Olen tarinan kertoja, on siis tarinan aika
4.5.2024
+ 6
Aurinko nousee 4:33
Aurinko laskee 21:56
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
Blogissa Runouden sävelin, runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, huikeine tarinan opetuksineen. Kera runouden sulo sointujen.
Parhaimmat tarinan opetukset sisältävät elämän viisautta ja antavat uskoa huomiseen.
Olen kirjoittanut mm. kauniin runoteoksen Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä.
Yhdessä tarinassa tapahtuu kaikki, ei ole jatko-osaa, näin ollen pääset uutena lukijanakin kärryille teksteistä.
Tänään tarjolla piiiitkä blogimerkintä.
Olen tarinan kertoja. Aloitan juhannus tarinallani, fiktiivisellä sellaisella. Tarinan ajankohta on 2007. Ja jäiset kuvat valitsin tekstini ympärille.
Tarinan jälkeen juhannus teemainen runo.
Ja tämän jälkeen ei ole tarjolla fiktiivistä tarinaa, vaan faktaa.
Mikäs on mielenkiintoni kohde. Tästä kirjoitan.
Kirjoitan myös kauneusihanteista sanasen… Tänään tarjolla piiiitkä blogimerkintä. Mutta ei tämä 398 sivuinen opus ole…ei… ja paksuja kirjojakin luetaan ja pino.
Ja päätän blogimerkintäni sankari-tekstiini.
Mitäs kirjaa suosittelen luettavaksi, se selviää vain tämän blogimerkinnän lukemalla…
KIRJASUOSITUKSENI TÄNÄÄN ON …
Tarinat ja runot voidaan sijoittaa historiaan, tulevaisuuteen, tähän päivään. Tässä tarinassani suunnataan vuoteen 2007 ja juhannukseen.
On siis keskikesä ja kukkaloisto kauneimmillaan fiktiivisessä tarinassani.
Kuviksi tarinaani valitsen jäiset kuvat. On todella pakkanen, kylmä viima kuvissani.
Aloitetaas runolla tarinani. Ja kaunis runo menee näin, olkaas hyvä.
Unelmia kesäyössä
elämäni on työtä
vailla juhlia
kaunista juhannusta
yötöntä yötä
pelkkää työtä
merkityksetöntä
hyvinvointia
rajattomia unelmia
ikuisuutta
kuvanveistoa
oman kulttuurinsa
säilyttäen
luonnon ollessa niin
veistoksellinen
että sen voisi
kuvitella olevan
veistetty
taidan myydä kaiken
omaisuuteni
pakata vain kassin
ottaa passin
muuttaa kauas
joenmutkaan
veden päälle kelluvaan
paaluille rakennettuun
bambumajaan
retkeillä kauniissa
luonnossa graniitti kallioineen
kultahiekkoineen
merta, palmuja
kurjuutta, köyhyyttä
onnea, iloa
ja pääseehän sieltä takaisin
jos tahtoo,
tuskin tahtoo
jännittäviä metsiä harvinaisine
puulajeineen houkuttimina
kuvanveistoa
oman kulttuurinsa
säilyttäen
luonnon ollessa niin
veistoksellinen
että sen voisi
kuvitella olevan
veistetty
fiktiivinen tarina…
JUHANNUS
Olen Mona.
Olen automekaanikko. Nuorekas nelikymppinen lady. Unelma ammattini olisi ollut poliisi, päädyin automekaanikoksi.
Olen työpaikkamme paras työntekijä. Yksi työkaverini, mies, on komea kuin veistos, kahvinkeittäjä.
Toinen viljelee ronskia huumoria, kassa. Kolmas on pomoni ja neljäs, no hän osaa vaihtaa vain autoon renkaat.
Olen työpaikkani paras työntekijä.
Ilman arvostusta. Sillä olen nainen.
Ja niin koetti kesälomani.
Jäin kesälomalle juhannuksena.
Juhannukseen kuuluu tietenkin suur siivous, niinpä laitoin mopin heilumaan ja kiillottelin kotini nurkat. Kesäverhot ikkunaan ja kukat sulostuttamaan kotiani.
Rakastan taidetta, yksi lempimaalaukseni on vuodelta 1897, Zornin maalaus, Juhannustanssit.
Juhannus on lempivuoden aikani. Keskikesä.
Kähersin kutrini, punasin suuni ja niin tästä daamista kuoriutui kaunis nainen. Ei tunnista samaksi naiseksi likaisista autokorjaamon haalareista, öljyä kasvoillani.
Oli keskikesän ja valon juhla.
Ja tämä daami valmistautuu juhannuksen viettoon.
Kutrit käherrellen ja suun punaten.
Pakkasin auton tupaten täyteen, grilli vei puolet takakontista.
Ja suuntasin ystävättäreni mökille jussin viettoon.
Siiderit olivat kylmässä. Ja grilli laitettiin kuumaksi.
Juhannussauna koivuvihtoineen lämpesi.
Mitä ajattelinkaan kutreja kähertäessäni, pesin saman tien punatun suuni saunassa.
Lippu laitettiin salkoon, lippu liehui salossa koko juhannus yön.
Juhannus koivut sulostuttivat mökin ovenpieliä.
Yöttömän yön juhla.
Juhannus taikoja teimme. Yhden taian mukaan, näkee tulevan sulhasensa tulevan yhdeksännessä ojassa vastaan, jos alasti juoksee ruisvainion ojia.
– En varmasti lähde kirmailemaan alasti pitkin peltoja, nauroin ystävättärelleni.
– Varmasti siellä joku mies löytyisi, jos näin tekisit… ystävättäreni nauroi…hahahaha…
Ja tämän taian jätimme tekemättä.
Tulevan puolison voi nähdä juhannusyönä unessa, jos on laittanut tyynynsä alle yhdeksällä heinällä sidotun kukkaseppeleen.
Tulevasta sulhosta voi uneksia myös vasemman jalan sukka väärin päin jalassa.
Ja sukelsin järveen polskimaan ja uimaan, vesi oli kirpsakan kylmää. Virkisti mukavasti.
Linnun laulua ja pääskysiä.
Grilliaterian nautittuamme, suuntasimme kokolle ja juhannus tansseihin, toistamiseen kihartelin kutrini ja punasin suuni.
Pohjanmaalla on juhannuskuusi, joka eroaa joulukuusesta siinä suhteessa, että kuusi karsitaan latvatupsuun asti.
Juhannus ruusut kukkivat kauneimmillaan, hurmaten maalauksellisen kaunista maisemaa.
Olin kuskina, joten en nauttinut shamppanjaa, en siideriä enkä kuplivia.
Ja niin lähdimme tanssilavalle ystävättärieni kanssa.
Vientiä oli.
Tanssin muutaman kappaleen.
Ja niin lähdimme huristelemaan kohti mökkiä.
Kävin vielä yö uinnilla ja ei, kun unten maille. Sukka väärin päin jalassa… yhdeksän eri kukan kera.
Ja näin unen.
Olen viime aikoina nähnyt painajaisia. En muista unia enää päivällä, aamulla herätessäni muistan. Kuin kamalista kauhuelokuvista. Järisyttäviä painajaisia. Herään hikisenä, joskus kiljun herätessäni paniikissa.
En usko uniin. Lääkkeitteni sivuvaikutus on painajaiset, ikävä sivuvaikutus (syön lääkkeitä sairauteeni).
Mutta tänä yönä uni oli erilainen. Sukan ja yhdeksän kukan kera.
Kävelin unessa kadulla miehen kanssa. Ja hän kietoi kätensä ympärilleni ja hänen halauksensa oli rakkaudellinen ja lämmin. Ja mies oli komea kuin veistos, kahvinkeittäjä.
Heräsin hymyillen aamulla.
Kävin aamu uinnilla ja viivyin mökillä vielä pari vuorokautta.
Maalauksellisissa maisemissa.
Vuosi vierähti.
Koetti juhannus, ja häät. Hääkellot soivat, työkaverilleni (joka on komea kuin veistos) ja minulle. Kahvi oli häissä hyvää.
Äärimmäisen kaunis kimmeltävä vesi, aurinko, lämpö ja vehreä luonto oli juhannushäitämme kruunaamassa. Koivut tuoksuvat yöttömässä yössä. Suomen suven ollessa kauneimmillaan.
Juhannusruusut, syreenit, pihlajat, tuomet… kuinka kauniina ne hehkuivatkaan.
Häämenu oli perinteinen juhannus menu… oman maamme alkukesän herkkuja; uusia perunoita, uuden sadon tomaatteja, avomaankurkkua, varhaiskaalia ja porkkanoita. Uusien perunoiden kanssa silli, lohta. Kalaa.
Grilliherkkuja siis porsaan kyljyksiä, broileria, karitsankyljyksiä että, tuorejuustolla täytettyjä herkkusieniä pekoniin kääräistynä, yrteillä maustettuja ja öljyllä sipaistuja tomaatinpuolikkaita, maissintähkiä, voi & valkosipuliruisleipää.
Jälkiruoaksi suussa sulavia pitsiohukkaita… Raparperi on juuri parhaimmillaan, joten leivonnaisia ja jälkiruokaherkkuja raparperista. Juhannusruokia, juhannusherkkuja.
Hääkakku oli mansikka kakku. Minä polkaisin ensimmäisenä kengän korollani lattiaa kakkua leikatessa.
Ja niin alkoi arki juhannus humun jälkeen.
Olen automekaanikko. Nuorekas nelikymppinen lady. Unelma ammattini olisi ollut poliisi, päädyin automekaanikoksi.
Olen työpaikkamme paras työntekijä. Yksi työkaverini, mies, on komea kuin veistos, kahvinkeittäjä.
Toinen viljelee ronskia huumoria, kassa. Kolmas on pomoni ja neljäs, no hän osaa vaihtaa vain autoon renkaat.
Olen työpaikkani paras työntekijä.
Sen pituinen se.
Tarinan opetus oli seuraavanlainen:
Kukaan muu ei ole vastuussa onnellisuudestasi.
Valon ja keskikesän juhla, minttumaari… oli tarinassani
Suomalaiseen juhannukseen kuuluvat juhannussauna, juhannuskokko ja juhannustanssit.
Liputuspäivä.
Yöttömän yön juhla.
Juhannusperinteisiin kuuluu myös suursiivous, nurkat kiillotellaan jussiksi ja kuurataan myös sauna.
Tämä runoilijatar pesee mm. ikkunat juhannukseksi.
Oven pieliin ripustellaan tuoreita koivun oksia ja kutreille kukkaseppeleitä ja maljakkoihin keräillään kukkia juhannuksena.
Juhannuksen jälkeen päivä lyhenee. Oi voi…
Pohojanmaalla – täällä meillä päin – on juhannuskuusi. Kun taas Ahvenanmaalla on juhannussalkoja, jotka koristellaan lehdin ja kukin.
Juhannussalko perinne omaksuttiin luultavasti Saksasta jo keskiajalla.
Juhannuskokko.
Juhannustaiat
Juhannukseen on vanhastaan liittynyt erilaisia uskomuksia ja taikoja, joilla on pyritty varmistamaan tuleva sato ja avio-onni.
Juhannustaiat ovat osa juhannuksen juhlintaan liittyvää kansanperinnettä.
”Kerree seihtemän er heinee tyynyis alle ja jos uamulla on ihottummoo niin allerkineha tuota uot. ”
Juhannusta vietetään myös Johanneksen syntymäpäivänä. Pakanallinen juhla, korvattiin kristillisellä juhlalla.
Juhannus on ollut alun perin muinaisuskontoon liittyvä juhla.
Juhannuskokon, kokkovalkean, juhannustulen tai kokkotulien eräs alkuperäinen tarkoitus on ollut pitää pahat henget loitolla.
Syndet, siis.
On vietetty jo 400 luvulta.
Mutta kukas oli Johannes ? Syntymäpäivä sankari.
Johannes Kastaja oli Sakariaan ja Elisabetin poika. Vanhemmat olivat iäkkäitä. Johannes syntyi puoli vuotta aikaisemmin kuin Kristus, siis juhannuksena.
Johannes koki olevansa edeltä kävijä. Hän teki tietä Kristukselle. Jeesus Nasaretilainenhan on historian merkittävin henkilö,
Kun lähdet lomalle, pakkaat, ostat liput ja lähdet suloisen loman ja juhannuksen viettoon. Et lähde lomalle, lämpörullat päästä tipahdellen, et kahvinkeittimen päälle jättäen, et.
Kun jotain tapahtuu, siihen valmistaudutaan. Moni lukee pääsykokeisiin opintoihin parhaillaan, tämä on valmistautumista.
Jos olet aivokirurgi, todennäköisesti olet valmistautunut appelsiineja viipaloimalla.
Tai jos olet bodari, olet valmistautunut kisoihin dietein, nälkäkuurein ja urheilemalla.
Ja juuri tällainen oli juhannuksen syntymäpäivä sankari. Johannes. Hän valmisti kansaa kohtaamaan Kristuksen.
Jos tahdot kouluttaa koirasi… Soita ruokakelloa, kun annat ruoan. Totea, lähdemme ulos kun lähdet ulos, kerrot mitä teet seuraavaksi ja pian koirasi tuo sinulle tohvelitkin jalkaan. Älä soita ruokakelloa miten sattuu kuin kastanjetteja.
Kerro mitä tapahtuu seuraavaksi. Valmista koira kohtaamaan luu, suussa sulava murea luu.
Näin teki juhannuksen syntymäpäivä sankari, hän teki tietä. Hän kertoi mitä tapahtuu seuraavaksi, hän oli kuin ruokakello koiralle.
Ja koska seuraan muotia, kerron mihin Johannes pukeutui, hän pukeutui kutittavaan kamelin karva puseroon.
Hän piti myös hunajasta, en ole hunajan ystävä. Joihinkin leivonnaisiin hunaja sopii ja teehen. Tietenkin. Mutta noin yleensä liian äkki makeaa makuuni.
Juhannuksen syntymäpäivä sankari eli vaatimatonta elämää. Hän eleli yksin ja mm. autiomaassa. Hän ei ollut naimisissa.
Matt. 11, Matt. 17:13, Mark. 11:30, Luuk. 7:28 – 33, Luuk. 20:4
No, mitäs juhannuksen syntymäpäivä sankari sitten opetti. Mikä oli hänen tehtävä.
Johanneksen tehtävä oli valmistaa ihmisten sydämeen tietä Jumalalle.
Juhannus on inspiroinut lukuisia taiteilijoita, vaikkapas
Anders Zorn, Juhannustanssit, 1897. Maalaus.
William Shakespeare: Juhannusyön uni
Ja millainen on juhannuksen sää, tänä vuonna 2024 ?
Tämä jää nähtäväksi.
Muistattekos 2019… oli ihan kaunis juhannus sää.
Juhannusaaton ylin lämpötila oli 28,7 °C. Muuallakin päästiin yli 20 asteen, lukuun ottamatta Keski- ja Pohjois-Lappia, missä lämpötila jäi 10…15 asteen vaiheille.
2014, värjöteltiin. Oli kylmä jussi.
1999 satoi.
Ennen juhannus häät olivat suosittuja, juhannus häiden ajankohta on hiipunut, ihmiset sanovat tahdon toiseen vuoden aikaan.
Kaupungit tyhjenevät juhannuksena.
Keskikesä.
Juhannukseen on vielä aikaa, joka myös mittumaarinakin tunnetaan, valon ja keskikesän juhla.
Tänään tarinassani suunnattiin juhannus tunnelmiin.
KYLMÄ JA SATEINEN JUHANNUS
kun menet juhannuksena uimaan
varo heikkoja jäitä
oi voi, näitä kylmiä juhannus säitä
Asiasta toiseen… FIKTIIVISEN (REHUJA TYYNYN ALLA) TEKSTIN JÄLKEEN FAKTAA…
Pitäisikös minun ruveta kirjoittamaan faktaa fiktion tilalla… sillä totuus on aina tarua ihmeellisempää?
Blogi runouden on taidekanava… kuulumisiani on harvoin, jos koskaan… mutta never say never… sanoi Bond… James Bond…
ON KUULUMISTENI AIKA
Mitäs teille upeat blogini runouden sävelin lukijat kuuluu?
Minulle kiitos hyvää… Mukavaa arkea porskuttelen.
Ajatukseni on lähetystyössä… Olen googlaillut lähetystyöstä netistä tekstiä, kuulumisia, tapahtumia jne… Etenkin lähetystyöstä viidakossa…
Kerronpas miten kaikki alkoi…
Olin jotain kymmenen, 10, vuotias. Ja meillä oli koulussa nälkäpäivä. Siis näkkileipää ja paskaa ruokaa. Ja purkki mihin saattoi lahjoittaa mustalle raukalle rahaa. Rahaa en lahjoittanut.
Rukoilin raukan puolesta.
Ja kului kymmenen vuotta. Olin parinkymmenen. Tv:ssä pyöri keräys, jossa oli jälleen – joku toinen – raukka tv:ssä. En lahjoittanut rahaa.
Rukoilin raukan puolesta.
Kului kymmenen vuotta. Oli joulunlapsi keräys. Tein lahjapaketin. Ostin lahjapakettiin tarvittavat tavarat. Ja lähetin paketin. You tubesta saattoi seurata… sitä sanoin kuvailematonta iloa, kun paketteja jaettiin vähäosaisille. Jos kiinnostuit. Kirjoita you tubeen: Operaatio joulun lapsi
Kului kymmenen vuotta.
Ja sain rukous vastauksen.
Valtavan mielenkiinnon lähetystyöhön. Tämä oli rukousvastaukseni, siis.
Kudon esimerkiksi hyväntekeväisyyteen. Ja suloisen kaulaliinan tuotto käytetään lähetystyöhön.
Ajatukseni ovat siis lähetystyössä.
Ja ihmiset ovat kaukana. Tosin näin netin aikana, ei niinkään kaukana.
Lähetystyötä tutkivaa tieteenhaaraa kutsutaan missiologiaksi.
Työ itsessään on julistustyötä ja köyhien auttamista.
Lähetystyö ja lähetystyöntekijä… voi myös auttaa sinun henkilökohtaisia ongelmia. Ja pettymyksiä.
Matt 28… lähetyskäskyyn, perustuu lähetystyö.
Evankelioinnin lisäksi, liittyy humanitääristä työtä, erityisesti köyhien ja syrjäytyneiden parissa.
Lähetystyöntekijät on valtuutettu julistamaan kristillistä uskoa, ja tekemään humanitääristä työtä, joka liittyy talouskehityksen, lukutaidon, koulutuksen, terveydenhuollon ja orpokotien olosuhteiden kehittämiseen ja parantamiseen.
Kristilliset opit (kuten monien lähetysjärjestöjen noudattama ”rakkauden kaksoiskäsky”) sallivat avun tarjoamisen ilman vaatimuksia kristinuskoon kääntymisestä.
Jos minä antaisin kupin riisiä nälkäiselle, en miettisi hänen vakaumustaan, vaan antaisin sen… totta vie…
Kultainen sääntö on periaate, joka kehottaa ihmistä tekemään vastavuoroisesti toisille samaa kuin mitä haluaisi itselleenkin tehtävän, tai olemaan tekemättä sellaista mitä ei haluaisi itselleen tehtävän. Idea kultaisesta säännöstä löytyy lähes kaikista uskonnoista ja monista muista ajatussuunnista.
Tansaniassa gospel on häikäisevää… kuin ooppera laulajia… ja ihmiset tanssivat ja laulavat…
Toisin on suloisessa tuhansien järvien maassa. Missä istutaan hiljaa paikoillaan…
Kulttuurieroja.
Mutta mikä rikkaus kulttuurit ovatkaan. Voimme oppia toisiltamme niin paljon. Kulttuurit rikastuttavat.
Luen kirjallisuutta lähetystyöstä. Vaikkapas viidakosta. Äärimmäisen mielenkiintoinen kirja.
Tämän päivän kirjasuositukseni on seuraavanlainen: TAIVAL : NÄKY TOTEUTUU VIIDAKOSSA.
Arvostan suunnattomasti, vaikkapas Hurstin työtä, suloisessa tuhansien järvien maassamme.
Mutta ajatukseni suuntaavat kauaksi.
Ja miten voi tavis… osallistua lähetystyöhön…
No näin…
1. Käymällä kurssit ja lähtemällä lähetystyöntekijäksi.
2. Tutustumalla lähetystyöhön.
3. Rukoilemalla
4. Lahjoittamalla
5. Liittymällä lähetystyön renkaaseen.
6. Puhumalla lähetystyöstä, niin ystäville, kuin vaikkapas blogissaan
7. Jakamalla lähetystyön tekstejä
8. Olemalla lähetystyön sytyttämä.
9. Laittamalla kirjeet tai modernisti sähköpostin lähetystyöntekijälle.
10.Liity what s app ryhmään, lähetystyön, kaupan päälle saat uusia ystäviä.
11. Osallistumalla lähetystyön tapahtumiin
12. Osallistumalla lähetystyön kerhoihin.
13. Kirjoittamalla googleen hakusanaksi lähetystyö.
14. Osallistu lähetystyö iltaan… illan kulku on seuraavanlainen esimerkiksi… esittäytymiskierros, kerrot kuka olet ja näin tutustut muihin… lähetin kuulumiset… on mielenkiintoista kuulla matkakertomus, nähdä valokuvia palmuista ja kuulla jokin raamatun kohta, kenties paikallisia herkkuja notkuva pöytä…
Ajattelin katsoa leffan… The Machine Gun Preacher, joka perustuu Childersin kirjaan Another Man`s War.
En ole vielä nähnyt leffaa. Joten ei ole mielipidettä elokuvasta.
Sam n elämä ja tarina on sulattanut tuhansien sydämet ja muuttaen monien elämän.
Motoristi.
Väkivallan ja päihteiden täyttämä kurja elämä oli hänellä.
Kuolemankielissä raa`an tappelun jälkeen Sam kääntyi Jumalan puoleen.
Hänen rikollinen elämänsä muuttui Afrikan lasten auttamiseksi.
Parhaillaan Sam on kiertueella suloisessa tuhansien järvien maassamme.
En päässyt seurakuntaan kuuntelemaan häntä, menojeni vuoksi. Mutta tadaa… onneksi meillä on
netti. Katson seurakunnan tilaisuuden netistä.
Tiistaina olen menossa lähetystyön piiriin.
Eräs seurakuntalainen järjestää kotonaan lähetys illan. Mikä on oikein mukavaa.
Ja kuulen terveisiä Tansaniasta. Vanha… vanha pariskunta… oli vuosia sitten lähetteinä Tansaniassa… Heidän muisteloitaan menen kuuntelemaan… Ja tämän päivän kuulumiset Tansaniasta. Seurakunnalla on Tansaniassa lähettejä tänä päivänäkin. Kenties hörppäämme kahvitkin…
Lähetystyökohteita on lukuisia. Lähettejä paljon. Eri tyylisiä persoonia jokainen. Olemme yksilöitä jokainen.
Koen lähetystyön omakseni.
Kauneus ihanteista sananen… tämän blogimerkintäni loppuun…
Korsetteja… korkkareita…botoxia… onko näistä kauneus tehty? Onko?
Ajatukseni on mm. lähetystyössä… viidakossa jne… Afrikassa… jne…
Mursien paimentolaiskansan mielestä… on äärimmäisen kaunista … kun suuta koristaa savikiekko… alahuulessa.
Alahuuleen tehdään reikä, jota laajennetaan yhä suuremmalla kiekolla… kunnes lautasen voi laittaa alahuuleen. Keskimmäiset alahampaat veks suusta…
Lautanen on helppo irrottaa syömisen ajaksi.
Ja mistä päin… tämä alkuperäis kansa löytyy… noin 800 kilsaa Addis Abebasta.
Tämä on heidän kauneus ihanteensa.
Tai mitäs tuumitte kauneusihanteesta… pitkä kaula…
Kayan-kansan naiset pidentävät kaulaansa raskailla vaskirenkailla. Kaula ei oikeasti pitene, vaan koru painaa olkaluita alaspäin, mikä saa kaulan näyttämään epäluonnollisen pitkältä.
Tai…
Matses-kansa.
Kissa ihmiset. Naiset lävistävät nenänsä pitkillä ruokopiikeillä, jotka sojottavat kasvoista kuin pitkät kissanviikset.
Koristautumista täydennetään kaarevalla puutikulla, joka tungetaan suun läpi.
Kirkkaanpunainen vartalomaali ja kasvotatuoinnit.
Heimon luokse on viikon jokimatka Perun Iquitoksesta.
Mauritanialaiset ovat ikimuistoisista ajoista asti suosineet lihavia rouvia.
Heidät lähetetään jopa lihotusleireille. Vaurauden merkki.
KYLLÄ LUIT OIKEIN… LIHOTUSLEIREILLE.
Tämä on heidän kauneus ihanteensa.
Mauritanian maisemat ovat Saharan hiekkadyynejä ja Atlantin jylhää rannikkoa.
Onko sinulta leikattu umpisuoli ja pidät arpea rumana…
Höpö höpö…
Beninin ja Togon rajaseudulla Togo-vuorella. Arvet kaunistavat.
Arpitatuointeja on heillä.
Siinä muutamia kauneusihanteita.
Rakkaus, kauneinta on rakkaus.
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa
.
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
”Älkää väsykö tekemästä sitä mitä hyvää on”
Olen joskus miettinyt, kun olen törmännyt kristittyihin, joiden menneisyys ei ole ok. Että miten heidän on vaikea rakentaakaan elämää?
Minä oli kunnollinen… ennen kuin löysin Jumalan.
Joten minun ei ole ollut vaikea rakentaa elämääni.
Mutta armosta me olemme pelastetut, emme tekojemme tähden… ettei kukaan kerskaisi.
Yksin armosta.
Mutta usko ilman tekoja on kuollut.
Pidän hyvistä teoista.
Pidin niistä… ennen kuin löysin Jumalan.
Hyviä tekoja tarjoaa mm. hyväntekeväisyys järjestöt.
Mitä hyvää tekisimme tänään?
Ajatellaan, vaikka viidakkoa.
Puhdistetaan pölyisiä, tunkkaisia ajatuksia. Ajatukseni ovat tänään viidakossa.
Ajattelin katsoa kristillisen dokumentin. En ole vielä nähnyt sitä.
Sen mainos oli seuraavanlainen.
Repaleisen menneisyyden kokenut mies, koettaa elää perhe elämää.
Ei ole hyvä ajatella repaleista menneisyyttä, jos on jotain niin tärkeää kuin perhe.
Sano minun sanoneen.
On terapiat… on ajatusten siirto… on anteeksi anto… voi katkaista menneisyyden noidan kehän…
Tai voi lukea runoutta… ajatella viidakkoa…
Mieluummin kait sitä ajatukset viidakon uumenissa on kuin vanhoissa, iän aikaisissa traumoissa…
En ole vielä nähnyt dokumenttia, joten minulla ei ole mielipidettä siitä.
Elämä on yhtä parannuksen tekoa.
Meidän tulisi tänään olla parempia kuin eilen.
Ehjempiä kuin eilen.
Rakastavampia kuin eilen.
Mutta meidän ei tarvitse olla täydellisiä.
Jumala käyttää heikkoja ihmisiä.
Ajatteles
Aabraham oli vanha
Jaakob epäluotettava
Mooses änkytti ja oli paimen ja murhaaja
Joosef oli orja
Gideon oli köyhä ja pelokas maanviljelijä
Jefta oli karkotettu
Ester oli orjatyttö
Simson oli moniriippuvainen
Rahab oli vailla moraalia
Daavid oli murhaaja ja avionrikkoja
Elia oli itsemurha-altis
Jeremia oli masentunut
Joona oli vastarannan kiiski
Pietari oli kiivasluontoinen
Matteus oli inhottu veronkerääjä
Tuomas epäili
Maria oli nuori maalaistyttö
ÄLKÄÄ VÄSYKÖ TEKEMÄSTÄ SITÄ MIKÄ HYVÄÄ ON.
Hyvät teot on yksi mielenkiintoni kohde.
Tulipas pitkä blogimerkintä… Suurenmoista, että jaksat lukaista läpi tekstini…
Runoilijatar mikä runoilijatar.
Kirjailija mikä kirjailija. Tekstiä siis riittää…
No ei tämä 398 sivuinen opus ole… vain pitkä blogi merkintä. Mutta… en vielä kirjoita pistettä tarinaan… vaan jatkan tekstiäni vielä…
SANKARI
Suloinen kissa, super sankari viitassaan.
On lukuisia super sankareita.
Deadpool
Hulk
Hämähäkkimies
Jäämies
Kapteeni Amerikka
Musta Leski
Taikaviitta
Batman
Ihmeneloset
listan jatkuessa…
* * * * *
Tahdotko lukijani olla sankari ? Naraa joku hukkuva jäistä…eikös tämä – jos mikä – ole sankari teko…
On myös sankari koiria…
Eksyneiden pelastajia.
Bernhardinkoira … suurikokoinen, sveitsiläinen vuoristokoira.
Pelastaa eksyneitä ja lumimyrskyihin kadonneita. Vuoriston jättiläinen, urhea, uskollinen, legendaarisen maineen omaava.
Joku on todennut, että koira jo ennakkoon varoittaa tulevista pahoista ilmoista ja myrskyistä.
Kaulassaan brandy tynnyri.
Legendaarinen, upea, suurenmoinen… sankari vuoristokoira.
Sankari ja urotyöt kulkevat käsikädessä. Edustaa positiivisia arvoja. Ja sankari on rohkea.
Jos nappaa urheilussa mitalin, voi nousta hetkellisesti sankariksi, kun kultainen mitali ripustetaan kaulaan.
Aristoteleen runousopissa mainitaan, että sankarin on oltava hyveellinen, jotta yleisö samaistuisi häneen.
On myös traagisia sankareita.
Nokkeluus voi nostaa sankariksi.
Fiktiivisissä tarinoissa sankarin vastustaja on – mikäs muukaan – kuin lohikäärme.
Joillain sankareilla on viitta.
Tahdotko olla sankari, lukijani. Miten olisi ammatiksi palomies ? Juokset vasten liekkejä, pelastettu olkapäällä.
Rehellisyys, valppaus ja avuliaisuus… sankarin piirteitä.
Luukas ihaili Paavalia, Raamatun lehdillä… joten kertomukset Paavalista ovat kuin sankaritarinoita. Paavalin itse kertomanaan tarinoissa on täysin toisenlainen sävy.
Tänään mietin kirjoitustyyliä.
Kirjoitustyyliä voi miettiä mm. oikein kirjoituksella. Onko lauseessa possessiivisuffiksi (se siis on kukkaNI… NI liite… juuri tämän takia ulkomaalaisille suomi on vaikea kieli… )
Tai kirjoitustyyliä voi miettiä sisällön kannalta. OI, suunnattoman kauniita tuoksuvia kukkia…
Tai sitten miettiä ihan eri tavalla, siis kirjoitustyylillä… sankari asuun kirjoitettuna.
Monen monista elokuvista löytyy sankari hahmo. Tyypillinen elokuvan juoni on seuraavanlainen…
Pari tuntia räiskettä ja pauketta ja sankarin seikkailuja, lopuksi sankari saa sankarittaren ja happy end…
Tänään tarjolla …
Kolme eri kirjoitustyyliä.
1. Neutraali, 2. sankari tarina, ja 3. negatiivinen, kirjoitustyylinä…
1. Olipa kerran mies, Ivalosta, hän asui hirsimökissä ja hänellä oli poroja.
2. Olipa kerran suurenmoinen, viisas naimisissa oleva, rakkauden satamaan purjehtinut mies, Lapin ruskan ympäröimänä, hän asui upeassa hirsihuvilassa ja hänellä oli uljaita poroja.
3. Olipa kerran tyhmä ja ruma mies, pallo jalassa, kahlittu, naimisissa siis , jostain korvesta, haisevassa tönössään asusteli ja hänellä oli typeriä poroja.
Sisältö on sama.
Poromies Lapista, hirsimökistä.
Ja sokerina pohjalla sankaritarinani. Ja fiktiivinen tarina menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä…
Uljas sana kuvaa mielestäni sankaritarinan hahmoa, joten uljas sanan ehdottomasti laitan tarinaani…
Kalevalasta puuttuu yhdeksän aakkosta…. (millainenhan oli kirjoituskone ? ) siispä laitetaan uudet aakkoset ja kirjoitetaan sokerina pohjalle sankari minitarina… hetki vain napsautan tietokoneeni aakkoset … naps…
Olipa kerran…
suurenmoinen, viisas, PITKAMIELINEN miehekas mies. Lapin ruskan ymparoimana. Han asui upeassa hirsihuvilassa ja hanella oli uljaita poroja. Han eli kahdeksan, 8, vuoden ajan keskella.
kevät
kevätkesä
kesä
syyskesä
syksy
syystalvi
talvi
kevättalvi
tai suurenmoisesti toisin sanoen toteamme
pakkastalvi
hankikantokevät
jäidenlähtökevät
keskiyön aurinko
sadonkorjuu
ruska
ensilumi
joulukaamos
Raikkaana aamuna maskuliininen mies, kimalteleva sormus vasemmassa nimettömässään… katsoi hirsilinnansa ikkunaruudusta pihalle. Ensi lumi peitti maan. Syksyn variloiston jalkeen on ensilumen aika. Juuri luonto sateili varipaletissaan, ruskan eri savyin.. nyt luonto on valkean hehkuva.
Miehinen uljas mies veti henkea pitkan talven varalle.
Ja ihaili kaunista valkoista maisemaa.
Suurenmoinen, upea viisas, uljas miehekas mies…. upeassa hirsihuvilassaan, huikeiden porojen keskella…
Han on tehnyt sankarimaisen teon, han on luovuttanut verta.
Suomessa tarvitaan joka arkipäivä terveitä verenluovuttajia.
Verivalmisteita tarvitaan mm. leikkauspotilaiden, onnettomuusuhrien hoitoon jne.
Luovuttamalla verta uljas mies pelasti ihmisen hengen.
Han on siis hengenpelastaja..
Onnellisesti naimisissa. Amorin nuoli on siis ammuttu sydämen läpi tässä tarinassa. Sankarin viittaa harteilleen sovitellen mies elelee hirsilinnassaan.
Sen pituinen se.
PITKÄMIELISYYS !!!!
Sankarin luonteenpiirteeksi omaksutaan pitkämielisyys.
Pitkämielinen on siis anteeksi antava, suvaitseva, joustava.
Esim. jos koulutat sokeille opaskoiraa, tämä jos mikä vaatii pitkämielisyyttä.
Pitkämielisyys on myös yksi Hengen hedelmistä (Hengen hedelmiä ovat siis rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensä hillitseminen… pahuutta ja näiden vastakohtaa ovat sitten mm. lahkot, viha, kateus jne… Gal 5 )
Kirjoitanpas sanasen pitkämielisyydestä.
Ihmisestä tuskin tulee pitkämielinen hetkessä, edes päivässä.
“Kärsivällinen (toisin sanoen pitkämielinen) on parempi kuin sankari.”
Sananl. 16:32.
Ihminen on päässyt pitkälle, että hänestä on tullut pitkämielinen, silloin hän on päässyt pitemmälle kuin, mitä useimmat ihmiset pääsevät.
Käsittämätön kärsivällisyys.
Vaikka ihmisen kärsivällisyys on kovin vajavaista ja jopa harvinaista, on kärsivällisyys siitä huolimatta tavoitettavissa.
Mitä kärsivällisyys ja pitkämielisyys tarkoittaa ?
Odottaminen voi olla vaikeaa, emme pidä odottamisesta, jonotus, oi voi… entäs jos jono on kilometrin, ellei kaksi kilsaa.
Tahdommepa mitä tahdomme, mutta tahdomme sen nyt…
Sen vuoksi pelkkä ajatuskin kärsivällisyydestä saattaa tuntua kurjalta.
Kärsivällisyys on todellakin puhdistavaa… joka hioo ymmärrystä, syventää onnea.
Kärsivällisyys ei ole pelkästään odottamista.
Se on koettelemuksissa lujana pysymistä.
Se on epäystävällisten sanojen lausumatta jättämistä, myös.
Se on ripauksen vihan vaihtamista rakkaudeksi.
Pitkämielisyys hioo meitä paremmiksi ihmisiksi, se on verrattavissa vaikkapas viisauteen, mikä on hurmaava luonteenpiirre.
Ne asiat, joita opimme kärsivällisyydestä, jalostavat luonnettamme ja lisäävät onnellisuuttamme.
Tarina
Olipa kerran Auri
Mansikkamaa
Tahdon mansikkamaan, sanoi Auri 5 vuotta.
Tahdon mansikkamaan, sanoi Auri 15 vuotta
Tahdon mansikkamaan, ja leipoa mansikkapiirakkaa, sanoi Auri 25 vuotta.
Tahdon mansikkamaan, sanoi Auri 35 vuotta.
– Laita kesämökillesi mansikkamaa, häntä neuvottiin, ei ei… Auri ei laittanut.
Tahdon mansikkamaan, sanoi Auri 45 vuotta.
– Laita siirtolapuutarha, ja sinne mansikkamaa. Ei ei, Auri ei laittanut.
Tahdon mansikkamaan, sanoi Auri 55 vuotta.
Tahdon mansikkamaan, sanoi Auri 65 vuotta.
– Tahdotko todella mansikkamaan, häneltä kysyttiin. Sillä hän ei ollut laittanut mansikkamaata.
Tahdon mansikkamaan, sanoi Auri 75 vuotta.
Tahdon mansikkamaan, sanoi Auri 85 vuotta.
Vanhainkodin takapihalla oli mansikkamaa. Auri poimi mansikoita ja hymyili.
Auri 95 vuotta kuoli pois, ja hän sai mansikkamaan. Koska hänellä oli pitkämielinen sydän.
Pitkämielisyyttä päiväänne, oi upeat lukijani : )
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin