Olen tarinan kertoja, on siis tarinan aika

4.5.2026

+10

Aurinko nousee 4.31

Aurinko laskee 21.58

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Olen tarinan kertoja… on siis FIKTIIVISEN tarinan aika…

Tarinan henkilöt, aviopari Tapio ja Auli
Tapio on automekaanikko ja Auli on siivoojatar (laitoshuoltaja).

AUTOMEKAANIKKO JA SIIVOOJATAR

Aviopari asustelee Parikkalassa, Etelä Karjalassa. Siellä on asukkaita noin 4 844, ilman heidän perhettään olisi 4 839.

Simpelejärven läheisyydessä, järvi -ja mäki maisemissa, harjuselänteen seudulla asustelee tarinan aviopari.

Onnellinen sellainen.

Kun Tapio tapasi Aulikin… hänen ystävänsä, Jaakko,  totesi Aulikista Tapiolle.

Älä rakastu häneen… hänellä on paljon murheita ja vastoin käymisiä elämässään.

– Myöhäistä… Tapio vastasi… Olen jo rakastunut.

Tapio ei välitä muiden mielipiteistä, saati siitä, mitä muut hänestä ajattelevat.

Ja niin Tapio lähti Aulikin matkaan.

Surut puolittuivat.

Ja myös sädehtiviä onnen hetkiä on tarjonnut heidän yhteinen taival.

Sen pituinen se

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Älä välitä mitä muut sinusta ajattelevat, sillä kaikki ajattelevat vain itseään.

Kun yhden tarinan saa pisteeseen. Kutsuu jo toinen tarina tarttumaan sulkakynään.

Ei ole jatko sarjaa. Kun tarina päättyy, se päättyy. Näin ollen pääset uutenakin blogini runouden lukijana, kärryille teksteistäni.

Ihanaa… että eksyit blogiini Runouden sävelin.

Olen raapustellut mm. kauniin runokirjan… Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen.

Olen tarinan kertoja… on siis tarinan aika…

Pelkistettyä kerronta muotoa… ei pitsistä… hiottua runoutta tekstini… siis.

Tämän päivän tarinassani. Tarinassa ovat ylimmät ystävykset.

Tarina on nimeltään

HARAKKA

Iines ja Jonna. Ovat tarinani henkilöt…

He ovat tunteneet toisensa hiekkalaatikolta asti. Astelleet koulumatkat yhdessä. Popsineet ylioppilas kakkua samoihin aikoihin. Lukion jälkeen Iines lähti lukemaan liiketaloutta ja Jonna puolestaan suuntasi ravintola alalle.

Ikää mittarissa neitokaisilla on 26 vuotta.

Jonna astelee alttarille heinäkuun toisena viikonloppuna Oliverin kanssa.

Kultasormus pujotetaan heidän vasempaan nimettömäänsä.

Pienet, idylliset, kauniit häät puutarhassa.

Vain lähimmät ovat paikalla. Noin 35 vierasta.

Oliverin siskolla on seitsemän lasta. Heidät, kun kutsuu häähumuun, niin yhdeksän henkinen perhe täyttää jo kutsuvieraista melkein 1/3.

Kaaso Iines, on onneksi sinkku. Vain yksi vieras.

Hääsuunnitelmat täyttävät päivät.

Vaikka häät koetetaan pitää, idyllisenä ja pieninä, niin aina jotenkin hääjuhlat paisuvat.

Hää auto on koristeltu … vuokrattu limusiini.

Alun perin ei pitänyt olla hääautoa lainkaan… vain häät puutarhassa…

Puutarha tarjoaa luonnostaan huikean kauniin ympäristön.

Kukkaloiston.

Sädehtivän kauniin kukkaloiston…

Ennen häitä Oliverista leviää juoru hänen tulevan vaimonsa korviin.

Oliver on kuulemma voittanut kultaa tenniksessä.

Juorut eivät aina ole negatiivisia. Joskus ne ovat positiivisia.

Oliver on pelannut pingistä joskus viisi vuotta sitten. Maila pysyy kyllä kädessä, mutta kultaa ja vielä tenniksessä. Ei ei…

– En ole voittanut kultaa, vastaa Oliver tulevalle vaimolleen, hänen kysyessä asiasta.

Vaimo pitää Oliveria valehtelijana.

Ja tämä romuttaa luottamusta. Pian häitä viettävän parin luottamusta…

Ja vielä vain viisi päivää ennen häitä.

Välisanat tarinaan…

Tutkimuksessa oli 2500 ihmistä.

Tutkimusryhmä havaitsi, että epärehelliset ihmiset ovat harvemmin läheisiä läheistensä kanssa…

Valehtelu liittyy usein itsetuntoon… totesi tutkimustulos…

Valehtelusta pääsee eroon… pitämällä vaikkapas valehtelu päiväkirjaa.

Lopputuloksena oli, että valehtelijat tutkimuksen jälkeen päättivät vähentää valehteluaan.

Tutkijat ovat todenneet, että valehtelija koskettaa usein nenäänsä (Pinocciolla oli pitkä nenä).

Valehtelu on rumaa, tämä lie yleinen, monien mielipide…

Takaisin tarinaan…

Tehdäänpäs tarinalle onnellinen loppu.

Jonna huomaa, ettei Oliver valehdellut, vaan hänestä valehdeltiin…

Hurmaavan kauniit… romanttiset häät vietetään puutarhan loisteessa.

Iines keskustelee Jonnan kanssa. Ja he tulevat tulokseen, että Oliverista on valehdeltu. Oliver ei ole valehtelija.

Ja suhteen pohja… on luja kuin kivi… ja tämä kivi on luottamus.

On ihmisiä joista saamme voimaa… on ihmisiä jotka vievät voimamme…

On ihmisiä… jotka saavat parhaat puolemme esiin… saavat meidät säteilemään…

Ja tällainen on Oliver… Jonnalle…

Hän tuo hymyn vaimonsa punatuille huulille… saa naisen säteilemään… onnesta…

Jonna keskustelee Iineksen kanssa valheista.

Jonna alkaa olemaan jo aivan sinut asian kanssa. Keskustelun johdosta.

Hänestä kärpäsestä tehtiin härkänen… Tuntui kuin koko avioliitolta vetäistäisiin matto jalkojen alta…

ja minkä takia… tenniksen….

Pian Jonnaa ja Iinestä jo naurattaa koko asia.

Sen pituinen se…

Tarinan opetus on seuraavanlainen…

Valhe voi olla positiivinen, kuin tarinassani. Tai negatiivinen. Yleensä valheet ovat negatiivisia…

Oletkos kyseenalaistanut kuulemaasi? Yleisesti elämässä… upea blogini lukijani?

Kyseenalaista asioita…

Minkähän esimerkin ottaisin… hmm…. mietin hetken… jonkin yleisen. Olkoos esimerkkini vaikka harakasta…

Harakat rakastavat kaikkea kiiltävää, bling blingiä, vai onko näin?

Ihmiset ovat sitä mieltä, että yleisesti, harakat pitävät kaikesta kiiltävästä.

Aiheesta on tehty 1817 jopa ooppera.

Mutta onko näin?

Harakoiden on väitetty tuntevan vetoa kaikkeen kiiltävään ja harakan pesistä on väitetty löytyvän niin avaimia, kolikoita, kuin huikaisevan häikäiseviä korujakin.

Yksikään tieteellinen tutkimus ei ole osoittanut, että harakat olisivat kiinnostuneempia kiiltävistä esineistä kuin muut linnut tai eläimet yleensä. Englantilainen biologi ja lintutieteilijä, joka on 2010 kirjoittanut – itse asiassa – kokonaisen kirjan harakoiden käyttäytymisestä, on vakuuttunut siitä, että harakka ei kätke luonnossa mitään muuta kuin syötäväksi kelpaavaa.

Kenties sinulle on opetettu jo koulun penkillä, että harakka rakastaa kaikkea kiiltävää.

Tai kenties olet lukenut, että harakka haikailee bling blingiä… kenties joku on kertonut sinulle harakan kaipuusta kaikkeen kiiltävään. Tai olet katsonut tv stä harakoiden kuljettavan kiiltäviä kaulakoruja… Niin tai näin… näin ei ole…

Esimerkki harakasta on hyvä. Yleinen…

Älä usko kaikkea mitä kuulet, älä edes kaikkea mitä ajattelet.

Harakat viis veisaavat kimaltavista kolikoista. Tämä esimerkki oli mielestäni hyvä…

Yleinen, elämästä…

Harakat rakastavat bling blingiä… ei lie ihan suora valhe… vaan … ei tottakaan…

Teatteri maailmassa mietitään usein miten asia ilmaistaan…

Mutta tätä voi miettiä myös muutenkin…

Runolle saa miltei eri sisällön… karjuuko runon vihaisena… vai huokaisee haikeana… vai puhuu jännittäen yleisöä vai kaivaten lausuu runon …

Runoa lukiessa tämä jää kokonaan pois…

Lausunta, lausuntataide tai runonlausunta …

Runonlaulanta ovat vanhin runouden esitys- ja vastaanottomuoto, joka juontuu ajalta ennen kirjoitettua tekstiä.

Kansanrunous ja kansantarinat ovat yhä monissa kulttuureissa ennen kaikkea suullisen esittämisen kautta.

Lausuntataiteen nykyaikaiseksi muodoksi on noussut Yhdysvalloissa 1980-luvulla syntynyt poetry slam, lavarunous, joka tuli suloisien järvien maahamme 2000.

Olettekos käyneet runon lausunta illoissa, lukijat?

Runokaraoke on suosittu runonlausuntatilaisuus, jonne voi tulla lausumaan runoja tai muita itselle tärkeitä tekstejä; vaikkapas laulujen sanoituksia…

Vuoronsa saa yleensä jokainen joka tahtoo… mutta voit mennä myös vain kuuntelemaan toisten esityksiä.

Suosittelen…

Mukavia tapahtumia…

Katsokaa siis tarkoin, miten elätte: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat. Käyttäkää oikein jokainen hetki, sillä tämä aika on paha (Ef. 5:15-16).

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin