Nojatuoli matkailua lukijoilleni, suuntana Afrikka

11.7.2025

+26

Aurinko nousee 3.03

Aurinko laskee 23.43

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Kirjaimellisesti lämpimästi,

on helle päivä siis…

Kyllä tarkenee

Mitäs jos suunnataan tänään… Afrikkaan. Tämän päiväisessä blogimerkinnässäni.

Nojatuoli matkailua lukijoilleni tarinassani… siis…

Afrikassa on nykyisin 599 miljoonaa kristittyä. Koko maanosassa on noin 800 miljoonaa asukasta. Ja alati kasvava joukko, kristityt. Alati kasvava…

RUNOILIJATAR PITÄÄ SULKAKYNÄNSÄ TERÄVÄNÄ RAAPUSTELEMALLA FIKTIIVISIÄ MINITARINOITA… KERA HUIKEIDEN TARINAN OPETUKSIEN… BLOGISSAAN RUNOUDEN.

RUNOUDEN SÄVELIN EDETÄÄN BLOGISSANI…

RUNOUTTANI JA TARINOITANI LUKIESSA EI VOI TUTUSTUA MINUUN… RUNOILIJATTAREEN… SILLÄ KIRJOITUSTYYLINI ON FIKTIO… MUTTA EIHÄN SE OLEKKAAN RUNOUDEN TARKOITUS… RUNOILIJATTAREEN TUTUSTUMINEN…RUNOUDEN TARKOITUS ON TUODA RAKKAUDETTOMAAN MAAILMAAN LISÄÄ RAKKAUTTA.

Jostain runostani pidät… jostain et… jokin runo on sädehtivä… jotain et jaksa lukaista loppuun ja kenties jotain runon säettä rakastat.

Blogia Runouden sävelin, pitää runoilijatar… Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä, runoteoksen kirjoittanut nainen. Runoilijatar rakastaa kaikkea kaunista. Kevättä, kesää, auringon nousuja ja laskuja. Kissoja, viisaita sanoja. Ystäviään, läheisiään. Thai sapuskaa. Länkkäri leffoja ja punaista huulipunaa… Ollen elokuvateattereiden ja kirjaston, että taidegallerioiden suurkuluttaja.

Piipahdin elokuvissa katsomassa F1. Sen formula leffan.

Sananen runon kirjoittamisesta:

Joskus aloitan runon kirjoittamisen riimein. Mikä rimmaa.

Tämän jälkeen mietin sisältöä.

Rakkaus, romanttinen sellainen, lie yleisin runouteni aihe.

Rakkaudestahan elokuvat kuvaavat, taidemaalarit maalaavat, kirjat kirjoittavat ja näytelmät näyttelevät.

Olen kirjoittanut runon niin merenneitona, kuin laivan hyljättynä hylkynä kuin kotkanakin.

Fiktiivisiä runoja siis.

Runouteni skaala on tosin laaja. Olen kirjoittanut runon jopa cappuccino kahvikupistakin.

Ja koska runo on fiktiivinen… luon roolihahmon, kenen suulla runo kirjoitetaan.

Hän on seuraavanlainen.

Nainen, hän on ollut lähetystyöntekijänä Afrikassa.

Ja minkä näköisiä heimon asukkaat olivat? Punaiset asut, okranväriset hiukset ja värikkäät päähineet. Näistä he olivat tehty.

He tanssivat. Afrikassa elää noin 3000 eri heimoa, jotka puhuvat yli 2000 eri kieltä.

Hän oli Sanien parissa. Yhdestä vanhimmista heimoista. He ovat metsästäjiä. Heillä oli transsiin vaipuminen, mistä Jumala vapautti heidät ja he löysivät todellisen Jumalan, Kristuksen.

Eräällä toisella heimolla on sylkemis kulttuuri. Tuhansien järvien maassa ei juurikaan syljetä. Tai sitä pidetään rumana tapana. Mutta heimolla… ei siis Sanien heimolla… on yksi varsin erikoinen perinne: sylkeminen. Sylkäisy tarkoittaa masaille siunausta, ja rituaali kuuluu kaikkiin elämäntilanteisiin.

Runoon kirjoitan tanssia. Runous syntyy tanssin ympärille.

Nainen rakastuu valkoiseen mieheen. Avioliitto on naiselle kolmas, miehelle ensimmäinen. Kihloissa mies on ollut kaksi kertaa.

Siinä 45 vuotiaita. Joten lapset ovat jo aikuisia.

Mies on koira ihminen, nainen kissa ihminen.

Afrikassa tytöt käyttävät ruoho- tai kangashametta ja koristautuvat helminauhoilla. Näin pukeutuu runoni nainen.

Mutta hän alkoi kaipaamaan puhtaita lakanoita, vesihanan vettä ja kalliita ravintola illallisia. Laatua… muodikkaita vaatteita ja rakenne kynsihoitoloita. Kurjuudesta luksukseen, siis.

Joten he muuttavat miehensä kanssa Kuusamoon.

Tuohon kauniiseen erämaahan.

Afrikassa he käyvät parin vuoden välein noin kuukauden, kaksi vierailemassa. Ei hän Afrikkaa ole unohtanut… ei…

Nyt kun olen suunnitellut riimit… olen suunnitellut runon sisällön… olen suunnitellut tyylin… ja se on rakkausruno… hää kellot kilkattavat… fiktiivinen runo…

On tullut aika kirjoittaa runo…

Sitten vain kokoan runon kuin palapelin…

TANSSIEN

leijonan karjunta

kaikuu kaukaisuudessa

tullen häntä

puoli tiehen vastaan

gepardin askeleet

mausteisen makea

helteinen

rakkaus

huojuen tuulessa

aamu yön hämärässä

auringon jo noustessa

nauttien

kaunista

luotettavaa

hetkeä

kurjuudesta vaurauteen

Afrikasta

suloiseen tuhansien

järvien maahan siirtyen

kaukaisuuteen

tuntien

tuoksut

gepardin juoksut

sumuverhon taakse

kietoutuen

kuulas yö

katsoen sisimpään

hellä kosketus

heimolla yllään

punaiset asut

okranväriset hiukset

värikkäät päähineet

tanssien

Afrikkalaisen

rumpujen sävelet

sydämeeni

silloin kävelet

sylkäisyn tarkoittaessa

masain heimolle siunausta

kuuluen kaikkiin

elämän tilanteisiin

rakastuen

hääasunaan ruohohame

koristautuen helminauhoin

kurjuudessa ikävöiden

rakenne kynsihoitoloita

tien vieden Lapin lumoon

unohtamatta Afrikan kauneutta

sinne hetkittäin palaten

tanssien

Afrikkalaisen rummun

sävelet

oi, sydämeeni kävelet

kiinnostavaa kulttuuria

kiehtova historiallinen saari

sateenkaari

saaren ollessa kuin

löytämätön helmi

koralliriuttoja

safareja

maaseutua

levottomuutta

turvattomuutta

kurjuutta

köyhyyttä

tanssien

Afrikkalaisen

rummun sävelet

oi, sydämeeni kävelet

Olen tarinan kertoja. On siis tarinan aika… Fiktiivisen sellaisen.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö.

Hän on Vilja.

Vilja, 37. Hän työskentelee kiinteistövälittäjänä. Hän on naimisissa. Kahden pienokaisen äiti. Rakkausliitto.

Hän harrastaa käsitöitä. Ja käy käsityökerhoissa. Hän neuloo… niin itselleen kuin hyväntekeväisyyteenkin, että läheisilleen lahjaksi.

Hänestä on mukavaa kun sukkapuikot kilisevät ja iloinen puheensorina täyttää huoneen.

Hänen paras ystävänsä on Mirka, mummo. Hän käy myös käsityökerhossa. Hänen miehensä paras ystävä on 29v. Tim ja hänen paras ystävänsä on mummo. Ystävyys ei – totta vie – katso ikää.

Hän käy myös ”kudotaan kangaspuilla” kerhossa. Suht kallis kerho. Jäsen maksu ja kuteet, että loimet. Hän kutoo myös räsymattoja. Poppanaliinoja jne…

Todellinen lankakerien prinsessa, Vilja siis on.

Ja käy hän myös virkkauskerhossa.

Käsityökerhoja on siis neljä. Joka kertaan hän ei osallistu. Vain silloin tällöin käy. Muutenhan hän joka päivä olisi käsityökerhossa. Ja siihen ei riitä hänen 24/7 tuntinsa.

Hän käy myös seurakunnan käsityökerhossa. Lähetystyön. Käsityökerholla on Tansaniassa orpokoti. Hän kutoi kaulaliinan kerhossa. Kaulaliina myytiin ja tuotto lähetettiin Tansanian orpokotiin. Ei hän kaulaliinaa helteeseen kutonut, ei. Raukka sai kupillisen riisiä, sen johdosta, kun Viljan sukkapuikot heiluivat ja kaulaliina valmistui.

Mirka ei ennen pitänyt esimerkiksi Afrikasta… mutta lähetystyön käsityökerhossa käynti poisti vihan… Ennakkoluulot, jopa rasismin. Sillä Jumala on rakkaus ja Hän asuu lähetystyön kerhossa.

Mirka teki ympäristöteon ja luopui ennakkoluuloista.

Ja tarina alkaa.

TODELLINEN LANKAKERIEN PRINSESSA TANSANIASSA ON TARINA NIMELTÄÄN

NOJATUOLI MATKAILUA TARJOLLA LUKIJOILLENI TÄNÄÄN TARINASSANI.

Ja niin Vilja… astelee lähetystyön käsityökerhoon. Hän neuloo kaulaliinaa. Sukkapuikot kilisevät kodikkaasti. Kerhossa on lähetystyöntekijä Tansaniasta.

– Teemme lähetystyömatkan Tansaniaan.

Ketkä olisivat vapaaehtoiset.

– En ainakaan minä, Tanja vastaa. Tanja rakastaa kutomista, suloista tuhansien järvien maatamme. Häntä – totta vie – houkuttele köyhyys ja kurjuus.

– Enkä minä, Silja vastaa. Hän on puolestaan liian kiireinen lähetysmatkalle.

– Enkä minä.

– En minä.

– Enkä minäkään, kaikuu kuorossa.

Matkalle lähtee niin lähetti, kuin kaksi kirkon työntekijää, että kaksi maallikkoa. Ja Vilja lupautuu matkalle. Hän on ns. maallikko. Ja Mirka.

Hän ei koe olevansa esimerkillinen. Ei täydellinen. Kristitty.

Ja niin matka koetti. He matkustavat viidestään … ensin junalla Helsinkiin. Ja sieltä lentävät Tansaniaan.

Matka Tansaniaan kestää huikeat 16 tuntia ja 25 minuuttia. Pitkä matka, toisin sanoen.

Pitkäkaulainen… Ylväs kirahvi on Tansanian kansalliseläin ja maisemassa liikkuu myös useita antilooppeja, kuten impaloita, elandeja, kongoneita ja vesiantilooppeja.

Siellä päin … puhutaan swahilin ja englannin kielen lisäksi mm. arabiaa. Näiden lisäksi maassa puhutaan paljon alkuperäiskieliä. Vilja raataili englantia.

Tansaniassa onkin huimat 120 heimoa, joilla voi olla oman kielen lisäksi omanlaiset tavat.

Ja musiikkikulttuuri.

Viisumi pitää olla. Tämä Viljalla ja Mirkalla on.

Jos vuodenajat pitäisi luetella… ne olisivat kuivakausi ja sadekausi. Eivät kevät, kesä, syksy, talvi.

Poppoota on noin 59 miljoonaa…

Yksi maailman köyhimmistä maista on Tansania… Ja noin 28 prosenttia väestöstä elää edelleen köyhyysrajan alapuolella.

Itäisessä Afrikassa, Intian valtameren rannalla. Sieltähän Tansania löytyy.

Mirka ja Vilja olivat viikon lähetystyön matkalla. Ja viikon perään vielä ovat … kaksi, 2, viikkoa lomalla.

Ensimmäisen viikon aikana, he luennoivat. Lähetystyön hankkeisiin sisältyy mm. viljelykoulutusta.

Ja puhuivat kummityön puolesta. Kummityö tukee mm. koulutusta.

He ovat maallikkoja, joten luennot pitävät lähetti ja diakonissa.

Jumalan palvelukset olivat ääriään myöten täynnä.

Ja gosbel… se oli häikäisevää. Todelliset kultakurkut lauloivat.

Elävää oli usko. Siellä päin maailmaa. Täysin toisenlaista kuin suloisessa tuhansien järvien maassamme on totuttu.

Vilja ei oikein tutustunut keneenkään. Hän ei löytänyt uusia ystäviä. Tansaniasta.

Heidän ongelmansa Tansanissa … ovat ihan täysin erit kuin suomalaisten.

SUOMALAISTEN ONGELMAT OVAT SYRJÄYTYMINEN JA SEN AIHEUTTAMA YKSINÄISYYS. KÖYHILTÄ LEIKATAAN TULOISTA… TÄMÄN AIHEUTTAMAT LEIPÄJONOT… KYLLÄ KYLLÄ… SUOMESSA ON LEIPÄJONOT… TYÖTTÖMYYS… EMPATIAN PUUTE IHMISILLÄ… JA HUONOT MATALAN KYNNYKSEN MIELENTERVEYSPALVELUT, ÄÄRIMMÄISEN HUONOT. SUVAITSEMATTOMUUS… AVARAKATSEISUUDEN PUUTE.

Heidän ongelmat ovat totaalisen erit. Köyhyys, jopa nälänhätä. Tasa arvon puute. Väkivalta jne jne…

TÄYSIN ERI ONGELMAT… TÄYSIN ERI ONGELMAT…

Ja koska Vilja ja Mirka ovat ns. maallikkoja, suomeksi sanottuna… eivät ole kirkon työntekijöitä niin he lähinnä kulkivat lähetin ja työntekijöiden vana vedessä.

Ja niin viikko oli purkissa.

Lähetti ja kaksi, 2, kirkon työntekijää lähtivät suloiseen tuhansien järvien maahamme.

Ja Vilja, että Mirka aloittivat lomansa.

Vilja ja Mirka vaihtoivat majoituksen laadukkaampaan.

Ei hotellissa tähtiä liuta ollut, ei.

Köyhyyttä ja kurjuutta.

Ja hygienia taso oli mitä oli.

Mutta joka tapauksessa parempaan majoitukseen.

– Minkäs elämyksen kokisimme lomallamme, Vilja kysäisee Mirkalta.

Tansaniahan tarjoaa upeita luontoelämyksiä. Joten he osallistuvat eksoottiselle safarille.

Safari Serengetissä – Tansanian tunnetuimpaan kansallispuistoon suuntasi heidän askeleet.

Ja he kokivat upean Safari kokemuksen. Jopa elämyksen.

Puiston alueella elää yli 70 isoa eläintä ja yli 500 lintulajia.

Kansallispuiston maisemaan kuuluvat aukeat tasangot, järvet ja metsät.

Ja niin he väsyttävän, mutta, oi… niin elämyksellisen Safari kokemuksen jälkeen suuntaavat hotellille.

Ylihuomenna he suuntaavat Ngorongoron kraatteriin – kiehtovaa, sammunutta tulivuorta katsomaan.

Ngorongoro-kraatteri alue on uskomattoman kaunis, ja siellä elää runsaasti eläimiä, mm. seeproja, gnuuantilooppeja, norsuja, leijonia, gaselleja ja virtahepoja.

Kraatterin halkaisija on yli 20 kilometriä, ja se on syntynyt tulivuoren romahduksesta.

Kraatterin luonnonkauniissa ympäristössä on kaikkea suolajärvistä metsiin, ja sitä asuttaa yli 42000 masai-kansan jäsentä.

Luonnon suojelu alue, muuten.

Ja mahtuipas heidän matkaansa vielä yksi kansallispuisto kokemuskin.

Tarangiren kansallispuisto on saanut nimensä puiston läpi virtaavan Tarangire-joen mukaan. Kuivina kausina joki houkuttelee norsuja, leijonia, leopardeja ja monia muita eläimiä, jotka kerääntyvät puiston ainoan vedensaantilähteen läheisyyteen.

Kansallispuiston luonto tarjoaa kukkuloita, pensassavannia… jopa suoalueita.

Apinaleipäpuita.

Tarangiressa pesii kerralla eniten lintulajeja koko maailmassa, eli noin 550 eri lajia.

Vain nousu Kilimanjarolle jäi tekemättä Viljalta ja Mirkalta.

Huipulla voisi ihailla maalauksellisia maisemia.

Mausteita…. punaisia apinoita… viehättäviä pikkukyliä, hiekkarantoja. Näitä tarjosi Tansania.

Muuten pari viikkoa koostui lähinnä torilla shoppailusta. Myös ihan roskaa oli torilla myynnissä … ja rannalla kävelystä… että hotellissa levähtäessä…

Ja niin kolme, 3, viikkoa tuli täyteen. Ja he lensivät pitkän lennon suloiseen tuhansien järvien maahamme.

– Oma koti kullan kallis, toteaa Vilja miehelleen.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Jos tahdot kiivetä vuoren huipulle… jos se on unelmasi… Ota ensimmäinen askel… kohti unelmaasi…

Loppusanat tarinaan.

– Minua kiinnostaisi Afrikka, mutta en usko Jumalaan, Paula avaa keskustelun.

– Mene johonkin hyväntekeväisyys järjestöön vapaaehtoiseksi. Ei kirkon, Mirka vastaa.

– Minusta on suurenmoista, että Afrikan tähti peli kiellettiin, Paula jatkaa. Hänellä on musta lapsi. Paula on valkoinen, hänen mies on siis Tansaniasta.

– Sehän on vain peli, Mirka vastaa. Eikö toi ole vähän yli reagointia.

– Ei, Paula jatkaa.

Sen pituinen se

Ja tarinan opetus oli: Rasismi on väärin, joidenkin kulttuurien vääryydet ovat väärin. Kulttuurit rikastuttavat.

Tänään siis piipahdit Tansanian maisemissa. Lukijani.

…”Vain nousu Kilimanjarolle jäi tekemättä Viljalta ja Mirkalta. Huipulla voisi ihailla maalauksellisia maisemia…”

Koska tämä ei ollut heidän unelmansa. Jos vuoren valloitus on unelmasi… mitä juuri sanoinkaan tarinan opetuksessa.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Jos tahdot kiivetä vuoren huipulle… jos se on unelmasi… Ota ensimmäinen askel… kohti unelmaasi…

Seuraavassa tarinassani tuntemattomat istahtavat saman kahvipöydän äärelle. Trendikahvilassa. Miksi. Siksi, että kahvila on täysi. Ihmiset eivät tunne toisiaan. Ja tarinan henkilöt ovat…

Else on nelikymppinen. Ruuhkavuodet. Kiire, siis. Kolme lasta, lapset ovat teinejä. Ja hän istahtaa nopeasti kahvikupposen äärelle, ja nauttii kiireellä kakkupalan. Niin nopeasti, ettei hän edes huomannut, että kakku oli mansikkaa. Hän on tullut siis kiireen keskeltä… Täytyy tarkistaa kalenterista, että mistä…

Kanerva on leski. Kolmen vuoden takaa. Joten pikku hiljaa hän on kasassa. Hän kaipaa juttu seura, tuntemattomiltakin. Hän on todella yksinäinen. Hän on tullut siis miehensä haudalta kahvilaan. Tarinan henkilöt eivät tunne toisiaan. Ei Else Kanervaa…

Netta rakastaa punkia. 18 v on kilahtanut vihreä kutrisen tytön mittariin. Hänen juuret ovat Unkarissa, suomalainen. Hän on tullut punk konsertista kahvilaan…

Ursula on musta, hän on suomalainen. Edes hän itse ei tiedä… miten hän on ainoa musta perheessään (hänet on siis adoptoitu. Yli köyhyyden takia. Yli köyhyyden. Ei siksi, että hän ei olisi ollut tärkeä). Hän on siinä kaksfemma. Hän on tullut tietämättömyydestä… puhumattomuudesta… kysymyksistä… Hän on tullut yliopistosta kahvilaan.

Heimo… Heimo on kristitty. Hän käy ev lut kirkossa, helluntai srk ssa ja vapaakirkossa. Hän karttaa lahkoja. Hän on ollut hyvä käytöksinen, ennen kuin löysi Jumalan ja elämän tarkoituksen, mikä on rakkaus. Uudistuminen on ollut hänen sydämellään sekä se, että harvoin ajattelemme, että mistä olemme tilanteeseen – tässä tarinassa kakun äärelle – saapuneet. Heimo on tullut kahvilaan mansikkakakun äärelle kuolleen koiran luota. Koira oli koko hänen perhe. Hänen koko elämänsä.

Kimmo on ateisti. Hän luulee, että hänen isoäitinsä on apina/evoluutio, siis… vaikka meillä on DNA mikä todistaa tämän mahdottomaksi. Evoluutio on siis tieteellinen mahdottomuus. Kimmo ei ole lukenut. Hän ei ole käynyt kuin peruskoulun ja senkin huonosti. Ammattikoulu jäi kesken. Hän on työtön. Joten hänen kanssaan ei voi keskustella. Koska hän ei tiedä mikä on DNA. Oikein mukava. Yllättävän mukava. Hänellä on kaveripiiri. Tuttu. Ja suht laaja. Hän on tullut kaverinsa luota kahvilaan. Mansikkakakulle.

Oskari on kokki. Hyvä kokki onkin. Eronnut. Katkera ero. Ei ota ketään naista riesaksi, siksi. Hän on tullut kattilan ääreltä keittiöstä, kahvipöytään. Kerrankin ei tarvitse itse leipoa kakkua. Vaan pääsee istahtamaan valmiin äärelle.

Nestori. Vanhus. Hän muistelee 60 lukua. Muistaa sen paremmin, kuin eilisen. Hän ei muista mistä on tullut, sen hän muistaa, kun hän 60-luvulla söi mansikkakakkua. Valkoinen tavallinen suomalainen vanhus.

Jere on tumma. Kaaleita, siis. Ihan mukava suku Jerellä. Paitsi eno, joka on alkoholisti ja siksi hankala, putkat ovat tuttuja hänelle/enolle. Mutta muuten oikein rakas ja läheinen suku. Hän on lukenut ammatin. Hän on automekaanikko. Toisin kuin opiskelematon Kimmo. Kimmo on valkoinen, suomalainen. Tässä näin päin. Tumma on lukenut… Joten hän selittää, mitä on Dna… Ja Dna:sta kiinnostuu Ursula (miksi… siksi, että hän pääsee DNA n avulla juurilleen Tansaniaan). Jere on tullut autoliikkeestä kahvilaan. Hänen elämäntilanteensa on tasainen. Ei iloja, ei suruja. Arkinen päivä, siis.

Milla on kiinnostunut matematiikasta. Hän on matematiikan opettaja. Koko elämä on hänen mielestään laskettavissa. Jopa miinustettavissa, jos ei kerrottavissa tai jaettavissa. Koko elämä on yksi laskutaulukko Millan mielestä. Millan mies on nuori, 23. Ja Milla on rakastunut. Milla on häntä kymmenen vuotta vanhempi, 33, vuotias, daami. Nainen tahtoo perheen ja lapsia heti. Mielellään tenavia saisi olla viisi, 5, kappaletta. Tyttöjä kaikki…. Millan mies ei. Koska hän tahtoo nauttia vapaudesta. Nuoruudesta… Hän ei tahdo edes yhtä poikaa… Mitä miehet yleensä tahtovat… Tämä voi ajaa heidät eroon. Eron syystä he eivät keskustele. Ero repisi heidät aivan pirstaleiksi. He eivät selviäisi ilman toisiaan. ”Yksi säikeinen lanka katkeaa… kaksisäikeinen lanka kestää.” Tai vanha viisaus kuuluu… ”Kaksin aina kaunihimpi.” He ovat ongelman edessä ja tämä ongelma on kuin vuori. Valtava vuori. Milla on tullut siis vuoren juurelta kahvilaan. (Ja miten käy Millan suhteen… ero… Oi ei)… Sydän murtuneena, riekaleina. Milla raahautuu kahvilaan, mansikkakakulle. Hän on tulossa kirjastosta… Matematiikan kirjan ääreltä. Milla on tavallinen suomalainen, valkoinen nainen. Juuret Savossa.

Ja sitten tarina alkaa….

KAHVILASSA

Kevät on kauneimmillaan. Ja kahvila täysi. Vain pitkä kymmenen…10… hengen pöytä on tyhjä.

Trendikahvila viettää syntymäpäiviään. Pyöreitä. Kymmenen vuotta.

Ilmaista mansikkakakkua on tarjolla. Trendikahvilan syntymäpäivien kunniaksi.

Kiireinen Else maistelee kakkua, kahvin kera ja suuntaa tukka putkella jo toiseen paikkaan. Hän elää ruuhkavuosiaan. Kiireinen.

Tumma Jere ihmettelee kahvilan pöydässä melankolista tunnelmaa. Kunnes puheensorina täyttää kahvilan.

Kahvilan seinät ovat nähneet paljon. Niin iloja kuin surujakin.

Kanerva on saapunut juuri miehensä haudalta kahvilaan. Ja Heimolta kuollut koira. Pari ihmistä pöydän äärellä ovat juuri eronneet.

Jerellä on puolestaan arkinen päivä. Ei iloja, ei suruja. Hän on tulossa autokorjaamolta.

Keskustelua käydään säästä.

– On niin viileä toukokuu.

Kanerva, leski on yksinäinen. Hän kaipaa juttuseuraa. Viime aikoina hän on piipahtanut kampaajalla. Siellä, jos missä on mukava vaihtaa kuulumiset.

Hiukset hyvin… kaikki hyvin.

Keskustelu kääntyy DNA:n. Kahvilassa, mansikkakakun äärellä.

Kimmo on ateisti. Hänen mielestään ensin oli lisko, sitten apina ja tästä seurasi ihminen. Evoluutio siis.

– Isoäitini ei ole apina, Kanerva naurahtaa lempeästi.

Kimmo ei ole lukenut. Hän ei tiedä mikä on DNA.

– Minulla on Elisan liittymä, ei DNA n kännykkä liittymää, hän vastaa. Ja ei osallistu keskusteluun.

Tumma Jere toteaa.

– Ihmisellä on DNA, evoluutio on totaalinen mahdottomuus.

Hän selittää ihmisille kauniisti mitä on DNA.

Välisanat tarinaan ja tarina jatkuu.

…” Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.

Hän oli alussa Jumalan tykönä.

Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on… – Joh.”

Ursula kiinnostuu äärettömän paljon keskustelusta. Hän ei tiedä juuriaan.

– DNA:n avulla voit selvittää juuresi, jos tahdot,

(Ursula selvittää juurensa – nyt hypätään tarinassa vuosi eteenpäin… Hän on Tansaniasta. Isä kuollut. Nuori äiti elää. Hänet on adoptoitu köyhyyden takia. Ei siksi, että hän ei olisi rakas. Äidillä oli kaksi vaihtoehtoa nälkäkuolema tai adoptio… Hän valitsi viimeisen vaihtoehdon. Ursulalla on suloisessa tuhansien järvien maassa ollut oikein hyvä ja rakastava adoptio perhe… ja nyt aika jana hyppää vuoden takaisin… Takaisin kahvilaan… Ja mansikkakakun äärelle).

– Olen kokki. Ihanaa olla valmiin kakun äärellä. Kerrankin ei tarvitse itse kokkailla ja leipoa mitään. Oskari kokki toteaa.

– Kun opiskelin kokiksi ja tein jälkiruoaksi mansikkakakun. Niin arvostelija oli anorektikko, nirso, allergikko. Heitin kakun seinään. Oskari nauraa.

Nestori vanhus nauraa mansikkakakun äärellä, trendikahvilassa. Ja kaikki yhtyvät nauruun.

Punkkari Netta, kiittää mansikkakakusta ja poistuu paikalta, kahvilasta. Hän laittaa kuulokkeet korvilleen. Punkia, tietenkin. Hän on hiljainen. Hän ei juurikaan osallistunut keskusteluun, kuin kuuntelijan roolissa.

Ja niin kahvilan pöytä tyhjenee hiljalleen.

Kahvilan seinät ovat nähneet paljon. Niin iloja, kuin surujakin.

Sen pituinen se.

Ja tarinan opetus oli seuraavanlainen:

NEILIKKA

elämä opettaa

ja sinä päätät

mitä opit ja mistä

runoni Neilikka sanoin, tänään tarinan opetus.

UNELMA RIKASTA JA RUNORIKASTA VIIKONLOPPUA KAIKILLE UPEILLE BLOGINI RUNOUDEN SÄVELIN LUKIJOILLE.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin