Ongelmiin ratkaisu tarina

22.7.2025

+31

Aurinko nousee 3.42

Aurinko laskee 23.07

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Esimerkiksi tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle… teemana on aika… tarinassani… Tarina löytyy, kun luet blogiani Runouden sävelin pidemmälle. Unohtamatta sitä, että olette sukellelleet Mauritiuksen turkoosissa vesissä. Pois jättämättä Lapin lumoa, mihin olette tehneet nojatuoli matkailun.

Jos tapanasi on lukea 378 sivuisia kirjoja ja vielä koko kirja sarja. Lue koko blogini runouden läpi.

Jos taas luet vain takakannen. Ja ensimmäisen ja viimeisen sivun kirjasta. Tämä runo on juuri sinulle. Jaksat lukea. Vain kaksi, 2, sanaa.

RAKKAUS

karu

taru

Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä kirjoittelemalla fiktiivisiä tarinoita, kera huikeiden tarinan opetuksien blogissaan runouden. Runouden sulo soinnuin edetään blogissani Runouden sävelin.

Blogia runouden, pitää mm. LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA runoteoksen kirjoittanut nainen. Runoilijatar, joka rakastaa kaikkea kaunista. Viisaita sanoja. Länkkäri leffoja. Ystäviään, läheisiään. Hyvää kahvia ja punaista huulipunaa. Ollen elokuvateattereiden, kirjastojen ja taidegallerioiden suurkuluttaja.

Viisas kiinalainen sanoi, kun häneltä kysyttiin viisautta, elämän tarkoitusta, että…

– Istuta omenapuu.

Olen istuttanut omenapuun.

Omenapuu kukassa, kauneimmillaan, kuvassa.

Tavoitteenani on hankkia viisas sydän. En koe tavoittelevani huonoa asiaa, viisasta sydäntä tavoitellessani.

Tänä vuonna tulee paljon omenoita.

Piti tukea omenapuu, kun oksat taipuivat omenoiden painosta.

Suussa sulavaa omena piirakkaa. Omenat ovat omasta puusta (ei kaupasta). Aivan vielä en voi leipoa omenapiirakkaa, sitten kun omenat ovat kypsiä.

Omenapiirakan ohje… Ja mitä parasta. Helppo ohje…

200 g voita… laita voita, älä margariinia, tulee parempaa

1,5 dl sokeria

3 dl jauhoja

1 kananmuna

0,75 dl maitoa

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

omenoita viipaleina

200 asteessa noin puoli tuntia.

Kanelia ja sokeria omenapiirakan pinnalle.

Tarjoile vanilja kastikkeen kera.

A vot.

Omena on terveyspommi (omenapiirakka ei :) )

Omena on terveellinen hedelmä, joka sisältää runsaasti vitamiineja, kuituja ja antioksidantteja.

”Omena päivässä pitää lääkärin loitolla.” On joku joskus todennut.

Omenat sisältävät kuitua, polyfenoleja ja flavonoideja, jotka voivat tukea sydämen ja verisuonten terveyttä.

Omenat ovat hyvä C-vitamiinin lähde, joka on tärkeä immuunijärjestelmän toiminnalle.

En kirjoita enempää omenan terveysvaikutteista. Tulisi kirja… Okei… Kirjasarja.

Afrikassa näkee ns. mini lautasia korviksina. Pitkät korvalehdet ovat kauneuden symboli. Ikääntyessään naiset käyttävät yhä raskaampia korvakoruja. Tehden korvalehdestä pidemmän  ja pidemmän. Korvanlehti ei saa katketa. Afrikassa. Tänään fiktiivisessä tarinassani kirjoitan Afrikasta.

Suloisessa tuhansien järvien maassammekin on venytys korviksia. Myös.

On laaja valikoima venytyskoruja eri materiaaleista ja tyyleistä.

Maailman parhaiten säilyneellä kivikautisella ihmisruumiilla, vuonna 1991… Alpeilta löytyneellä… 5300 vuotta vanhalla jäämies Ötzillä oli tatuointeja.

Koruista en tiedä… 

Kylissä Afrikassa on upeita koruja, joillakin heimoilla.

Kasvomaalauksia.

SANANEN KORVAKORUISTA.

Niin klassiset kauniit pienet timantti korvikset… kuin isot, olkapäille ylettyvät muoviset helyt. Korvakoruja on monenlaisia.

Sananen korujen historiaa, siis.

Tämän runoilijattaren ajatukset ovat tänään kaukana… Afrikassa. Jos ajatuksesi on tunkkaisia ja harmaita, upea blogini runouden lukija. Olet oikealla nettisivulla. Tarjolla raikkaita ja uusia ajatuksia. Suunnataan ajatukset siis Afrikkaan.

Sananen korujen historiasta…

Historian havinassa…. Noin 1830 luvulla… Korut olivat kukka- ja lehtinauhojen kera koristeltuja…

1940-luvulla koruissa käytetiin timanttia edullisempaa lasikiveä. Ja se kimalsi kauniisti. Pling plingiä. Kukapas nainen, ei rakastaisi pling plingiä?

Kullan suosio romahti saatavuuden ja hintavuuden takia

1950-luvulla korvakorut saattoivat riippua pitkälle ja olla näin näyttävä osa asua.

Kalevalakoruilla on ollut uraauurtava vaikutus modernin suomalaisen korun syntyyn.

1990-luvulla korujen materiaalina näkyi katukuvassa pääosin edulliset materiaalit, kuten muovit ja metalli.

2000 luvulla… nilkkakorujen yleistyminen, varvaskorut, kynsikorut, lävistykset sekä hammaskorut, korvakorujen lisäksi.

Noin 2010 luvun jälkeen tuli nännikorut.

Muotinäytöksiin suunnitellut korut olivat näyttäviä, kauniita ja epäkäytännöllisiä.

Timantit koristivat aitoja koruja.

1980-luvuilla koruissa oli asennetta; ne olivat rohkeita ja näyttäviä.

Krusifiksikorut ovat upeita. Lähinnä kaulakoruja.

Korvakoruissa, riipuksissa ja rintaneuloissa oli muinoin rusetteja ja korujen osien välillä roikkuvia ketjuja. Ajanjaksolle tyypillisiä koruja olivat päähän laitettavat asusteet: otsanauhat, tiarat ja hiuskammat. Historian havinassa.

Riipukset, ketjut, helminauhat, ranne-, nilkka- korva- ja nenärenkaat, rintakorut, hiussoljet ja vyönsoljet.

Kulta, hopea, platina.

Rihkama.

Eikö kellokin ole koru ? Kenties, kenties, ei. Solmioneula, vihkisormus ja kalvosinnapit

Korvakorut ovat koristaneet ihmisten korvia vuosisatojen ajan…

Ilmaisseet, muotia, kulttuuria, identiteettiä.

Korvakoruilla, on kiehtovia tarinoita.

Historian havinassa korvis oli paitsi esteettinen… myös sosiaalista ja yhteiskunnallista asemaa ilmaiseva merkki.

Korvakorujen historia on piiiitkä. Värikäskin.

Merimiehet käyttivät vain yhtä korvakorua osoittamassa, että parin toinen puolisko odottaa morsiamen kätköissä kotisatamassa.

Ensimmäiset, jo kivikaudelta tunnetut korut olivat luonnonesineitä, kuten simpukankuoria, eläinten hampaita, kalanruotoja, luita ja helmiä.

Korvakorut kertoivat vauraudesta.

Ennen rahan keksimistä koruja käytettiin kaupankäynnissä vaihdon välineinä.

Kulta on kaikkina aikoina ollut tärkein korujen valmistusaine.

Korvia on yleensäkin koristeltu erilaisilla riipuksilla. Kautta aikain.

Suuret korvakorut olivat raskaita, joten pitkien kutrien alle saatettiin laittaa apunauhat, jotka kiedottiin koko korvan ympärille kannattelemaan korun painoa jottei korvalehti venyisi.

Kulta, hopea ja platina.

Nykypäivänä koruja on valtavasti erilaisia… vain mielikuvitus on rajana.

Monia materiaaleja… niin hevosen häntäjouhista, huovasta, tuohesta, lasista, kristallista, keramiikasta, nahasta, puusta, muovista, kivistä ja nyplätystä pitsistä.

Menneiden aikojen tuulahdus on pitkään pitänyt pintansa korumuodissa.

Minä pidän isoista korviksista. Mitäs pidätte näistä korviksistani? Pitsiä koruissa. Kyllä, kyllä. Pitsiä.

Koruja käytetään asukokonaisuuden täydentäjänä.

Nappi… riipus… rengas korvakoru.

Jos ei tahdo korviin reikiä. Klipsi korvis. Tai magneetti!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Maininta korvakoruista löytyy savitauluista ja muinaisen Egyptin papyruksista. Kaukaa kaukaa.

Korkea asema ilmaistiin korvakoruin.

Keskiajalla miehillä oli korvakorut merimiehillä.

Tummilla miehillä oli korvakoru.

Kultainen rengas, niin merimiehillä, kuin kaaleilla.

Korvakoruilla on pitkä historia.

Muodikkuuden kautta, trendeihin. Kulki korvakorujen tie.

Joissakin heimoissa… Esim Afrikassa…  pitkät korvalehdet ovat kauneuden symboli. Ikääntyessään naiset käyttävät yhä raskaampia korvakoruja. Tehden korvalehdestä pidemmän  ja pidemmän. Korvanlehti ei saa katketa. Tänään ajatellaan Afrikkaa.

Korvakoruissa sydän symbolisoi rakkautta.

Risti. Jumalaa.

Kuu naisellisuutta ja härkä voimaa.

Intiaanien korut liittyvät heidän kulttuuriinsa ja perinteisiinsä.

KORVAKORUT VOI OLLA MYÖS KAUNIS OSA ASUSTETTA JA KOKONAISUUTTA… ILMAN MITÄÄN MERKITYSTÄ.

Siinä sananen korvakoruista… historian kautta tähän päivään…22.7.2025 asti…

Olen tarinan kertoja. On siis fiktiivisen tarinan aika.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö. Hän on …

Aurora, 35. Hän maalaa maisema tauluja. Hän laulaa kirkko kuorossa. Ja hän rakastaa pastaa. Että hän rakastaakin pastaa. Hän pitää helteestä. Kun muut tuskailevat helteitä. Aurora suuntaa rannalle ruskettumaan, varjoon siirtyen. Hänellä on mustat kutrit, valkea iho ja punattu suu, kuin Lumikilla. Vain kääpiöt puuttuvat ja prinssi. Hän ei oikeastaan rusketu, menee punaiseksi, joka sitten haihtuu pois. Hän käyttää aurinko rasvaa, ettei pala. Huivi on kutreilla, aurinkolasien kiikkuessa nokallaan. Hänen ongelmansa on ulkopuolisuuden tunne. Hänen sydämellään on lähetystyö Tansaniassa. Hän on sinkku. Kesälomalla parhaillaan. Ammatista hän ei välitä puhua (automekaanikko). Hän tahtoo puhua, siitä mitä hän tekee vapaapäivinään, lomallaan, ei töistä. Hän on hyvä työssään. Hänestä upeimpia asioita, mitä elämä tarjoaa, on shoppailu. Hän rakastaa muotia. Ja sujahtaa mielellään uuteen leninkiin.

Anitta, 31. Hän on Auroran sisko. Ripaus samaa näköä Auroran kanssa. Hän on ateisti, mutta kiinnostunut hyväntekeväisyydestä. Hän on hyväntekeväisyys järjestön vapaaehtoistyöntekijä. Kohdemaa Tansania. Hänellä on vilkas ja eloisa, 4 vuotias musta poika. Hän itse on valkoinen. Yksinhuoltaja. Hän rakastaa kinkku pizzaa, kepeitä komedia elokuvia. Hän on huumorintajuinen pakkaus. Hän tuskailee helteitä. Ja pyöräilee. Sähköpyörällään. Hän ei perusta muodista. Hän ei välitä pyöriä muotiputiikeissa.

Ja tarina alkaa.

ONGELMIIN RATKAISU. On tarina nimeltään.

Jos sinulla on ongelma, kysy neuvoa valtavan monelta ihmiseltä.

””Jos harkinta puuttuu, hanke kaatuu, jos on neuvonantajia, se onnistuu” – Sananl. 15:22

– No, mikäs se rakkaan sisaren ongelma tänään on? Kysäisee Anitta, Auroralta tekstiviestinä.

Aurora makaa picnik viltillään rannalla, kera älykännykän.

– Ulkopuolisuuden tunne.

– Vai niin.

– Kysyin neuvoa mahdollisimman monelta. Niin, kuin tiedät, teen lähetystyötä Tansaniassa, vapaaehtoisena. En tosin Tansaniassa, vaan suloisessa tuhansien järvien maassamme. Kuulun lähetysrenkaaseen. Joten viimeksi, kun olin lähetysrenkaassa, otin tämän ongelmani esille. Ja kysyin neuvoa Tansaniasta.

– No, mitäs neuvoivat? Anitta kysyy. Ja jatkaa.

Ulkopuolinen on yhteenkuuluvuuden tunteen vastakohta.

– Olin ulkopuolinen luokassani aikoinaan. Ei minua kiusattu, mutta olin ulkopuolinen. Olen ulkopuolinen autokorjaamolla. En koe yhteenkuuluvuuden tunnetta, edes vapaa-aikani käydessäni cappuccinolla kahvilassa tuntemattomien keskellä. Cappuccinoa nauttiessani, kera croisantin. Olen ulkopuolinen, jopa kahvilassa.

– Parempi sitä on kysyä heimopäälliköltä, kuin psykiatrilta. Ja napsia nappeja ongelmaan. En tosin puhu negatiivisesti psykiatreista, heitä tarvitaan. Tosin laadukkaita sellaisia.

– No, mitäs heimopäällikkö sanoi.

– Heillä on heimo. He kuuluvat heimoon. He kokevat yhteenkuuluvuuden tunteen heimoon. He neuvoivat etsimään ns. heimoni.

– Vai niin.

– No, mikäs se sinun heimosi on. Minkä löysit?

– Sinut siskoni, ystävättäreni Tilda. Ystäväni Mikko ja poikasi. Nämä ovat heimoni. Teidän kanssanne tunnen yhteenkuuluvuuden tunteen.

– Hienoa, ongelma on ratkaistu.

– Olette heimoni.

– Pidän lähetystyön kuulumisista. Ne ovat yleensä iloisia. Niin ja niin monta ihmistä on löytänyt Jumalan ja kaivo tehty. Hyviä uutisia.

– Meillä vapaaehtoistyössä hyväntekeväisyydessä, ei puhuta Jumalasta. Enemmän ongelmapainotteista. Mistä saa riisiä? Mutta, oi niin arvokasta toimintaa. Hyväntekeväisyysjärjestö on myös NS. heimoni, mihin kuulun.

– Tämä on hienoa. Vastaa Aurora sähköisesti ystävättärelleen.

Rannalla ruskettuen.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Olipa ongelmasi mikä vain. Kysy mahdollisimman monelta neuvoa ongelmaasi. Älä jää ongelmiisi vellomaan. Vaan pyri ratkaisemaan ne.

Voimme oppia toisiltamme niin paljon.

Jos Afrikassa on ongelma, niin kylän vanhin auttaa… Tai heimopäällikkö. Tai ystävät.

Mitäs teemme suloisessa tuhansien järvien maassamme.

Jonotamme terapiaan. Jos terapia on hyvä, se auttaa. Jos kehno, saat pilleripurkin, napsit nappeja ja ongelmaasi ei ole ratkaistu (terapeutti kuuntelee, ei neuvo).

Ja vain jonotat aikaa. Ongelmien kera.

Tosin olemme onnekkaita, meillä suloisessa tuhansien järvien maassamme on myös ystäviä, jotka auttavat meitä ongelmissamme.

Voimme oppia toisiltamme niin paljon. Niin paljon.

Fiktiivisessä tarinassa heimopäällikkö ratkaisi supi suomalaisen daamin ongelman. Hienoa. Häpi end.

Sananen runon kirjoittamisesta:

Joskus aloitan runon kirjoittamisen riimein. Mikä rimmaa.

Tämän jälkeen mietin sisältöä.

Rakkaus, romanttinen sellainen, lie yleisin runouteni aihe.

Rakkaudestahan elokuvat kuvaavat, taidemaalarit maalaavat, kirjat kirjoittavat ja näytelmät näyttelevät.

Olen kirjoittanut runon niin merenneitona, kuin laivan hyljättynä hylkynä kuin kotkanakin.

Fiktiivisiä runoja siis.

Runouteni skaala on tosin laaja. Olen kirjoittanut runon jopa cappuccino kahvikupistakin.

Ja koska runo on fiktiivinen… luon roolihahmon, kenen suulla runo kirjoitetaan.

Hän on seuraavanlainen.

Nainen, hän on ollut lähetystyöntekijänä Afrikassa.

Ja minkä näköisiä heimon asukkaat olivat? Punaiset asut, okranväriset hiukset ja värikkäät päähineet. Näistä he olivat tehty.

He tanssivat. Afrikassa elää noin 3000 eri heimoa, jotka puhuvat yli 2000 eri kieltä.

Hän oli Sanien parissa. Yhdestä vanhimmista heimoista. He ovat metsästäjiä. Heillä oli transsiin vaipuminen, mistä Jumala vapautti heidät ja he löysivät todellisen Jumalan, Kristuksen.

Eräällä toisella heimolla on sylkemis kulttuuri. Tuhansien järvien maassa ei juurikaan syljetä. Tai sitä pidetään rumana tapana. Mutta heimolla… ei siis Sanien heimolla… on yksi varsin erikoinen perinne: sylkeminen. Sylkäisy tarkoittaa masaille siunausta, ja rituaali kuuluu kaikkiin elämäntilanteisiin.

Runoon kirjoitan tanssia. Runous syntyy tanssin ympärille.

Nainen rakastuu valkoiseen mieheen. Avioliitto on naiselle kolmas, miehelle ensimmäinen. Kihloissa mies on ollut kaksi kertaa.

Siinä 45 vuotiaita. Joten lapset ovat jo aikuisia.

Mies on koira ihminen, nainen kissa ihminen.

Afrikassa tytöt käyttävät ruoho- tai kangashametta ja koristautuvat helminauhoilla. Näin pukeutuu runoni nainen.

Mutta hän alkoi kaipaamaan puhtaita lakanoita, vesihanan vettä ja kalliita ravintola illallisia. Laatua… muodikkaita vaatteita ja rakenne kynsihoitoloita. Kurjuudesta luksukseen, siis.

Joten he muuttavat miehensä kanssa Kuusamoon.

Tuohon kauniiseen erämaahan.

Afrikassa he käyvät parin vuoden välein noin kuukauden, kaksi vierailemassa. Ei hän Afrikkaa ole unohtanut… ei…

Nyt kun olen suunnitellut riimit… olen suunnitellut runon sisällön… olen suunnitellut tyylin… ja se on rakkausruno… hää kellot kilkattavat… fiktiivinen runo…

On tullut aika kirjoittaa runo…

Sitten vain kokoan runon kuin palapelin…

TANSSIEN

leijonan karjunta

kaikuu kaukaisuudessa

tullen häntä

puoli tiehen vastaan

gepardin askeleet

mausteisen makea

helteinen

rakkaus

huojuen tuulessa

aamu yön hämärässä

auringon jo noustessa

nauttien

kaunista

luotettavaa

hetkeä

kurjuudesta vaurauteen

Afrikasta

suloiseen tuhansien

järvien maahan siirtyen

kaukaisuuteen

tuntien

tuoksut

gepardin juoksut

sumuverhon taakse

kietoutuen

kuulas yö

katsoen sisimpään

hellä kosketus

heimolla yllään

punaiset asut

okranväriset hiukset

värikkäät päähineet

tanssien

Afrikkalaisen

rumpujen sävelet

sydämeeni

silloin kävelet

sylkäisyn tarkoittaessa

masain heimolle siunausta

kuuluen kaikkiin

elämän tilanteisiin

rakastuen

hääasunaan ruohohame

koristautuen helminauhoin

kurjuudessa ikävöiden

rakenne kynsihoitoloita

tien vieden Lapin lumoon

unohtamatta Afrikan kauneutta

sinne hetkittäin palaten

tanssien

Afrikkalaisen rummun

sävelet

oi, sydämeeni kävelet

kiinnostavaa kulttuuria

kiehtova historiallinen saari

sateenkaari

saaren ollessa kuin

löytämätön helmi

koralliriuttoja

safareja

maaseutua

levottomuutta

turvattomuutta

kurjuutta

köyhyyttä

tanssien

Afrikkalaisen

rummun sävelet

oi, sydämeeni kävelet

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin