Olen tarinan kertoja, on siis tarinan aika…

28.1.2026

-14

Aurinko nousee 9.17

Aurinko laskee 15.44

Runouttani lehdissä

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Tänään blogissani runouden tarjolla kaunis runoni SUMUVERHON REUNALLA. Ja runo menee näin, olkaas hyvä.

SUMUVERHON REUNALLA

suloinen
ruusuntuoksu

ajatuksenjuoksu

suloinen
ruusuntuoksu

ajatuksenjuoksu

ruusun tuoksu

karhealla kallion kielekkeellä

vapautuneena

mutkittelevalla polulla
kauriin askeleet

öisellä ulapalla siintäen
lintujen lento

linnun siipein isku hento

matkalla
huomiseen

leijallen

ruusujen
tuoksuun kietoutuen

raikkaus

turvaisa satama

toivon ontuessa

unelmien
kauneus

lämmön
lumous

teot
ja seuraukset

kaukaisuuteen
tulevaisuuteen

juuri leivotun
pullan tuoksu

raikas
myrskyisä
merentuoksu

suloinen
ruusuntuoksu

ajatuksenjuoksu

suloinen
ruusuntuoksu

ajatuksenjuoksu

ruusun tuoksu

Olen tarinan kertoja… On siis tarinan aika. Pitäähän minun esitellä fiktiivisen tarinani henkilöt…

Mirjami. Hän ei pese likapyykkiään julkisesti, joten hänen elämänsä vaikuttaa jopa sadun hohtoiselta, tämän johdosta.

Hän on onnellisesti pujottanut timantti sormuksen vasempaan nimettömään.

Hän rakastaa hampurilaisia, dipattujen ranskalaisten kera.

Hän rakastaa kevättä, aikaisia aamuja, kun päivä on vielä edessä. Hän rakastaa puolisoaan ja hän rakastaa saippua oopperaa, mitä TV tarjoaa keskiviikkoisin kello kahdeksan illalla. Silloin hän on aina TV n äärellä.

Hänellä on vaalean ruskeat kutrit, ruskeat silmät. Punattu suu. Hän viihtyy farkkuhameessa, se on hänen lempi asusteensa. Ja hän omistaakin useamman farkkuhameen.

Kengät kopisevat, korkoineen.

Iästä viis. Naiseltahan ei saa kysyä ikää.

Taru. Hän hakee töitä. Älä laita CV n ikää. Hänelle on todettu. Iästä, siis viis.

Hän hakee merkonomin alalta töitä. Hän on siis merkonomi koulutukseltaan.

Hän on valtava puhumaan pahaa ihmisistä. Se on hänen tapansa.

Hän rakastaa elokuuta, syyskuuta. Kun illat pimenevät tunnelmallisesti. Kynttilän valo valaisee, ei ole itikoitä ja öttiäisiä. Eikä ole paahtava helle, mutta ei vielä kylmäkään. Etelän lomansakin hän suunnittelee tammihelmikuulle. Niin sää on kuin suloisen tuhansien järvien maamme elokuun sää.

Ja tarina alkaa.

PUHELU

on tarina nimeltään.

Mirjami: Mitäs kuuluu?

Taru: Tero on sitoutumiskammoinen, paska kasa. Eroamme.

Mirjami: Sinä siis olet sitoutumiskammoinen.

Taru: Hän on hullu.

Mirjami: Hulluksi ei saa haukkua ketään. Oletkos harkinnut terapiaa eronne johdosta?

Taru: Hän aikoi kaikkea, lupaili, muttei tehnyt mitään.

Mirjami: Älä lupaile, lupailematta paras. Kuule minun pitää mennä nyt… Ettei höyryävä lihapata pala uuniin.

Mirjamilla on kaunis ja upea päivä. Hän ei jaksa suoltaa negatiivisia.

Erot ovat ikäviä. Erot ovat itse asiassa sydänkohtaus riski, jopa.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Yleensä se miksi ihminen haukkuu jotain, hän itse on tällainen.

Sanonta ”se joka toista haukkuu, on itse sellainen” pitää usein paikkansa psykologisesta näkökulmasta.

Tätä ilmiö on projektio eli heijastaminen. Se on defenssimekanismi, jossa ihminen siirtää omat epämiellyttävät tunteensa, piirteensä tai virheensä toiseen ihmiseen. 

Tässä keskeisiä syitä siihen, miksi ihmiset haukkuvat muita:

• Projektio (Heijastaminen): 
• Oman pahan olon siirtäminen: Haukkuminen on keino hallita omia negatiivisia tunteita. Kun toinen ihminen laitetaan huonoon valoon, haukkuja tuntee itsensä hetkellisesti paremmaksi tai vahvemmaksi.
• Syyllistäminen ja manipulointi
• Puolustusmekanismi: Projektio suojaa omaa itsetuntoa ja minäkuvaa, jotta ikävien asioiden kanssa ei tarvitse kohdata itsessä. 

Vaikka sanonta on usein totta, haukkuminen voi kertoa myös yleisestä pahan olosta, huonosta itsetunnosta tai vaikeudesta säädellä omia tunteita.

On tietenkin pahoja ihmisiä olemassa. Että faktoja lausutaan ilmaan.

Mutta tässä tarinassa ei ollut kyse tästä.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin