Olen tarinan kertoja… on fiktiivisen tarinan aika
Joulukuun 30. 2022
– 3
Aurinko nousee 10:29
Aurinko laskee 14:10
Pian on loppiainen…
Ja loppiaisena joulu on jo purkissa…
on tullut aika silloin kerätä joulukoristeet kaappien kätköihin odottamaan ensi joulua…
Joulu on niin ihanaa aikaa… että eiköhän ripotella joulukoristeet jo helmikuussa
sulostuttamaan… ja aloiteta ensi vuoden joulun vietto… jo silloin… hyvissä ajoin
Ei sentäs : )
Olette… upeat lukijani…
astelleet Goan hiekkarannoilla… miksi… siksi…
koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin.
Tarinassani Tik tak tik tak on teemana aika…
ja tarinassani suunnataan minnekkäs muuallekaan kuin Goalle.
Lukaise blogiani pidemmälle, voit sukeltaa tarinaan.
Blogini runouden sävelin tarjoaa mm. tarinan Tik tak tik tak tik tak…
Olen runoilijatar.
Tarinan kertoja.
Kirjoitus tyyli on fiktio… tarinoissani ja runoudessani.
Uusin runoteokseni on kaunis runokirja
Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä.
Loppiainen on 6. tammikuuta.
Historian havinassa… joulu jatkui loppiaisen jälkeenkin…
aina Nuutin päivään saakka. Siis 13 tammikuuta…
heivattiin vasta joulukuusi pois.
Pian on loppiainen… ja joulu on purkissa.
On ollut upea ja ihana joulu…
Uudenvuoden runo
kello kaksitoista lyö
vaihtuu vuosi, kun on keskiyö
uudelta vuodelta paljon
hyvää odotetaan
kuusen oksat sädehtivät
vielä hopeaa
mennyt vuosi kului nopeaa
muistot vanhasta vuodesta
hehkuvat kultaa
kello kaksitoista lyö
vaihtuu vuosi, kun on keskiyö
uudelta vuodelta paljon
hyvää odotetaan
Uutena vuotena muuten Brasiliassa hypitään…
Uudenvuodenaattona siellä päin maailmaa suunnataan rannalle,
missä hypätään seitsemän aallon ylitse samalla,
kun esitetään seitsemän toivetta tulevan vuoden varalle.
Espanjassa puolestaan popsitaan viinirypäleitä…
mutta ei miten sattuu… Ne syödään, kun kello lyö kaksitoista yöllä … jokaisella kellonlyömällä suuhun napataan yksi rypäle.
On siis fiktiivisen tarinan aika…
Olen tarinan kertoja…
Tarinan henkilö on kolmekymppinen Airi…
Hän on joululomalla… menee töihin optikko liikkeeseen vasta loppiaisen jälkeen…
Ja tarina alkaa… se menee tällä kertaa näin… olkaas hyvä
UUSIVUOSI
Ja niin koetti vuoden viimeinen päivä.
Vanha opiskelu kaveri… puolisoineen piipahti uutta vuotta viettämään luokseni.
Olin juuri viettänyt suuren sukujoulun. Sanonut hei hei sukulaisilleni,
kun uudet vieraat jo saapuivat.
Joulu oli tunnelmallinen ja mukava…
Mutta tämä daami jo väsynyt… kestitsemisestä…
Tahdon olla hyvä emäntä… aina… ja sitä olen…
Heräsin kukon laulun aikaan uuden vuoden aattona…
siivosin… ja juoksin tukka putkella kauppaan…
Naposteltavaa, nakkeja ja peruna salaattia.
Keräsin ostoskärryyni…
Korkkasimme illalla samppanjapullon.
Ja mietimme mitä lupauksia teemme …
Lupaan viedä kaiken kauniin tästä vuodesta
ensi vuoteen… lupailin…
Ja vuoden vaihtuessa popsimme vielä 12 viinirypälettä.
Ihailimme torilla ilotulitus raketit… kaupunki tarjosi tänä
vuonna ilotulituksen… ja suuntasin taxilla kotiin, heti tämän jälkeen.
Opiskelukaveri puolisoineen suuntasi baariin…
He eivät tulleet luokseni yöksi…
Joten keksin tekosyyn, heti rakettien ihailemisen jälkeen suunnata kotiin…
– Pitää mennä antamaan hamsterille ruokaa…
Todellisuudessa hamsteri on herkutellut koko joulun
ja koskaan, ei koskaan, ole ilman ruokaa. Varastoi poskiinsa sapuskat…
Aloin olemaan jo väsynyt… joulun vietosta…
Ja sitä paitsi… en edes käy baareissa…
en edes uutena vuotena
Ja tahdoin nukkumaan…
Koisin 13 tuntia.
Sen pituinen se…
Tarinan opetus oli seuraavanlainen:
Vie uuteen vuoteen kaikki kaunis ja arvokas, vanhasta vuodestasi.
Lukaise blogiani pidemmälle…
seuraavassa blogimerkinnässä toivottelen onnellista uutta vuotta…
Ja uuteen vuoteen kuuluu lupaukset…
mitä lupaan… se selviää blogiani pidemmälle lukemalla…
seuraavassa blogi merkinnässäni…
Suurenmoista, että olet löytänyt blogiini Runouden sävelin.
Lukemisiin.
- Runoilijatar