyylin ollessa kuin hutaisten pakattu matkalaukku kiireessä, missä kauluspaita ja likaiset sukat mytyssä… Kirjoitus tyylinä on mm. höperehtäminen.
Opit kuuntelemisen jalon taidon, höperehtämis tekstiä lukiessani.
Olet yhtä elämän jaloa taitoa (kuuntelemisen taitoa) rikkaampi.
Kirjoitustyyli on fiktio, mutta eiköhän Mantan kaltainen henkilö ole ihan tyypillinen suomalaismummo. Ja hänellä on sanottavaa….
Sanottavaa syrjäytymisestä, yksinäisyydestä …
Aloittakaamme fiktiivinen tarina nimeltään Mimosa, ja se menee tällä kertaa näin.
Mimosa
Olen Mimosa, siamilaiskissan ylpeä omistaja.
Itämainen katti, lyhytkarvainen, vinot syvän siniset itämaiset silmät, silkinpehmeä. Siro. Pitkä ikäinen. Kaiken keskipisteenä viihtyvä. Mustasukkainen kissa.
Nimeltään Kissa.
Alkuperästä on tarinoita, ja tarinathan ovat tarinoita.
Ihminen on ihminen, mutta minulla on kissa. Paras ystäväni, luotettava.
Ihminen on ihminen.
Koen olevani rakastettavampi, kuin viime vuonna.
Ripauksen vähemmän katkera elämäni kolhuille. Mutta mutta… tästä huolimatta… En ole tavannut ketään keneen tahtoisin tutustua.
Asustelen Onkamossa… Se on yksi Tohmajärven monista kylistä Pohjois-Karjalassa.
Täällä meillä päin asustelee noin 400 asukasta, pikku paikka, Joensuuhun on 45 kilometriä.
Historian havinassa, 60-luvulla täällä oli jopa 5 kauppaa.
Ajat ovat muuttuneet kovin.
Shoppailen netistä ostokseni.
Onkamo on kotini, linnani, kauneinta Suomea.
Nuorena koin, että täällä ei ole mitään, nyt kun vuosia on kertynyt jonkin verran, koen että täällä on kaikki.
Järviä, vaaroja, arvokkaita, kauniita, maalauksellisia maisemia.
Niitä täällä ainakin on ja tuttu ja turvallinen kylän raitti.
Olin hiljattain kurssilla, päivitin CV:ni, ja minua neuvottiin, että ikää ei kannata mainita CV:ssä, joten en kerro ikääni elämässänikään.
Olen käynyt kaikenlaisia kursseja. Kouluista vain kokki koulun.
Suomen työtilanne on mitä on.
Määräaikaisia pätkä töitä.
Helsingissä jos asustelisin, olisin kiinni työelämässä, mutta hei hei… Asun Onkamossa. Työtön.
Asustelen lapsuuden kodissani, ostin veljeltäni lapsuuden kotimme, vanhempani ovat jo kuolleet.
Äitini oli hankala, riitelimme paljon, emme olleet juurikaan läheisiä.
Isäni vietti veljen kanssa aikaansa, hän oli mukavampi, kuin äitini.
Veljeni on perinyt isäni luonteen, ihan leppoisa ja mukava. Hänen vaimonsa on sairaanhoitajana ja heillä on kaksi poikaa. 9 ja viisi vuotiaat.
Emme ole tekemisissä. En tiedä miksi. Ei ole riitojakaan. Emme vain ole läheisiä.
Murteeni kuulostaa lempeältä, mie ja sie.
Veljeni vaimo on huolissaan, asun korvessa, yksin… kärsinkö yksinäisyydestä ?
Hänellä on koko ajan ihmisiä ympärillään, perheensä, työkaverinsa, naapurinsa, harrastuskaverit, ystävät, sukulaisensa.
En tunne ketään. Onkamossa asuu 400 ihmistä, joista näistäkään harvoista, en tunne ketään.
En tahdo tutustua keneenkään.
Erakkona vetäydyn yhteiskunnasta syrjään, syy tähän lie kyllästyminen elämään ja pettyminen ihmisiin.
Takani on koulukiusaus. TAHDOTKO TODELLA YSTÄVYSTYÄ KOULUKIUSAAJASI KANSSA? En ole tavannut ketään, kuka olisi tuntemisen arvoinen.
Ihminen on ihminen, mutta minulla on kissa. Paras ystäväni, luotettava.
Ja koska asustelen keskellä en mitään. Tv on seuranani, ylhäisessä yksinäisyydessäni.
On olemassa ohjelma, jossa on yksi daami ja 10 kosijaa, kukahan saa ruusun, hoh hoijakkaa.
Kauniit ja rohkeat että Salkkarit, liian utopistisia. Pidän tavallisista tarinoista.
Elokuvien suhteen olen todella kriittinen.
Kanavia on lukuisia ja välillä tuntuu ettei miltään kanavalta tule mitään.
En pidä huumorista, että peruukki on väärinpäin päässä ja silmälasit ovat pullonpohjat, en.
Kokki ohjelmissa tehdään sosetta.
Urheilua seuraan, kaikkia lajeja. Tämä on laadukkainta tv ohjelmaa.
Televisio on seuranani.
Saan riidan aikaan tv n kanssa, jos tarjonta on huonoa.
Napsautan sen kiinni, avatakseni uudestaan ja plärätäkseni kaikki kanavat uudestaan.
Avara luonto on lempiohjelmani. Siitä pidän.
Olen kyllä seurustellut, kolme kertaa. Parikymppisenä rakastuin, silloisen mieheni sisko seurusteli narkkari miehen kanssa, joka sitten pahoinpiteli minut harhoissaan. En ymmärtänyt hänen tapaansa raahata sukuaan, puolisoineen ympäriinsä. Ero.
Syytön kait raitis ex… sukulaisensa puolison käytökseen on … mutta minä tein hänestä syyllisen ja jätin hänet.
Tämän jälkeen rakastuin, 25 vuotiaana. Ero, mies oli väkivaltainen.
Ja kolmas, rakastuin tulisesti. Onnea kesti kaksi kuukautta, mies ehti jättää minut, ennen kuin minä hänet.
Hän ei ollut väkivaltainen.
Näiden jälkeen, en totta vie kaipaa miestä vierelleni. En.
Jos jotain kaipaisin, niin työelämää.
Hain juuri puhelinmyyjän töitä… kotosalla. Tällä alalla on työvoimapulaa.
Ehkä nappaan työpaikan, ken tietää. (Lisätiedot tarinaan: Mimosasta tulee lehtimyyjä, hän ei vielä tiedä tätä. Sinä upea blogini Runouden sävelin lukija tiedät tämän. Etätöitä kotosalla tekee hän tulevaisuudessa):
Unelma ammattini olisi olla taidegalleriassa töissä.
Mutta onko täällä meillä päin taidegallerioita, ei ole ei…
Metsää on ja järviä ja vaaroja. Muuta ei ole, ei…
Ja ystävät.
Minulla on ollut ystäviä, yksi kiusasi minua. Toinen oli kateellinen ja kolmas löysi poikakaverin ja sen takia hylkäsi ystävänsä. En kaipaa ystäviä, en. Kukaan heistä näin jälkikäteen ajateltuna, ei ollut tuntemisen arvoinen.
Mitä sanoinkaan, sanoin, ihminen on ihminen…
Ja onhan minulla Kissa.
Olen Mimosa, siamilaiskissan ylpeä omistaja.
Sen pituinen se
Ja heti perään toinen tarina samalla teemalla. Syrjäytyminen.
Heini on tarina nimeltään.
Hei, olen Heini.
Susi on lauma eläin, miten käy yhden suden ? Miten käy ?
Todellinen maamme ongelma on syrjäytyminen ja yksinäisyys.
Sen pituinen se
Ja heti perään kolmas tarina…
Ja sitten tarinaa kerrotaan Mantan suulla… Manta on Mimosan naapuri.
Kirjoitustyylinä: Höperehtäminen
Manta on tarina nimeltään
– Olen Manta … 82 vuotias, yksinäinen, asustelen maalla, seuranani vain kaappikellon tikitys.
– Mites ne nyt raeruohon on unohtaneet pääsiäisenä laittaa (on heinäkuun 19. päivä)… Manta höperehtää.
– Tytär asuu Norjassa, muutti ukon perässä, olis kait noita ukkoja ollut lähempänäkin…
– Postitti minulle joululahjaksi vedenkeittimen, jossa on lukuisia eri nappuloita, kattilassa kait mie veden keitän, en saa koko härveliä päälle… ja älykännykän, en saa auki puhelinta. Kolme tuntia kirjoitteli kuulumisia sähköpostiin, no puhelinta en ees päälle saa.
– Eino oli hieno mies, aina kun meni kylään, vei kahvipaketin, kerran Eino keksi piirtää ympyrän kahvipakettiin, sama kahvipaketti kiersi kylästä toiseen, Manta nauraa.
– Nykyään kaikki tiaknosoijaan ja anaylysoijaan, ei tuollaista ollut ennen… vai mitäs tuumit Ridge ?
– Ja sitä hiihettiin, hiihettiin 30 kilometriä kouluun ja takaisin… kesät talavet hiihettiin ja ylämäkkeen hiihettiin.
– Ja talavella sitä oli sitä pakkasta, sitä oli kuule 40 astetta…
Ja nämä hän juttelee television Kauniiden ja Rohkeiden Ridgelle, television äärellä, yksinäinen, kun on ….
Tarinan opetus oli kysymys: Opitko tarinasta Manta mitään, jos et, se se on se diagnosoinnin ja analysoinnin tulos.
Jokos luulit, että blogimerkintäni teemalla: syrjäytyminen tuli loppuun, pisteeseen.
Ei ei… vastahan aloitin kirjoittamaan äärimmäisen tärkeästä aiheesta.
Päästetään Mimosan toinenkin naapuri Hilkka ääneen.
Hilkka
Asustelen Mimosan naapurissa, tai naapurissa ja naapurissa. Pari kilometria on välimatkaa. Täällä maalla asustellaan harvakseltaan.
Mieheni on kaikkeni, olemme 24/7 yhdessä… Olemme onnellinen aviopari, rakastan häntä sydämein pohjasta.
Jos hänestä puhuisin, lisää, loppuisi kaikki positiiviset ja kauniit adjektiivit kesken: Hän on komea, älykäs, charmantti, lämmin, viisas, upea… Nyt en keksi enää kauniita adjektiiveja lisää.
Minulla on kaksi aikuista lasta ja lapsenlapsi, 2 vuotias, joka on usein mummilassa.
Mikä päivänsäde.
En ole syrjäytynyt, en ole yksinäinen, en.
Mutta tämä on maamme todellinen ongelma.
Ja luontoa pitäisi vaalia, myös, se on toinen ongelma.
On ihmisiä jotka tahtovat olla yksin. Erakkoja toisin sanoen.
Mutta jos yksinäisyys ei ole oma tahto, mitä se hyvin hyvin harvoin on. Se on raastavaa.
Näkeehän kuinka yksinäiset kärsivät, monen moni roikkuu hirressä, syrjäytymisensä seurauksena.
Yksin ollessa kuormat tuplaantuvat, ongelmat triplaantuvat.
Kun on kumppani, hänen kanssaan voi kuormat puolitella.
Olen vain kerran elämässäni kärsinyt yksinäisyydestä, olin sairaalassa, selkä leikkauksessa. Parissa viikossa, rupesin puhumaan yksin. Ja mikä onni ja autuus kun pääsin kotiin läheisteni luokse. Ihmisten ilmoille…
Minulla on myös ystävätär, olemme tunteneet hiekkalaatikolta asti ja tänä päivänäkin pidämme yhteyttä.
Siitäpäs tulikin mieleen, pitääpäs hänelle pirautella kuulumiset.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Jos yksinäisyys ei ole oma tahto, mitä se hyvin harvoin on. Se on raastavaa.
Tarinani Manta raataili tv:n ääressä Ridgelle… Kauniiden ja rohkeiden Ridge on kuullut varmaan monen monen suomalaisen kuulumiset.
Tämä runoilijatar katsoi muuten Kauniit ja rohkeat … Kyllä oli Ridge muuttunut… (näyttelijä siis vaihtunut)… En ollut vuosiin katsonut tv-sarjaa… Brooken & Ridgen häät :) … Viimeksi, kun katsoin sarjaa vuosia … vuosia… sitten oli Brooken ja Ridgen häät… Ja jälleen kun avasin tv:n… hääkellot kilkatti heille … Kärryillä olin juonesta :D
Älä syrjäydy,
odotas hion sanamuotoa,
älä syrjäytä itseäsi.
Keneen sinä… lukijani tahtoisit tutustua, miksi et tutustu ?
Nuoret ovat syrjäytyneitä. Ja vanhukset ovat syrjäytyneitä. Ainoat jotka eivät kärsi yksinäisyydestä on nelikymppiset, heillä on yleensä perheet… mutta, nelikymppiseen ei enää tutustu, vaatii kahdenkymmenen vuoden tuttavuuden ystävyys…
Tänään tarinoissani on teemana: suloisen tuhansien järvein maan todellinen ongelma:
Syrjäytyminen ja yksinäisyys.
Tänään ei ollut tarjolla tyypillistä laadukasta runouttani…
Tänään kirjoitustyylinä oli höperehtäminen…
Tahdotko karsia syrjäytymistäsi pois… Vinkkejä syrjäytymisen poistamiseen…
– Mistä pidät, lukijani? Biljardista, angora kissoista. Tutustu saman henkisiin ihmisiin. Kissakahvilaan mene. Biljardia ei voi pelata yksin.
– Keksi virikkeitä. Maalaa taulu. Kirjoita päiväkirjaa.
– Mene ulos, rannalle. Uimaan.
– Soita jollekkin.
– Oletko pettynyt ihmisiin. Ja on siksi vaikea tutustua. Alamme olla kansainvälinen maa. Suloinen tuhansien järvien Suomi. Tutustu eri kulttuureihin. Suomalaiset ovat jäyhiä.
– JA NYT PARAS VAIHTOEHTO. ARVAAS MITEN FIKTIIVISEN TARINANI MANTA POISTI YKSINÄISYYTTÄÄN. HÄN MENI KAMPAAJALLE. ILMAN AJANVARAUSTA. JONOTTAMAAN… JA NIIN ILOINEN PUHEENSORINA TÄYTTI HÄNEN PÄIVÄNSÄ. HIUKSET HYVIN… KAIKKI HYVIN.
– Aloita joukkue urheiluharrastus. Pesäpallo.
– Aloita lenkkeily ja päätä ettet lenkkeile yksin.
– Keskustele kaupan kassan kanssa, jos ei ole jonoa.
– Älä pelkää ihmisiä liikaa. Ei kaikki ihmiset pahoja ole, suurin osa on.
– Ja jos se syrjäytyminen on nyt niin ylitse pääsemätöntä, ettet kerta kaikkiaan tahdo tutustua keneenkään. Istu bussi matkalla kännykkä kädessä. Kännykkää selatessa suljet muut ihmiset pois. Jopa linja-auton vierustoverisi.
Tämän runoilijattaren ongelma ei ole syrjäytyminen, ei yksinäisyys, ei.
Tämän runoilijattaren ongelmat ovat ihan erit.
Maamme todellisia ongelmia ovat: Luonnon saastuminen, maapallon kuumeneminen. Ja syrjäytyminen.
Seuraavassa tarinassani neuvon… Jos sinulla on ongelma… Kysy mahdollisimman monen neuvoa ongelmaasi. Ja tadaa… ongelma ratkeaa.
Lämmin kiitos vierailustasi blogissani runouden sävelin. Älä poistu tyhjin sydämin, vaan vie mukanasi jotain arvokasta ja hyvää… vaikka jonkin tarinan opetuksen sydämeesi sulkien.
Ps. Millaisen tarinan tahtoisit kuulla ? Kommentoi. Kenties kerron teemalla tarinan.
Sädehtivää viikonloppua kaikille upeille blogini runouden lukijoille.