Raikkaita ajatuksia tarjolla

25.6.2025

+11

Aurinko nousee 2.10

Aurinko laskee 00.31

On (ollut) kolea kesä

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Laajennan skaalaani runoudesta… Oi, niin tuliseen tangoon.

Tangon juuret ovat muuten Buenos Airesissa… Argentiinassa ja Montevideossa Uruguayssa. Musiikinlajina tangon juuret ovat kauempana, Afrikassa. Kyllä, luit oikein.

Musiikki makuni on monipuolinen…. Rakastan rockia… iskelmää, kuin tangoakin… jne…

Ja tulinen kirjoittamani tango menee näin… Ja on nimeltään: TULINEN TANGO RAKASTAVAISTEN, LOISTEESSA AURINGON SÄTEIDEN

TULINEN TANGO RAKASTAVAISTEN, LOISTEESSA AURINGON SÄTEIDEN

ulapalla sädehtien

auringon säteet

silloin oi tahdo

syvällä sydämessään kaiho

silloin suudelman neito

kädelleen, saisko

illan varjon

saapuessa

aio

oi aito

tunnelmallinen kuutamo

toisensa rakastavaiset saavatko

oi, muistatko

kohtalo

odotatko,

kohtaavatko

rakastavatko

loisteessa katuvalon

edessä vanhan

majatalon

rakastavatko,

lentää

sudenkorento,

kuvittelevatko,

odotatko,

kohtaavatko

rakastavatko

ulapalla sädehtien

auringon säteet

silloin oi tahdo

syvällä sydämessään kaiho

odotatko,

kohtaavatko

rakastavatko

kohtaavatko

rakastavatko

loisteessa katuvalon

edessä vanhan

majatalon

rakastavatko

Ja astutaas fiktiiviseen tarinaan. Olen tarinan kertoja… On siis tarinan aika… Ja se menee tällä kertaa näin, olkaas hyvä…

Saimi on onnellisesti purjehtinut avioliiton satamaan, automekaanikko Tapion kanssa. Tarinan alussa muistellaan kahdeksan, 8, vuotta sitten ollutta lomaa Buenos Airesissa… Argentiinassa … ja päätetään tarina tähän päivään – minnekkäs muuallekkaan – kuin tangomarkkinoille… Aviopari rakastaa tangoa…

Ja tarina alkaa…

Tarina on nimeltään

TANGON TAIKAA

Olen matkustellut. Ja sehän tunnetusti avartaa.

Olen käynyt mm. Buenos Airesissa… Argentiinassa … tangon juurilla.

Rakastan tangoa (omistan tosin Metallican paidankin, musiikki makuni on monipuolinen) .

Latinalaisen Amerikan Pariisiksi kutsuttu Buenos Aires sädehtii tangon taikaa.

Tunnelma oli kansainvälinen ja kulttuuri värikäs… siellä päin maailmaa.

Rakastan historiaa, museoita. Ja viihdyn hyvin pölyisen museon uumenissa… Niissä piipahdin ilman muuta myös Buenos Airesissa. Paikan kolonialistinen historia ulottuu 1600-luvulle saakka.

Markkinat olivat huikeat. Ja markkina humu mukaansa tempaavaa.

La Boca on yksi Buenos Airesin eurooppalaishenkisistä kaupunginosista. Ja siellä värikkäiden peltitalojen rivistöä reunustavat pienet ja oi, niin nostalgiset baarit, kahvilat että ravintolat.

San Telmo on puolestaan vanhimpia kaupunginosia. Toistasataa vuotta vanhojen talojen ja mukulakivikatujen keskellä oli esiintyviä katutaiteilijoita. Ja siellä pitkin mukulakivikatuja kävellessäni korviini kantautui tangon sävelet.

Puistonpenkit notkuivat shakkia pelaavista miehistä ja mate-teetä piipahdimme juomaan idylliseen kahvilaan.

Juhliminenhan siellä päin maailmaa ihmisillä on ihan veressä.

Iltaisin istuin rakkaimpani kanssa kynttilöiden valaisemassa ravintolassa. Viinilaseja kilistellen, iloisen puheen sorinan ympäröimänä. Tangon sävelten soidessa.

Ravintola oli muuten auki ympäri vuorokauden.

Aamu yöstä paikka on turvaton ja levoton. Joten silloin pysyimme visusti hotellissa. Emme laittaneet nokkaakaan ulos hotellista. Turvaton maailman kolkka aamuöisin.

Tangosta kulminoituu paikallisten luonne.

Tangon on täynnä draamaa, tulisia tunteita.

Tangon tanssijat pukeutuivat värikkäästi.

Tanssikouluja ja tangopaikkoja on lukuisia, niissä vierähti aikamme. Ensimmäisenä lomapäivänä astelimme tanssikouluun ja kun tangon askeleet olivat hallussa, suuntasimme tangopaikkoihin. Ei askeleet vaikeita ole, ja taivutus kuuluu tangoon, ilman muuta…

Tangoon törmäsi myös jopa keskellä katua. Ei ollut lainkaan erikoista, että joku tanssahteli tangoa pitkin katuja.

Hintataso oli edullinen kaupoissa, ostoskeskuksissa sekä markkinoilla.

Syys-marraskuu tai sitten vaihtoehtoisesti maalis-toukokuu on parasta aikaa Buenos Airesissa.

Olimme toukokuussa pari viikkoa siellä, kahdeksan, 8, vuotta sitten.

Silloin siellä oli – mitkäs muutkaan – kuin tango -ja viini festivaalit.

Elämän mottoni on seuraavanlainen: Et voi elää positiivisesti, jos ajattelet negatiivisesti… Olen käynyt valtavan painin ajatusteni takia. Hetkittäin ajatukseni ovat sotkussa kuin kissan leikkimä lankakerä. Hetkittäin ajatukseni ovat synkkiä ja joskus katkeruuden siemen saa itää ajatus maailmassani… Juuri tämän johdosta elämän mottoni on… Et voi elää positiivisesti, jos ajattelet negatiivisesti.

Kenties Jaakobin painia.

Jaakobinpainiksi kutsutaan tilannetta, jossa henkilö joutuu ratkaisemaan suuren sisäisen ristiriidan. Aihe on saanut suurta suosiota kuvataiteilijoiden keskuudessa, mm. Rembrandt (1659), Gustave Doré (1855), Eugène Delacroix (1861), Alexander Louis Leloir (1865), Léon Bonnat (1876), Gustave Moreau (1878), Paul Gauguin (1888). Noin muutaman mainitakseni. En tiedä onko ajatusmössöni, niinkään sisäisen ristiriidan ratkaisemista. Se on negatiivisissa ajatuksissa vellomista. Harrastan ajatuksen siirtoa, mielikuvaharjoittelua ja unelmointia, tämän johdosta. Etten huku ajatuksiini.

Minulla on mieheni kanssa parhaillaan kesäloma.

Olen kaupassa töissä, puolisoni on automekaanikko.

Olemme viettäneet kesälomaa mökillämme.

Ja tangoa rakastavina, suuntaamme kohti läntistä Suomea… Viiden, 5, radan risteystä, valtateiden yhtymäkohtaa. Etelä-Pohojanmaata, toisin sanoen. Seinäjokea. Tangomarkkinoita.

Oi, mitkä kultaiset sävelet kaikuvatkaan ilmassa.

Tunnelma on erilainen suloisessa tuhansien järvein maassa, kuin tangon soidessa Buenos Airesissa, olemmehan jäyhää kansaa.

Olemme Etelä-Pohjanmaalla, Seinäjoella. Pohojalaaset ovat jäyhiä.

Seinäjoella on pinta-alaa 1 469 km² ja asukkaita noin 61 000 sekä perustamis vuosi on 1868.

Seinäjoki on Suomen nopeimmin kasvavia kaupunkiseutuja.

Seinäjoelta löytyy myös golfkenttä, ravit, jokilaivaristeilyitä sekä Aalto-keskus ja Apila-kirjasto että Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo sekä mm. Törnävän kartanoalue.

Menimme oitis, tangokadulle tanssimaan.

Tango prinssejä, prinsessoja, kuningattaria ja kuninkaita on niin paljon maassamme, että he eivät jääneet mieleemme, mutta tangon sävelet, ne jäivät soimaan korviimme.

Onko nämä missikisat vai laulukisat, kuiskasi mieheni korvaani ? Kampaukset olivat kampaajien loihtimia. Ja korut ja meikki, että asut viimeisen päälle.

Ja niin askeleet veivät meitä pitkin tangokatua.

Neljä, 4, askelta, kaksi hidasta ja kaksi nopeaa.

Tangon rytmikuvio on miehellä seuraava:

V…….O…….V…O…V…….O…….V…O…V…….O…….V…O…V…….O…….V…O…

1…2…3…4…5…6…7…8…1…2…3…4…5…6…7…8…1…2…3…4…5…6…7…8…

Naisella rytmikuvio on vastaavasti:

O…….V…….O…V…O…….V…….O…V…O…….V…….O…V…O…….V…….O…V…

1…2…3…4…5…6…7…8…1…2…3…4…5…6…7…8…1…2…3…4…5…6…7…8…

Unelma ja elämä on yleensä ristiriidassa, kaihoisissa ja tunnelmallisissa tangoissa.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

Jaakob painii koko yön enkelin kanssa… voittaen tämän aamun koittaessa. Voiton kunniaksi enkeli siunaa Jaakobin ja hänelle annetaan nimi Israel (merkitsee Jumalan kanssa otteleva).

Tämä siis tarkoittaa… että… suuri sisäinen taistelu… jotain asiaa ajattelemalla, erityisesti koko yön kestäen.

Kävittepä – mistä asiasta tahansa – Jaakobin painia. Voittakaa ajatuksenne…

Olette aika pitkälle sitä, mitä ajattelette.

Tahdotko raikkaita ajatuksia… Raikkaita, kuin tuulessa huojuvat puhtaat paidat narulla.

Lukaises vielä tango… Ja sitten… Voitetaan Jaakobin paini… negatiiviset ajatukset… Ajattelemalla – mitäs muutakaan – kuin … Viidakkoa.

Uusille lukijoille kerron tarinan.

Vanhoille lukijoille, tarina toistamiseen.

Mutta, ennen, kun matkaamme viidakkoon. Mitäs pidätte tangostani. Ja kaunis tango, menee näin… Olkaas hyvä.

Laajensin skaalaani runoudesta tangoon.

Ja tulinen tango menee näin… Olkaas hyvä.

RAKKAUDEN PALO SULATTAA SYDÄMEN RUODAN

Lähdet, vai jäät ?

Ikkunassa kimaltaa

lumihuurteiset jäät.

Rakkauden palo sulattaa sydämen roudan.

Antaen, lämmön. Niin kauniin poudan.

Jäätävän talven vaihtuessa kesään

JÄISEN SYDÄMEN SULAESSA RAKKAUDEN PALOSTA

OI, TUNTEESTA JALOSTA

AURINGONVALOSTA

Lumi huurteinen puu. Naisen punattu suu.

Kadonneen hymyn löytäessä huulille.

Kaunis jäähile. Lumihiutaleiden tanssi.

Jää vangitsee merta.

Hetki hetkeltä auringon lämpö vapauttaa meren.

Pian meri on vapaa jään kahleista.

Joutsenien lipuessa pitkin meren pintaa.

Sinivuokkojen puhjetessa kukkaan.

Sinivuokkojen hehkuessa kauneuttaan.

Luonto herää eloon.

Sädehtien vehreän vihreänä.

Pitkän pimeän kylmän talven jälkeen.

Rakkauden astuessa sydämeen.

JÄISEN SYDÄMEN

SULAESSA RAKKAUDEN PALOSTA

OI, TUNTEESTA JALOSTA

AURINGONVALOSTA

Ei ole enää vain minä. On me.

Jäätävä viima. Ja kuura.

Puiden hehkuessa kauneuttaan lumi hunnussaan.

Kuin nainen hää hunnussaan.

JÄISEN SYDÄMEN

SULAESSA RAKKAUDEN PALOSTA

OI, TUNTEESTA JALOSTA

AURINGONVALOSTA

Jääkide.

Naisen punatut huulet.

Silloin rakkauden kutsun kuulet.

Sulaa vahaa on jäätävät tuulet.

Kadonneen hymyn löytää naisen punatut huulet.

JÄISEN SYDÄMEN

SULAESSA RAKKAUDEN PALOSTA

OI, TUNTEESTA JALOSTA

AURINGONVALOSTA

Tulinen tango kertoo, kuinka jäätynyt sydän sulaa palavan rakkauden voimasta.

Mitäs teille upeat blogini runouden lukijat kuuluu?

Minulle kiitos hyvää…

Mukavaa arkea porskuttelen. Arki sisältää mm. kodin nurkkien kiillotusta, ja höyryävän lihapadan kokkailua. Kudon ja neulon. Elän tässä hetkessä. Nostalginen olen harvoin jos koskaan, ja huomisen aika ei ole vielä. Olen kirjoittanut tarinan Viidakkoon. Nojatuoli matkailua upeille blogini Runouden sävelin lukijoille viidakko tarinassani. Viidakossa on sanonta ”maissipellolta on tultava juosten.” Tämä tarkoittaa tuoreutta. Salaatti, tuorettapa hyvinkin. Blogi, uusin blogimerkintä luetaan… Uutiset, mitä tuoreemmat sen paremmat. Tämän päivän sanomalehti, ei eilinen… Mitä sinulle kuului viime vuonna? Ei ei…Taitaa viidakon heimot olla oikeassa… ”Maissipellolta on tultava juosten…”

Ajattelen mukavia… Mietin mm. uskallankos mennä Power parkissa Junkeriin. Hirmuinen härveli… Pääalaspäin kieputetaan… Iikk… Taitaa se mateleva possujuna olla tämän runoilijattaren paikka. Hahahahha… Menen läheisteni – laatu seuraa – kanssa siis Power parkiin. Seuraavassa blogimerkinnässäni pakkailen matkalaukkuja sinne. Toivotaan, että aurinko paistelee ja ei sada vettä… Power parkissa.

Olen hyvä kokki… Grillaus kausikin on jo startannut… Olettekos… upeat blogini runouden lukijat jo …  grillanneet tomaatteja… Kanaa… jälkiruoaksi grillattuja banaaneita, vanilja jäätelön kera. A´vot… Ja totta kait, grillattua makkaraa unohtamatta, tai kalaa pois jättämättä. Lukaises blogiani runouden pidemmälle… Tarjolla grillaus reseptejä. A´vot.

Mutta tänään suunnataan ajatukset kauas… Niin kauaksi, että voiko ajatuksissaan, kauemmaksi matkustaakaan. Maapallon toiselle puolelle. Viidakkoon.

Tunnetuimpia viidakon hahmoja on Tarzan. Tarzan elokuvat ovat hyviä, suosittelen. Tarzan esiintyi ensimmäisen kerran vuoden 1912 kirjassaan. Kirjoja oli käännetty jo 34 kielelle. Noin… 34 kielelle. Tarzan on Burroughsin kirjasarjan sankari. Tarzan lie fiktiivinen?

Todellisia viidakon asukkeaja on esimerkiksi Viktor. Kaukana Tarzanista… Kerronpas millainen hän oli.

Victorista on tehty elokuva Kesytön. Hän on tunnetuimpia villilapsia. Orpokotia pitänyt henkilö löysi kaksi tyttöä, Amalan ja Kamalan Intiasta 1920-luvulla Midnaporen läheltä termiittikeosta susien kanssa. He olivat löydettäessä puolitoista- ja kahdeksanvuotiaita. Nuorempi Amala kuoli pian löytymisensä jälkeen, mutta vanhempi Kamala eli vielä yhdeksän vuotta. Singhin mukaan tytöt olivat elintavoiltaan kuin susia, liikkuivat neljällä jalalla, söivät raakaa lihaa, eivät puhuneet, viihtyivät paremmin koirien kuin ihmisten kanssa ja suhtautuivatkin ihmisiin vihamielisesti. Ilmeettömiä. Löydettäessä tytöt olivat erinomaisessa fyysisessä kunnossa, mutta ero susiyhteisöstä ja ihmisyhteisöön joutuminen aiheutti depression ja Amalan kuoleman. Kamala oppi myös parin vuoden sisällä löytymisestään hymyilemään ja jopa nauramaan. He ovat todellisia viidakon kasvatteja.

Ja on viidakon heimoja. Amazonin sademetsässä… Kawahiva-heimoon kuuluu alle 50 jäsentä. Heimolla tiedetään olevan hyvin vähän kontakteja muihin alkuperäiskansojen heimoihin ja vielä vähemmän muihin ihmisiin ja ulkopuoliseen maailmaan.

On myös kirjallisuutta. 259 sivua raapusteltuna. Vuodelta 2001. Näky toteutuu viidakossa. On kirja nimeltään. Olkkonen Papua-Uudessa Guineassa.

-Ihanhan tuo on meidän elämäämme, sanoivat heimon jäsenet kuullessaan luettavan omalla kielellään Jaakobin kirjeen kohtaa pahan puhumisesta. Soini ja Kaija Olkkonen ovat eläneet yli 20 vuotta Australian pohjoispuolella sijaitsevassa Papua-Uudessa-Guineassa. Noituus oli karmivaa viidakossa… mutta raamatun käännöstyön jälkeen puhkesi viidakkoon hengellinen herätys. Kirja kirjoittaa. Kirja vie lukijan matkalle Papua-uuden-Guinean sydämeen, jonne vieraat harvoin pääsevät. Kirja kertoo lähetystyöstä.

Suosittelen kirjaa.

Viidakon heimoilla on näyttäviä asuja. Koruja. Vaatteita. Borneon heimot muistetaan parhaiten pääkallonmetsästyksestä, vihollisten päiden keräämisestä taikakaluiksi. Julma tapa loppui noin sata vuotta sitten, mutta tatuointiperinne sinnittelee yhä hengissä. Mm. lohikäärmeitä ja skorpioneja tatuointi aiheina.

Tiesitkös muuten, että jos sinulla on skorpioni tatuonti, se yhdistetään heihin?

Mogli… on puolestaan lempeä lasten satu viidakosta. Fiktiivinen. Itse asiassa Mogli on kaunis tarina. Suosittelen. Avartaa maailmaa kirjan lukeminen ja on suht lempeä ja kaunis tarina.

Viidakkokirja (The Jungle Book) Disneyn… elokuva… joka perustuu Kiplingin samannimiseen kirjaan. Suosittelen.

On myös kirjoitettu elämäntarina. Kuegler: Viidakkolapsi… 2009 . Suosittu ja myyntiluvut ovat hyvät. Elämänkerta. Kirjailija vietti lapsuutensa alkuasukasheimon parissa Länsi-Papuassa. Palattuaan Eurooppaan opiskelemaan Kuegler koki valtavan kulttuurishokin ja joutui taistelemaan vakavan masennuksen kanssa. Kirja on saanut arvostelijoilta kritiikkiäkin… kömpelöä kerrontaa. 308 sivua.

Kotisohvalta on ihanaa sukeltaa viidakon uumeniin.

Itse asiassa taitaa olla mukavampaa matkata nojatuolissa lukien, kuin paikan päälle. Vai mitä?

NOJATUOLIMATKAILUA LUKIJOILLENI TÄSSÄ TARINASSA, TARINASSA NIMELTÄÄN VIIDAKKO : )

Alkusanat ennen tarinaa, ja alkusanat menevät näin, olkaas hyvä.

Aloitan tämän tekstini Viidakkoon kertomalla, mitä ajattelen… Voiko ajatuksissaan kauemmaksi matkustaa, voiko maapallolla kauemmaksi matkustaa kuin viidakkoon… Ajatukseni ovat siis viidakossa.

Penni ajatuksestasi, lukijani ?

Jos ajatuksesi ovat masentavia ja harmaita?
Tarjolla uusia raikkaita ajatuksia tilalle tässä tekstissäni…

Voiko maapallolla kauemmaksi matkustaa. Voiko ajatuksissaan kauemmaksi matkustaa, kuin viidakon uumeniin? Kenties. ei.

Todella raikkaita ajatuksia, kuin kesä tuulessa huojuvat puhtaat paidat pyykkinarulla kuivumassa.


Puhtaita ajatuksia, tunkkaisten ja väsyneiden ajatusten väistyessä tieltä.

Joskus on hyvä ajatella jotain totaalisesti uutta. Tuoretta.

Ajatukseni ovat viidakossa.
Ajatellaas viidakkoa, lukijani.

Viidakossa kulkeminen on vaikeaa ? Joet ovat teitä.
Elämä on kuin kiviajalla.
Viidakossa ei ole rahaa, ei kelloa.
Trooppinen ilmasto ja orkideoita löytyy viidakon uumenista.

Ja lisää viidakosta… jatkamme teemalla viidakko…

Kaikki kansat muuttuvat koko ajan ja ovat aina muuttuneet, myös viidakon heimot.

Viidakko on loistava teema myös juhlien järjestämisessä. Viidakko aiheinen koristelu, viidakko aiheinen kattaus, ja ohjelma …että vaikkapa kirahvin kaulaa tarjoiluvadille juhliin…

KIRAHVINKAULA KÄÄRETORTTU
4 kananmunaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl kaakaojauhetta (tummaa)

1/2 l appelsiinijäätelöäUuni 225 asteeseen. Öljyä leivinpaperi kevyesti. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Lisää keskenään sekoitetut vehnäjauhot ja leivinjauhe taikinaan sekoittaen. Ota pieni osa, noin 2 dl taikinaa pursotinpussiin. Pursota leivinpaperille ruudukoita kirahvin kuvion tapaan. Paista kuviota 225 asteessa noin 1 minuutti. Sekoita loppuun taikinaan siivilöity kaakaojauhe ja valuta taikinaa varovasti pellille vaalean kuvion päälle. Jatka paistamista vielä 5-7 minuuttia. Kumoa pohja sokeroidulle leivinpaperille. Poista paistopaperi. Anna jäähtyä. Käännä jäähtynyt pohja ympäri niin, että kuviopuoli on alaspäin. Asettele pohjan päälle ohuita jäätelöviipaleita ja kääri rullalle pitkältä sivulta alkaen. Nosta pakastimeen vähintään 1/2 tunniksi. Leikkaa kääretortun päät tasaisiksi ja siirrä kääretorttu kokonaisena tarjoiluvadille. Ja tadaa, sinulla on ”kirahvin kaulaa” tarjoiluvadilla tarjottavaksi.

Kääretorttu näyttää aivan kirahvinkaulalta.

Viidakon intiaani heimolla on sanonta ”maissipellolta on tultava juosten.” Kaiken on oltava tuoretta. Blogeistakin lukaistaan uusimmat kirjoitukset, lehdistä tuorein lehti ja salaatti, tuorettapas hyvinkin. Uutiset, mitä tuoreemmat, sen parempi, taitaa siis olla näin, että ”maissipellolta on tultava juosten.”

Hyvin harva kysyy eilisen kuulumisia. Mitäs sinulle kuului viime vuonna ? Tai kaksikymmentä vuotta sitten?

Mielenkiintoinen sanonta. Mielenkiintoinen sanonta.

Viidakossa puhutaan eniten kieliä maailmassa, ei siis murteita ”savvoo hiljaa lujjoo ja kovvoo” … stadilainen ymmärtää savoa, vai ymmärtääkös : )

Eniten kieliä maailmassa… Satoja, ja he eivät ymmärrä toisiaan.
Meillä päin … täällä Pohojanmaalla puhutaan näin…

runo:

TALRIKKI

röökkynä

ryykkäsi
hantuukin
ja
förkkelin

ja tämän
jälkeen
jappasi
köökissä

röökkynä = neiti
ryykätä = silittää
hantuuki = pyyheliina
förkkeli = esiliina
jappasta = jaaritella
köökki = keittiö
Tiedätkös lukijani mikä on Talrikki ?

Viidakon heimolla on näyttävät korut. Mm. Puutappi nenän läpi ja sulkia yms…
Viidakossa kalastellaan, ravintoja on siis mm. kalat.

Näiden alkusanojeni kautta on aika astua itse tarinaan.On tarinan aika…. olen tarinan kertoja.

Fiktiivinen tarina.

Kirjoitustyylinä päiväkirja merkintä tyyli…

Tarinaa kerrotaan Ursulan suulla. Tarinan nimi on…

VIIDAKKO

Rakas päiväkirja

Sanoin miehelleni
– Lähdetään viidakkoon.
”Ei ole rahaa” mies vastasi, ”Viidakossa ei ole rahaa.” Vastasin. Ja niin suuntasimme kohti sademetsiä ja alkuperäiskansoja. Ja tarvitsimme rahaa.

Papua-Uusi-Guinea ei totta vie kuulu tyypillisimpiin turistikohteisiin. Paikka on seikkailijoiden… turvaton, vaarallinen kohde…Saarivaltio Tyynen valtameren lounaisosassa, Australian ja Indonesian välissä, arvoituksellisin, tutkimattomin paikka maailmassa.

Maa koostuu saaresta plus noin 600 pienemmästä saaresta. Lähes kolme neljäsosaa alueesta on tiheän sademetsän peitossa. Sen halki kulkee vuoristoketju, jonka korkeimmat huiput kohoavat jopa 4 600 metrin korkeuteen.

Lensimme kaksi päivää. Lukaisin lentokoneessa viisi, 5 … kirjaa. Kaksi runokirjaa, kokkikirjan, romanttisen taskupokkarin ja viisisataa sivuisen kirjan avaruudesta. Pluto on mielenkiintoinen kuin myös Saturnus. Saturnus on kuudes planeetta Auringosta ulospäin laskettuna. Toiseksi suurin ? Litistynyt, viisisataa sivuisessa opuksessa kerrottiin.

Ja niin kaksi päivää lennettyämme, vihdoin ja viimein… Saavuimme perille. Lentokentältä taksilla hotellille. Heti tuli turvaton tunne, olo ei ollut kuin kotosohvalla lauantai iltana tv n ääressä. Tuttu ja turvallinen.

Tämäkö on viidakko ? ” Mieheni kysyi hotelli huoneessa. Keskellä kaupunkia. Naurahdan hänen kommentilleen. ”Asvaltti viidakko”, vastaan.

Kaksi päivää nukuimme matka väsymystä pois. Pysyimme hotellissamme. Järkyttävän pitkä lentomatka.

Kolmantena päivänä lähdimme ostamaan matkamuistot läheisillemme. Olemme naimisissa, mieheni on kaikkeni, etenkin täällä, koin hänet vierelläni todella tärkeäksi. Olemme 24/7 yhdessä, ja rakkauteni on jo synonyymi läheisriippuvuudelle. Rakastan häntä, minun oma. Arvokkain asia maailmassa, mieheni, ja matkalla tämä korostui. Naiset eivät pärjää yksin viidakon uumenissa.
Täysin netti -ja puhelin vapaa loma. Netti pätkii, jos toimii lainkaan. Elämme tablettien ja älypuhelimien aikaa, myös loma somesta oli paikallaan. Alan olla nettiriippuvainen.

Kun olimme viikon olleet hotellissamme, suuntasimme vihdoin ja viimein viidakkoon oppaan kanssa.

Autolla viidakon reunalle, siitä meloimme, kävelimme kapeaa polkua pitkin viidakon uumeniin ja kohtasimme heimon, joka ei ole kosketuksissa ulkomaailmaan. Näimme pääkallotolpat ja … Juoksimme pois ja meloimme hirmuista vauhtia ja autolla huristelimme kohti hotelliamme.

Mutta viidakossa on käyty.

Seuraavana päivänä suuntasimme kylään, josta löytyi oikein majatalo, jossa oli omat huoneet, sekä vessa ja suihku. Hyvin alkeelliset tosin tietysti. Läheisellä kukkulalla majaili paratiisi lintuja, joita mekin kävimme tiirailemassa.

Ja majatalosta palasimme hotelliimme.

Hedelmiä riitti yllin kyllin. Totta vie, yllin kyllin…Hiilihydraattipitoiset kasvikset ja juurekset mm. saago, taaro, bataatti, riisi ja jamssi olivat tarjolla… Saagoa saadaan saagopalmujen ytimestä. Jauhoa…. Siitä paistetaan rieskankaltaisia leipäsiä, joita syötiin kalamuhennoksen kanssa.

Yleisesti ottaen elämänrytmi on hyvin hidasta ja asiat tapahtuvat hitaalla tempolla… liikennettä lukuun ottamatta… täällä päin maailmaa.

Ja koska matkustimme kauaksi olimme nelisen viikkoa paikan päällä.

Luonto ja eri heimot erityispiirteineen ovat valtaisin hienoja. Suurin osa väestöstä kuuluu alkuperäiskansoihin.

Papua-Uusi-Guinea on seikkailijan matkakohde. Ja sillä koimme olevamme, seikkailulla.

Turvaton, joten emme liikkuneet öisin.

Ilmastohan on trooppinen. Sadekausi alkaa joulukuussa ja kestää maaliskuulle saakka.

Ja ennen kuin pakkasimme kimpsumme ja kampsumme kävimme sukeltelemassa, snorklaamassa, turkoosissa vesissä. Värikkäitä kaloja. En ylistä snorklaamista, en pitänyt… vaikka ympäristö oli täydellinen sukeltelemiseen… Ajattelin, että hukun, en totta vie pidä tunteesta, ja jos ajattelee hukkuvansa, viis veisaa maalauksellisista vesistä sun muusta….

Viidakkoa, jokia, liskoja, sammakoita, krokotiileja, heimoja, naamareita, kasvomaalauksia.

Ja minkä luontoelämyksen paikka tarjosikaan meille.

Viidakkoa, jokia, liskoja, sammakoita, krokotiileja, heimoja, naamareita, kasvomaalauksia.

Monilla heimoista oli krokotiilin hampaita symbolisoivia kuvioita, nämä oli tehty arpeuttamalla, yläkroppaan taltaten syviä ja leveitä haavoja.

Viidakkoa, jokia, liskoja, sammakoita, krokotiileja, heimoja, naamareita, kasvomaalauksia.

Ja viimeisenä päivänä maistui tuore kala, maanpinnan alle kaivetussa uunissa paistettuna.

Viidakkoa, jokia, liskoja, sammakoita, krokotiileja, heimoja, naamareita, kasvomaalauksia.

Ja niin sanoimme hei hei viidakolla. Ja jälleen kahden vuorokauden lento.

Lukaisin lentokoneessa kolme kirjaa. Kaksi runokirjaa, kokkikirjan, romanttisen taskupokkarin ja viisisataa sivuisen kirjan avaruudesta. Pluto on mielenkiintoinen kuin myös Saturnus. Saturnus on kuudes planeetta Auringosta ulospäin laskettuna. Toiseksi suurin ? Litistynyt. Tämän tiesinkin jo.

Ja nukuimme kaksi päivää kotosalla matka väsymystä pois.

Nyt jälleen jaksaa arkea.

Millainen oli loma, työkaverini kysyy keskellä arjen aherrustamme.

Matka Papua-Uuteen-Guineaan on kuin matka toiseen maailmaan… aikaan…. ja paikkaan…

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli: Raikkaita tuoreita ajatuksia kalastellemaan, siis. Olet aika pitkälle sitä mitä ajattelet, lukijani.

Viidakkoa, jokia, liskoja, sammakoita, krokotiileja, heimoja, naamareita, kasvomaalauksia.

PS. Talrikki = lautanen

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

Runoilijatar

Lukemisiin

Kulttuuri Runot, novellit ja kirjoittaminen

Matkalaukkua pakkaillen

24.6.2025

+12

Aurinko nousee 2.09

Aurinko laskee 00.32

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Suuntana on mm. Power park. Tällä runoilijattarella… Tuttu paikka. Pakkailen parhaillaan matkalaukkuja.

Yleensä laitetaan ”Iloiset terveiset sieltä ja sieltä…” Mutta kirjoitan tämän blogimerkinnän lähtötunnelmissa.

Power Park… on siis… Etelä-Pohjanmaalla…

Kauhavan Alahärmässä sijaitseva huvipuisto.

Power Parkiin kuuluu liikekeskus, hotelli, kaksi leirintäaluetta mökkeineen, ravirata, kartinghalli, ulkokartingrata, ratsastuskeskus sekä elokuvateatteri.

Huvipuistolaitteisiin kuuluvat mm. Suomen suurin puuvuoristorata, Suomen korkein maailmanpyörä ja 400 metriä pitkä vesivuoristorata.

Lähikaupunkeja ovat mm. Pietarsaari, Kokkola, Seinäjoki, Lapua ja Vaasa.

Pääsee myös junalla. Mennään autolla. Sillä tapanani on pakata monta kassillista tavaraa. Junassa kassien roudaaminen lie mahdotonta. Jo meikkipussini vie matkalaukun 🙂

2015 avattiin Junker-teräsvuoristorata, joka kiihdyttää matkustajat 100 km/h huippunopeuteen 1,9 sekunnissa. Aivan hirveä härveli. Silmukoita, ja tietenkin pää alaspäin. IIIIKKK.

Löytyy myös Röllin sydän -elokuvassa nähty Röllikylä.

Ja mikä mukavinta. Ulkoilma uima-allas on myös. Sinne tämä runoilijatar suuntaa. Tietenkin. Polskimaan ja uimaan.

Hotelli on viihtyisä. Tiedän, koska tuttu paikka.

Huikeaa laatuaikaa siis tulen viettämään Power parkissa.

Ja kysymys kuuluu. Suosittelenko Power parkia.

Oi, kyllä suosittelen.

Ja lämpimästi.

Mukava irti otto arjesta. Edessä päin, siis.

Suosittelen paikkaa… etenkin kummilapsien, lapsien, lapsenlapsien, läheisten ja ystävien yms… kanssa vietettäväksi…

Olen tarinan kertoja… On siis fiktiivisen tarinan aika.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö. Hän on…
Mimosa, 38. Ekonomi.

Ei kaunotar, mutta ei rumakaan. Ketään ei saa sanoa rumaksi. Nenä keskellä naamaa. Ja kaunis hymy. Hänen hymynsä valaisee koko huoneen.

Hän on naimisissa. Ollin, 23, kanssa. He viettävät helmikuussa ensimmäistä hääpäiväänsä. Yhteistä taivalta on takana pari vuotta.

Tarinan toinen henkilö on Mimosan aviomies.
Olli, 23. Ollilla on parta, maha ja hän on kalju. Hän on Mimosaa nuorempi.

Ja kolmas tarinan henkilö on Mimosan kummitytär. Armi.
Armi on juuri valmistunut kampaajaksi. Parikymppinen. Neito.

Ja tarina alkaa…

Aloitankos Olipa kerran… Vai Oli synkkä ja myrskyinen yö… Aloitetaas klassisin sanoin…

Olipa kerran.

Tammikuu. Puut sädehtivät kauneuttaan lumihunnuissaan. Lumihiutaleiden tanssiessa. Luonnon hehkuessa valkoisena, kauneuttaan.

– Kummityttäreni Armilla on opintoihin liittyvä kampaajien tilaisuus. Menemme kampaajien tilaisuuteen, Mimosa toteaa Ollille.

– Mistä minä siellä puhun, kalju Olli kysyy hymyillen.

– Parrasta. Mimosa vastaa.

– Mitäs minä parrasta puhun ? Olli kysäisee hymyillen.

Jo pronssikaudelta on löydetty koristeltuja partaveitsiä. Mimosa sanoo ja jatkaa…

Historian havinassa mm. Mesopotamiassa yläluokan miesten tiedetään käyttäneen paljon aikaa pitkien partojensa hoitamiseen. Muinaiset persialaiset suosivat lyhyttä, punaiseksi värjättyä ja kullalla koristeltua partaa.

– Kullalla koristeltu, vau. Olli toteaa.

Kun taas Egyptissä muinoin… parta kuului vain eliitille.

Viikingit letittivät partansa.

Keskiajalla parrat olivat Euroopassa suosittuja.

Parrat lyhenivät Euroopassa 1600-luvulla, ja suosioon nousi kapea leukaparta.

Yhdysvalloissa parta palasi muotiin 1800-luvun aikana.

Euroopassa myös pulisongit tulivat muotiin.

Viktoriaanisen ajan lopulla parrat jälleen poistuivat muodista.

70 luvulla hipit kasvattivat risuparran.

1980-luvulla muotiin tuli parransänki.

1990-luvulla miniparta.

Kokopartaa näkee myös. 

Parta on useissa kulttuureissa liitetty viisauteen, korkeaan asemaan tai vanhuuteen, mutta myös epäsiisteyteen ja eristäytymiseen, jos parta ei ole siisti.

Suomalaisen sanonnan mukaan ”Ei parta pahoille kasva, turpajouhet joutaville.”

Muinaiset kiinalaiset ajattelivat punaisen parran merkitsevän urhoollisuutta ja voimaa. Mimosa kertoo.

Kaulaparta.
Vai
Leukaparta.
Vai
Partatupsu.
Vai
Pulisongit eli poskiparta.
Vai
Kipparinparta.

Millaisen parran tahdot?

Pisin koskaan mitattu parta, 5,33 metriä… Mimosa toteaa.

Tilaisuus on äärimmäisen tärkeä Mimosalle. Sillä hän on Armin kummitäti.

Ristiäisissä hän piti tyttöä käsivarsillaan. Yksi vuotis syntymäpäivä juhlissa antoi pehmolelun. Viisi vuotis syntymäpäivillä Mimosa pukeutui pelleksi, joka teki hauskoja taikatemppuja. Kymmen vuotis synttäreillä, käytiin Power parkissa. Rippijuhlat. Ja sitten mittariin kilahti 18v. Ja nyt on kummitytön, Armin, tärkeä etappi. Hän valmistuu ammattiin pian.

Ja niin he, Olli ja Mimosa menivät kampaajien tilaisuuteen. Oli hiusmalleja, joille kampaajat loihtivat kauniita kampauksia. Häikäisevän upeita. On hoitoaineita, sampoota. Niin värjätyille, kuin permanentatuille hiuksille. On hiusnaamioita. Purnukoita, joka hiustyypille.

Naposteltavaa oli pöydissä. Ja ilmaista skumppaa.

Verkostoitumista. Sitä tilaisuus oli.

Mimosa on todella ylpeä Armista. Armi jatkaa opintoja. Hän opiskelee vielä kosmetologiksi ja kynsien ammattilaiseksi.

Olli lähti tilaisuuteen, sillä hän rakastaa Mimosaa. Ja tiesi, että tilaisuus on hänelle tärkeä.

Itse asiassa Mimosa koki tilaisuuden niin tärkeäksi, että hän rukoili viikon, että olisi onnistunut kutrien show.

Ja ilta oli onnistunut.

Armin opinnot jatkuvat.

Mimosa ei ole kokenut ekonomin työtään, niin tärkeäksi. Että olisi panostanut samalla tavalla, kuin kampaajien illanviettoon.

Hän osti uuden leningin. Laittoi kauniit räpsy ripset ja punasi suunsa. Jopa uusilla kengillä hän asteli tilaisuuteen.

Työt ekonomina menee omalla painollaan, joskus on mukavia työpäiviä, joskus vähemmän mukavia. Hän koettaa olla ajattelematta töitä, vapaa-ajallaan.

Ja millaiset kutrit Mimosalla siis on. Hänellä on aika ohuet hiukset. Joten lyhyet. Vaaleat. Epäsymmetriset ja otsahiukset. Oikein kauniit.

Hän ostaa 400 eurolla ohuiden ja hentojen, että käsiteltyjen hiusten hoitoaineita, sampoota, hiusnaamioita ja ties mitä purnukoita kummitytöltään Armilta.

Armilla on pieni pöytä, jossa purnukoita. Joita hän myy.

Armille päivä ei ollut tärkeä. Sitä paitsi hän jatkaa vielä opintojaan kosmetologiksi, maskeeraajaksi ja opiskeleepas hän vielä päälle kynsiteknikoksi, rakenne kynsien tekijäksi.

Armille päivä ei – totta vie – ollut tärkeä. Koulutukseensa sisältyvä päivä. Vain.

Armista oli oikein mukavaa, että Mimosa, kummitäti, oli paikalla.

Armi on musta. Hänen äitinsä, Mimosan hyvä ystävätär on suomalainen, mutta hänen mummonsa on Etelä-Amerikasta. Kummityttö on suomalainen. Kaunis kulttuuri mix, lady.

Ja Mimosalle niin rakas. Kummityttö.

Mimosalla on nuori mies. Joka tahtoo lapsia vasta kymmenen, kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Mimosa on 38. Parinkymmenen vuoden kuluttua, 58. Joten he tulevat olemaan lapseton pariskunta.

Heillä on koira. Saksanpaimenkoira. Ja kummityttö Armi.

Mimosa on luonteeltaan lempeä.

Luonteenpiirre, jota voi harjaannuttaa.

VÄLISANAT TARINAAN LEMPEYDESTÄ…

Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Fil4:5

Pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Kol. 3:12

Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Gal 5:22-23

Hän sanoi: ”Onnellisia ovat lempeät.” (Matt. 5:5.)

”Tulkaa minun luokseni – – sillä minä olen lempeä ja sydämeltäni nöyrä.” (Matt. 11:28, 29.)

JA VÄLISANOJEN JÄLKEEN TAKAISIN TARINAAN

Lempeys on asia, minkä vuoksi Olli kosi Mimosaa. Lyhyen seurustelun jälkeen.

Lempeys on syy miksi Olli rakastaa Mimosaa.

Lempeys on hellyyttä, pehmeyttä, miksi ei hellävaraisuutta.

Lempeys on sanoja ja tekoja. Lempeyttä on oman itsensä ja elämänsä arvostaminen, hyväksyminen ja rakastaminen.

Vaikka Mimosa on lempeä…. hän ei ole koko ajan yhtä hymyä tai positiivista ajattelua. Hän ei lakaise hankalia asioita maton alle. Tämä on ehkä väärä käsitys sanasta lempeä.

Mimosa kokee sisäistä rauhaa. Hän hillitsee itsensä, ainakin toisinaan. Ja kohtaa negatiiviset asiat tyynesti. Koska hän on lempeä.

’Lempeyttä’ tarkoittavaa kreikan sanaa käytettiin kesytetystä villihevosesta. 

Aggressiivinen maailma, kärsimätön, maailma, on paikka, missä on vaikea olla lempeä.

Mutta lempeyttä voi harjannuttaa.

Lempeys suojelee meitä ja muita.

Kun joku esittää loukkaavan kommentin Mimosalle. Vaikkapas sovinistisen. Tai etnisen, miksi ei sosiaalisenkin kommentin. Mimosa ajattelee lempeästi…

– Ei kannata suhtautua itseensä liian vakavasti. Mimosa on pian nelikymppinen daami. Hän on liian vanha ottamaan itsensä liian vakavasti. 

Aina Mimosa ei onnistu olemaan lempeä. Vaikkapas auton ratissa, kun takana ajavassa autossa, pilkataan häntä. Tai kun työpaikalla painostetaan ylitöihin. Ja hänellä on menoa, vaikkapas hius show n.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Lempeyttä voi harjaannuttaa.

Lempeys vaatii itsetuntemusta, kärsivällisyyttä ja tietoista valintaa. Elämme usein kiireisessä ja jäätävässä maailmassa, jossa on helppo unohtaa olla lempeitä, niin itsellemme kuin muillekin.

Jos tahdot oppia lempeämmäksi. Ajatteles tilanne päin vastoin. Sinulla on ihminen ketä rakastat, ystäväsi. Ja hän tarvitsee lohtua ja tukea. Autat ystävääsi. Käännä tilanne siten, että sinä tarvitset lohtua ja tukea. Ole itsesi ystävä. Unohda ankara itsekritiikki. Opettele sanomaan ei kiitos. Salli tunteet. Pysähdy. Opi virheistäsi.

Lempeäksi tuleminen on aikaa ja vaivaa vaativa prosessi. Ole kärsivällinen. Jokainen askel kohti lempeyttä on arvokas.

Tällainen tarina tänään.

Lempeyttä päiväänne. Upeat blogini runouden sävelin lukijat.

Lisätiedot tarinaan. Tilaisuus oli tarinan henkilölle kummitytön opiskelujen takia niin tärkeä, että hän osti uuden leningin. Jopa 400 eurolla hiustuotteita, jotka jää varmaan käyttämättä. Painosti nuoren miehensä mukaan hius tilaisuuteen, missä mies oli kuin kala kuivalla maalla. Hän mietti ja valmistautui hiustilaisuuteen, kummityttönsä opintojen takia. Kummityttö valmistuu kampaajaksi, siis… Ja kummitytölle tämä oli vain arkinen, merkityksetön päivä. Mutta hän ilahtui kovin, kun kummitäti oli paikalla hius show ssa.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar
Lukemisiin

Kulttuuri Runot, novellit ja kirjoittaminen