Olen tarinan kertoja, on siis tarinan aika.

2.10.2025

+3

Aurinko nousee 7.31

Aurinko laskee 18.43

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Joku on juuri herännyt, huomenta. Toinen nauttii marmeladi leipää, kera aamiais kahvikupposen, hei vain. Kolmas on tullut juuri töistä, huomenta, huomenta. Oletpa sitten astunut mistä tahansa blogiini Runouden sävelin. Olet aloittanut päiväsi huikealla tavalla, runoudella.

Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Esimerkiksi tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle… teemana on aika… tarinassani… Tarina löytyy, kun luet blogiani Runouden sävelin pidemmälle. Unohtamatta sitä, että olette sukellelleet Mauritiuksen turkoosissa vesissä. Pois jättämättä Lapin lumoa, mihin olette tehneet nojatuoli matkailun.

Jos tapanasi on lukea 378 sivuisia kirjoja ja vielä koko kirja sarja. Lue koko blogini runouden läpi.

Jos taas luet vain takakannen. Ja ensimmäisen ja viimeisen sivun kirjasta. Tämä runo on juuri sinulle. Jaksat lukea. Vain kaksi, 2, sanaa.

RAKKAUS

karu

taru

Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä, raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, huikeine tarinan opetuksineen… kera runouden sulo sävelten.

Tarjolla tarinoita blogissani Runouden sävelin… Tarinoita rohkaisemaan, ilahduttamaan mieltä, karkottamaan ikävää ja ennen kaikkea pitämään kuulijaa hereillä.

Ihanaa, kun eksyit blogiini runouden!

Blogini runouden tarjoaa nimensä mukaan runoutta… Että… Arjen pieniä, kivoja asioita.

Olen kirjoittanut tarinoita ja runoutta mm. Afrikasta. Blogissani Runouden sävelin. Viime aikoina.

Tarinoita Kilimanjaron lumipeitteisiltä huipuilta… Serengetin villieläinten hallitsemille tasangoille ja Sansibarin hiekkarannoille.

Tansanian kissaeläimiä akaasiapuiden silueteista hehkuvaa oranssinvaaleanpunaista auringonlaskua vasten.

Luonnon näytelmästä olen runoillut.

Leijonia ja leopardeja kuin norsuja, seeproja ja sarvikuonojakin.

Noin 2000 vuotta vanhoja apinaleipäpuita.

Puhveleita, kirahveja, virtahepoja.

Vähän kuin luontodokumentissa olisit, lukijani. Runouttani lukiessasi.

Lukaises siis blogiani runouden pidemmälle, niin tiedät, mitä blogini runouden tarjoaakaan.

ILLAT PIMENEVÄT JA LUKULAMPUT SYTTYVÄT.

Mm. kirjasuositukseni tarjoaa blogini runouden.

Blogia Runouden sävelin, pitää mm. LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA, runoteoksen kirjoittanut nainen. Runoilijatar, joka rakastaa kaikkea kaunista, kissoja. Ystäviään, läheisiään. Viisaita sanoja. Hyvää kahvia, länkkäri leffoja. Ja punaista huulipunaa. Ollen elokuvateattereiden, kirjastojen ja taidegallerioiden suurkuluttaja.

Uusin runoteokseni on

Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä

Tätä edellinen kirja on

Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen

Tätä edellinen runoteokseni on

LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA

Tätä edellinen runokirja on nimeltään

Aamukasteinen lumpeenlehden lumo

Olen raapustellut myös lyhyen tekstin karavaanailusta kertovaan kirjaan, että matkailukirjaan.

Ja runoni on myös Rakkausrunot ry:n,20-vuotisen taipaleen juhlakirja Kuohuva koski kirjassa.

Olen pitänyt runotaidenäyttelyt:

Kuun säteiden valaisema omena puun hohde

ja

Olen pitänyt, taiteiden yönä, runotaidenäyttelyn:

Silkkikankaisen kudelman tähtikuvioiset runolliset somistukset

että

runotaidenäyttelyn

Mausteisen, makea, aprikoosinen sumuverho… kietoutuu runouden kuiskaukseen… kaikuen aavikon yli.

Blogini runouden on taidekanava. Ei päiväkirja. Kuulumisiani on harvoin, jos koskaan.

Olen ripotellut nonparelleja adjektiivien ylle. Viilaillut ja hionut verbejä. Letitellyt substantiiveja. Monen monella tyylillä siis kirjoittanut. Olen kirjoittanut kirjakieltä. Asiatekstiä. Että pitsisisiä lumihiutaleisia riimejä.

Olen maustanut tulisin maustein sanakeitoksen. Toisin sanoen monen monella tyylillä olen kirjoittanut.

Runouteni skaala on laaja. Olen raapustellut runon, jopa cappuccino kahvikupista.

Mutta rakkaus, romanttinen sellainen. Rakkaudestahan elokuvat kuvaavat, kirjat kirjoittavat. Laulajat laulavat. Runoilijatar runoilevat. Taide maalarit, että näytelmät taiteilevat.

Olen kirjoittanut FIKTIIVISEN runon niin merenneitoja, kuin laivan hyljättynä hylkynä, kuin kotkanakin.

Tänään tarjolla uusi runoni KATUVALOJEN LOISTE. Ja kaunis runo menee näin … Olkaas hyvä.

KATUVALOJEN LOISTE

polkua reunustavat katuvalot

kaupungin mökit, tuvat, talot

täyttyvät

odotuksen huumasta

suupielet cappuccinosta kuumasta

naisen

jäämättä sinne

minne ei enää kuulu

aavistus lilan sävyä

hennon mausteista

marjaisaa

kirsikkaista

että oi, niin makeaa

polkua reunustavat katuvalot

kaupungin mökit, tuvat, talot

naisen askeleet loittonevat

luota talon

valaisee kuu valon

sydämessään

hennon mausteista

marjaisaa

kirsikkaista

että oi, niin makeaa

mutta ei sakeaa

aavistus lilan sävyä

hän on vapaa

vapauden kietoutuessa

huoliin

kuka ties

amorin nuoliin

mutta vain aavistus

lilaa sävyä

kulmissaan

punaa huulissa

askeleet uusissa

tuulissa

hennon mausteista

marjaisaa

kirsikkaista

aamunkoita

Mitäs teidän torstaihin, upeat blogini Runouden sävelin, lukijat kuuluukaan?

Minulle kiitos hyvää.

Ajattelin piipahtaa kuntosalilla.

Ja kiinalaisessa ravintolassa. Täällä meillä päin on upea kiinalainen. Mahtavat sapuskat.

Ensimmäisessä tarinassani tahdotaan sulkea epämiellyttävä ihminen pois elämästä.

Ja toisessa tarinassa päin vastoin… tahdotaan uusi ihminen, ystävä elämään.

Tämä on tämän päiväisissä tarinoissani teemana. Ihmissuhteet… Siis.

Tänään blogissani runouden tarjolla tarinani, fiktiivinen sellainen. Tarina kertoo Josefiinasta.

PIANON ÄÄRELLÄ on tarina nimeltään

Ja tarina alkaa. Se menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä.

Josefiina on datanomi. Tällä hetkellä työtön. Hän etsii kovin alan töitä… töiden perässä hän ei ole valmis muuttamaan.

Hän on naimisissa, onnellisesti. Yhteistä taivalta on pian parikymmentä vuotta.

Hän on kehopositiivinen, brunette, sini silmäinen nainen. Hän harrastaa pianon soittoa. Itse asiassa, pianon soitto on hänelle henkireikä. Koko elämä.

Hänen äitinsä sisko on negatiivinen. Kova haukkumaan häntä. Pilkkaa, ivaa ja häpäisee häntä.

– Nauraa harakkamaan nauriitkin, on hänen tyypillisin tokaisunsa. Josefiinalle.

– Laihduta, olet läski. Toteaa hänen tätinsä, Josefiinalle. Ei täti itsekkään mikään kaunotar ole. Meikitön, lande. Naama muistuttaa lähinnä petolinnun takamusta, ei olisi mitään varaa sanoa.

Pessimisti ja negatiivinen, että masentunut ja sairas. On hänen tätinsä, äitinsä sisko.

Ei muuksi muutu.

– Mene töihin.

Ei Josefiina työpaikaksi voi muuttua.

Josefiina ei tahdo häntä elämäänsä.

– Pikku hiljaa loittonet hänestä. Et laita viestejä. Et vastaa viesteihin. Lakkaat kyläilemästä. Josefiinan ystävätär neuvoo Josefiinaa cappuccinon äärellä kahvilassa.

– Jos kerralla napsautat välit poikki, tulee riitaa. Ja rajuja riitoja ei jaksa kukaan.

Ja niin Josefiina ottaa neuvosta vaarin.

Loitontaa, tätinsä, äitinsä siskon elämästään pois.

Ja vihdoin hänellä on tilaa hengittää.

Ei ketään haukkumassa.

Josefiina, seuranaan piano, hymyilee Mona Lisan hymyään, hämärtyvässä syys illassa.

Ja mikä mukavinta. 27. työhakemus nappaa. Ja Josefiina saa datanomin työpaikan.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen.

NEILIKKA

elämä opettaa

ja sinä päätät

mitä opit

ja mistä

Ja sitten päin vastainen tarina.

Kun yhden tarinan saa pisteeseen, kutsuu jo toinen tarina tarttumaan sulkakynään.

Pääset uutena blogini runouden lukijanakin kärryille teksteistä, ei ole jatkosarjaa, siis. Kun tarina päättyy se päättyy. Kun runo päättyy se päättyy.

On siis tarinan aika. Olen tarinan kertoja.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö.

Hän on

Ilmi, 43. Isoäiti. Ylpeä sellainen. Hänellä on kaksi poikaa ja yksi tytär. Vanhin poika sai lapsenlapsen. Markuksen. Pienokaisen kanssa Ilmi pyrkii jakamaan kaiken vapaa aikansa. Laatu aikaa, siis.

Koulutukseltaan hän on sisustusarkkitehti, mutta työskentelee bussikuskina. Hänen alallaan ei ole töitä. Tähän on ollut Ilmillä tyytyminen ja sopeutuminen.

Ilmi on avarakatseinen ja suvaitsevainen. Ystävällinen ja lempeä. Kiltti.

Jos jokin ongelma tilanne on, hän on helisemässä kiltteyden takia. Ei hänestä ole sanomaan pahasti.

Kun hänen kesämökkiään remontointiin. Ja aika taulu ei pitänyt. Hän käski poikansa älähtää remonttimiehille.

Ja niin remontti saatiin edistymään.

Hänellä on kolme lasta. Vanhempi poika, Markuksen, lapsen lapsen, isä … on perinyt hänen kiltteyden ja lempeyden. Toinen poika on pahapäinen. Ja tytär, on hevos tyttö. Elää hevosille. Ja viihtyy talleilla.

Paha päinen älähti sitten mökin remontoijille.

Ilmi viettää aikaa netissä, kuin tänä päivänä jokainen.

Hänellä on nettiystävä, Jaakko.

Tutustui retkeily teemaisella sivulla.

Jaakolla on myös erä aiheinen blogi. Minkä blogimerkintöjä Ilmi kommentoi.

Tästä alkoi tiuha sähköpostien vaihto.

Oikein mukava, ja leppoisa mies. Jaakko on.

Ilmi on naimisissa, ei hän Jaakkoa yritä iskeä.

Hän vain kaipaa ystäviä. Uusia HYVIÄ ystäviä. Jaakko on eronnut ja karannut. Tällä hetkellä hän tapailee Paulaa. Ei mitään vakavaa.

He ovat käyneet niin pinnallisia, kuin syvällisiä keskusteluja Jaakon kanssa.

Ilmi tahtoo ystävän.

Hän kokee, että hänen on turvallista puhua niin iloistaan, kuin suruistaan Jaakolle.

Hän tahtoo Jaakon ja Paulan elämäänsä.

Hän rakentaa ystävyys suhdetta.

Vetää … kuin narusta heitä elämäänsä.

Ja niin Ilmi pitää rapujuhlat. Kutsuu Jaakon ja Paulan rapujuhliin.

He ovat oikein mukavia ja sydämellisiä ihmisiä.

On loppukesä. Ja tämä ajankohta on mitä parhain rapujuhlille.

Uusien ystävien, Jaakon ja Paulan, että perheen kanssa on mukava syödä hyvin ja tunnelmoida lyhtyjen loisteessa pimenevässä illassa.

Perinteiset rapukattauksen värit ovat punainen ja valkoinen. Valkoinen pöytäliina ja rapuaiheiset lautasliinat ovat aina varma, tyylikäs valinta.

Näin Ilmi kattaa pöytäänsä. Koreaksi.

Hän koristelee vielä pöydän mustaherukan lehdillä.

Loppu silaus, kattaukseen. A´vot.

Iso lautanen… jokaiselle syöjälle rapuveitsi tai -neula.

Kankaiset rapukaulurit kestävät vuodesta toiseen.

Käsien huuhtelua varten jokaiselle pieni kulho, jossa on sitruunaviipaleilla tai mustaherukan lehdillä koristettua vettä.

Ilmi ei ole unohtanut mustaherukan lehtiä edes tästä.

Ja servettejä, totta vie.

Rapuaiheisia. Servettejä.

Rapujen popsiminen on, kuin spagetin nauttiminen.

Kaikilla on hauskat paperi hatut päässään.

Ilmi huomaa, että ravut ovat melko kalliita.

Rennot ja hauskat rapujuhlat Ilmi on järjestänyt.

Rapuja popsitaan sormin, apuvälineenä käytetään vain rapuveistä tai rapuneulaa.

Pöydässä kynttilät valaiset, tunnelmaa luoden.

Juhlan kunniavieraat, ravut, nostetaan pöytään viimeisinä.

Ilmi on konkari… mutta Jaakko ja Paula eivät. Niinpä Ilmi opastaa, sillä rapujen kuoriminen vaatii harjoittelua.

Rapujuhliin kuuluvat myös puheet.

Ja näitähän innostuttiin pitämään, oikein kovin.

– Hei uudet ystävät. Ihana saada UUSIA ystäviä. Uusille tuulille. Ilmi aloittaa puheensa.

Snapsit kuuluvat rapujuhliin.

Juhlat olivat onnistuneet. Ja uudet ystävät astuneet netin maailmasta, todellisuuteen. Jaakko ja Paula.

Ilmi toivottaa uudet ystävät lämpimästi elämäänsä tervetulleeksi.

Vaalien ystävyys suhteita.

Ystävyys suhteet tuppaavat katkeamaan, jos niitä ei vaali.

Jaakko on viidenkymmenen. Paula, 23. He eroavat. Ja silloin Jaakko tarvitsee todella Ilmiä, ystäväänsä.

Yhteistä taivalta Jaakko ja Paula jakoivat 10 kuukautta.

Sen pituinen se

Tarinan opetus oli: Ystävyys on kuin kaikessa kauneudessaan hehkuva orkidea, sitä pitää vaalia. Tai se kuihtuu. Pois.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin