Tulee lämmin lokakuu

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Tulee lämmin lokakuu (lukaisin lehdestä…)

Viikonloppuna koko maahan virtaa lämmintä ilmaa. Sää on yleisesti poutainen.

Lämpömittari kipuaa 12 astetta plussan puolelle täällä meillä päin…

Tänään blogissani runouden… Tarjolla runoni Kaksikymmentäkaksi vuotta myöhemmin ja kaunis runo menee näin… Olkaas hyvä.

Kaksikymmentäkaksi vuotta myöhemmin

kiireettömyys

kulta -ja hopeakoristeiset

lanka vyyhdet

vaikeus

vai vain

menneiden

haikeus

saavutukset

kahvimylly

koristeinen

antiikkinen hylly

tunnelmallinen

kynttilän

valo

sydämessäni

tulisen rakkauden

palo

ylläni

puhdas

ylväys

jalo

pitkän pirtin

pöydän äärellä

rakkaimmat

pöydän ollessa

koreimmillaan

perinneruokia

suussa sulavia

höyryäviä

uunivuokia

ruutuakkunalla

kaunis kukka

krysanteemi

sädehtien

ikkunassa

hymyilevä

pari

mustavalkeassa

hääkuvassa

lämpöisessä

tuvassa

kulta -ja hopeakoristeiset

lanka vyyhdet

kiireettömyys

Tänään blogimerkinnässäni erikoinen kirjoitusmuoto. Kerron kuinka kirjoitan tarinaa. Tarina ei ole vielä valmis. Tarina, fiktiivinen sellainen, kertoo ystävyksistä Oliver ja Tim… Teemana on small talk… tarinassani.

Suosituin puheen aihe on sää. Yllätys yllätys.

Onko parhaimpia runojani runot, jotka on rakennettu riimien ympärille, joissa ei loppujen lopuksi sanota mitään (liirum laarum)?

Ajattelin kirjoittaa tarinan ystävyksistä. Jotka eivät ole tavanneet vuosiin.

He olivat ennen ylimmät ystävykset, kunnes toinen muutti töiden perässä Helsinkiin. Ja samalla asteli toisen elämästä pois, välimatkan takia.

Tietenkin kännykät ovat, mutta he eivät ole pitäneet yhteyttä.

He ovat siis Lapista lähtöisin.

Oliver ja Tim.

Ja he kohtaavat, vuosien, vuosien jälkeen. Ja loppujen lopuksi he eivät sano toisilleen mitään, lähes saamatta toisiltaan puheenvuoroa.

Pysy blogissani mukana. Blogini tulee tarjoamaan tällaisen tarinan. Tarinan ystävyksistä, Oliver ja Tim.

Tällaista tarinaa kirjoitan parhaillaan.

Tarinan henkilö Oliver on käynyt small talk kurssin.

Yllättävän suosittu kurssi on. Oliver jonotti kurssille.

Hän kävi verkkokurssin.

Näitä jaloja taitoja Oliver sitten hyödyntää, vaikkapas harrastuksen parissa.

Puhua, sanomatta mitään. Ei ole lainkaan hassumpaa.

Tulevassa tarinassani Oliver raatailee verkkokurssilla oppimaansa small talkia, myös junassa. Ventovieraan ihmisen kanssa.

Harrastukset ovat perinteisiä, takuuvarmoja aiheita. Sama koskee säätä, ajankohtaisia tapahtumia (politiikkaa ja uskontoa lukuun ottamatta), ympäröivää maisemaa, ruokaa, musiikkia ja toisen vaatteiden kehumista.

Kehuja tulee jaella aiheesta, ei aiheetta.

Muista olla kohtelias ja kuunnella enemmän kuin puhut. Hymyile, anna (vilpittömiä) kehuja ja naura vitseille. Näin äärimmäisen suositulla small talk kurssilla opetettiin Oliverille.

Ja mistä ei sitten kannata puhua.

Oliver on (tulevassa) tarinassani hienotunteinen tai vaikenee kokonaan.

Uskonnosta, sairauksista.

Oliver ei tokaise ystävälleen…

  • No, mites tenniskaverisi maksavika voi?

Surut, erot, raha. Politiikka. Tabut.

Tabuista myös vaietaan, muistelee Oliver small talk kurssilla oppineensa.

Tabuja, puhumattomia asioita ovat vaikkapas… palkka… jne jne.

Nettikurssi oli. Todella suosittu.

Kurssilta Oliverille ei jäänyt mieleen. Kuinka monta prosenttia olikaan elekieli. Mutta, se oli paljon.

Miten sanoo. Olikos se jopa enemmän, kuin mitä sanoo.

Oliverin ystävä Tim on juorutoimittaja ammatiltaan.

Lehti ei myy, jos se on pelkkiä säätietoja täynnä.

Mutta Oliverin juorutoimittaja ystävä Tim tietää myös sen, ettei paska myy. Myyvin juttu on häät, ja lehti ei enää myy, kun kirjoittaa erosta.

Tällaista tarinaa parhaillaan raapustelen. Tällaisen tarinan äärellä tämä runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä. Kirjoitus tyyli on fiktio. Toisin sanoen, Tim ja Oliver ovat kuvitteellisia henkilöitä.

Ja jos tahdot pitää keskustelua yllä junassa, vaikkapas sen tuntemattoman vierustoverin kanssa small talkilla, kuin tarinani Oliver…

Niin kysy.

Kuunteletko mitään podcasteja? Mikä on sinun suosikkisi?

Mikä on mielestäsi ollut vuoden paras elokuva tähän mennessä?

Onko jotain Netflix/HBO-sarjoja, joita suosittelisit?

Tärkein elämänoppi, jonka olet tähän mennessä oppinut, on…

Mikä on hauska asia, joka tapahtui sinulle lomalla ?

Mitä ajattelet eniten?

Kuinka tulla mielestäsi parhaaksi versioksi itsestäsi?

Mikä mielestäsi antaa elämällesi tarkoituksen?

Erikoisempia small talk aiheita. Mutta mielenkiintoisen keskustelun avaavia aiheita.

Tarinaan on inspiroinut se… että kun runon kirjoittaa… ajattelee yleensä riimejä. Ja, jos riimejä on paljon, runo on silkkistä sanahelinää… pitsistä lumihiutaleista riimiä, jossa ei loppujen lopuksi sanota mitään.

Olen tietenkin kirjoittanut myös painavaa sanottavaa. Ja runoja, sisällöllä. Mutta tähän tekstiin inspiroi sisällötön runo, ilman, että sanotaan mitään.

Tarinassa ystävykset Oliver ja Tim kohtaavat vuosien jälkeen. Ja he eivät saa suun vuoroa toisiltaan. Niin pulppuava on puhetulva, sanomatta mitään.

Tarinan lopussa, ystävykset jatkavat matkaansa. Eri suuntiin.

Myös Oliverin juna saapuu päätepysäkille. Tuntematon vierustoveri jatkaa matkaansa eri suuntaan.

Ja Tim miettii seuraavan työpäivänsä kysymyksiä.

Haastatteluun, lehtijuttua varten.

Ja kysymykset ovat kaikkea muuta, kuin small talkia.

On myös elämäntilanne Oliverilla vaimonsa kanssa, että kissa on nostettava pöydälle.

On puhuttava. Asiat.

Rikottava puhumattomat tabut.

  • Mites isoäitisi vatsasyöpäsi voi?
  • Elämme aikaa, että alamme huutamaan avuksi Jumalaa.
  • Ei ole enää minun rahat, sinun rahat, on meidän rahat.
  • Ja en ajatellut äänestää lainkaan, koska satelee vettä äänestyspäivänä.

Small talkissa puhumattomia asioita ovat siis…

  • Sairaudet, uskonto, raha, politiikka jne jne…
  • Miksi minä maksan ex puolisosi virheistä, syytön hänen kataliin tekoihin olen.
  • Siivoaisit enemmän.
  • Et viihdy nykyisessä töissäsi ravintolan tarjoilijana, hae toista työpaikkaa, Oliver sanoo vaimolleen.
  • Poista kierukka… Oliver pyytää vaimoltaan.

He puhuvat kaikkea muuta kuin small talkia. He puhuvat asioita, jotka on puhuttava. Vaimo ja Oliver.

Kaikkea muuta.

Sillä heidän elämän tilanteensa vaatii, että kissa on nostettava pöydälle.

Puhumattomuus on äärimmäisen paha asia, vaikka rakkautta olisi.

Tarina ei ole vielä valmis…

Jään kirjoittamaan tarinaa.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilöt.

Oliver, 34. Hän on muuttanut Lapista Helsinkiin. Tapasi Helsinkiläisen daamin, vaimonsa ja töiden perässä tie vei Helsinkiin.

Oliverin vaimo Anja, 34. Ravintolan tarjoilijatar.

Tim, 34, Oliverin nuoruuden ystävä. Juorutoimittaja.

Aloitin blogimerkintäni toteamalla, että tulee lämmin lokakuu. Lukaisin lehdestä.

Ilmaston muutos. Lumettomia jouluja ja äärimmäisen helteisiä kesiä, tätä on tulevaisuus.

Hyvä small talk on kevyttä, kohteliasta rupattelua pinnallisista ja neutraaleista aiheista, jossa osoitetaan aitoa kiinnostusta keskustelukumppania kohtaan kysymällä avoimia kysymyksiä ja kuuntelemalla aktiivisesti. Keskustelun edetessä on hyvä olla positiivinen, käyttää vuorovaikutusta osoittavia eleitä ja tarvittaessa osata myös lopettaa keskustelu sulavasti.

Kevyt arki ja sää… mitä parhaita small talk aiheita.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin

Kulttuuri Runot, novellit ja kirjoittaminen

Uusi runo

26.9.2025

+12

Aurinko nousee 7.13

Aurinko laskee 19.05

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Sädehtivää viikonloppua 🙂

Tänään blogini runouden, tarjoaa uuni tuoreen runoni. Niin uusi runo, ettei sulkakynän mustekaan ole vielä ehtinyt kuivua.

Joku on juuri herännyt, huomenta. Toinen nauttii marmeladi leipää, kera aamiais kahvikupposen, hei vain. Kolmas on tullut juuri töistä, huomenta, huomenta. Oletpa sitten astunut mistä tahansa blogiini Runouden sävelin. Olet aloittanut päiväsi huikealla tavalla, runoudella.

Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Esimerkiksi tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle… teemana on aika… tarinassani… Tarina löytyy, kun luet blogiani Runouden sävelin pidemmälle. Unohtamatta sitä, että olette sukellelleet Mauritiuksen turkoosissa vesissä. Pois jättämättä Lapin lumoa, mihin olette tehneet nojatuoli matkailun.

Jos tapanasi on lukea 378 sivuisia kirjoja ja vielä koko kirja sarja. Lue koko blogini runouden läpi.

Jos taas luet vain takakannen. Ja ensimmäisen ja viimeisen sivun kirjasta. Tämä runo on juuri sinulle. Jaksat lukea. Vain kaksi, 2, sanaa.

RAKKAUS

karu

taru

Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä, raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, huikeine tarinan opetuksineen… kera runouden sulo sävelten.

Tarjolla tarinoita blogissani Runouden sävelin… Tarinoita rohkaisemaan, ilahduttamaan mieltä, karkottamaan ikävää ja ennen kaikkea pitämään kuulijaa hereillä.

Ihanaa, kun eksyit blogiini runouden!

Blogini runouden tarjoaa nimensä mukaan runoutta… Että… Arjen pieniä, kivoja asioita.

Olen kirjoittanut tarinoita ja runoutta mm. Afrikasta. Blogissani Runouden sävelin. Viime aikoina.

Tarinoita Kilimanjaron lumipeitteisiltä huipuilta… Serengetin villieläinten hallitsemille tasangoille ja Sansibarin hiekkarannoille.

Tansanian kissaeläimiä akaasiapuiden silueteista hehkuvaa oranssinvaaleanpunaista auringonlaskua vasten.

Luonnon näytelmästä olen runoillut.

Leijonia ja leopardeja kuin norsuja, seeproja ja sarvikuonojakin.

Noin 2000 vuotta vanhoja apinaleipäpuita.

Puhveleita, kirahveja, virtahepoja.

Vähän kuin luontodokumentissa olisit, lukijani. Runouttani lukiessasi.

Lukaises siis blogiani runouden pidemmälle, niin tiedät, mitä blogini runouden tarjoaakaan.

ILLAT PIMENEVÄT JA LUKULAMPUT SYTTYVÄT. Kirjasuositukseni tarjoaa blogini runouden.

Blogia Runouden sävelin, pitää mm. LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA, runoteoksen kirjoittanut nainen. Runoilijatar, joka rakastaa kaikkea kaunista, kissoja. Ystäviään, läheisiään. Viisaita sanoja. Hyvää kahvia, länkkäri leffoja. Ja punaista huulipunaa. Ollen elokuvateattereiden, kirjastojen ja taidegallerioiden suurkuluttaja.

Uusin runoteokseni on

Sädehtiviä lumihiutaleita, kimaltelevia jäitä

Tätä edellinen kirja on

Onnellinen, lasinen meri, kristallisen näköinen

Tätä edellinen runoteokseni on

LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA

Tätä edellinen runokirja on nimeltään

Aamukasteinen lumpeenlehden lumo

Olen raapustellut myös lyhyen tekstin karavaanailusta kertovaan kirjaan, että matkailukirjaan.

Ja runoni on myös Rakkausrunot ry:n,20-vuotisen taipaleen juhlakirja Kuohuva koski kirjassa.

Olen pitänyt runotaidenäyttelyt:

Kuun säteiden valaisema omena puun hohde

ja

Olen pitänyt, taiteiden yönä, runotaidenäyttelyn:

Silkkikankaisen kudelman tähtikuvioiset runolliset somistukset

että

runotaidenäyttelyn

Mausteisen, makea, aprikoosinen sumuverho… kietoutuu runouden kuiskaukseen… kaikuen aavikon yli.

Blogini runouden on taidekanava. Ei päiväkirja. Kuulumisiani on harvoin, jos koskaan.

Tänään tarjolla uusi runoni KATUVALOJEN LOISTE. Niin uusi runo, ettei sulkakynän mustekaan ole vielä ehtinyt kuivua. Ja runo menee näin, olkaas hyvä.

KATUVALOJEN LOISTE

polkua reunustavat katuvalot

kaupungin mökit, tuvat, talot

täyttyvät

odotuksen huumasta

suupielet cappuccinosta kuumasta

naisen

jäämättä sinne

minne ei enää kuulu

aavistus lilan sävyä

hennon mausteista

marjaisaa

kirsikkaista

että oi, niin makeaa

polkua reunustavat katuvalot

kaupungin mökit, tuvat, talot

naisen askeleet loittonevat

luota talon

valaisee kuu valon

sydämessään

hennon mausteista

marjaisaa

kirsikkaista

että oi, niin makeaa

mutta ei sakeaa

aavistus lilan sävyä

hän on vapaa

vapauden kietoutuessa

huoliin

kuka ties

amorin nuoliin

mutta vain aavistus

lilaa sävyä

kulmissaan

punaa huulissa

askeleet uusissa

tuulissa

hennon mausteista

marjaisaa

kirsikkaista

aamunkoita

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin

Kulttuuri Runot, novellit ja kirjoittaminen