Runouden sävelin
14.4.2025
+6
Aurinko nousee 5.42
Aurinko laskee 20.54
Keskiviikkona on lämmin,
tuleekohan jo kesä keskiviikkona?
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
Tarjolla tarinoita blogissani Runouden sävelin… Tarinoita rohkaisemaan, ilahduttamaan mieltä, karkottamaan ikävää ja ennen kaikkea pitämään kuulijaa hereillä.
EN TAHDO KÄTKEÄ SISIMPÄÄNI ROHKAISUN KAUNIITA SANOJA.
Kun pöytälaatikot täyttyivät runoista. Päätin laittaa runot kansien väliin.
Olen kirjoittanut mm. kauniin runoteoksen Lumihiutaleinen orkidea.
Tunnelmallista lukumatkaa blogissani Runouden sävelin.
Viisautta olen kalastellut kovin…
Viisaus on hurmaava luonteenpiirre…
Jos löydän ripauksenkaan viisautta, tallennan sen oitis tekstiini.
Tavoitteenani on hankkia viisas sydän… En koe tavoittelevani huonoa asiaa.
Runoutta ja tarinoitani lukiessa ei voi tutustua minuun, runoilijattareen, sillä kirjoitustyyli on puhdas fiktio, mutta eihän se olekaan runouden tarkoitus (runoilijattareen tutustuminen). Runouden tarkoitus on tuoda rakkaudettomaan maailmaan lisää rakkautta.
Rakastan hyvää kahvia, länkkäri leffoja. Viisaita sanoja. Kissoja. Läheisiäni, ystäviäni. Tuhansien järvien maamme sädehtivän kaunista luontoa. Ja punaista huulipunaa. Olen elokuvateattereiden, kirjastojen ja taidegallerioiden suurkuluttaja.
Blogini runouden tarjoaa nimensä mukaan runoutta… Että…Arjen pieniä, kivoja asioita.
Realismia, optimismi ja positiivisuus ei ole minua varten, kuin ei pessimismikään, mikä syövyttää ihmisen…. Olen realisti, näen asiat sellaisina kuin ne ovat.
Välillä teksteissä mennään pintaa syvemmälle ja hetkittäin, ollaan, oi, niin ihanan pinnallisia.
Eräs viisas henkilö, joka on opiskellut vuosia psykologiaa, totesi:
”Jos ihminen eläisi tässä hetkessä, hän kuormittuisi vähemmän, stressaisi vähemmän. Menneisyyden haavat ja tulevaisuuden pelko verottaa. Jos ihminen eläisi tässä hetkessä, hänen stressitasonsa laskee kuin lehmän häntä. Ja stressitason ollessa matalalla ihminen voi hyvin.”
Ja tiedätkös mikä vähentää mm. stressiä… lukeminen…
Lukeminen ihan tieteellisestikin on todettu terveelliseksi…
Lukekaa siis ihmiset… oi lukekaa…
Vilkaise aina välillä peruutuspeiliin, mutta katse on pidettävä edessäpäin.
Tartu tähän hetkeen, tähän hetkeen kietoutuen,
VAALEANPUNAISTA HATTARAA runoni sanoin
VAALEANPUNAISTA HATTARAA
ei eilen
ei huomenna
vaan juuri nyt
Elämäni motto on … juuri nyt… tähän hetkeen kietoutuen…
Monen moni raahaa menneisyyden painolastia selkä 90 asteen kulmassa, huojuen kuin kaislankorsi tuulessa… Ja tulevaisuus??? No, huominenhan on jo vuorelta vierivä lumipallo.
Tartutaan tähän hetkeen.
Tahdotko sukeltaa kilpikonnien kanssa tai matkustaa Kreikkaan. Tee se nyt.
Tahdotko kirjoittaa gradun, tee se nyt. Tahdotko nukkua nokoset, tee se nyt…
Tahdotko kokkailla spagettia, miksi et kokkaa saman tien, nyt…
Miksi vasta ensi viikolla, tai ensi vuonna tai kymmenen vuoden kuluttua ?
Ensimmäisessä runossa… runon fiktiiviset henkilöt haikailevat menneisyyteen.
Toisessa runossa todetaan, onneksi eilinen on mennyttä… Ja suurenmoista, kun eilinen ei palaa.
Ja kolmannessa runossa kirjoitan… Ei huomista tarvitse vielä jaksaakaan.
VÄRIKKÄITÄ AKVAARIO KALOJA
värikkäitä
akvaario kaloja
korkeita taloja
he eivät saa takaisin
vanhoja hyviä aikoja
niitä ihmisiä ei enää ole
maailma on muuttanut
heidät
kaiken laidalla
elämän matkalla
eilisen paikalla
rannalla
pala taivasta
vastassaan
nykyhetki
aika
soi
balalaika
värikkäitä
akvaario kaloja
korkeita taloja
vastassaan
nykyhetki
aika
soi
balalaika
AINA, SINÄ AIKANA, AIKANSA
päivänkakkara
mennyt aika
aina sinä aikana
aikansa
ajassa
ajasta
hajalla
liian paljon muistoja
liian paljon tuskaa
kaikissa väripaletin
punaisissa värisävyissä
sädehtivää syys ruskaa
menneestä muistaa
vaikka se murtaa
kaiken ollen mustaa
silloin lohduttaa
aina sinä aikana
aikansa
aikansa
LYHTY LUMINEN
aamuvarhainen,
rauhainen,
kahvi aamiainen
lyhty luminen
rakkauden
punaisin
sävyin
puhuminen
aamuvarhainen,
rauhainen,
kahvi aamiainen
yllään
pitkähihainen
kädessään
matkalukeminen
aamuvarhainen,
rauhainen,
kahvi aamiainen
hiljainen
pitkäaikainen
avioliitto
rakkauden
niitto
aamuvarhainen,
rauhainen,
kahvi aamiainen
ei tänään
tarvitse
huomista
jaksaakaan
aamuvarhainen,
rauhainen,
kahvi aamiainen
ainakaan
huomista
ennen aikaan
ollenkaan
lähimainkaan
milloinkaan
huomista
nyt lainkaan
jaksaakaan
aamuvarhainen,
rauhainen,
kahvi aamiainen
lumilyhty
lyhty luminen
Olen kirjoittanut tarinan nimeltään Enologi.
Tarinan henkilöt:
Cicilia, nainen.
Tarinan henkilö:
Robert. Enologi.
Tarinassa
Robert on omistautunut työlleen. Hän rakastaa työtään viinitilallaan.
54,98€ punaviinipullo.
Viini on vivahteikas. Runsaanpunainen, täyteläinen, mokkainen, rypäleinen. Aromikas.
Hän on myös enologi.
Ja hän on kiinnostunut enologiasta. (Siis viinitutkimus ja viinioppi on enologia. Viinien ja viinivalmistuksen tutkimusta tai tuntemusta rypäleiden korjaamisesta… pullotukseen saakka).
Robertin intohimo on hänen työnsä.
LUKAISE BLOGIANI RUNOUDEN SÄVELIN PIDEMMÄLLE. TARJOLLA TARINANI… Josta juuri luit maistiaisen.
TUORE RAKKAUS
vivahteikas
runsaanpunainen
täyteläinen
mokkainen
rypäleinen
aromikas
rakkaus
palavan ihastumisen
vaihtuessa kiintymykseksi
rakkaudeksi
mokkainen
täyteläinen
rakkaus
Olen kirjoittanut myös toisen tarinan.
Kesätyöpaikka kukkien myyjättärenä … on tarina nimeltään…
Tarinan henkilöt ovat..
Milla, 23. Opiskelija. Opiskelee floristiksi. Kesätöihin menee kukkien myyjättäreksi. Hän on aina oma itsensä, mutta jokaiselle ihmiselle hän on loppujen lopuksi täysin eri ihminen. Hänellä on uusi harrastus. Maalaus.
Pauliina, 70. Millan mummo. Hänellä on selkä kipeä. Hän käy selkäyhdistyksen teatteri illoissa ja vertaisryhmissä. Hetkittäin selkä on parempana, hetkittäin huonompana. Hän kirjoitti tekoälyyn mitä selässä onkaan ja sai vastaukseksi paremman vastauksen, kuin kolme lääkäriä on vastannut. Milla neuvoi häntä älykännykän kanssa.
Mikko, 25. Millan poika ystävä. Opiskelija.
Ote tarinastani…
…”Eri ihmisillä on meihin eri vaikutus. On ihmisiä, jotka saavat meidät säteilemään. On ihmisiä, joilta saamme voimaa ja ihmisiä, jotka vievät voimamme. On ihmisiä, jotka muuttavat meidät aivan kamaliksi. Ja ihmisiä, jotka saavat parhaat puolemme esiin.
Ja, vaikka Milla on aina oma itsensä … on hän eri ihmisille eri. Totta kait.
Mummonsa saa hänestä Ingallsin Lauran.
Pieni talo preerialla päähenkilö on Laura Ingalls, uudisraivaajaperheen tytär, joka eli oikeasti 1867–1957 ja kirjoitti suositun muistelmakirjasarjan. TV-sarja perustuu kirjoihin löyhästi, ja sen preeriaelämä on ihanan lämminhenkistä. Tv sarja on sadun hohtoinen ja kaunis, jopa siirappinen. Siis ihana sarja.
Hänen kirja sarjansa ei.
Lukaise blogiani pidemmälle, voit lukaista tarinan…
Ote tarinastani oli siinä….
Ja sokerina pohjalla… Kokonainen tarina… Ei vain maistiaista tarinasta…
Rakkaus, romanttinen sellainen. Siitähän taidemaalarit maalaavat. Kirjailijat kirjoittavat. Runot kertovat ja elokuvat kuvaavat. Ja tarinat kertovat.
Tänään tarina, missä lopussa ei hääkellot kilkata.
FIKTIIVINEN tarina.
Tehdääs erikoinen loppu. Erikoinen the end.
Olen tarinan kertoja. Pitäähän minun esitellä fiktiiviset tarinan henkilöt.
Asmo, viisikymppinen. Automekaanikko. Hän puhuu vain sairauksista. Häneltä on leikattu nilkka. Sokeritauti. Allergia. Agorafobia. Ranne saksittu.
Else. Ikuinen opiskelija. Viisikymppisenäkin. Hänellä on vaaleat hiukset, siniset silmät ja hän rakastaa pastelleja värisävyjä. Hänen lempi tv ohjelmansa on 90 päivää morsiamena. Ja tiistain hän viettää aina tv n ääressä sarjaa seuraten. Hän keskustelee, aiheesta kuin aiheesta. Jos aihe ei ole mieluinen, keskustelu ei pääty, aihe vaihtuu ja se on sää.
Asmo tapaa Elsen kahvilassa. Hän nauttii capuccinoa, kera croisantin. Asmo puolestaan korvapuustin kera hörppää kahvinsa.
– Minulla on agorafobia. Toteaa Asmo.
– Ai hämähäkkikammo? Kysyy Else. Eikö tuo lie joka toisella.
– Araknofobia on hämähäkkikammo.
– Minulla on agorafobia.
– Mikä se on?
– Julkisten paikkojen kammo. Ahdistun paikoissa, myös tilanteissa, joissa en pääse tarvittavan nopeasti pois.
– Vai niin.
– No, mikäs siihen on syynä? Kysyy Else.
– Perinnölliset tekijät sekä lapsuudenaikaiset ja sen jälkeiset negatiiviset tai stressiä aiheuttavat kokemukset.
– Mitä nämä kokemukset ovat?
– Vanhempien avioero ja mummoni hautajaiset. Aikoinaan.
– Oletko keskustellut terapiassa.
– Totta kait. Panostan terveyteen. Syydän koko palkkani lääkäreihin. Sieltä sain diagnoosin…
– Jo kotona… jo pelkästä ajatuksesta, että joutuisi menemään pelottavaan paikkaan, ahdistaa. Osa kykenee menemään, osa ei. Minä voin mennä. Välttelykäyttäytyminen on usein vakavaa.
– Miten pidät kurissa tuon ?
– Pitää huomata, että ahdistus tuntuu epämiellyttävältä, mutta se ei ole vaarallista.
– Ensin ajattelen olevani suljetussa paikassa. Tämän jälkeen keskustelen, että olen suljetussa paikassa, vaikkapas terapeutin kanssa. Ja sitten menen suljettuun paikkaan, oven viereen. Ja lopulta suljen oven. Ja tadaa… olen voittanut mörköni. Ja nappeja napsimalla olen ihan normaali, kukaan edes huomaa.
– Vai niin.
– Nilkkani on leikattu, kahdesti. Ennen juoksin pitkiä lenkkejä. Pumppasin rautaa sadalla kilolla. Enää en juokse. Myös ranteeni on leikattu. Olen lihonut 150 kiloa.
– Mitä tuolla on väliä? Kysyy Else. Se, että jätät korvapuustin täällä kahvilassa syömättä, on loukkaavaa kahvilan pitäjää kohtaan. Hän on hyvä ystävättäreni.
Ja niin Asmo syö korvapuustinsa.
– On muitakin urheilulajeja. Else jatkaa.
– Minulla on sokeritauti. Osaatko piikittää minua tarvittaessa. Asmo jatkaa.
Hän puhuu vain sairauksista.
– En.
– Ja olen allerginen. Kookokselle.
– Kookosta on harvoissa ruoissa. Else vastaa.
Atso osaa puhua vain sairauksista. Hän ei kaipaa hoivaa. Hän ei kaipaa huolestumista, hän ei kaipaa huomiota. Hän ei vain osaa puhua mistään muusta. Hän ei ole lääkäri, hän on automekaanikko.
– En erityisemmin pidä sairaaloista. Minulta on leikattu umpisuoli. Koko ajan tahdoin sairaalasta pois. Sairaalan ankeat käytävät, ja se karmiva lattian pesuaineen tuoksu. Lääkärit kiusaavat pistelemällä piikkejä. Ja kaikki on ankeaa. En pidä sairaaloista. En totta vie, Else toteaa.
– Ranne meni lentopalloa pelatessa, Asmo jatkaa keskustelua.
– Olettekos te miehet putkiaivoja, että keskustelun aiheet ovat suppeita. Vai mistä tämä johtuu, Else kysäisee Asmolta. Et puhu muusta, kuin sairauksistasi.
Else kurottautuu pöydän ylitse. Hän janoaa Asmolta rakkauden täyteistä suudelmaa.
– Uutiset pyörivät kahvilan tv ssä. Ja Asmo koettaa puhua jostain muusta, kuin sairauksista. Siis uutisista.
Elsen palavan rakkauden täyteisin suudelman jano sammui kuin seinään, kun hän uutisista alkoi puhumaan.
– Älä puhu minulle uutisista. Maailma on niin jäätävä. Jäädyn siksi.
– No, en varmasti puhu uutista, jos jäädyt. Tahdon, että olet tulinen.
Asmo miettii ja miettii mistä keskustelisi…
Ja Asmo jatkaa keskusteluaan.
– Sinulta on siis leikattu umpisuoli. Milloin?
– 15 vuotta sitten.
– Vai niin. Onnistuiko leikkaus?
– Kyllä.
Ja keskustelu jatkuu samaa rataa. Kuin alkoikin. Sairauksista keskustelemalla.
– Oletkos seurannut 90 päivää morsiamena sarjaa? Huippu sarja. Aika hömppää tosin, Else koettaa kääntää keskustelua. Lempi tv ohjelmani…
– En. Mitäs sairauksia heillä sarjassa onkaan? Asmo kysäisee.
– Opiskelen vielä, valmistun eläkeiässä. Jatkaa Else, keskustelua vaihtaen.
– Mikäs sairaus opettajallasi on?
– Ihosyöpä.
– Entäs opiskelukaverillasi?
– Migreeni.
– Aurallinen vai auraton ?
– Aurallinen, vastaa Else. Voi, että hän janoaisi keskustelua, jostain muusta.
– 14,6 % naisista ja 4,8 % miehistä kärsii migreenistä. Väestössä keskimäärin joka kymmenennellä on migreeni.
– Osa migreenipotilaista tulee toimeen päänsärkynsä kanssa sangen hyvin joko täysin ilman lääkkeitä tai vain vähäisen särkylääkityksen avulla. Mutta jos opiskelukaverisi on aurallinen…. niin tuskinpa tulee… Kannattaa migreenin aikana mennä viileään, pimään ja hiljaiseen ympäristöön.
– Oksenteleeko hän migreenikohtauksen aikana.
– En tiedä. Vastaa Else.
Ja toteaa.
– Minun pitää nyt mennä. Hei hei.
Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Mielipide erot eivät välttämättä tuhoa keskusteluja. Ne avaavat keskustelut. Myös. Ihailtavaa on tietenkin olla samaa mieltä ja keskustella samasta mielenkiinnon kohteesta. Niin tai näin… Keskustelkaa ihmiset, oi keskustelkaa.
Tarinassani Elsen piti mennä. Hei hei.
Ei onnellinen rakkaustarina tänään, ei.
Runoilijat runoilevat palavia rakkausrunoja…
Mutta ei tänään.
Loppusanat tarinaani.
– Migreenipotilaat tunnistavat usein selvästi tekijöitä, jotka laukaisevat tai pahentavat kohtauksia. Näitä ärsykkeitä välttämällä saattaa osa kohtauksista helpottua tai estyä, mutta luotettavaa näyttöä tästä ei ole. Joo… tämä ei ole aivan varmaa. Mutta, migreeni potilaat tietävät välttää kirkasta valoa. Ja valvomista.
Aloittaa Asmo keskustelun kahvilan työntekijän kanssa, kun hän käy kahvikupit keräämässä pöydästä, ja kysäisee saisikos vielä olla jotain muuta?
– Ahaa, vastaa kahvilan työntekijä. En kärsi migreenistä.
– Mitäs sairauksia sinulla on.
-Polvi. Tekonivel. Istun kahvitiskin takana siksi.
Ja kahvilan työntekijä vie kahvikupit astianpesukoneeseen.
Asmo soittaa naapurilleen.
– Naapurilla oli flunssa, nyt on jo terveen kirjoissa.
Sen pituinen se.
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin
Ps. Pääsiäisen kunniaksi syvällisempää tekstiäni linkissä.
https://www.lily.fi/blogit/runouden-suloisin-savelin/ja-taikasana-on-kiitos/
Hetkittäin olen, oi niin ihanan pinnallinen blogissani runouden.
