Jo luolamies, kenties… sen ties

29.6.2026

+16

Aurinko nousee 02.28

Aurinko laskee 00.15

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

Tämä runoilijatar pitää ihmis kohtaamisista, aikoina jolloin kaikki on mennyt nettiin.

Jopa taidegalleriassa ihmiset ovat kännykällä, taideteoksen äärellä.

Miltei tekstaavat vierekkäin istuessaan toisilleen.

Kaikki on mennyt älykännyköihin.

Tällä on negatiiviset, mutta myös hyvät, loistavat puolensa.

Ajat ovat sitten muuttuneet kovin putkiradion.

Ennen ei ollut puhelimia. Jos oli asiaa huudeltiin tuntureiden yli.

Ote tarinastani Lyydia, kokki.

Tarinan voit lukaista blogiani pidemmälle lukemalla.

Kun hän oli nuori, kaikki oli mustavalkoista. Oli dinosauruksia, hiekkalaatikoilla oli soraa, ja lelut, ne olivat puuta ja nekin naulattu lattiaan kiinni.

Ruokana oli peruna tai vaihtoehtoisesti pepua. Pepua kokkailtiin pula-aikana jauhosta, kera voin ja vettä.

Pyöriteltiin palloiksi ja paistettiin pannulla. Unohtamatta pettuleipää.

Pettuleipää valmistettiin keräämällä levyjä männyn kaarnan alta löytyvistä jälsi- ja nilakerroksista.

Kerätyt levyt kuivattiin, kuumennettiin ja jauhettiin, minkä jälkeen ”jauhoista” valmistettiin ruis- tai ohrajauhoihin sekoittamalla pettuleipää.

4,5 dl vettä

1/4 hiivaa

7 dl ruisjauhoja

2 dl pettujauhoa

Oli saippua, mikä kävi puisille pinnoille, keholle, kutreille ja portaiden kuuraukseen.

Nykyisin on purnukka mikä laitetaan värjättyjen kutrien shampoon välissä. Aamupäivällä, ennen

hoitoainetta, iltapäivällä hiusnaamion välissä. Ennen iltaa, jolloin laitetaan permanentattujen hiusten

shampoo. On purnukka ennen purnukan laittoa kutreille…

Tämän lisäksi on kahdeskymmeneskahdeksan eri purnukka silmäryppyjen hoitoon.

Purnukoita on tuhansia erilaisia, tuhansia.

Puhelimia ei ollut, jos oli asiaa, huudeltiin tuntureiden yli, tai lähetettiin savumerkkejä.

LUOLAMIES

jo luolamies

ken ties

sen ties

Ajat ovat muuttuneet kovin, ajat ovat muuttuneet kovin.

Lyydia valmistui 25 vuotiaana suuhygienistiksi, muita kouluja hän ei ole käynytkään.

Onnellisesti naimisissa eläkkeellä olevan miehensä kanssa. Lapsia on neljä, lapsenlapsia kaksi.

Vapaa-aikansa hän viettää mökillä.

Tarinan voit lukaista blogiani runouden pidemmälle lukemalla.

Tarinoita tarinoiden perään…

Tarinan nimi on

SUSIPARI.

Leila toteaa Paavolle.

– Minähän en susi parina elä.

Ja niin hääkellot soivat heille.

Ajat ovat muuttuneet. Ennen oli susiparit.

Sen pituinen se.

Ja fiktiiviset mini tarinat jatkuvat.

– Tahdon löytää elämäni prinssin, Laila toteaa ystävättärelleen kesken shakin pelauksen.

– Odota sitä oikeaa, hänen ystävättärensä neuvoo häntä.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli seuraavanlainen:

On myös ihmisiä joiden kohtalo on olla yksin.

Yleisin teema millä tarinat kerrotaan on rakkaus. Romanttinen sellainen. Joten pysytään teemassa.

Olipas kerran Risto.

Aloitan tarinani vanhoilla kunnon Olipa kerran sanoilla…

Risto haki Amalian Tansaniasta, kun hän odotti mustaa lasta.

Hän rakasti niin kovin.

Nyt yhteistä taivalta on 40 vuotta.

Yhdessä on jaettu sairaudet. Vastoinkäymiset. Ilot. Onnet.

Ja – totta vie- elämänsä rakkauden kanssa Risto avioitui.

Kuiskaten tahdon Savannilla. Amalian korvaan.

Riston työkaveri on Tinderissä.

Mikä se on?

Treffi palvelu.

Jos on kasvisyöjä, en tykkää. Siksi. Vain siksi…

Vedetään oikealle tai vasemmalle, tykkää tai ei.

-Et tiedä todellisesta rakkaudesta mitään. Jäät paljosta paitsi.

Hepposella pohjalla on suhde, jos syy on kasvis syönti.

Kaiken se kärsii, kaiken se kestää, kaiken se toivoo… Rakkaus, nimittäin.

Sen pituinen se.

Ja fiktiivinen tarina alkaa.

Pitäähän minun esitellä tarinan henkilö.

Hän on Ilpo. Siinä viisissäkymmenissä. Hän piti isot juhlat, kun mittariin kilahti viisi ja nolla. Eronnut, kolmesti. Ja hän janoaa rakkautta. Hänen ihanne naisensa on naisellinen, hempeä, herkkä, pehmeä, hänen ikiään. Ei karu ja kova mimmi, vaan pehmeä. Hän janoaa rakkautta. Sinkkuna hän on ollut jo seitsemän vuotta. Ja hän vihaa sinkkuutaan, hän on yksinäinen.

Heino… On toinen tarinani henkilö. Heino on onnellisesti kihloissa, elämänsä rakkauden kanssa. Nainen on kirjailija, hänellä on hamstereita ja kaunis hymy. Heino on kokki. Heino on Ilpon ystävä. Työkaveri myös.

HEINON JA ILPON KESKUSTELU ON TARINA NIMELTÄÄN.

-Tahdon rakkautta. Miten saan kovasti kaipaamaani rakkautta?

-Mielistelemällä kait, Heino vastaa.

ONKO MIELLYTTÄMISEN TARVE LOPPUJEN LOPUKSI… VAIN RAKKAUDEN JANOA?

-Tahdon ikäiseni naisen.

-Vai niin, Heino vastaa.

-Tahdon perheen, Ilpo jatkaa.

Viisikymppisen naisen kanssa? Yleensä heillä on jo aikuiset lapset, Heino vastaa.

-Tahdon vakavan suhteen, Ilpo toteaa.

Sormukset ja hääpuheet pelottavat naisen pois, ensi treffeillä.

-Tahdon että naiseni tulee ystävieni kanssa toimeen, Ilpo jatkaa.

Nainen seurustelee sinun kanssasi, ei ystäviesi kanssa.

-Kauneus on plussaa, Ilpo jatkaa.

-Olet liian pinnallinen, vastaa Heino. Sydän on tärkein. Puhdas ja kaunis sydän.

-Naisella pitää olla blondit hiukset.

-Vie hänet kampaajalle, Heino toteaa. Värjää kutrit. Sinulla on liian paljon vaatimuksia. Jäät yksin.

-Tahdon, että naisella on mielipiteitä, mielellään samoja kuin minun, Ilpo toteaa.

Tahdon, että hän pitää Volvoista, Big Brother TV ohjelmasta. Herkullisesta sienikastikkeesta kera pihvin. Perunoiden pitää olla keitetyt. Hän ei saa pitää muussista.

Tahdon, että hän on 179 cm pitkä. Korkkareilla sipsuttava. Rikas … pitkä ja kaunis nainen. Blondi. Silmien pitää ehdottomasti olla vihreät.

Tahdon, että hänellä on ampiais vyötärö, ja muodot.

Tahdon, että naiseni on uskollinen, olen äärimmäisen mustasukkainen.

Ja tahdon, että hän kuuntelee Leevi and the Leavingsiä.

Ja ehdottomasti juo vain lauantai iltaisin. Ei muulloin ja juoman pitää olla olut.

En tahdo kaukosuhdetta. Joten tahdon, että hän suomalainen. Mieluummin savolainen.

Ja kalastaa pitää. Hänellä pitää olla vene.

En pidä kissoista, kissaa ei saa olla. Koira pitää olla. Ja se ei saa olla muun rotuinen kuin mäyräkoira.

Hänen lempivärinsä on oltava vihreä.

Ja hänen on siivottava paljon.

Hän ei saa pitää mansikoista, vihaan mansikoita.

Ja puheentulva vain jatkui. Ja jatkui…

-Hänellä pitää olla kesämökki, mielellään hirsimökki. Tykkään mökkeillä.

Hänen lempimaalauksena on oltava… Öinen katukahvila… Vincent van Goghin öljyvärimaalaus syyskuulta 1888. Ei mikään muu, sillä se on lempimaalaukseni.

Hänen on käytettävä sinistä huulipunaa. Mitään muuta väriä ei saa olla.

Hänellä ei saa olla silmäryppyjä. Hänen on tuoksuttava ruusuilta.

Ja hänen on oltava naisellinen, hempeä, pehmeä. Hän ei saa olla kova ja karu mimmi. Ei mikään raggari. Kovis.

Hän ei saa pitää matkustelusta. En iki kuuna päivänä lähtisi Afrikkaan tai minnekään kauas. Jos lomalle tahtoo, niin Haaparannassa voin käydä.

Hänen on oltava sivistynyt ja lukenut. Ammatti saa olla vain optikko. Silmälaseja ei saa olla. RILLIPÄÄT ÄLKÄÄ VAIVAUTUKO.

Terve. Tasapainoinen.

Hän ei saa olla eronnut, ei karannut, ei leski.

Hänen pitää pitää vain Vihreän timantin metsästys elokuvasta. Sillä se on lempielokuvani. Hän ei saa pitää Titanicista. Sillä se on paska leffa.

Hänen lempiradio kanavansa pitää olla se… mitä minä kuuntelen. Radio kanavaa ei saa vaihtaa.

Ja puhetulva vain jatkui ja jatkui…

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli:

MIELIPIDE EROT AVAAVAT KESKUSTELUT. EI VÄLTTÄMÄTTÄ TUHOA KESKUSTELUA

Loppusanat tarinaan:

Ilpo jää yksin. Vihaten sinkkuuttaan.

Tänään blogissani tarjolla kaunis runoni KAKSIKYMMENTÄKAKSI, 22, VUOTTA MYÖHEMMIN. Ja runo menee näin, olkaas hyvä.

KAKSIKYMMENTÄKAKSI, 22, VUOTTA MYÖHEMMIN

kiireettömyys

kulta -ja hopeakoristeiset

lankavyyhdet

vaikeus

vai vain

menneiden

haikeus

saavutukset

kahvimylly

koristeinen

antiikkinen hylly

tunnelmallinen

kynttilän

valo

sydämessäni

tulisen rakkauden

palo

ylläni

puhdas

ylväys

jalo

pitkän pirtin

pöydän äärellä

rakkaimmat

pöydän ollessa

koreimmillaan

perinneruokia

suussa sulavia

höyryäviä

uunivuokia

ruutuakkunalla

kaunis kukka

krysanteemi

sädehtien

ikkunassa

hymyilevä

pari

mustavalkeassa

hääkuvassa

lämpöisessä

tuvassa

kulta -ja hopeakoristeiset

lankavyyhdet

kiireettömyys

Mitäs pidit runostani. Runo on kaunis. Valitsin suht neutraalin runon, mistä kysyin lukijoilta mielipidettä.

En runoa, mistä voi sanoa, en pidä. Jopa pitävänsä sietämättömänä runoa.

Jostain runosta pidät, jostain et. Jokin runo on sädehtivä. Jotain et jaksa lukaista loppuun. Ja kenties jotain runon säettä rakastat.

Mutta kysyin mielipidettä, suht kauniista, neutraalista runostani.

Tahdotko analysoida, miksi et pitänyt, jos et pitänyt runosta?

Pläräätkö TV kanavia, joita on 53 kappaletta, todeten mistään ei tule mitään katsomisen arvoista?

Jätätkö kirjan avaamatta, vaikka se olisi Sinuhe egyptiläinen?

Eikö maistu suussa sulava pasta. Höyryävä italialainen keittiö?

Eikä hymyilytä, että kesäloma oli, kauniit muistot?

Eikö edes lempimusiikkisi saa sinua hyräilemään.

Milloinkas se aurinko laskikaan tänään? (Monesti ikävät asiat saavat meidät unohtamaan kaiken kauniin maailmassa, kuten vaikkapas auringon laskut).

Silloin vika ei ole runossani. Ei…

Silloin vika ei ole lukijassa… Ei.

Silloin vika voi olla, vaikkapas tässä…

Toteutanko omaa vai jonkun muun ajatusta hyvästä elämästä?

Sanotaan, että ihminen voi hyvin, kun hän elää arvojensa mukaista elämää. Elätkö?

Pysähdy ja mieti, mitä elämässäsi on meneillään.

Tarvitsetkos tsäpinää vai hiljaiseloa?

Unelmoi.

Päästä irti liiallisista vaatimuksista, harjoita itsemyötätuntoa.

Ota rennommin.

Vapauta aikaa luovuudelle.

Nämä tehtyäsi. Lue runoni uudelleen. Eikös ollutkin ihan ok runo. KAKSIKYMMENTÄKAKSI, 22, VUOTTA MYÖHEMMIN.

Itse asiassa kaunis runo.

On myös muita syitä olla pitämättä. Esimerkiksi…Negatiiviset mielleyhtymät.

Kipeät elämän kokemukset pukkaavat pintaan tekstistä.

Jostain runosta pidät… Jostain et… Jokin runo on sädehtivä… Jotain runon säettä rakastat… Ja jotain ei jaksa lukaista loppuun…

Valitsin neutraalin ja kauniin runon… KAKSIKYMMENTÄKAKSI, 22, VUOTTA MYÖHEMMIN.

Itse asiassa, kaunis runo. Vai mitäs?

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin

Kulttuuri Runot, novellit ja kirjoittaminen

Runouden sävelin

28.6.2026

+ 18

Aurinko nousee 2.26

Aurinko laskee 00.16

Hei sinne ruudun

toiselle puolelle

Olet astunut blogiini

Runouden sävelin

Lämpimästi tervetuloa

…Kotka on lintu, tähdistö, elokuva, lauttojen kiinnitysmenetelmä, moottoripyörä, nimi ja ties mitä. Mutta en nyt kirjoita tähdistöstä, vaan kaupungista, nimeltään Kotka. Sijoitan tarinani Kotkaan, Suomenlahden rannalle.

Kauniin saariston läheisyyteen.

Arktisten lintujen muuttoparvien lentäessä, karujen rantojen yli, kohti kalastajakyliä…

Näissä tunnelmissa

näissä tunteissa

alkaa tarinani joka on nimeltään… Uravalmentaja…

Lukaise blogiani runouden pidemmälle, niin voit lukaista tarinan.

Diakonia on siis kristilliseen rakkauteen ja lähimmäisen vastuuseen perustuvaa auttamistyötä. Maksutonta keskusteluapua, ohjausta ja taloudellista apua, kaikille. Viis siitä kuulutko kirkkoon tai mikä elämän tilanteesi on.

Mansikka.

Mansikka on ruusukasvien heimoon kuuluva hedelmä, herkullinen.

Makeat mansikat kuuluvat suomalaiseen kesään!

Marjoilla on ihana herkutella sellaisenaan.

Tai niistä voi loihtia sädehtivän upeita kesäisiä jälkiruokia, jotka vievät kielen mennessään.

Voit leipoa häikäisevän upean mansikkakakun tai mennä helpoimman kautta, ostaa sen leipomosta.

Mansikka on monivuotinen kasvi.

Mansikkaa on viljelty tuhansia vuosia Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa.

Ensimmäinen kirjallinen maininta mansikasta on peräisin antiikin Rooman ajalta.

Nykyään mansikoita viljellään ympäri maailmaa.

Ja nyt oi… kirjoitan asiaa…

En vain sädehtivän kaunista liirum laarum runoa… jossa ei loppujen lopuksi sanota edes mitään… Pitsistä kaunista riimistä sanahelinää…

Siis. Mansikka on terveyspommi.

Mansikka sisältää runsaasti vitamiineja, kuten C-vitamiinia ja K-vitamiinia, sekä antioksidantteja. Mansikka auttaa myös alentamaan verenpainetta ja vähentämään sydänsairauksien riskiä.

Mansikka on monien suosikki.

Viileän alkukesän vuoksi saas nähdä milloin mansikat kypsyvät suloisessa tuhansien järvien maassamme.

Mansikka, tuo sydämen muotoinen epähedelmä 🙂

Joka päivä popsittuna mansikka suojelee aivoja.

Parantavat immuunipuolustusta, nostavat veriarvoja, torjuvat väsymystä ja stressiä.

Ne torjuvat myös syöpää, alentavat kuumetta yms…

C-vitamiinia mansikassa on enemmän kuin appelsiinissa.

Kahdessa desissä mansikoita on yhtä paljon kuitua kuin palassa ruisleipää.

Sadassa grammassa eli noin kahdessa desilitrassa mansikoita on vain NOIN 50 kaloria.

Tahdotko sanoa stressille, ei kiitos.

Tee siis näin… upea blogini runouden lukija.

Lue ja popsi samalla mansikoita.

Tutkimuksen mukaan ihmisen stressitaso laskee, jo, kuusi, 6, minuuttia sen jälkeen kun hän alkaa kääntelemään kirjan sivuja.

Olet valinnut lähes täydellisen tavan viettää aikaa ja se on lukeminen.

Blogini runouden tarjoaa tekstiä/lukemista.

Tänään teemana on kysymys tieto vai tietämättömyys. FIKTIIVISISSÄ minitarinoissani.

Ei runoa.

Ei pitkää tarinaa, tänään. Häikäisevän huikeine tarinan opetuksineen.

Tarinan opetus on kysymys.

Tieto vai tietämättömyys.

Tieto ja tietämättömyys ovat kumpikin omilla tavoillaan merkityksellisiä, ja niiden paremmuus riippuu täysin asiasta.

Yleisesti ottaen tieto on usein parempi vaihtoehto, koska se mahdollistaa parempien päätösten tekemisen, ymmärryksen syventämisen ja ongelmien ratkaisemisen.

Toisaalta tietämättömyys voi toisinaan suojata meitä huolilta tai stressiltä. Esimerkiksi, jos emme tiedä jostakin, emme kenties pelkää sitä.

Tieto lisää tuskaa?

Tuoko tieto huolia.

Tämä ajatus voi olla totta monessa mielessä: mitä enemmän ymmärrämme elämän vaikeuksia, sitä enemmän voimme tuntea tuskaa niiden vuoksi.

Toisaalta tieto johtaa hyvinvointiin ja kykyyn tehdä parempia päätöksiä.

Tietämättömyys asioissa voi olla kaksipiippuinen asia.

Toisaalta tietämättömyys voi johtaa väärinkäsityksiin, huonoihin päätöksiin ja mahdollisuuksien menettämiseen.

Navigoimme elämässämme paremmin, kun meillä on tietoa.

Tietämättömyys voi myös estää oppimista.

Kaikki tieto ei välttämättä tuo mukanaan pelkästään hyviä asioita.

On hyvä tietää, mistä puhuu. Vai onko ?

Minitarinoita.

Olipa kerran Pulmu.

Tarinan kohde on Tansania.

Savannien elämää safarilla, kiipeilyä jylhissä maisemissa, laiskottelua hiekkarannoilla. Kulttuurista nauttimista kaupungin sykkeessä.

Tästä oli Pulmun parin viikon loma tehty Tansaniassa.

Hän vieraili myös Tansanian suurimmalla markkinapaikalla. Kariakoo-torilla, joka pursuaa eksoottisia tuotteita ja ei totta vie suloisen tuhansien järvien maamme sapuskaa.

Eräänä iltana hän ajelee miehensä kanssa vuokra jeepillä. Kännykässä ei ole kenttää. Jeeppi jättää tien varteen.

Ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin kävellä pari kilometriä lähimpään kahvilaan missä on puhelin.

He pääsivät ehjänä perille. Kahvilaan.

Kahvilasta tilasivat taxin hotellille.

Jeeppi hinattiin huoltoon.

Ja loma jatkui.

Savannien elämää safarilla, kiipeilyä jylhissä maisemissa, laiskottelua hiekkarannoilla. Kulttuurista nauttimista kaupungin sykkeessä.

Tästä oli Pulmun parin viikon loma tehty Tansaniassa.

Hän vieraili myös Tansanian suurimmalla markkinapaikalla. Kariakoo-torilla, joka pursuaa eksoottisia tuotteita.

Sen pituinen se.

Tarinan opetus oli kysymys.

Koko kävely matkan ajan lähistöllä oli jaguaareja ja mm. leijonia. Nälkäisiä sellaisia.

Onko parempi, ettei Pulmu tiedä tätä. Pääsihän he ehjinä lähimpään kahvilaan.

Sinä lukijani saat valita. Tieto, vai tietämättömyys.

Kummin tämän runoilijattaren mielestä.

Tietämättömyys kävellessä, tieto kahvilassa.

Toinen minitarina.

Sinä lukijani saat valita tarinaan tieto vai tietämättömyys.

Olipa kerran Saima.

Saima on hiljattain tavannut Tarmon.

He ovat nelikymppisiä. Caravaanailua rakastavia rentoja ihmisiä.

Maalla asustelevia, luonnon läheisiä. Saksanpaimen koirien omistajia.

Tarmo meni naimisiin 19 vuotiaana. Avioliitto kesti neljä kuukautta. Ja erosi. Hän ei ajattele lainkaan ex:ää. Ex on ex. Ei ole tekemisissä hänen kanssaan.

Saima ei tiedä tätä.

Tuoko tieto turhaa mustasukkaisuutta suhteeseen, riitaa.

Sen pituinen se

Tarinan opetus oli kysymys. Tieto vai tietämättömyys. Sinun mielestäsi, upea blogini Runouden sävelin lukija.

Tietämättömyys, tämän runoilijattaren mielestä.

Voit olla eri mieltä.

Ja jälleen mini tarina. Tarinoissa kirjoitustyyli on fiktio.

Tieto vai tietämättömyys. Sinun mielestäsi upea blogini Runouden lukija.

Teetkö tiedolla mitään?

Valinta on sinun, lukija.

Ja jälleen minitarina.

Olipa kerran Ursula.

Ursula on adoptoitu Afrikasta.

Kannattaako hänen selvittää juurensa?

Tieto vai tietämättömyys. Kummin sinun mielestäsi, lukijani?

(Hänet on adoptoitu siksi, että vaihtoehtoja oli kaksi, 2, nälkäkuolema tai adoptio. Valittiin jälkimmäinen vaihtoehto. Ei siksi että hän ei olisi ollut tärkeä).

Tieto tämän runoilijattaren mielestä.

Ja mini tarina.

1+1=2.

Onko tärkeää tietää?

Tieto vai tietämättömyys.

Tämän runoilijattaren mielestä tietämättömyys.

Voit olla asiasta eri mieltä.

Perustelen hieman vastaustani. On laskimet. Kukaan ei laske päässä, siksi.

Ja jälleen minitarina

Kahvilassa on tarina nimeltään.

Ja kuvittele, että olet puolituttusi kanssa kahvilassa.

Hän puhuu fabuloinnista.

Ja kysyy mielipidettäsi. Onko se hyvä vai huono asia.

Et ymmärrä, edes mitä hän kysyy.

Mitä vastaat.

Tieto vai tietämättömyys

(fabuloida tarinoida, sepitellä, kertoa keksimäänsä, ”kertoa satuja”).

On alkuperäis asukkaita, joiden kulttuuriin kuuluu tarinat. Upeita.

Tarinan kertojilla hieno asia. Kuin tällä runoilijattarella.

Intiaanit väritivät tarinoita sulistaan (Ansaitsi sulan osoittamalla urheutta tai tekemällä sankarillisen uroteon. Jokainen sulka kertoi oman tarinansa, ja niitä pystyi lukemaan).

Mutta jos arjessa sepittelet keksittyjä juoruja yms. niin äärimmäisen negatiivinen asia fabulointi.

Näin tämä runoilijatar ei tee.

Ja jälleen minitarina.

Onko tärkeää tietää mitä puhuu?

On mini tarina nimeltään.

Tieto vai tietämättömyys?

Mitäs mieltä olet… upea blogini runouden lukijani?

Tuttavasi kehuu Onnellista miestä hyväksi kirjaksi.

Et ole lukenut kirjaa.

Onko parempi, että tiedät mistä puhut.

Haukutko kirjan lukematta.

Vai oletkos samaa mieltä ja kehut kirjaa?

Sen pituinen se

Ps. Paasilinnan romaani Onnellinen mies on kertomus siltainsinööri Jaatisesta ja hänen toimistaan Kuusmäen kunnassa. Jaatinen tulee toimeen työmiesten kanssa, mutta kunnan päättäjien kanssa hän joutuu napit vastakkain.

Erään nimeltä mainitsemattoman läheiseni lempikirja.

Kehui maasta taivaaseen kirjan.

Luin.

Ihan ok.

Tämä runoilijatar on lukenut parempiakin kirjoja (mutta myös huonompia).

Tänään pohdin asiaa…

TIETO VAI TIETÄMÄTTÖMYYS TEKSTISSÄNI.

Suurenmoista, että olet blogissani runouden.

– Runoilijatar

Lukemisiin

Kulttuuri Runot, novellit ja kirjoittaminen