On takatalvi, lunta satelee

23.4.2024
+ 1
Aurinko nousee 5:13
Aurinko laskee 21:19

klo. 22.25

Lunta on valtavasti
ja on jo huhtikuun
23. päivä

Takatalvi

Hei sinne ruudun
toiselle puolelle

Olet astunut blogiini
Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Tein simaa vapuksi. Tänään.

Olen tarinan kertoja. On fiktiivisen tarina aika.

Fakta on, että hammaslääkäri on keksinyt sähkötuolin… iskikös dentofobia, upea blogini Runouden sävelin lukijani…

VANHAT AUTOT on tarina nimeltään

Pitäähän minun esitellä fiktiivisen tarinan hahmo.

Hän on Tim.

Tim, hammaslääkäri. Hän harrastaa vanhoja autoja. Vapaa aika menee autotallissa autoja rapatessa, niihin vanhoja osia etsiessä. Autojen pintaa kiillotellessa.

Itse asiassa kaikki hänen aikansa menee autotallissa.

Joko hän on töissä, poraamassa purukalustoa tai autotallissaan.

Hän myi sadun Ainolle, todellisuus oli jotain muuta ja he erosivat.

– Hammaslääkäri keksi sähkötuolin, totesi Aino vihaisena Timille eron jälkeen.

Hammaslääkäreitä vihataan heidän ammattinsa takia, sinua sekä siksi, että olet hammaslääkäri, että siksi, että olet sinä, Aino huusi Timille.

Kului kuukausi, kaksi, kolme, ja kun puoltoista vuotta oli kulunut, he olivat jo ylimpiä ystäviä.

Eikä pahaa sanottavaa ollut puolin ja toisin.

Ja sitä paitsi Ainon purukalusto kiiltää kilpaa auringon säteiden kanssa.

Timillä on viisi veljeä, kolme siskoa. Hän on isosta perheestä, lähtöisin.

Suht onnellisesta perheestä.

Hänen äitinsä oli suuhygienisti ja isänsä hammaslääkäri.

Ei omena kauaksi puusta putoa.

Hänellä on pitkät, tummat hiukset ponihännällä, parta ja silmälasit.

Hän sopii seisomaan pöydän alla, mutta ei sovi selällä olemaan pöydän alla.

Oikein komea mies.

Hänellä on valtavasti tuttavia. Hän harrastaa vanhoja autoja. Jo autopiireistä tuttuja on muutama sata. Iso perhe, jo perheestä tuttavia on lukuisia. Kiitollisia kiiltävän purukaluston omaavia on liuta. Naapurit, ja tutun tutut. Serkut perheineen.

Hän ei luokittele, kuka tuttavista on paras ystävä. Hän ei laita tuttaviaan järjestykseen.

Tim ei vertaa hänen elämäänsä… muiden elämiin. Ei hän loppujen lopuksi … tiedä mitä heidän elämässään tapahtuu oikeasti.

Tim rakastaa kevättä. Kesällä on itikoita, syksyllä sataa vettä, talvella palelee, mutta kevät. A vot.

Hän herää kuin karhu ja muumit talviuniltaan keväällä.

Hänen arkensa koostuu purukaluston poraamisesta.

Hammaslääkäri kammo voi olla niin paha, että hampaat jää hoitamatta. Joillakin.

Yhdellä kymmenestä ihmisestä näin käy, sillä heillä hammaslääkäripelko on niin suurta, etteivät he tule vastaanotolle lainkaan. He ovat kurjassa noidankehässä, sillä hoitamattomuus kasvattaa hoidon tarvetta.

Suussa olevat instrumentit ja vempaimet aiheuttavat tunteen, ettei voi hengittää.

Hammaslääkäri ei voi luvata, että hoito on kivutonta. Tätä Tim ei voi luvata, vaikka kuinka tahtoisi.

Hän voi lievittää kipua puudutteilla.

Mutta tadaa… puudutus piikki sattuu.

Hampaan poran ääni kaikuu potilaalla päästä varpaisiin… korvissa, kallon läpi kaikuen.

Kuin jyrä, joka sahaa asvalttiin.

Ilokaasua on tarjolla ja nukutus. Nukutusta saa julkisella puolella harvoin, esimerkiksi vain, jos hampaiden kunto uhkaa yleisterveyttä. Harvoin on melkein synonyymi sanalle, ei koskaan.

Hammaslääkäripelko eli dentofobia on hammaslääkäreihin ja heidän välineisiinsä kohdistuva fobia, ja tämä – dentofobia – lie usealla.

Kivun pelko.

Ja tarina alkaa.

Tim selaa netistä vanhan auton osaa. Kaupasta ei löytynyt, onhan auto museo auto.

Hänelle vastaa netissä Regina, että hänen autotallinsa nurkassa on juuri tarvittava osa autoon.

Tim lähtee hakemaan Reginan luota osaa autoonsa.

Ja jää sille tielleen.

Heidän suhteensa ei ollut salaisuus, jos pari suhteesi on salaisuus, sinun ei pitäisi olla siinä suhteessa.

Regina rakastaa vanhoja autoja kuin Tim.

– Työsi ei pidä sinusta huolta kun olet kipeä, minä pidän … vietä siis enemmän aikaa kanssani… toteaa Regina.

Ja niin tekee Tim.

Regina ei tahdo olla kukaan muu kuin on. Ja tämä on yksi syy, miksi Tim häntä niin kovin rakastaakin.

Ja yhdessä he kiillottelevat vanhan museoautonsa kylkiä. Kevät auringon sulattaessa routaista maata. Mustarastaan laulaessa.

Museoauto on suloisessa tuhansien järvien maassamme… arkikäytöstä poistettu harrasteajoneuvo, joka on museotarkastettu ja hyväksytty museoajoneuvorekisteriin.

Museorekisteriin hyväksyttiin ennen auto, jonka valmistusvuoden päättymisestä … oli sitä museorekisteröitäväksi esitettäessä… kulunut vähintään 25 vuotta. Vuonna 2008 tämä raja korotettiin 30 vuoteen.

Kunnoltaan ja varusteiltaan alkuperäistä vastaava tai sellaiseksi entisöity.

Sen pituinen se

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Älä koskaan tahdo olla joku muu, sillä silloinhan tuhlaat ja heität hukkaan sen, suurenmoisen ihmisen, joka olet. Älä koskaan…

Tarinan Regina ei tahtonut olla kukaan muu.

Tämä runoilijatar ei jaksaisi olla kukaan muu. Ei totta vie.

Maailmaa kannattaa katsoa aina omilla silmillään.

Luoda omat mielipiteet.

Oma elämän polkusi.

Laittaa oma tassu, toisen tossun eteen, elämän mutkaisilla teillä, ylä ja alamäessä.

Sädehtivää tepastelua omin askelin…

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin

Hyvää yötä