24.1.2025
-11
Aurinko nousee 9:26
Aurinko laskee 15:34

Hei sinne ruudun
toiselle puolelle

Olet astunut blogiini
Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Sädehtivää viikonloppua.

Mitäs elokuvia suosittelen… Ne selviävät, vain tämän blogimerkinnän lukemalla.

HARKINTA

Tämän päivän tarinastani löytyy …

Nita, ymmärtäväinen ja harkiten toimiva lady.

Harkintaa… Miettimistä… miksi ei pohdintaakin, erityisesti päätöksenteossa.

Huolellista ajattelua… ottaen huomioon eri tekijöitä, kuten vaikutukset, aika, paikka ja lisätiedot.

Harkinta on äärimmäisen hyvä asia.

Harkinnassa on ripaus viisautta.

Janoan viisautta. Jos löydän ripauksenkaan viisautta, talletan sen oitis tekstiini.

Pahassa maailmassa on vähän viisautta tarjolla.

Viisautta pitää etsiä kuin neulaa heinäsuovasta. Maailmasta.

Viisas kiinalainen sanoi, kun häneltä kyseltiin viisautta ja elämän tarkoitusta.

– Istuta omena puu.

Olen istuttanut omenapuun. Omenapuu kuvassa, kesällä, kaikessa kauneudessaan.

Lukaises blogiani pidemmälle. Tarjolla mm. omenapiirakan ohje.

KEHUTTU sellainen.

Harkinnassa ymmärretään myös asian vaikutuksia.

Tarinassa Nitan elämän ohje on seuraavanlainen: HUOLELLINEN HARKINTA pitää olla aina.

Tämän runoilijattaren tavoitteena on hankkia viisas sydän. En koe tavoittelevani huonoa asiaa, viisasta sydäntä tavoitellessani.

Blogia runouden… pitää runoilijatar, joka rakastaa länkkäri leffoja, viisaita sanoja, hyvää kahvia, ystäviään, läheisiään, suloisen tuhansien järvien maamme maisemia ja punaista huulipunaa.

Runoilijatar, joka on kirjoittanut mm. runoteoksen Lumihiutaleinen orkidea.

Runoilijatar, joka rakastaa uimista, enemmän kuin merenneidot. Uiden läpi vuoden… meressä, järvessä, joessa, uima-altaassa, avannossa. Vesi on huikea elementti. Ammeet ja porealtaat myös.

Blogia Runouden sävelin, pitää runoilijatar… joka on kirjastojen, elokuvateattereiden ja taidegallerioiden suurkuluttaja.

Tarinan ajankohta on perjantai ilta… 24 tammikuuta. 2025. Olen sijoittanut tarinoita historian havinaan, eiliseen, tulevaisuuteen. Tänään sijoitan tarinani tähän päivään.

Olen tarinan kertoja. On fiktiivisen tarinan aika.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilöt… 

Nita, 33, on elintarvikekemisti. Hänellä on vihreät silmät, siniset hiukset ja hän harrastaa avantouintia. Hän on ymmärtäväinen ja harkiten toimiva lady.

Urmas, 36, on eläinkaupan myyjä. Hän pitää työstään. Ja viihtyy töissä oikein hyvin. Ja mikä parasta saa siitä leivän pöytäänkin.

Nitan ystävätär, Pirjo, 34. Hän on sairaanhoitaja. Tiet ovat peilijäätä tänään. Katkenneita jalkoja hän on hoitanut liukuhihnalla. Oikea kenkävalinta tälle päivälle on luistimet. KÄVELKÄÄ VAROVASTI. Irtolumi peilijään päällä, siis. Tiet on hiekoitettu. Mutta hiekka pyörii lumen alla.

Runokaraoke on runonlausuntatilaisuus. Siellä lausutaan tai luetaan runoutta… Miten vain… Joko omia tai muiden runoja, miksi ei laulun sanojakin. Jos piirongin perältä ei löydy omaa runovihkoa, niin kirjastoista ja kirjakaupoista runoutta löytyy.

Ja tarina alkaa

RUNOKARAOKESSA ELÄMÄN VALINTOJAAN HARKITSEVA NITA. On tarina nimeltään.

On perjantai ilta.

Nita suuntaa runokaraokeen ystävättärensä kanssa. He nauttivat hugoja (kuohuviinicocktail, siis) Nitan luona. Sauna on lämmennyt, kasvohoidot tehty. Ja on aika aloittaa tälläytyminen. Runokaraokea varten.

-Mitä laitan ylleni. Sinisen vai vihreän leningin? Nita kysyy ystävättäreltään.
– Vihreä, pukee sinua paremmin.

Nita harkitsee asiaa ja valitsee ylleen vihreän leningin.

He huomasivat lehdessä runokaraoke ilmoituksen. Ja päättivät mennä sinne.

-Raakun kuin varis, siksi en laula karaokea. Mutta runokaraoke lavalle menen ilman muuta. Nita toteaa.
– Minkä runon aiot lausua.
– Musta geometrinen kampaus.

MUSTA GEOMETRINEN KAMPAUS

täyteläisen keveä alkupala

maittavaa

mausteisten tuoksujen leijaillessa
elämän keitoksessa

tunne heikkoutesi
samoin kuin vahvuutesi

jotain on
pielessä

sillä hän ei ole
mielessä

miten voit

vanhasta irti päästäen

uuteen rakkauteen heittäytyen

sitoutuen

naisella musta geometrinen kampaus
kullanhohtoinen korostus kulmissaan

mukanaan kärsimämme
alemmuuden tunne

haaveillen itsensä pois

unelmiin paeten jos vois

todellisuuden haihtuessa ilmaan
unien maailmaan

vai vain
elokuva näkijänsä tunnetiloista

suruista, iloista

huuliltaan kuiskaus

uskoo ken haluaa

– Nita tilaa kotipakettiin turkkilaista kebabia. Suussa sulavaa. Kaupungin parasta.
Nita on ystävällinen eri kulttuureille.
– Alamme olla kansainvälinen maa. Suloinen tuhansien järvien Suomi.
– Olemme kansainvälinen maa, pidimme siitä tai emme, Nitan ystävätär vastaa. 

–Maailmassa on valtavasti valheita. Nitan ystävätär avaa keskustelun.

– Älä usko kaikkea mitä kuulet, älä edes mitä ajattelet, vastaa Nita.

-Mikäs se valhe on ?

– Monia.

– Yleensä valheet ovat negatiivisia. Tämä on positiivinen.

-Mikäs se valhe on? 

-Työkaverini luulee, että olen voittanut kultaa pingiksessä.

– Yhden tekevää… Vastaa Nita.

He nauttivat kebabia.

Ja, kun kutrit on käherretty. Vihreään leninkiin sujahdettu. Ja huulet punattu. He suuntaavat runokaraokeen.

Runokaraokessa runoa lausuu parhaillaan Urmas. Kumpikaan heistä ei tunne Urmasta.

Nitan ystävätär menee kirjoittamaan runokaraokeen lapun, missä toivoo runoa.

Runokaraoke on runonlausuntatilaisuus. Siellä lausutaan tai luetaan runoutta… Miten vain… Joko omia tai muiden runoja, miksi ei laulun sanojakin. Jos piirongin perältä ei löydy omaa runovihkoa, niin kirjastosta ja kirjakaupoista runoutta löytyy.

Hän lausuu runon:

MUSTA GEOMETRINEN KAMPAUS

täyteläisen keveä alkupala

maittavaa

mausteisten tuoksujen leijaillessa
elämän keitoksessa

tunne heikkoutesi
samoin kuin vahvuutesi

jotain on
pielessä
sillä hän ei ole
mielessä

miten voit

vanhasta irti päästäen
uuteen rakkauteen heittäytyen
sitoutuen

naisella musta geometrinen kampaus
kullanhohtoinen korostus kulmissaan

mukanaan kärsimämme
alemmuuden tunne

haaveillen itsensä pois
unelmiin paeten jos vois

todellisuuden haihtuessa ilmaan
unien maailmaan

vai vain
elokuva näkijänsä tunnetiloista

suruista, iloista

huuliltaan kuiskaus

uskoo ken haluaa

Sillä välin Urmas on tavannut Nitan.
– Hän avaa keskustelun kysymällä, mikäs lemmikki Nitalla on?
– Kilpikonna.
Urmas on äärimmäisen eläinrakas, onhan hän eläinkaupan myyjä.

Ja niin Urmas liittyy Nitan ja hänen ystävättärensä seuraan. Ja ilta jatkuu Nitan luona.
Nitan ystävätär poistuu paikalta.
Urmas jää vielä istumaan iltaa Nitan luokse.

He tutustuvat pikkuhiljaa. Kehkeytyykö heidän välilleen romanssi,

sitä ei tämä tarina kerro.

Sen tämä tarina kertoo, että…

-Eikö ole parempi, että olet tulisesti rakastunut ja kiinnostunut jostain tyypistä. Ja sitten nappaat hänet, Nitan ystävätär kysyy whatsappissa Nitalta. Kun Nita kertoo kuulumisiaan. Urmas on tuntematon… Et ollut hänestä aikaisemmin kiinnostunut lainkaan.

Nita ei osaa vastata tähän.

Nitan ystävätär on ollut palavasti rakastunut mieheen, Atsoon. Itseään kymmenen vuotta vanhempaan urokseen. Hän haaveilee hänestä kovin. On jopa mielessään kehittänyt riidan hänen kanssaan. Kyllä kyllä, hän sai riidan aikaan yksin. Unelmoiminen on piristävää. Joskus hän on palavasti rakastunut, piirtelee sydämiä, joskus ei. Mutta kiinnostus ei ole hiipunut ystävättäreltä Atsoa kohtaan. Ystävätär ei ottaisi miestä, keneen ei ole alun perin rakastunut. Kyllä se kiintymys tulee ajallaan, ajatellen. Ei… Rakastua pitää. Ja rakastumisen pitää muuttua rakkaudeksi. Näin se vain on, ystävättären mielestä. Se, että ajattelee, onpahan joku, kavereita ollaan ja kiinnytään, on verrattavissa pakkoavioliittoon, mitä ystävätär ei kannata.

-Etkö nyt vähän liioittele, Nita toteaa. En ole menossa pakkoavioliittoon, olen tutustumis vaiheessa.

– Vai niin.

– Ja ei pakko avioliitto ole paha aina. Nita toteaa.

-Oletko tullut hulluksi, kun olet tuota mieltä?

HE OVAT TÄYSIN ERI MIELTÄ ASIASTA… JA MIELIPIDE EROT AVAAVAT JOSKUS KESKUSTELUT EIVÄT TUHOA KESKUSTELUA (ihanne tietenkin on olla samaa mieltä).

– Ota esimerkki.

– No, vaikkapas on pieni kylä. Ja koko pienen kylän etu on edustusvaimo. NS. Pakkoavioliitto. Jos rakkauden kohde nyt on vaikka, narkkari. Ei kykene hoitamaan kylän asioita.

-Huumeille pitää sanoa ehdoton ei kiitos. En ole koskaan käyttänyt huumeita, enkä käytä. 

– Vai niin…

-Ja ajan kanssa voi kiintyä valittuun puolisoon. Valittu puoliso on aina hyvä. Ja edustava, ei huono.

Pitkän keskustelun jälkeen ystävättäret tulevat tulokseen.

– Totta kait pakkoavioliitot on väärin, ne kieltää jo laki.

Ovat samaa mieltä asiasta. Kuin jokainen on.

Nita tarttuu puhelimeen ja soittaa ystävättärelleen. Hän ei jaksa naputella enää whats app viestiä.

He kävivät alku keskustelun whatss appissa… 

– Soitan sinulle, en jaksa naputella pitkää viestiä…

– Onko mies oikea, jos hän on vain ”onpahan joku mies?”

– En tahdo olla yksin. Onpahan joku…

-Oli oikein mukava runokaraoke ilta. Mennään uudestaan.

-Totta kait.

Ja iloinen puheensorina ja kuulumisten vaihto täyttää huoneen.

– Nykyisin ei ole oikein pakko avioliittoa. Sen voi verrata, siihen, että suku hyväksyy puolison.

-Missä päin maailmaa?

-Esimerkiksi Intiassa.

– Lähdetään intialaiseen ravintolaan. Ja niin he tapaavat intialaisessa ravintolassa tunnin kuluttua.

Ja niin ystävykset menevät intialaiseen ravintolaan syömään suussa sulavaa sapuskaa.

-Onko tuo myyjä pakko avioliitossa? 

– Höpsis. Ei.

– Todennäköisesti hänen sukunsa on hyväksynyt hänen puolisonsa, ei valinnut. Jos suku ei hyväksy, hääkellot eivät kilkata. Hänellä näyttää olevan sormus. Suku on hyväksynyt hänen puolison.

-Minulla on sisar, yhdentekevää millainen hänen miehensä on. On seurustellut viisi vuotta. Aika etäinen mies minulle. Ihan mukava, kun sille päälle sattuu. Tulisi mieleenkään mennä hyväksymään häntä tai valita hänet sisarelleni mieheksi. 

– Minullakin on sisar. Hän on minua 15 vuotta vanhempi. Olen iltatähti. En hyväksyisi hänelle huonoa miestä. En narkkaria, en pettäjää, en väkivaltaista, en narsistia, en juoppoa, en ketään, joka kohtelisi häntä kuin roskaa. Nita vastaa.

– Suussa sulavaa sapuskaa. Aivan ihanaa.

Mausteiset curryt, pehmeä naan-leipä ja raita-kastike ovat intialaisen keittiön klassikoita. 

Intialaisen ravintolan kokilla on suomalainen ystävä. Varpu. Supi suomalainen. Suomalaiset tavat Varpulla siis. Viisi kertaa naimisissa ollut Varpu. Eronnut. Sama kuvio toistanut itseään. Lurjuksia kaikki miehet. Siis.

– ”Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?” Hyräilee Nitan ystävätär Pirjo.

– Miksi hänen sukunsa ei estä avioliittoja. Sekin on vähän kuin ns. pakko avioliittoa. Kysäisee Nita. Avioliiton estäminen.

Varpun pitäisi tutustua itseensä. Miksi tämä mies tyyppi viehättää. Elellä yksin. 

Aluksi kannetaan suklaarasioita, ja ollaan oi, niin ihania. Kunnes todellinen luonne paljastuu. Mikä on itse piru. Narsismin kurjimus. Lurjus. Näin on käynyt Varpulle. Viidesti.

Tee niin, että annat itsestäsi huonon kuvan. Ei edukseen olevan. Ja pala palalta muutut aina vain ihanammaksi ja ihanammaksi että hurmaavammaksi. Näin on parempi.

Kuin, että aluksi olla upea ja sitten lopuksi muutut hirveäksi .

– Ensi treffeille mennään yleensä edukseen olevana. Nita toteaa. Eikö kaikki tee näin.

– Kenties.

Garam masalan, korianterin, kuminan, inkiväärin ja muiden makeiden mausteiden tuoksu hurmaa heidät ja makujen elämys maailma vie mukanaan.

Intialainen ravintola on tunnelmallinen. Ja mukava.

Intialainen keittiö on hurmaava… runsas mausteiden käyttö löytyy intialaisesta keittiöstä.
Kuusi, 6, perusmakua tarjoaa intialainen keittiö… makea, hapan, suolainen, mausteinen tai kirpeä, karvas ja jumoava…

Ja mitäs nämä häikäisevät mausteet ovatkaan…Chilipaprikat, sinapinsiemenet, roomankumina, kurkuma, sarviapila, inkivääri, korianteri ja hajupihka. Jälkiruokien suosituimpia mausteita ovat puolestaan … kardemumma, kaneli, muskottipähkinä ja sahrami

… jogurttia ja kermaa, sipulia ja valkosipulia, kookosrasvaa, seesamiöljyä, sinappiöljyä ja oliiviöljyä…

… linssit, kikherneet, pavut…

Kasvisruokavaihtoehtona ovat mm. kasviscurryja, höysteitä, leipää ja riisiä…

Intialaiset jälkiruoat tehdään usein maidosta, kuten erilaiset vanukkaat. Intian hedelmävalikoima on hyvin runsas…

Juomia ovat tee ja kahvi… Myös kookosmaitoa ja jogurttijuomaa nautitaan yleisesti.

Suosittuja tapoja valmistaa ruokaa ovat muhentaminen ja uunissa hauduttaminen.

… jogurtilla ja paistetulla sipulilla höystetyt liharuoat…

… kalaa ja äyriäisiä…

… maustetussa kookosmaidossa keitetyt katkaravut tai uppopaistetut kalafileet…

Näitä tarjoaa intialainen keittiö.

Intialaisessa ravintolassa ystävättärien keskustelu vaihtuu…

– Hilmalla on muuten dementtia ja alzheimer. Hilma on Pirjon naapuri. Hänen hyvä ystävätär, jonka Nitakin tuntee.

Ystävättäret Pirjo ja Nita ovat samoja ikiä, mutta Hilma on jo 76 vuotias. Ystävyys ei katso ikää.

– Mikä se sairaus on? Nita kysäisee Pirjolta. Pirjo on sairaanhoitaja.

– Alzheimerin tauti on aivoja rappeuttava etenevä muistisairaus. Sen yleisyys kasvaa voimakkaasti iän myötä. Kaikista dementiasta kärsivistä noin 70–80 prosentilla on Alzheimerin tauti. Sen perimmäistä syytä ei tiedetä. Aivoissa tapahtuu tiettyjä mikroskooppisia muutoksia (niihin kertyy mm. amyloidia). Vaurio alkaa aivojen ohimolohkojen sisäosista.

– Vai niin, vastaa Nita huolestuneena.

– Ojensin kahvipaketin naapurilleni, kun menin hänen luokseen kylään. Hän ei meinannut tuntenut minua lainkaan. Hänellä on menneisyydessään vaikeita ja kipeitä asioita. Vereslihalla olevia haavoja.

– Tiedän.

– Hän näytti olevan oikein onnellinen, hän säteili. Ja tarttui täysin tähän hetkeen. Kahvipaketistani hän ilahtui. Muistin menetys toi hänelle onnellisuuden. Ikävät muistot ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen, Pirjo kertoo.

– Miten hän pärjää nykyään.

– Hänellä on omaishoitaja. Ei tarvitse vanhainkotiin muuttaa, siksi.

– Hyvä.

– Hilmalla avioero oli katkera. Ja hän oli todellinen isän tyttö. Isän pois meno otti koville. On hänellä onnen hetkiäkin elämä tarjonnut. Mutta surulliset muistot ovat pois pyyhityt.

– Joskus sairaus ei tuhoa sinua, vaan sinut tuhoaa asenne sairauteesi.

– Hilmalle sairaus oli avain onneen, ikävät muistot pyyhkiytyivät pois.

– Hilma on herttainen.

– Todella herttainen. Vastaa Nita.

Ja niin intialainen ateria on popsittu ja ystävät jatkavat matkaansa intialaisesta ravintolasta pois.

Se, saako Nitan ystävätär Pirjo Atson, suuren ja palavan rakkauden kohteensa… Sitä ei tämä tarina kerro. 

Sen tämä tarina kertoo, että…

Nita, 33, on elintarvikekemisti. Hänellä on vihreät silmät, siniset hiukset ja hän harrastaa avantouintia. Hän on ymmärtäväinen ja harkiten toimiva lady.

Sen tämä tarina kertoi, että … HARKITEN TOIMIVA LADY.

Se, kehkeytyykö… onpahan joku mies/ Urmaksen… ja Nitan välille romanssi… Sitä ei tämä tarina kerro…

Sen tämä tarina kertoo, että…

Urmas, 36, on eläinkaupan myyjä. Hän pitää työstään. Ja viihtyy töissä oikein hyvin. Ja mikä parasta saa siitä leivän pöytäänkin.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen.

Itseään auttaa, joka ymmärrystään lisää, onnen saa, joka harkiten toimii. San. 19:8

Nita on ymmärtäväinen ja harkiten toimiva lady.

Kun lähdet lomalle, pakkaat, ostat liput ja lähdet suloisen loman viettoon. Et lähde lomalle, lämpörullat päästä tipahdellen, et… Kahvinkeittimen päälle jättäen. Näin tekee tarinan Nita. Hän toimii harkiten… Hän jopa harkitsee lomakohteensa. Seikkailuloma vai rantaloma?

Moni lukee pääsykokeisiin opintoihin… On hyvä, jos ala on valittu harkiten. Mieluinen työ. Tarinani Urmaksella on työ, jota hän rakasti.

Nita toimii myös harkiten, Urmaksen suhteen.

Hän ei ryntää suinpäin suhteeseen.

Joskus asioita on hyvä tehdä ihan ex temporekin… mutta noin yleensä, suosittelen harkitsemaan.

Tarinassa hän jopa harkitsi leninkiään ylleen, ja päätyi vihreään muotiluomukseen.

HARKINTAA PÄIVÄÄNNE… ETENKIN JUURI SIIHEN (KUVITTELE TÄHÄN OIKEA SANA)… TÄRKEÄÄN ASIAAN ELÄMÄSSÄNNE … UPEAT BLOGINI RUNOUDEN SÄVELIN LUKIJAT. HARKITSE TARKOIN!

Harkinta tehtävä upeille blogini runouden… lukijoilleni.

Tehtävän nimi on 

NAPAKYMPPI

Napakympissä on A ja B ja C. Ja jos valitset oikein… Se on napakymppi.

Ensimmäisessä tehtävässä kuvittelet, että aloitat opinnot ja et tiedä mikä ala kiinnostaa.

A) haet  kouluun ilman harkintaa

B) käyt jopa ammatin valinta ohjaajalla, harkitset tarkkaan. Opinnot vie vuosia ja haukkaa suuren osan elämäsi ajasta työt opintojen jälkeen alalla. Siksi on – totta vie – harkinnan paikka

C) et harkitse mitään

Ja napakymppi on tietenkin B harkitset.

* * * * * * * *

Ja tähän, upeat blogini runouden lukijat…  ajattelette tällä hetkellä elämässänne tärkeän asian (kuvittele siis oikea sana tähän kohti). Oli se sitten kaupungista maalle muutto. Maalta kaupunkiin muutto. Loma Etelä Amerikassa tai loma Tukholmaan. Oli se sitten ”tahdon” kuiskaaminen rakkaallesi. Tai vaikka vihreä vai sininen leninki tänään ylle. Mikä se sitten onkaan.

A) Et harkitse asiaa 

B) Harkitset asiaa… Pian on hiihtoloma. Kauan kaivattu loma… Ja olet jo päättänyt, että menet joko Tukholmaan tai Etelä Amerikkaan lomalle. Mutta kumpaan. Harkitset tarkoin…  Tukholma on kaunis kaupunki, edullinen. Mukava risteily. Etelä-Amerikka on värikäs, kallis. Pitkä lento… listaa plussat ja miinukset…Tukholmassa viikko on pitkä aika… Etelä Amerikka on kaukana,  joten hiihtoloma viikko on lyhyt aika…  Ja harkitset asiaa tarkkaan.

C llä on matka Pihtiputaalle, teltalla, kävelemällä, tähän vuoden aikaan. Ei napakymppi matka

Ole oman elämäsi tähti

 Ja valitse napakymppimatka B.

 

Ja napakymppi matka on, joko loma Tukholmassa tai Etelä Amerikassa, saat valita…hyvä kun harkitsit.

 

Harkitseminen on viisautta.

Aloitin blogimerkintäni toteamalla.

Mitäs elokuvia suosittelen… Ne selviävät vain lukemalla tämän blogimerkinnän.

Tämän jälkeen oli sananen harkinnasta. Viisaudesta. Ja fiktiivinen tarina RUNOKARAOKESSA ELÄMÄN VALINTOJAAN HARKITSEVA NITA.

Mitäs elokuvia suosittelenkaan?

Prinssille morsian 2.

Komedia.

Loistava, suosittelen.

Prinssille morsian 1 elokuvasta on aikaa kolmekymmentä vuotta ja näyttelijät eivät näytä vanhentuneen päivääkään, tässä ajassa.

Tyylillä vanhentuneet kolmisenkymmentä vuotta.

Prinssille morsian 1 sai ensi-iltansa 1988.

Tosi valheita

True Lies… 1994… toimintakomediaelokuva.

Suosittelen… loistava leffa.

Noah … 2014..

Äärimmäisen hyvin tehty elokuva.

Suosittelen.

Titanic … 1997.

Romanttinen katastrofielokuva.

11 Oscaria.

Titanic onkin yhä Suomen kaikkien aikojen katsotuin ulkomainen elokuva, eikä suotta.

Suosittelen.

Ja nyt jakelen kehuja…

The Lone Ranger, 2013, suosittelen.

Intiaanisoturi Tonto sekä lainvalvoja John Reid ryhtyvät koomisen riitaisaan yhteistyöhön yrittäessään puhdistaa Villiä länttä.

Suosittelen.

Pidän Kongosta.

Kong: Pääkallosaari on vuonna 2017 ensi-iltansa saanut leffa, kuvattu muistaakseni mm. Havaijilla.

Hyvä.

Suosittelen.

Deadpool 1 ja 2 että 3… on komediallinen supersankarielokuva.

Suosittelen.

Kolmosessa on rumin koira… äänestyksen voittanut dogi… aivan ihana… todella söpö koira.

Eastwood harvemmin tekee huonoja elokuvia, länkkärit ovat loistavia.

Suosittelen.

Bond, James Bond, hyvä. Tosin vanhat Bondit ja kunnon Roger Moore.

Paras Bond on mielestäni: Mustekala.

13. James Bond -elokuva vuodelta 1983. Elokuvassa James Bondia näyttelee kuudennen kerran kukas muukaan kuin Roger Moore. Octopussyn tunnuskappale on huikea.

Suosittelen.

Dwayne Johnsonin elokuvat, suosittelen.

Jungle Cruise … 2021 … seikkailuelokuva

Idän pikajunan arvoitus.

Elokuva perustuu Agatha Christien vuonna 1934 julkaistuun kirjaan.

Hercule Poirot.

Vuodelta 2017. Uusin versio.

Suosittelen, hyvä elokuva.

Vihreän timantin metsästys … seikkailuelokuva …. 1984.

Seikkailukertomusten kirjoittaja Joan Wilderi, joka ei ole omassa elämässään kokenut minkäänlaisia seikkailuja. Kokee todellisen seikkailun.

Jatko-osa, Niilin jalokivi, 1985.

Suosittelen.

Krokotiilimies … ”Crocodile” Dundee … 1986.

1 ja 2 ja 3

Suosittelen.

Ja mikä on paras elokuva, minkä olen katsonut… Tanssii susien kanssa, kaikki pystinsä ansainnut. Suosittelen. Eeppinen draamaelokuva, 1990. Se kertoo upseerista, joka ystävystyy sioux-intiaanien kanssa. Elokuva perustuu samannimiseen kirjaan. Julkaistiin lopulta 1988 taskukirjana monen kustantajan hylättyä sen.

Suosittelen

Seuraavaksi ajattelin mennä elokuviin katsomaan Häjyt 2. Helmikuussa ensi ilta.

Blogia runouden sävelin pitää siis runoilijatar, joka on elokuvateattereiden, kirjastojen ja taidegallerioiden suurkuluttaja.

Elokuvakanavia on liuta. Tällä daamilla.

KUN YHDEN TARINAN SAA PISTEESEEN… KUTSUU JO TOINEN TARINA TARTTUMAAN SULKAKYNÄÄN…

Olen tarinan kertoja. Pitäähän minun esitellä tarinan henkilöt.

He ovat:

Onerva. Viis iästä, viis ammatista, viis kulttuurista, viis harrastuksista. Tänään kirjoitetaan rakkaudesta.

Pulmu. Hän on Onervan naapuri. Iästä viis, ammatista viis, ulkonäöstä viis, kulttuurista jopa harrastuksista viis, tänään kirjoitetaan rakkaudesta.

Ollaan tarinassani syvällisempiä… kuin onko kyseessä blondi vai brunette.

Ja fiktiivinen tarina alkaa.

Onerva aloittaa keskustelun Pulmun kanssa. He asuvat kerrostalossa. Pulmu kerroksessa kolme, ja Onerva, neljännessä kerroksessa. He istuvat kerrostalonsa pihan keinussa.

”Mummoni totesi, nuorena, 18 vuotiaana
– Jos en saa vaariasi, en ota ketään.
Näin alkoi heidän rakkaustarinansa.
Nyt 90 vuotta häämöttää molemmilla harmaahapsilla ja hääpäiviä on jo 67.
He ovat kokeneet ensi rakastumisen huuman. Vanhenneet yhdessä. Kohdanneet sairaudet yhdessä. Kohdanneet vaikeudet ja ilon hetket. Jakaneet kyyneleet ja hymyt. Nähneet lapsenlapsenlapsen askeleet. Ja kohdanneet niin roudan, kun poudan.” Toteaa Onerva.

– Tahdon rakkaustarinan kuin heillä.

-Upea rakkaustarina. Toteaa Pulmu.

Ja niin Onerva menee treffipalstalle. Älykännykällään, pihakeinussa istuessaan.
Siellä voi olla hulluja.

Nuorekas  tarkoittaa treffi ilmoituksessa, että on ikäloppu.

Hyvä kuuntelija on kuuro.

Hellä on äidin nimi.

Varakas tarkoittaa pihiä.

Ymmärtäväinen tarkoittaa treffi ilmoituksessa patologista valehtelijaa.

– Älä vastaa treffi ilmoitukseen.
– En.

Rakkaus on kohtalo.

-Mitään ei pidä pitää itsestään selvyytenä, elämässä.

-Ei niin

Pulmukin on sinkku. Hän tapasi miehen. Mies puhui polygamiasta. Se on muotia nyt. En edes ymmärtänyt mitä se tarkoittaa.
– Moniavioinen, laitonta. Vastaa Onerva.
– Polyamoria on puolestaan sitä, että on monta seurustelukumppania, mutta ei naimisissa.
Ja niin sekin rakkaustarina kuoli ennen kuin ehti alkaakaan. Totta vie kuoli ja kuopattiin.

Pulmu on mustasukkainen.

RUNO MUSTASUKKAISUUDESTA

 

voisinpa esineellistä sinut

kuljettaisin sinut joka paikkaan mukanani

esitellen kaikille

en antaisi kenenkään pidellä sinua

minun oma tavarani

– Olet liian mustasukkainen, siksi olet sinkku.

Onerva keskustelee Pulmun kanssa. He asuvat kerrostalossa. Pulmu kerroksessa kolme, ja Onerva, neljännessä kerroksessa. He istuvat kerrostalonsa pihan keinussa.

– Ajatteles mistä kaikesta me on säästytty, kun ollaan sinkkuja.

– Puhutaas jostain muusta kuin miehistä. Pulmu toteaa.

–Tänään on kaunis kesäpäivä.

– Trendikäs Köpis on rohkeampi Pariisin hehkutetut klassiset tyylit.

Lisätiedot tarinaan: Tarinan ajankohta on kesäkuun puoliväli 2025. Ja takaisin tarinaan.

– Muoti on äärimmäisen mielenkiintoista.

Ja Pulmu ottaa kännykän esiin ja laittaa pyörimään Pariisiin virtuaalisen muotiviikkojen muotinäytöksen.

– Laita minulle tuo linkki.
– Laitan.

Muoti toistaa aina itseään.

Välisanat tarinaan: Tältä näyttää muoti kesällä 2025…

Kesä ei ole vielä, mutta katseet voi kääntää jo kesään.

Varmista, että kaapistasi löytyvät ainakin nämä kesälle 2025:

minimittainen hame
nahkainen bomber-takki
farkkua, muodissa kesällä 2025
pikkumusta
caprit
olkaimeton toppi

– Boheemin naisellinen tyyli, tutummin boho chic, on muodissa parhaillaan.

Ja niin ystävykset suuntaavat vaateliikkeen, shoppailemaan. Ja jättävät pihakeinun.

He piipahtavat myös kahvilassa, jääkahvia nauttimassa.

– Minulle iski alemmuus kompleksi muotiluomusten keskellä, toteaa Pulmu ostoskeskuksessa.

– Täällä on myös liikaa hälinää ja ryysis. Lähdetään kotiin. Pulmu toteaa.
– Lähde sinä vain. Onerva vastaa.

Ja Onerva jatkaa vielä ostoskeskuksessa shoppailuaan. Hän rakastaa uusia vaatteita. Tunnetta, kun uuteen leninkiin sujahtaa. Uudet kengät saavat hänet tuntemaan olonsa kuningattareksi. Hän ei ymmärrä, miten Pulmu koki itsensä nuhruiseksi. Muotiluomukset saavat sädehtimään naisen.

Onerva ajattelee, että Pulmun alemmuuden kompleksin syy on jokin muu kuin muoti.

Toisin sanoen hän rakastaa muotia.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Mitään ei pidä pitää itsestäänselvyytenä.

 

 

Ja ensimmäisessä tarinassani … Tarinan henkilö HARKITSI …vihreä vai sininen leninki ylle?

 

 

Harkintaa päiväänne. Upeat blogini runouden sävelin lukijat.

 

 

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin

23.1.2025
– 13
Aurinko nousee 9:29
Aurinko laskee 15:30

Hei sinne ruudun
toiselle puolelle

Olet astunut blogiini
Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

HUOMENTA, JOKU ON JUURI HERÄNNYT. TOINEN NAUTTII MARMELADILEIPÄÄ AAMIASKAHVIN KERA, HEI VAIN. KOLMAS ON TULLUT JUURI TÖISTÄ, HUOMENTA. OLITPA SITTEN ASTUNUT MISTÄ TAHANSA, BLOGIINI RUNOUDEN SÄVELIN. OLET ALOITTANUT PÄIVÄSI HUIKEALLA TAVALLA… RUNOUDELLA.

Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä kirjoittelemalla fiktiivisiä tarinoita, upeine tarinan opetuksineen… kera runouden sulo sointujen, blogissa runouden sävelin 🙂

Suurenmoista, että löysit blogiini.

Toteutin haaveeni pitkään runoja pöytälaatikkoon raapusteltuani, ja laiton runot kansien väliin.

Olen kirjoittanut mm. kauniin runoteoksen LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA.

Minulta käy näppärästi kutominen ja pullan letityskin.

Kirjoittaminen on mukavaa ja sanottavaa riittää.

Runoissani on edustettuna koko elämän tunteiden kirjo, kaikki värisävyt, iloisen keltainen, harmaa, synkän musta,

violettia poisjättämättä,
punaista unohtamatta.

Runouteni skaala on laaja, olen raapustellut runon mm. cappuccino-kahvikupistakin, mutta rakkaus, romanttinen sellainen lie yleisin runouden aihe, rakkaudestahan elokuvat kuvaavat, kirjat kirjoittavat, runot runoilevat ja taide kertoo.

Olen raapustellut FIKTIIVISEN runoni niin merenneitona, kuin laivan hyljättynä hylkynä, kuin kotkanakin.

Olen ripotellut nonparelleja pluskvamperfektien päälle, olen kuorruttanut verbejä, olen viilaillut, punonut sekä letittänyt adjektiiveja. Olen kirjoittanut asiatekstiä, että riimejä… olen maustanut tulisin maustein sanakeitoksen, toisin sanoen monen moista kirjoitustyyliä.

Runouttani lukiessa ei voi tutustua minuun/runoilijattareen, sillä kirjoitustyylini on puhdas fiktio, mutta se ei olekaan runouden tarkoitus (tutustua runoilijattareen), runouden tarkoitus on tuoda rakkaudettomaan maailmaan lisää rakkautta.

Elokuvat kuvaavat yleensä pari tuntia räiskettä ja tämän jälkeen sankari saa sankarittaren.

Näytelmissä prinssi saa prinsessansa.

Kirjallisuudessa hääkellot soivat… the endin … aikaan.

Ja runous. Oi runous. Se vasta pursuaakin kaunista rakkausrunoutta.

Äärimmäisen kaunis rakkausruno TÄHTI menee näin… olkaas hyvä.

TÄHTI

minä rakastan sinua

en vain siksi millaiseksi
olet itsesi tehnyt

vaan myös siksi
millaiseksi olet
tekemässä minua

sivuutan kaiken
vähäpätöisen,
kaikki heikkoudet

ja tuon päivän valoon
kaiken sen kauniin ja säteilevän
mitä kukaan muu ei ole löytänyt
sillä ei ole etsinyt tarpeeksi syvältä

rannalta tuskien
näe pyhä tähtesi
kaiken teen
vuoksesi,
sinun tähtesi

rannalta tuskien
näe pyhä tähtesi
kaiken teen
vuoksesi,
sinun tähtesi

rannalta tuskien
näe pyhä tähtesi
kaiken teen
vuoksesi,
sinun tähtesi

Taiteessa, kuin elämässäkin… on avioliitto arvokas asia… Susiparit eivät olleet niin arvostettuja historian havinassa, kuin avioparit. Yllä oleva runo TÄHTI sopii, kuin voi silmään… Hääpäivään lausuttavaksi.

Mutta tänään ei ole tyypillinen tarinan kaava ”pari tuntia räiskettä, sankarin seikkailuja ja lopussa sankari saa sankarittaren.”

Ei ei…

Tehdäänpäs tänään tarinassani ”Ainot”.

Toisin sanoen tarina päätyy eroon.

Ei onnellista loppua tänään.

Mieleeni ei tule kirjallisuudesta, kuin Aino ja Väinämöinen. Väinämöinen, tuo kannelta soitteleva ukko. Ainohan mieluummin hukuttautuu, kun astelee alttarille Väinämöisen kanssa.

Kaikki tarinat taiteessa päätyvät siihen… että Tuhkimo saa lasikenkänsä… ja lopulta prinssinsä… miksi ei puoli valtakuntaakin.

Mutta ei tänään. 

Tarjolla kaksi, 2, fiktiivistä tarinaa. Tarina nimeltään Elämän arvot. Elämän arvot tarinassa koetaan raastava ero. Niin traaginen, että tarinan Arvo elää sinkkuna koko loppu elämänsä. Ja Aava, hän ei rakasta enää koskaan. Todella sydän vereslihalla eron johdosta. Hädin tuskin selviävät erosta.

Ja toinen tarina, missä koetaan ero. Tarinan Else kävelee vain pois. Hei hei. Ei ole moksiskaan erosta, helpottunut korkeintaan. Ja tarinan Asmo ei edes reagoi eroon, niin vähäpätöinen asia on hänelle, ero. Hän jatkaa vain keskusteluaan sairauksista. Muusta hän ei osaa puhuakaan.

Olen tarinan kertoja, on fiktiivisen tarinan aika ja se mene tällä kertaa näin, olkaas hyvä.

Tarina on nimeltään:
Elämän arvot

Elämän arvot ovat kuin matkalaukkuja liukuhihnalla, nämä matkalaukut: elämän arvot pakkaat mukaasi elämäsi matkalle.

Tai elämän arvot ovat kuin kompassi, joka kertoo sinulle, mikä on tärkeää.

Arvot määräävät mm. miten käytät aikaasi.

Ja millaisia tuloksia saavutat elämässäsi.

Tai elämän arvot ovat kuin palapelin palaset, tärkeimpiä palasia elämäsi palapelissä.

Tässä blogimerkinnässäni siis, raapustelen arvoista, elämän arvoista.

Mitkä sinun… lukijani… elämäsi arvoja ovat ?

Tunnistamalla omat elämänarvot, päätöksenteko helpottuu ja elämä saa lisää tarkoitusta. Mikä on todella tärkeää sinulle ? Näinkin voisi muotoilla kysymyksen. Elämän arvo on monitahoinen käsite. Äärimmäisen monitahoinen. Tarkastellaankos elämän arvoa filosofisesti, vai moraalisesi, taloudellisesti ?

Ihmisen elämän arvona voidaan ajatella, myös hänen tekoja elämänsä aikana. Jotkut saavuttavat suuria, jopa maailmaa muuttavia ajatuksia, miksei keksintöjäkin. Joidenkin toisten teot ovat pieniä, mutta arvokkaita.

Myös ihmissuhteet voidaan mitata arvoina. Elämän arvo voidaan mitata myös ihmisen itsensä kannalta.

Elätkös muuten arvojesi arvoista elämää, lukijani ?

Erään henkilön kehittämän logofilosofian mukaan elämän mielekkyys syntyy itselle tärkeiden arvojen todeksi elämisestä. Eläen elämän arvojen mukaisesti ja tehden niitä asioita, jotka kokee tärkeäksi ja arvokkaaksi, toisin sanoen, siis.

Kiire voi viedä muuten arvoja sivummalle.
Jos juoksee tukka putkella paikasta toiseen.

Jos ajautuu kauas omista arvoista, astuu tilalle tyhjyyden tunne. Siispä arvomaailmaan kannattaa totta vie sukeltaa. Arvot lisäävät elämän mielekkyyttä. Asennearvot, siis suhtautuminen.

Miten suhtaudut vaikkapas sairauteen tai käänteisesti tuttavan uuteen tuliterä autoon, tai lottovoittoon ?

Luovia arvoja ovat esim. työ, tehtävät, harrastukset.

Elämysarvoihin kuuluvat mm. taide, musiikki, luonto, lukeminen, hiljaisuus ja totta kait rakastaminen.

Arvot voi listata, jos arvot ovat tupanneet himmenemään elämäsi varrella.

Ja näiden alkusanojen kautta, on aika astua fiktiiviseen tarinaan, nimeltään.

ELÄMÄN ARVOT

Tarinan henkilöt.

Arvo, 51v
Ja Aava 33v.

Arvo ja Aava ovat hiljattain kohdanneet, he ovat rakastavaiset. Ja he keskustelevat elämän arvoista. Kynttilä illallisella, nauttien kalaa, valkoviinin kera, valkosipuliperunoilla. Ilta on tunnelmallinen, ja ravintola hiljainen, he istuvat nurkkapöydässä. He molemmat rakastavat pitkiä, ja rakentavia keskusteluita.

Tarina alkaa.

– Nimesi on Arvo, siis keskustellaan elämän arvoista, kuiskaa Aava miehelleen.

Ja niin he aloittavat rakentavan, ja pitkän syvällisen keskustelun.

– Elämäni arvoja on itsestä huolehtiminen, ihmisen hyvyyteen uskominen, ihmisen hyväksyminen sellaisena kuin hän on, iloitseminen myös toisten onnesta, ihmissuhteiden vaaliminen, anteeksi antaminen, ja kiittäminen, Aava luettelee elämänsä arvojaan.

Arvo ei välitä itsensä huolehtimisesta, hän popsii sinistä lenkkiä, tykkää lojua sohvalla. Hän nauttii lenkin ruokana, ei juoksulenkkinä… Joten Aavan ensimmäinen elämän arvo tippui kuin laivan upotus pelistä pois, osui ja upposi.

Entäs sitten toinen elämän arvo, ihmisen hyvyyteen uskominen. Ei totta vie, ole Arvon arvo (Huom ! Sanaleikki, Arvon arvo… takaisin tarinaan) …

– Ihminenhän on pahin peto mitä maapallo päällään kantaa, katsotaankos vaikka uutiset, niin tiedät mitä on ihminen, ihminen on totta vie paha. Ihmisen kanssa pitää olla varuillaan, ei luottaa hänen hyvyyteen. Peto mikä peto.

Osui ja upposi (kuin laivan upotus pelissä) .

Ja sitten keskustelun vuorossa oli Aavan kolmas elämän arvo. Ihmisen hyväksyminen sellaisena kuin hän on.

Ei ei, tämäkään ei ole Arvon elämän arvo, ei totta vie. Voi, kuinka hän yrittää muuttaa rakastaan Aavaa, mieleisekseen.

Osui ja upposi.

Entäs sitten iloitseminen toisen onnesta. Arvo ei hymyillyt, kun hänen työkaverinsa kaarsi työpaikan pihamaalle tuliterällä Ferrarilla. Ei, hän valahti kateudesta vihreäksi…

Osui ja upposi, tämäkin elämän arvo.

Ihmissuhteiden vaaliminen, no ihmissuhteet tuppaavat katkeamaan Arvon elämässä, milloin välimatkan takia, milloin kaverin vaimo ei päästä kaljalle miestään, milloin mistäkin syystä. Anteeksi antaminen ja kiittäminen, no, voiko kaiken antaa anteeksi, entä jos anteeksi pyytäjä ei ole pyydellyt anteeksi ? Kiitos Arvo osaa tosin sanoa.

Ja niin ilta hämärtyy, keskustelu syventyy.

Mitkä ovat sitten Arvon elämän arvot?

Arvon täytyy miettiä hetki elämänsä arvoja. Joten Aava esittää hänelle kysymyksiä. Missä tilanteissa olet ollut onnellisin?

Mitä arvostat, ja minkä takia ?

Arvo jää pohtimaan kysymyksiä ja pian hän jo suu vaahdoten kertoo arvoistaan.

Itsenäisyys ja vapaus on elämän arvo, työnteko on elämän arvo (Arvo on yrittäjä) ja onnen tavoittelu on elämän arvo.

Ja Aava pohtii.

Itsenäisyys, hän ei ole erityisen itsenäinen nainen. Hän on laumasielu. Ei viihdy yksin, sekuntiakaan.

Osui ja upposi.

Ja työmyyräkään hän ei ole, työ on pakollinen paha ompelimossa, että saa leivän pöytään, kesäloma on parasta työssä.

Osui ja upposi.

Tämä elämän arvo – ei totta vie ole – Aavan elämän arvo, ja hän alkaa pitämään miestään työnarkomaanina.

Ja kolmas Arvon elämän arvo: onnen tavoittelu. No, jokainen tahtoo olla onnellinen, mutta myös pettymykset ja suru kuuluvat elämään, toteaa Aava.

Osui ja upposi.

Ja tehdääs erikoinen tarinan loppu.

(Runoilijat yleensä raapustelevat suuria rakkaustarinoita, joille Lumikkikin prinsseineen kalpenee… )

Keskustelun jälkeen, he jäivät miettimään, että heidän arvo maailmansa eivät kohtaa.

Ja ikäeroakin on parikymmentä vuotta.

He ovat seurustelleet puolisen vuotta.

Ja miten käy.

Ero.

Arvo ja Aava olivat hiljattain kohdanneet, he olivat rakastavaiset. Ja he keskustelivat elämän arvoista. Kynttilä illallisella, nauttien kalaa, valkoviinin kera, valkosipuliperunoilla. Ilta oli tunnelmallinen, ja ravintola hiljainen, he istuivat nurkkapöydässä. He molemmat rakastivat pitkiä, ja rakentavia keskusteluita.

Sydän vereslihalle raastettuna, pirstaloituneena he poistuivat ravintolasta eri suuntiin.

Tiet erkanivat.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli: Pyri elämään arvojesi mukaista elämään.

Kun yhden tarinan saa pisteeseen, kutsuu jo toinen tarina tarttumaan sulkakynään.

Olen tarinan kertoja. Pitäähän minun esitellä fiktiiviset tarinan henkilöt.

Asmo, viisikymppinen. Automekaanikko. Hän puhuu vain sairauksista. Häneltä on leikattu nilkka. Sokeritauti. Allergia. Agorafobia. Ranne saksittu.

Else. Ikuinen opiskelija. Viisikymppisenäkin. Hänellä on vaaleat hiukset, siniset silmät ja hän rakastaa pastelleja värisävyjä. Hänen lempi tv ohjelmansa on 90 päivää morsiamena. Ja tiistain hän viettää aina tv n ääressä sarjaa seuraten. Hän keskustelee, aiheesta kuin aiheesta. Jos aihe ei ole mieluinen, keskustelu ei pääty, aihe vaihtuu ja se on sää.

Asmo tapaa Elsen kahvilassa. Hän nauttii capuccinoa, kera croisantin. Asmo puolestaan korvapuustin kera hörppää kahvinsa.

– Minulla on agorafobia. Toteaa Asmo.
– Ai hämähäkkikammo? Kysyy Else. Eikö tuo lie joka toisella.

– Araknofobia on hämähäkkikammo.
– Minulla on agorafobia.

– Mikä se on?

– Julkisten paikkojen kammo. Ahdistun paikoissa, myös tilanteissa, joissa en pääse tarvittavan nopeasti pois.
– Vai niin.
– No, mikäs siihen on syynä? Kysyy Else.
– Perinnölliset tekijät sekä lapsuudenaikaiset ja sen jälkeiset negatiiviset tai stressiä aiheuttavat kokemukset.
– Mitä nämä kokemukset ovat?
– Vanhempien avioero ja mummoni hautajaiset. Aikoinaan.

– Oletko keskustellut terapiassa.
– Totta kait. Panostan terveyteen. Syydän koko palkkani lääkäreihin. Sieltä sain diagnoosin…

– Jo kotona… jo pelkästä ajatuksesta, että joutuisi menemään pelottavaan paikkaan, ahdistaa. Osa kykenee menemään, osa ei. Minä voin mennä. Välttelykäyttäytyminen on usein vakavaa.
– Miten pidät kurissa tuon ?

– Pitää huomata, että ahdistus tuntuu epämiellyttävältä, mutta se ei ole vaarallista.
– Ensin ajattelen olevani suljetussa paikassa. Tämän jälkeen keskustelen, että olen suljetussa paikassa, vaikkapas terapeutin kanssa. Ja sitten menen suljettuun paikkaan, oven viereen. Ja lopulta suljen oven. Ja tadaa… olen voittanut mörköni. Ja nappeja napsimalla olen ihan normaali, kukaan edes huomaa.

– Vai niin.
– Nilkkani on leikattu, kahdesti. Ennen juoksin pitkiä lenkkejä. Pumppasin rautaa sadalla kilolla. Enää en juokse. Myös ranteeni on leikattu. Olen lihonut 150 kiloa.
– Mitä tuolla on väliä? Kysyy Else. Se, että jätät korvapuustin täällä kahvilassa syömättä, on loukkaavaa kahvilan pitäjää kohtaan. Hän on hyvä ystävättäreni.
Ja niin Asmo syö korvapuustinsa.

– On muitakin urheilulajeja. Else jatkaa.
– Minulla on sokeritauti. Osaatko piikittää minua tarvittaessa. Asmo jatkaa.
Hän puhuu vain sairauksista.
– En.

– Ja olen allerginen. Kookokselle.
– Kookosta on harvoissa ruoissa. Else vastaa.

Atso osaa puhua vain sairauksista. Hän ei kaipaa hoivaa. Hän ei kaipaa huolestumista, hän ei kaipaa huomiota. Hän ei vain osaa puhua mistään muusta. Hän ei ole lääkäri, hän on automekaanikko.

– En erityisemmin pidä sairaaloista. Minulta on leikattu umpisuoli. Koko ajan tahdoin sairaalasta pois. Sairaalan ankeat käytävät, ja se karmiva lattian pesuaineen tuoksu. Lääkärit kiusaavat pistelemällä piikkejä. Ja kaikki on ankeaa. En pidä sairaaloista. En totta vie, Else toteaa.

– Ranne meni lentopalloa pelatessa, Asmo jatkaa keskustelua.

– Olettekos te miehet putkiaivoja, että keskustelun aiheet ovat suppeita. Vai mistä tämä johtuu, Else kysäisee Asmolta. Et puhu muusta, kuin sairauksistasi.

Else kurottautuu pöydän ylitse. Hän janoaa Asmolta rakkauden täyteistä suudelmaa.
– Uutiset pyörivät kahvilan tv ssä. Ja Asmo koettaa puhua jostain muusta, kuin sairauksista. Siis uutisista.
Elsen palavan rakkauden täyteisin suudelman jano sammui kuin seinään, kun hän uutisista alkoi puhumaan.
– Älä puhu minulle uutisista. Maailma on niin jäätävä. Jäädyn siksi.
– No, en varmasti puhu uutista, jos jäädyt. Tahdon, että olet tulinen.

Asmo miettii ja miettii mistä keskustelisi…

Ja Asmo jatkaa keskusteluaan.

– Sinulta on siis leikattu umpisuoli. Milloin?
– 15 vuotta sitten.
– Vai niin. Onnistuiko leikkaus?
– Kyllä.

Ja keskustelu jatkuu samaa rataa. Kuin alkoikin. Sairauksista keskustelemalla.

– Oletkos seurannut 90 päivää morsiamena sarjaa? Huippu sarja. Aika hömppää tosin, Else koettaa kääntää keskustelua. Lempi tv ohjelmani…
– En. Mitäs sairauksia heillä sarjassa onkaan? Asmo kysäisee.

– Opiskelen vielä, valmistun eläkeiässä. Jatkaa Else, keskustelua vaihtaen.
– Mikäs sairaus opettajallasi on?
– Ihosyöpä.
– Entäs opiskelukaverillasi?
– Migreeni.

– Aurallinen vai auraton ?
– Aurallinen, vastaa Else. Voi, että hän janoaisi keskustelua, jostain muusta.

– 14,6 % naisista ja 4,8 % miehistä kärsii migreenistä. Väestössä keskimäärin joka kymmenennellä on migreeni.

– Osa migreenipotilaista tulee toimeen päänsärkynsä kanssa sangen hyvin joko täysin ilman lääkkeitä tai vain vähäisen särkylääkityksen avulla. Mutta jos opiskelukaverisi on aurallinen…. niin tuskinpa tulee… Kannattaa migreenin aikana mennä viileään, pimään ja hiljaiseen ympäristöön.

– Oksenteleeko hän migreenikohtauksen aikana.
– En tiedä. Vastaa Else.

Ja toteaa.
– Minun pitää nyt mennä. Hei hei.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen: Mielipide erot eivät välttämättä tuhoa keskusteluja. Ne avaavat keskustelut. Myös. Ihailtavaa on tietenkin olla samaa mieltä ja keskustella samasta mielenkiinnon kohteesta. Niin tai näin… Keskustelkaa ihmiset, oi keskustelkaa.

Tarinassani Elsen piti mennä. Hei hei.

Ei onnellinen rakkaustarina tänään, ei.

Runoilijat runoilevat palavia rakkausrunoja…

Mutta ei tänään.

Loppusanat tarinaani.

– Migreenipotilaat tunnistavat usein selvästi tekijöitä, jotka laukaisevat tai pahentavat kohtauksia. Näitä ärsykkeitä välttämällä saattaa osa kohtauksista helpottua tai estyä, mutta luotettavaa näyttöä tästä ei ole. Joo… tämä ei ole aivan varmaa. Mutta, migreeni potilaat tietävät välttää kirkasta valoa. Ja valvomista.

Aloittaa Asmo keskustelun kahvilan työntekijän kanssa, kun hän käy kahvikupit keräämässä pöydästä, ja kysäisee saisikos vielä olla jotain muuta?
– Ahaa, vastaa kahvilan työntekijä. En kärsi migreenistä.
– Mitäs sairauksia sinulla on.

-Polvi. Tekonivel. Istun kahvitiskin takana siksi.

Ja kahvilan työntekijä vie kahvikupit astianpesukoneeseen.

Asmo soittaa naapurilleen.
– Naapurilla oli flunssa, nyt on jo terveen kirjoissa.

Sen pituinen se.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar
Lukemisiin