Pitäisikös kirjolohen nimi vaihtaa? Kirjoittaa päivän lehti.
18.4.2026
+8
Aurinko nousee 5.30
Aurinko laskee 21.04
Hei sinne ruudun
toiselle puolelle
Olet astunut blogiini
Runouden sävelin
Lämpimästi tervetuloa
Aloitan blogimerkintäni päivän polttavilla puheenaiheilla.
Tämän jälkeen kerron, että tänään minulle sanottiin, juuri ne sanat mitkä minun täytyi kuulla.
Tämän jälkeen tämän päiväisessä blogimerkinnässäni info mitä blogini runouden tarjoaa.
Ja sokerina pohjalla runoni Valon säde. Kaunis runo.
Joskus blogissani runouden sananen päivän polttavasta puheenaiheesta.
Mistäs tänään raataillaankaan.
– Pitäisikös kirjolohen nimi vaihtaa? Kirjoittaa päivän lehti.
Miksi ihmeessä? Kommentoi tämä runoilijatar. Miksi ihmeessä?
Minulla on hyvä nimi ehdotus.
Suloisen tuhansien järvien maamme kalojen helmi.
1 kirjolohifilee
½ tl sitruunapippuria
½ tl suolaa
1 prk ruokakermaa
Kypsän kalan pinnalle
2 rkl tilliä
Huuhdo filee kylmällä vedellä. Poista siitä ruodot ja nahka. Laita uunivuokaan.
Ripota fileen pintaan sitruunapippuri ja suola.
Kaada vuokaan ruokakerma.
Kypsennä uunin alaosassa 175 asteessa noin 40 min. NOIN aika.
Ripota kypsän kalan pinnalle hienonnettua tilliä.
Leikkaa sitruuna lohkoiksi ja laita tarjolle. Tarjoa uunilohi perunoiden kera.
A VOT…
Rakastan lohta.
Suussa sulavaa…
Bon appetit.
Mistäs muusta raataillaan tänään?
18.4.2026
Sää lie suosituin puheenaihe.
Tänään on kaunis, aurinkoinen kevät päivä. Mutta viilenee lähiaikoina.
Mistäs muusta puhutaan tänään?
Ensimmäiset haarapääskyt ovat saapuneet Suloiseen tuhansien järvien maahamme.
Vanha loru kuuluu …
”Kuu kiurusta kesään
Puoli kuuta peipposesta
Västäräkistä vähäsen
Pääskysestä ei päivääkään”
Kesään.
Joskus, kuulemme juuri ne sanat, jotka meidän täytyy kuulla.
Olin kauan sitten metrossa Stadissa ja kohtasin minulle tuntemattoman vähempi osaisen naisen.
Hän lausui minulle silloin juuri ne sanat mitkä minun täytyi kuulla.
Se mitä hän sanoi, jätän yksityis asiakseni.
Mutta tässä pointtina on se, että joskus meille sanotaan juuri se mitä meidän täytyy kuulla.
Tänään kuulin juuri ne sanat, jotka tämän runoilijattaren täytyi kuulla.
Piipahdin tänään seurakunnassa. Oli huikea luento. Aivan mahtava.
Teemalla ”Elämän kaipuut.”
Kaipuumme on olla rakastettu.
Kaipuumme on, että elämämme on merkityksellistä.
Ja kaipuumme yhteenkuuluvuuteen.
Luento oli kuin kermakakku, kerroksineen. Mielenkiintoinen.
Täydellisyys rikottiin, kun haukattiin omenaa, muinoin.
Ja monen moni rakentaa kerroksia ympärilleen. Sydämensä suojaksi.
Aitoja.
Ollen kova.
Ja voi vaatia jopa muilta tätä samaa. Kovuutta
Tai muulla tavoin… tehden hyviä tekoja. Rakennellaan muureja sydämen ympärille.
Aidat eivät aina ole negatiivisia.
Voi suorittaa ja suorittaa. Miettien olisinko silloin rakastettu. Kun suoritan.
Kun vauva syntyy. Hän ottaa vastaan vain rakkautta.
Monen moni, esim. adoptoitu kokee, etteivät he ole rakkauden arvoisia.
Vaikka ovat.
Tai yksinäinen vanhus. Hän lakkaa puhumasta, kun on yksinäinen. Sosiaaliset taidot rapistuvat.
Yksinäisyys voi olla myös itse aiheutettu. Ns. aitojen ja muurien johdosta.
Ja on olosuhteiden takia yksinäisiä, ihmisiä. Niin nuoria, vanhoja, kuin keski ikäisiäkin.
Oli eräs vuodepotilas vanhus, jota luennon pitäjän läheinen hoiti.
Hän tuskaili Jumalalle… (ei vanhukselle)…
– Miksi juuri minun pitää hoitaa häntä. En tahtoisi… Raskasta.
Ja vanhus nousi istumaan, ja sanoi vain…
– Sinun tähtesi…
(Lisätiedot: vanhus ei juurikaan puhunut, liikkunut).
Jumala tekee tänä päivänäkin ihmeitä, kuten tämän vanhuksen kohdalla.
Hänen kohtalo oli hoitaa vanhusta. Itsensä tähden. Ettei hänestä tule kova. Että, hän pysyy inhimillisenä.
Sinun tähtesi (Jeesus kuoli ristillä, mikä sanoin kuvailemattoman suuri rakkaus).
Maailma on jäätävä. Maailma on rikkonainen ja aikamme on paha.
Kuinka pysymme hyvinä ihmisinä, ajassamme?
Jumala pyytää, että heitämme Hänelle katkeruutemme, vihamme, negatiivisuutemme.
Että hän voi parantaa särkyneen sydämemme.
– Ja kun fariseukset sen näkivät, sanoivat he hänen opetuslapsilleen: ”Miksi teidän opettajanne syö publikaanien ja syntisten kanssa? Mutta kun Jeesus sen kuuli, sanoi hän: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
Joskus haukumme itseämme. Jopa uskoen omat sanamme. Tämä on väärin. VÄÄRIN. Tehkäämme tästä parannusta.
Huikea luento.
Kuin laivan upotus pelissä oli luento.
Osui ja upposi.
Kuin voi puuroon.
En tehnyt muistiin panoja.
Ehkä olisi pitänyt. Niin upea luento oli.
On upeaa kuunnella jotain, joka puhuu suoraan sydämeen.
Elämän täyttyneet ja täyttämättömät kaipuut, oli siis luennon teemana.
Te lukijat… olette matkustelleet viidakossa… Olette astelleet sata vuotiaalla silta vanhuksella… Olette piipahtaneet Goalla… Miksi… Siksi… Koska olette lukeneet blogiani Runouden sävelin… Olette sukeltaneet tarinoihin… Esimerkiksi tarinassani Tik tak tik tak… suunnataan Goalle… teemana on aika… tarinassani… Tarina löytyy, kun luet blogiani Runouden sävelin pidemmälle. Unohtamatta sitä, että olette sukellelleet Mauritiuksen turkoosissa vesissä. Pois jättämättä Lapin lumoa, mihin olette tehneet nojatuoli matkailun.
Jos tapanasi on lukea 378 sivuisia kirjoja ja vielä koko kirja sarja. Lue koko blogini runouden läpi.
Jos taas luet vain takakannen. Ja ensimmäisen ja viimeisen sivun kirjasta. Tämä runo on juuri sinulle. Jaksat lukea. Vain kaksi, 2, sanaa.
RAKKAUS
karu
taru
Runoilijatar pitää sulkakynänsä terävänä, raapustelemalla fiktiivisiä minitarinoita, huikeine tarinan opetuksineen… kera runouden sulo sävelten.
Tarjolla tarinoita blogissani Runouden sävelin… Tarinoita rohkaisemaan, ilahduttamaan mieltä, karkottamaan ikävää ja ennen kaikkea pitämään kuulijaa hereillä.
Ihanaa, kun eksyit blogiini runouden!
Blogini runouden tarjoaa nimensä mukaan runoutta… Että… Arjen pieniä, kivoja asioita.
Olen kirjoittanut tarinoita ja runoutta mm. Afrikasta. Blogissani Runouden sävelin. Viime aikoina.
Tarinoita Kilimanjaron lumipeitteisiltä huipuilta… Serengetin villieläinten hallitsemille tasangoille ja Sansibarin hiekkarannoille.
Tansanian kissaeläimiä akaasiapuiden silueteista hehkuvaa oranssinvaaleanpunaista auringonlaskua vasten.
Luonnon näytelmästä olen runoillut.
Leijonia ja leopardeja kuin norsuja, seeproja ja sarvikuonojakin.
Noin 2000 vuotta vanhoja apinaleipäpuita.
Puhveleita, kirahveja, virtahepoja.
Vähän kuin luontodokumentissa olisit, lukijani. Runouttani lukiessasi.
Lukaises siis blogiani runouden pidemmälle, niin tiedät, mitä blogini runouden tarjoaakaan.
Kirjasuositukseni tarjoaa blogini runouden.
Blogia Runouden sävelin, pitää mm. LUMIHIUTALEINEN ORKIDEA, runoteoksen kirjoittanut nainen. Runoilijatar, joka rakastaa kaikkea kaunista, kissoja. Ystäviään, läheisiään. Viisaita sanoja. Hyvää kahvia, länkkäri leffoja. Ja punaista huulipunaa. Ollen elokuvateattereiden, kahviloiden… kirjastojen ja taidegallerioiden suurkuluttaja
Blogini runouden on taidekanava. Ei päiväkirja. Kuulumisiani on harvoin, jos koskaan.
Tänään tarjolla… runoni Valon säde. Ja runo menee näin… olkaas hyvä.
VALON SÄDE
moderniin lähestymistapaan
ainutlaatuinen
valon säde
erottaudutaan muista
kuin
vihreistä puista
keskikesällä
sopivan runsas
monipuolinen
vehreys
mikä
täyttää
maisemat
helmi
puhtaus
kaipaukseen
kietoutuneena
kalliolla
peura
meren
siintäessä
taustalla
silloin
moderniin lähestymistapaan
ainutlaatuinen
valon säde
peipon laulu
sinivuokko
keskikesällä
sopivan runsas
monipuolinen
vehreys
mikä
täyttää
maisemat
helmi
puhtaus
kaipaukseen
kietoutuneena
Älä poistu tyhjin sydämin blogistani runouden. Vie mukanasi jotain arvokasta, kaunista ja hyvää. Vaikka jonkun tarinan opetuksen sydämeesi sulkien.
Suurenmoista, että olet blogissani runouden.
– Runoilijatar
Lukemisiin
