Olen tarinan kertoja, on siis tarinan aika

30.3.2026

+2

Aurinko nousee 6.41

Aurinko laskee 20.04

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Joku on juuri herännyt, huomenta.

Toinen popsii marmeladi paahtoleipää kahvikupposen kera, hei sinulle

Kolmas, 3. on tullut juuri töistä, huomenta.

Oletpa sitten astunut mistä tahansa, blogiini Runouden sävelin. Olet aloittanut päiväsi huikealla tavalla.

Runoudella.

Olen kirjoittanut mm. runoteoksen Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä.

Tänään on malka maanantai. Nimi lie juontaneensa juurensa halkoihin?

Palmusunnuntai

Malkamaanantai

Tikkutiistai

Kellokeskiviikko

Kiirastorstai

Pitkäperjantai

Lankalauantai

Sukka sunnuntai

Toinen pääsiäispäivä

Aloitan blogimerkintäni sanasella pian koettavasta huhtikuusta ja jatkan blogimerkintääni kauniilla runollani KATUVALOJEN LOISTE.

Ja tänään kaksi, 2, tarinaa.

On maaliskuun 30. päivä.

Pian on jo huhtikuu.

Hei hei maaliskuu. Lämpimästi tervetuloa huhtikuu.

Neljäs, 4. kuukausi.

Huhtikuussa on 30 päivää.

Huhtikuun suomalainen nimi on johdettavissa metsätöistä, kun keväällä kaadettiin havupuukaski eli huhta.

”Maaliskuu maata näyttää.”

Kuuluu vanha viisaus.

”Huhtikuu humahuttaa…”

Taitaa tänä vuonna, 2026, jo maaliskuu humahuttaa lumet veks.

Kevät on etuajassa.

Muuttolinnuista suurin osa saapuu Suomeen huhtikuun aikana.

Huhtikuun ensimmäisen puoliskon aikana lentonsa aloittavat Etelä-Suomessa huhtiyökkönen, sitruunaperhonen, neitoperhonen ja nokkosperhonen.

Ensimmäisten kukkivien kukkakasvien, kuten leskenlehtien, näsiän, sinivuokon ja pajujen kukinta ajoittuu huhtikuun loppuun.

Sinivuokko häikäisee kauneudellaan.

Ja mitäs päiviä on huhtikuussa.

Noin muutaman mainitakseni…

18.04. sunnuntai – Suomen aforismipäivä

30.04. perjantai – Vapunaatto

Mikael Agricolan päivää ja suomen kielen päivää vietetään Suomessa 9. huhtikuuta.

Suomen kirjakielen isä, uskonpuhdistaja ja Turun piispa Mikael Agricola syntyi Pernajassa Itä-Uudellamaalla noin vuonna 1510. Tarkkaa vuotta ei tiedetä ? Hän oli pappi, rehtori.

Hän kirjoitti mm. Abckiria vuonna 1543.

ja

Se Wsi Testamenti.

Kaikki Agricolan luomat sanat eivät ole kestäneet ajan hammasta.

Työn, tuskan ja hien alla oli kadonneet sanat. Näistä kadonneista sanoista raapustelin kauniin runoni Huikuri ja runo menee näin.

luutarha = hautausmaa

lustitarha = paratiisi

vertaveli = toveri

Fiktiivinen runo. Runouttani ja tarinoita lukiessa ei voi tutustua minuun – runoilijattareen sillä kuten sanoin kirjoitustyyli on fiktio… mutta eihän se olekkaan runouden tarkoitus – runoilijattareen tutustuminen – runouden tarkoitus on tuoda lisää rakkautta, rakkaudettomaan, maailmaan.

HUIKURI

oi minun

sydhemeni kiwu

minä myrisen

oksalla

mettinen

huikurin

tähden

lähden

mine mäyren

minä myrisen

syläys

oksalla

mettinen

huikurin

tähden

lähden

Mettinen on kyyhkynen, runossa on kyyhkynen oksalla, rakas on huikuri, siis kevyt kenkäinen ja sydän tuskaa huutaa huikurin tähden, ja huikurin tähden lähden.

Vanhaa suomen kieltä =

syläys … syleily siis

jalopeura on leijona

Huikuri tarkoittaa kahta asiaa, kevyt kenkäistä ja sämpylää, runossani ensiksi mainittua.

Olipa kerran Mauno….

Aloitan tarinani huikeilla vanhoilla tutuilla sanoilla… Olipa kerran…

Ja fiktiivinen tarina alkaa.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö.

Hän on Mauno.

ja

Heino… On toinen tarinani henkilö. Heino on onnellisesti kihloissa, elämänsä rakkauden kanssa. Nainen on kirjailija, hänellä on hamstereita ja kaunis hymy. Heino on kokki. Heino on  Mauno ystävä. Työkaveri myös.

HEINON JA MAUNON KESKUSTELU ON TARINA NIMELTÄÄN.

-Tahdon rakkautta. Miten saan kovasti kaipaamaani rakkautta?

-Mielistelemällä kait, Heino vastaa.

ONKO MIELLYTTÄMISEN TARVE LOPPUJEN LOPUKSI… VAIN RAKKAUDEN JANOA?

-Tahdon ikäiseni naisen. 

-Vai niin, Heino vastaa.

-Tahdon perheen,  Mauno jatkaa.

– Viisikymppisen naisen kanssa? Yleensä heillä on jo aikuiset lapset, Heino vastaa.

-Tahdon vakavan suhteen,  Mauno jatkaa.

– Sormukset ja hääpuheet pelottavat naisen pois, ensi treffeillä.

-Tahdon että naiseni tulee ystävieni kanssa toimeen,  Mauno jatkaa.

– Nainen seurustelee sinun kanssasi, ei ystäviesi kanssa.

-Kauneus on plussaa,  Mauno jatkaa.

-Olet liian pinnallinen, vastaa Heino. Sydän on tärkein. Puhdas ja kaunis sydän.

-Naisella pitää olla blondit hiukset.

-Vie hänet kampaajalle, Heino toteaa. Värjää kutrit. Sinulla on liian paljon vaatimuksia. Jäät yksin.

-Tahdon, että naisella on mielipiteitä, mielellään samoja kuin minun, Mauno toteaa.

– Tahdon, että hän pitää Volvoista, Big Brother TV ohjelmasta.

Herkullisesta sienikastikkeesta kera pihvin. Perunoiden pitää olla keitetyt. Hän ei saa pitää muussista.

Tahdon, että hän on 179 cm pitkä. Korkkareilla sipsuttava. Rikas … pitkä ja kaunis nainen. Blondi. Silmien pitää ehdottomasti olla vihreät.

Tahdon, että hänellä on ampiais vyötärö, ja muodot.

Tahdon, että naiseni on uskollinen, olen äärimmäisen mustasukkainen.

Ja tahdon, että hän kuuntelee Leevi and the Leavingsiä.

Ja ehdottomasti juo vain lauantai iltaisin. Ei muulloin ja juoman pitää olla olut.

En tahdo kaukosuhdetta. Joten tahdon, että hän suomalainen. Mieluummin savolainen.

Ja kalastaa pitää. Hänellä pitää olla vene.

En pidä kissoista, kissaa ei saa olla. Koira pitää olla. Ja se ei saa olla muun rotuinen kuin mäyräkoira.

Hänen lempivärinsä on oltava vihreä.

Ja hänen on siivottava paljon.

Hän ei saa pitää mansikoista, vihaan mansikoita.

Ja puheentulva vain jatkui. Ja jatkui…

-Hänellä pitää olla kesämökki, mielellään hirsimökki. Tykkään mökkeillä.

Hänen lempimaalauksena on oltava Öinen katukahvila… Vincent van Goghin öljyvärimaalaus syyskuulta 1888. Ei mikään muu, sillä se on lempimaalaukseni.

Hänen on käytettävä sinistä huulipunaa. Mitään muuta väriä ei saa olla.

Hänellä ei saa olla silmäryppyjä. Hänen on tuoksuttava ruusuilta.

Ja hänen on oltava naisellinen, hempeä, pehmeä. Hän ei saa olla kova ja karu mimmi. Ei mikään raggari. Kovis.

Hän ei saa pitää matkustelusta. En iki kuuna päivänä lähtisi Afrikkaan tai minnekään kauas. Jos lomalle tahtoo, niin Haaparannassa voin käydä.

Hänen on oltava sivistynyt ja lukenut. Ammatti saa olla vain optikko. Silmälaseja ei saa olla. RILLIPÄÄT ÄLKÄÄ VAIVAUTUKO.

Terve. Tasapainoinen.

Hän ei saa olla eronnut, ei karannut, ei leski.

Hänen pitää pitää vain Vihreän timantin metsästys elokuvasta. Sillä se on lempielokuvani. Hän ei saa pitää Titanicista. Sillä se on paska leffa.

Hänen lempiradio kanavansa pitää olla se… mitä minä kuuntelen. Radio kanavaa ei saa vaihtaa.

Ja puhetulva vain jatkui ja jatkui…

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli:

MIELIPIDE EROT AVAAVAT KESKUSTELUT.

EI VÄLTTÄMÄTTÄ TUHOA KESKUSTELUA!

Loppusanat tarinaan:

 Mauno jää yksin. Vihaten sinkkuuttaan.

Tänään tarjolla runoni KATUVALOJEN LOISTE.

Ja runo menee näin, olkaas hyvä.

KATUVALOJEN LOISTE

polkua reunustavat katuvalot

kaupungin mökit, tuvat, talot

täyttyvät

odotuksen huumasta

suupielet cappuccinosta kuumasta

naisen

jäämättä sinne

minne ei enää kuulu

aavistus lilan sävyä

hennon mausteista

marjaisaa

kirsikkaista

että oi, niin makeaa

polkua reunustavat katuvalot

kaupungin mökit, tuvat, talot

naisen askeleet loittonevat

luota talon

valaisee kuu valon

sydämessään

hennon mausteista

marjaisaa

kirsikkaista

että oi, niin makeaa

mutta ei sakeaa

aavistus lilan sävyä

hän on vapaa

vapauden kietoutuessa

huoliin

kuka ties

amorin nuoliin

mutta vain aavistus

lilaa sävyä

kulmissaan

punaa huulissa

askeleet uusissa

tuulissa

hennon mausteista

marjaisaa

kirsikkaista

aamunkoita

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin